Lue keskustelun säännöt.
Oletko tyytyväinen naapureihisi?
Kommentit (50)
Olen ja en ole. Lähes kaikki ovat eläkeläisiä ja siinä suhteessa hyviä, että ovat hiljaisia, mutta monella on pällivikaa, jotka sitten ilmenevät erilaisina haitantekoina taloyhtiölle. Lähes kaikkien talossa asuvien eläkeläisten käsitys normaalista on häiriintynyt. Talossa esim pitää saada huoneet liki 30 asteiseksi. Kuluttaa paljon energiaa ja aihuttaa muutakin haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisessä asunnossa naapurina oli vanhempi nainen, joka pyysi usein palveluksia, milloin piti hakea jotain kaupasta, milloin taas puhelin ei toiminut. Kuunteli usein jotain jumalanpalvelusta tms niin kovalla, että heräsin viikonloppuisin hirveään meluun. Oli surullista, kun en nähnyt koskaan mitään läheisiä hänellä kylässä, vaikka heitä kuulemma oli.
Nykyisen asunnon seinänaapurina myös vanha nainen. Hänen aikuiset lapset ravaa auttamassa melkein joka päivä, ja olen saanut olla suhteellisen rauhassa. Ehkä 1-2 kertaa pyytänyt jossain apua.
Vierailija kirjoitti:
En ole omakotitalo..Naapurin eläkeläispariskunta vihaa lapsia
Sanon myöskin etten tykkää, muutoin kuin ettei niitä näy ja kuulu. 😂 Nykyään on ihanan rauhallista porukkaa ympärillä kun pahimmat häiriköt ovat häipyneet.
Vaikka on tramboliinejakin niin ei siellä kiljuta ja karjuta. Tosi fiksua porukkaa.
Ole tyytyväinen. Asun kerrostalossa, jossa naapureilta ei kuulu paljoo ääniä. Ei ole bilettäjiä, joten öisin saa nukkua rauhassa
Ok-talo. Tunnen molemmista naapuriperheistä yhden henkilön etunimeltä. Sukunimiä en tiedä. Moikkaavat, mutteivat häiritse. Olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rt. Mitä vähemmän on tekemisissä, sen parempi. Jos tulee vastaan, niin lähes huomaamaton nyökkäys, koska jotkut naapurit on kovia juoruilemaan, aina heidän pitää keksiä jotain juorunaihetta. Vastenmielistä.
Omakotitalo. Pari naapuria on ihan mukavia ja ollaan tekemisissä, vanhempia pariskuntia, mutta sitten on useampi mölyävä lapsiperhe, joiden penskat tekevät tihutöitä ja jotka tukkivat kapean kadun autoillaan, joita eivät osaa ajaa autokatokseensa. Eikö nykyään opeteta autokoulussa esim. peruuttamista tai ylipäätään pysäköimistä? Lisäksi on muutama koira, joiden omistajat eivät ole viitsineet kouluttaa niitä yhtään ja näiden räkytyksestä saa nauttia kaikki kesät varsinkin. Huolimatta noista mukavista naapureista en ole kovin tyytyväinen. Viimeistään sitten jos nämä mukavatkin muuttavat pois, mekin lähdetään jonnekin missä on enemmän etäisyyttä naapureihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotiasumisen huono puoli on, että tuntee kaikki saman kadun naapurit ja tonttiin rajoittuvat naapurit.
Kun naapurit ovat itseäni vanhempia, niin paljon joutuu antamaan naapuriapua. Leikkaamaan nurmikoita, tekemään lumitöitä, kuskaamaan kauppaan, antamaan polttopuita, lainaamaan sokeria tai kananmunia, antamaan ICT-apua ja lista on loputon.
Joskus en avaa ovea tai vastaa puhelimeen, vaan haluan olla rauhassa. Etenkin kesäisin köpöttelevät takapihan terassille katsomaan olemmeko siellä. Sitten vaimo keittää kahvit ja tuo lämpimät pullat terassipöydälle, että sellaista. Ja tämä tarina on tosi. Toivon että joku tällaisen tyylin omaava naapuri lukee tämän.
Tuollainen lisääntyy, kun omaisia ei ole tai he asuvat kaukana, mahdollisesti myös hylkäävät ja yhteiskunta jättää vanhukset täysin heitteille.
Empaattiset ja hyväsydämiset naapurit joutuvat
Itse en ole koskaan pyytänyt apua yhdeltäkään naapurilta. Minulta ei ole naapurit pyytäneet apua. Eläkkeellä olen ollut jo 20 v. Olen asunut kolmessa omakotitalossa, useissa kerrostaloissa ja parissa rivitalossa. Hyvätpäivät toivottelemme naapureiden kanssa ja se saa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä asunnossa naapurina oli vanhempi nainen, joka pyysi usein palveluksia, milloin piti hakea jotain kaupasta, milloin taas puhelin ei toiminut. Kuunteli usein jotain jumalanpalvelusta tms niin kovalla, että heräsin viikonloppuisin hirveään meluun. Oli surullista, kun en nähnyt koskaan mitään läheisiä hänellä kylässä, vaikka heitä kuulemma oli.
Nykyisen asunnon seinänaapurina myös vanha nainen. Hänen aikuiset lapset ravaa auttamassa melkein joka päivä, ja olen saanut olla suhteellisen rauhassa. Ehkä 1-2 kertaa pyytänyt jossain apua.
Kyllä ne etäiset läheiset ryömii koloistaan esille viimeistään perunkirjoituksen aikaan. Näin on aina ollut ja tulee olemaan.
En. Porvoon saaristo ja vieressä aivan h e l v e t i l l i n e n KOIRAKENNEL !