Lue keskustelun säännöt.
Olen elänyt valheessa 15 vuotta
10.03.2025 |
Aviopuolisollani oli koko liittomme ajan toinen, perheelinen nainen. Hän oli miehelle se ykkösnainen ja rakkain. Kanssani hän oli vain säälistä minua ja lapsiamme kohtaan kaikki nämä vuodet. Näin totesi, kun jäi lopulta kiinni. En ollut tarpeeksi viehkeä, enkä seksikäs ja epäkiitollinenkin.
Nyt tämä petollinen parivaljakko on lastemme kanssa joka toinen viikko. Sydämeni särkyy, tuota ilkeyden, valheellisuuden totuutta joudun kohtaamaan vasten kasvoja. He ovat erittäin ylimielisiä ja halveksivia minua kohtaan.
Neuvokaa te, ketkä ovat joutuneet kohtaamaan tämmöistä, miten voin kestää. Vaikea vain sivuuttaa, ihminen kun olen?!
Kommentit (108)
15 vuottako peräti, ja koko ajan olet tiennyt??
Eräs kahta naista vuosia pyörittänyt tuttava totesi, että "toinen nainen on ykkösnainen".
Oma vika, jos joku avo-/aviopuoliso tuollaista sietää.
Ei pidä katkerana takertua yhteen ihmiseen, se ei ole lastenkaan etu. Maailma on avoin uusille mahdollisuuksille.
Siitä vain uusia tuulia haistelemaan, lasten etu mielessä pitäen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuoliroolit toisinpäin niin ihan normaalia Suomen kaltaisessa paskavaltiossa.
Vierailija kirjoitti:
Uusi nainen on nyt voimiensa tunnossa ja kokee itsensä voittajaksi. Kyllä se arki vielä hänellekin tulee. Kun kielletyn hedelmän maku häipyy, saattaa hohto himmentyä. Anna pölyn laskeutua, hoida itseäsi, anna lasten säilyttää välinsä isään, vaikka se vaikeata onkin. Lapset kasvavat yllättävän nopeasti ja päättävät sitten itse. Mie saattaa jossakin vaiheessa ruveta katumaan ja pyrkiä jopa takaisin , muttaälä ota. Järjestä elämäsi muuten, kunhan jaksat.
Ei pitäisi vastata, mutta vastaan. Olen alunperin toinen nainen. En minä käynyt mitään taistelua enkä elänyt missään harhoissa. Miehen ex-vaimon asiat ei neutraalisti sanottuna minua kiinnosta.
Arkihan sitä parasta elämää on. Nyt saadaan sitä yhdessä viettää. Tiedän, mitä kivitystä tulen täällä saamaan. Ei tarvitse kertoa, että mikä pettämisestä alkaa, se pettämiseen loppuu. Saattaisinhan minäkin pettää? Miksi naisista tehdään aina jotain reppanauhreja.
Salasuhteita on ollut niin kauan kuin on ihmissuhteita ollut. Omalla kokemuksella sanon ettei me tarkoituksella haettu seikkailua. Toki oltaisiin voitu hoitaa asia toisin. Siis että mies olisi eronnut ensin. Mutta silloin ei oltaisi tiedetty, onko tämä sen arvoista.
Mun ystäväni tarina. Miehellä oli selän takana ainakin 10 vuotta toinen nainen. Hyvätuloinen ukko, tulot yli 150.000 euroa, urheilualallla, matkusti paljon työnsä vuoksi myös viikonloppuisin eli sillä lailla onnistui sitä salasuhdetta ylläpitämään. Ystäväni kanssa Hesassa talo ja neljä lasta.
No, jäi sitten lopulta kiinni. Neuvoin paljon ystävääni siinä tilanteessa (mulla talousalan koulutus ja jonkunverran laintuntemusta).
Ukko muutti uuden luo ja kuvitteli voivansa käydä talolla ihan miten vaan huvitti ja kieltäytyi osituksesta... Ystäväni palkkasi juristin. Talo myytiin.
