Teemu ei löydä naista, nyt kerron miksi

Olen kajaanilainen nuori nainen ja harkitsen muuttavani pois täältä mahdollisimman pian.

Kajaanissa ei ole töitä edes hoitoalalla, mitään "työvoimapulaa" ei todellakaan ole olemassa. Hoitoalallakin on sijaiskieltoja, on miltei mahdotonta saada edes keikkatyötä. Koulutustarjonta pyörii myös pelkkien sotealojen ympärillä, pelialaa nyt kovasti hehkutetaan Kajaanissa mutta kuinka moni nainen on aidosti kiinnostunut hakeutumaan pelialalle? Koulutukset toteutetaan pääsääntöisesti monimuotona, jolloin edes omiin luokkalaisiin ei pääse ammattikorkeakoulussakaan tutustumaan.

Nuoria miehiä täällä on huhujen ja tilastojen mukaan paljon, mutta kukaan heistä ei ilmeisesti koskaan poistu kotoaan. Äärimmäisen harvoin näitä nuoria miehiä näkee ulkona kaupungilla muutamia vakiolenkkeilijöitä lukuunottamatta. Miten nämä olettavat löytävänsä kumppanin, jos eivät ikinä poistu kotoaan? 

Syrjäytyminen on kainuulaiselle miehelle harrastus. Omaa kotia ei voida jättää, tämä mentaliteetti näkyy myös pakkomielteisenä lapsuudenkodin varjeluna, remontoidaan ja lämmitetään porukoiden taloja jotka ovat seisseet homeisena tyhjillään jo vuosikausia. Liioiteltu kotiseuturakkaus menee kaiken muun edelle.

Tämän tyyppinen ajatuskaava piinaa useimpia sinkkumiehiä. Kotia ei uskalleta jättää eikä kokeilla uutta, ei ymmärretä että nainen voi haluta elämältä enemmän kuin hometalon ja metsäläntin. Metsät ja hometalot eivät myöskään tietenkään missään nimessä voi jäädä odottamaan siksi aikaa, että kävisi edes opiskelemassa toisella paikkakunnalla.

Mielestäni nämä ongelmat ovat ihan itseaiheutettuja ja Kajaanin heikosta koulutus- ja työtarjonnasta riippuvaisia. Kainuu ei ole vetovoimainen naisille. Tätä ongelmaa on korjailtu vaikka minkälaisilla hankkeilla, työpajoilla, on haastateltu vaikka minne millä saisi nuoret naiset jäämään Kajaaniin. Koulutus ja työ ovat ainoat oikeat vastaukset, eikä niitä toistaiseksi ole Kainuussa tarjottu.