Lue keskustelun säännöt.
Lonkkaleikkauksen jälkeen mummi on alkanut ahdistua yksinolosta ja vaatii vähän väliä että hänet pitää ottaa sisälle sairaalaan
12.03.2025 |
Mummi oli aiemmin aktiivinen kerhoilija ym., nyt sidottu kotiin. Päivittäin käy kotihoito 15 min.
Mummi soittelee iltaisin 112 ja sanoo että pitää päästä sairaalaan.
Mikä avuksi? Lähisukulaiset asuvat yli 1,5 h ajomatkan päässä, ei voi käydä siellä kovin usein.
Kommentit (25)
Selvitä ensin miksi mummi soittelee 112. Onko muistisairautta? Eikö kotihoito hoida (hyvin yleistä, kotihoidon lääkäri määrää vain lääkkeet, muu hoito ei kiinnosta)? Onko mummilla kipuja, joihin määrätään päätä sekoittava kipulääkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se muori ole lähelläkään sairaalakuntoa. Nyt sitten omaisilta tiukka puhuttelu että lopettaa häken kuormittamisen. Oi
Ota mummo luoksesi asumaan, voit alkaa omaishoitajaksi.
No jos lähisuvulla on vierassänkyä niin käy hakemassa mummin kylään vaikka invataksilla.
Tai sit lähisuku soittaa 112 ja kertoo et siellä se vain makaa kun ei vessaan pääse edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli leikkaus ilmeisesti epäonnistui? Kuntoutuksessa kannattaa käydä onnistuneen kuin leikkauksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Eli leikkaus ilmeisesti epäonnistui? Kuntoutuksessa kannattaa käydä onnistuneen kuin leikkauksen jälkeen.
onnistuneenkin*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lonkkaleikkaus on iso leikkaus, eikä kukaan pärjää sen jälkeen yksin kotona.
Pitää vähän potkia persuuksille, se on ikävää mutta välttämätöntä, muutoin vanhus käpertyy paikoilleen. Voi olla vielä vuosia hyvää toimeliasta elämää tai sitten tosiaan jää muiden varaan, ettei pidä paapoa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahistaahan se, jos on aiemmin käyny kerhoissa yms ja nyt joutuu olemaan yksin kotona!
Voisko ne lähisukulaiset ottaa luokseen joksikin aikaa, kun toipuu siitä leikkauksesta?
Minäkin kun olin joutunut selän murtumisen takia sairaalaan aikoinaan, niin sieltä päästyäni vähän aikaa muistaakseni viikon tai kaksi vanhempieni luona, mistä olin lähtenyt omilleni jo 16-vuotiaana. Olin 24-vuotias tuolloin, että en mikään vanhus ja silti tuntui, että tarvii alussa muiden tukea.
On siinä jotain jos koettaa tukeutua sairaanhoitoon eikä sukulaisiin, ettei ole pelkkää yksinolon vaikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lonkkaleikkaus on iso leikkaus, eikä kukaan pärjää sen jälkeen yksin kotona.
Tänä päivänä vanhusten on vaan pärjättävä noin kotihoidon avulla. Ei ole muita vaihtoehtoja.
Kotihoidossa työskennelleenä nähnyt sen miljoona kertaa, miten aikaisemmin hyvinkin omatoiminen vanhus on sairaalajakson-vaikka syy jaksolle olisi näennäisen pieni- jälkeen menettänyt toimintakyvyn, eikä enää pääse entiseen arkeensa. Vanhat ihmiset laitostuu todella äkkiä, jopa päivissä.
Eipä siinä kauheasti tehtävissä jos vanhus ei ole vielä siinä kunnossa, että saisi laitospaikkaa, omaiset ja/tai kotihoito lisää käyntejään. Tietenkin kannattaa käyttää kaikki tarjolla olevat kuntoutus- ym palvelut, myös kolmannen sektorin, esim SPR ystäväpalvelut, koska yksinäisyys ja pelko kotona lisää terveydenhuollon kuormitusta juuri esim soitteluna hätänumeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvitä ensin miksi mummi soittelee 112. Onko muistisairautta? Eikö kotihoito hoida (hyvin yleistä, kotihoidon lääkäri määrää vain lääkkeet, muu hoito ei kiinnosta)? Onko mummilla kipuja, joihin määrätään päätä sekoittava kipulääkettä?
Meillä on sama tilanne äidin kanssa. Pari kertaa on päässytkin sairaalaan, mutta kotiutettu seuraavana päivänä. Söi holtittomasti pillereitä, jolloin pää meni entistä sekaisemmaksi.
Hoivakotiin ei pääse, koska "pisteitä" ei ole tarpeeksi. Hänellä käy hoiva kerran päivässä, ei halua enempää ja silti valittaa, ettei hänestä huolehdita.
Sisko tekee hänelle aina päiväksi tai pariksi ruuat, jotka yleensä hotkii kaikki kerralla ja sitten makaa ähkyssä maha kipeänä.
Pääsee rollalla ja pyörätuolilla liikkeelle, muttei viitsi kun on niin laiska, makaa mieluimmin sängyssä ja selailee nettiä.
Tilasin hänelle viikkosiivoojan, joka kävi pari kertaa ja lopetti. Äiti oli huutanut hänelle kurkku suorana ja teettänyt kaikkea ylimääräistä.
On ajanut itsensä nurkkaan räyhäämällä. Kukaan ei enää vitsi mennä sinne. En edes minä tunnin matkan päästä. Pattitilanne.
Tsemppiä! Meitä on monia omaisia samassa tilanteessa. Huoh!
Jos hänen ongelma on yksinäisyys ja pelko/ahdistus, niin voitte yrittää opetella videopuheluiden soittamista. Ei whatsapp niin vaikea ole käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa paikkaa vanhainkotiin. Häntä pelottaa olla yksin, ei varmaan koe että pärjää enää kotona.
Hoivapaikan saadakseen täytyy nykyään olla huomattavan paljon huonokuntoisempi. Joku yksinäisyys ei ole riittävä syy.
Hyvä meininki, onneksi omat vanhemmat parhaassa paikassa, tuhkana purkissa!
Muistakaa tämä keskustelu kun lällättelette lapsettomille, että joutuvat olemaan vanhana yksin. AP:n mummokin joutuu soittelemaan hätäkeskukseen, kun jälkikasvu ei viitsi olla tukena ja turvana arjessa..
Se että ikäihminen muuttuu avuttomaksi ei johdu laiskuudesta. Aivot rappeutuvat ihan yhtä lailla kuin kroppakin.
Nykyään vaan jostain syystä markkinoidaan ajatusta, että "ikä on vain numero". Ei ole, eläimilläkään.
Läheisessä perheessä on vastaava tilanne. Henkilö toipui kyllä lonkkaleikkauksesta hyvin jo vuosia sitten, mutta se, milä romahdutti tilanteen, oli uusi krooninen sairaus. Kun se tuli, niin sen jälkeen kaikki on ollut hullusti. Ei auta sanoa, että tunnen useita nuorempia, jotka ovat ihan työkykyisiä ja virkeitä, vaikka heillä on sama diagnoosi. Ei ole samanlaista sairastaa vanhana ja nuorena.
Hakekaa paikkaa vanhainkotiin. Häntä pelottaa olla yksin, ei varmaan koe että pärjää enää kotona.