Ukon nykytilanne 8 vuotta myöhemmin: Se suhde ei kestänytkään arkea ja tuli uusi avioero-> rahaa meni..... Ukko lisäksi menettänyt hyväpalkkaisen työnsä, pahoissa veloissa, asuu vuokramurjussa Helsingin ns. työläislähiössä. Ukko kieltäytyi aikoinaan ottamasta lapsia luokseen, maksamasta elareita ja tukemasta lapsiaan. Sopi kuulemma tavata niitä äidillään tai kuskasi äitinsä luo hoitoon. Ystäväni haki elarit ulosottoon.....Ystäväni kasvatti lapset, opiskeli yliopistossa siinä sivussa (aikuisopintotuki, sen lakkautus oli kyllä karhunpalvelus!) ja sai lapset hoidettua siivilleen. Hän asuu osakekämpässä ja on edennyt urallaan, töissä. Avoliitossa ja kuulemma hyvin sujuu, silmät auenneet monessa asiassa.
Ukko 65 v. ihmettelee kun lapset ei käy kylässä, nyt alkaa nimittäin paikat krempata.....no sitä saa mitä tilaa. Äiti on jälkikasvulle tärkeä. Olen ollut mukana ystäväni monet juhlat, missä tupa täynnä porukkaa ja vilinää.
Itsekkyys saa ennenpitkää kyllä palkkansa....petos on perkeleellinen, mutta muista että onneksi paljastui ettet sinä tuhlaa enää yhtään elämääsi siihen luihuun. Kyllä se sitä "uuttakin" vielä kusettaa. Sinä uit tästä kuiville vielä.
Meitä valheessa tietämättään eläneitä on paljon ja paljastuksen kohdalla tuntuu, että on matto vedetty jalkojen alla ja mikään menneissä vuosissa ri ole ollut todellista, aitoa ja oikeaa, pelkkää valetta. Kunhan selviät pahimmasta järkytyksestä, huomaat, että paljon on ollut hyvää. Sinä ja lapsesi ovat totta ja yhteiset hetkenne ovat edelleen arvokkaita.
Itse kriiseilin sitä, että miten voin olla niin murskana ja surullinen, kun en tosiaan petturi-exää toivonut takaisin. Ammattiauttaja sanoitti hyvin, että suren sitä perhettä ja sen menetystä, mitä mulla ei koskaan ollutkaan. Auttoi siinä eteenpäin menemisessä se, että sain hyväksyä kaikki omat omituisimmatkin tunteeni. Toipuminen ei näet ole pelkkää voitonhuumaa, vaan todella kuoppainen tie. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis on ollut avoliitossa ton naisen kanssa vai vaan vieraillut väklil hänen luonaan? Eihän tuollaista tarvitse sietää... Voisitko saada yksinhuoltajuuden ja isälle valvotut tapaamiset... Minkä ikäisiä lapsia? Ite en tuollaista isää haluaisi edes tavata.
Miten valvotut tapaamiset tähän liittyy? Mies voi olla hyvä isä lapsilleen vaikka onkin ollut surkea puoliso. Lasten kautta ei todellakaan kannata alkaa kostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi nainen on nyt voimiensa tunnossa ja kokee itsensä voittajaksi. Kyllä se arki vielä hänellekin tulee. Kun kielletyn hedelmän maku häipyy, saattaa hohto himmentyä. Anna pölyn laskeutua, hoida itseäsi, anna lasten säilyttää välinsä isään, vaikka se vaikeata onkin. Lapset kasvavat yllättävän nopeasti ja päättävät sitten itse. Mie saattaa jossakin vaiheessa ruveta katumaan ja pyrkiä jopa takaisin , muttaälä ota. Järjestä elämäsi muuten, kunhan jaksat.
Ei pitäisi vastata, mutta vastaan. Olen alunperin toinen nainen. En minä käynyt mitään taistelua enkä elänyt missään harhoissa. Miehen ex-vaimon asiat ei neutraalisti sanottuna minua kiinnosta.
Arkihan sitä parasta elämää on. Nyt saadaan sitä yhdessä viettää. Tiedän, mitä kivitystä tulen täällä saamaan. Ei tarvitse kertoa, että
Minä minä minä. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että teidän toimintanne on ollut moraalisesti alhaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä valheessa tietämättään eläneitä on paljon ja paljastuksen kohdalla tuntuu, että on matto vedetty jalkojen alla ja mikään menneissä vuosissa ri ole ollut todellista, aitoa ja oikeaa, pelkkää valetta. Kunhan selviät pahimmasta järkytyksestä, huomaat, että paljon on ollut hyvää. Sinä ja lapsesi ovat totta ja yhteiset hetkenne ovat edelleen arvokkaita.
Itse kriiseilin sitä, että miten voin olla niin murskana ja surullinen, kun en tosiaan petturi-exää toivonut takaisin. Ammattiauttaja sanoitti hyvin, että suren sitä perhettä ja sen menetystä, mitä mulla ei koskaan ollutkaan. Auttoi siinä eteenpäin menemisessä se, että sain hyväksyä kaikki omat omituisimmatkin tunteeni. Toipuminen ei näet ole pelkkää voitonhuumaa, vaan todella kuoppainen tie. Tsemppiä!
Petetyksi joutuminen on yksi tuskallisimmista kokemuksista elämässä, koska se vie perusluottamuksen pois. Jos ei omaan kumpoaniin voi luottaa niin mihin sitten!? Ymmärrän täysin mistä kirjoitat. Miehenä kokenut tuon saman. Mutta ei saa kyynistyä ja menettää luottoa ihmisiin ja elämään. Se pettäjä ei ole sen arvoinen, että hänen toimilleen suo niin suuren vaikutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Kaamea tilanne ja tämä toinen nainen ilmeisestikin on koko tuon ajan tiennyt,missä mennään? Puhuisin suuni puhtaaksi tuolle naikoselle ja sitten en tapaisi noita niljakkeita enää ikinä. Menisin terapiaan ja alkaisin hoivata ja helliä itseäni, treenaisin ns. "kostovartalon" ja laittaisin vaatekaapit uusiksi, keskittyisin vain itseeni ja lapsiini. Viha ja alkushokki tapahtuneesta vääryydestä voi toimia oivallisena kannustimena uuteen alkuun, kunhan siihen ei jää kiinni-masentuminen ja sohvan pohjalle jääminen itsesäälissä ei ole ratkaisu,sillä siitä kärsit lopulta vain sinä. Miksi lapset edes saavat olla missään tekemisissä tuon salarakkaan kanssa,en käsitä? Minä olisin kertonut lapsilleni totuuden,jos ovat sen ikäisiä(ilmeisesti ovat,koska liittosi kestänyt 15 vuotta?) Jos ovat vielä pieniä,haet välittömästi yksinhuoltajuutta ja isälle korkeintaan kerran kuussa tapaamisoikeus ilman sitä kieroa ämmää ja lasten tapaamiset hoidettava niin,ettei
Miksi kostaa lapsille pettäjän virheet? He ansaitsevat edelleen myös isänsä. Olettaen että tämä ei ole kohdellut lapsiakin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystäväni tarina. Miehellä oli selän takana ainakin 10 vuotta toinen nainen. Hyvätuloinen ukko, tulot yli 150.000 euroa, urheilualallla, matkusti paljon työnsä vuoksi myös viikonloppuisin eli sillä lailla onnistui sitä salasuhdetta ylläpitämään. Ystäväni kanssa Hesassa talo ja neljä lasta.
No, jäi sitten lopulta kiinni. Neuvoin paljon ystävääni siinä tilanteessa (mulla talousalan koulutus ja jonkunverran laintuntemusta).
Ukko muutti uuden luo ja kuvitteli voivansa käydä talolla ihan miten vaan huvitti ja kieltäytyi osituksesta... Ystäväni palkkasi juristin. Talo myytiin.
Ukon nykytilanne 8 vuotta myöhemmin: Se suhde ei kestänytkään arkea ja tuli uusi avioero-> rahaa meni..... Ukko lisäksi menettänyt hyväpalkkaisen työnsä, pahoissa veloissa, asuu vuokramurjussa Helsingin ns. työläislähiössä. Ukko kieltäytyi aikoinaan ottamasta lapsia luokseen, maksamasta elareita ja tukemasta lapsiaan. Sop
Ei se aina välttämättä noin mene. Ihmisillä on kummallinen päähänpinttymä siitä, että kyllä sitten lopuksi tulee karma ja kostaa. Maailma on täynnä umpimulkeroita ihmisiä, jotka vaan porskuttaa. Voitte uskotella itsellenne muuta, mutta ei se teidän petettyjen oloa paranna. Katkeraksi ei kannata ryhtyä.
Äärimmäisen röyhkeää ja kusipäistä tällaisilta pettäjiltä varastaa toisen elämästä pahimmillaan vuosikausia pakottamalla elämään valheessa. Suututtaa edes ajatella enkä voi ymmärtää miten kukaan pystyy tuollaiseen. Ap:lle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville toivon voimia ja sisua kääntää tapahtunut omaksi voitoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis on ollut avoliitossa ton naisen kanssa vai vaan vieraillut väklil hänen luonaan? Eihän tuollaista tarvitse sietää... Voisitko saada yksinhuoltajuuden ja isälle valvotut tapaamiset... Minkä ikäisiä lapsia? Ite en tuollaista isää haluaisi edes tavata.
Miten valvotut tapaamiset tähän liittyy? Mies voi olla hyvä isä lapsilleen vaikka onkin ollut surkea puoliso. Lasten kautta ei todellakaan kannata alkaa kostamaan.
Yleensä näin ei ole. Surkea puoliso on myös surkea isä. Ihan jokaisessa tapauksessa, minkä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi nainen on nyt voimiensa tunnossa ja kokee itsensä voittajaksi. Kyllä se arki vielä hänellekin tulee. Kun kielletyn hedelmän maku häipyy, saattaa hohto himmentyä. Anna pölyn laskeutua, hoida itseäsi, anna lasten säilyttää välinsä isään, vaikka se vaikeata onkin. Lapset kasvavat yllättävän nopeasti ja päättävät sitten itse. Mie saattaa jossakin vaiheessa ruveta katumaan ja pyrkiä jopa takaisin , muttaälä ota. Järjestä elämäsi muuten, kunhan jaksat.
Ei pitäisi vastata, mutta vastaan. Olen alunperin toinen nainen. En minä käynyt mitään taistelua enkä elänyt missään harhoissa. Miehen ex-vaimon asiat ei neutraalisti sanottuna minua kiinnosta.
Saat syövän? Jäät äkillisesti auton alle? Miehesi ihastuu toiseen? Sulle tulee MS-tauti ja pyörätuoli? Aivoinfarkti? Hiukset lähtee ja silmäripset, kaikki karvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheellinen tuokin nainen taisi olla
Hänellä oli sellainen työ, jolloin paljon vapaa-aikaa. Naapuri huomautti, että meille tulee naisvieraita, kun olen vienyt lapset hoitoon ja mennyt töihin. Mies suuttui naapurille suunnattomasti moisesta törkeästä valheesta.
Hän syytti vainoharhaisuudesta kaikesta epäilyttävästä. Nainen oli mukana työreissullaan. Työkavereista yksi lopulta tämän paljasti. Mies oli kertonut, kuinka ilkeä olen, syytän turhasta ja nalkutan kaikesta. Vain toinen nainen on puolellaan. Perheteissuilta mies jäi lähes aina järjestettyään kovan riidan tyhjästä juuri ennen lähtöä. Ne hetket oli raastavia. Kuinka yritin saada hänet rauhoittumaan. Ahdistavalta tuntuu vieläkin, etenkn kun nyt tietää syyn. Miehellä oli tämän lisäksi muitakin naisia yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ihmisiä, jotka pystyy tuollaiseen epärehellisyyteen.
Minulla kolkuttaisi omatunto jo yhden illan sivusuhteesta. Ja joku voi pettää puolisoaan vuosikausia. Mitä iloa he siitä saa? Sehän vaatii jatkuvaa varuillaan olemistakin, selittelyjä ja tekosyitä, peittelyä ja pelkoa siitä, että jää kiinni.
Jos se toinen on niin paljon parempi, niin sitten vain on tehtävä peli selväksi ja erottava.
Se, että syytti exäänsä kaikesta tuollaisesta, mitä nyt AP kirjoitti, on vain oman toimintansa puolustella. Täytyyhän niitä syitä yrittää löytää ja helpointahan se on syyttää sitä puolisoa, kun ei itse halua olla syyllinen.
AP:n on vain mentävä eteenpäin. Ei ole helppoa selvitä tuollaisesta. Sitä pitää itseään ihan narrina, vaikka onkin täysin syytön. Siitä on päästävä yli.&n
Se on totta. Joillakin on ollut sellainen kasvuympäristö, joka on suosinut tällaista vehkeilyä ja toisen selän takana toimimista, pientä pettämistä ja isompiakin, kaikenlaista epämääräistä ja avioliittoa ei ole ikäänkuin kunnioitettu kahden ihmisen sitovana liittona. Tätä kun näkee paljon, kasvaa itsekin siihen käsitykseen, että kaikki sellainen on mahdollista.
Valitettavan monet miehet varsinkaan ei tunne minkäänlaisia empatian tunteita suhteessa vaimoonsa. Heille on ihan luontevaa kaikenlainen pettäminen ja salaileminen, eikä sekään mieltä liikuta, jos jää kiinni. Päinvastoin siitä saa jonkinlaista sisäistä tyydytystä itselleen, että tuo puoliso itkee minun takiani ja on varmasti nyt mustasukkainen ja näkee, että minä kelpaan muillekin.
Se on jonkinlaista tunne-elämän kehittymättömyyttä, vaikka monet heistä varmaan kuvittelevat päinvastoin olevansa erityisen tunneherkkiä ja tuntevia, he kun elävät niin vapaata ja mieltymystensä mukaista elämää. Elävät muka isommin kuin muut.
Minun exä halusi, että olisin hänestä kauhean mustasukkainen ja siksi teki jatkuvasti kaikenlaista typerää, muka niin kuin puoliksi piilossa, mutta siis niin, että joutuisin epäilemään kaikenlaista kuitenkin. Naisia siellä ja naisia täällä ja aina joku nainen jossain muka häntä ihailemassa ja tarvitsemassa.
Kun en siihen suostunut sitten enää, kun olin jo lopen kyllästynyt siihen touhuun, niin hän suuttui minulle. Sanoin, että voi ihan vapaasti jo olla muiden kanssa, ei minua haittaa, ei tarvi esittää mitään salamyhkäistä, ei kiinnosta. Niin sitten kauhea suuttumus, että enkö minä rakasta häntä? No enpä nyt enää oikein voinut, kun hän kaikkensa oli tehnyt, että lakkasin rakastamista.
Eli minun olisi pitänyt olla siinä hänen kanssaan vain jonkinlaisena kärsijänä, jotta hänellä olisi joku jolle esittää mahtavaa naistenmiestä ja minun olla siitä mustasukkainen.
Kiitos ei. Se peli loppui minun osaltani.
"Saat syövän? Jäät äkillisesti auton alle? Miehesi ihastuu toiseen? Sulle tulee MS-tauti ja pyörätuoli? Aivoinfarkti? Hiukset lähtee ja silmäripset, kaikki karvat?"
Sinustako näin voi käydä vain toiselle naiselle?? Että karma antaa aivoinfarktin? Petetyt vaimot ei koskaan sairastu syöpään tai MS-tautiin?
Itsellesi teet pahaa, jos noin myrkyllisesti ajattelet. Minuun se ei vaikuta. Geenieni puolesta rintasyöpäriskini on korkealla ja muistisairauksiakin suvustani löytyy. Mutta elämä on nyt. Huomisesta ei kukaan tiedä.
Niin no, saahan sitä joskus myrkkyäkin mielessään kylvää, kun oikein suututtaa. Mutta kohtuus siinäkin. Todellisuudessa helpoimmin ja nopeiten selviää, kun ei suuremmin ajattele. Petetty saa olla sen verran itsekäskin, että ajattelee vain itseään ja sitä millä lailla voisi oloaan helpottaa.
Jostain syystä vain näyttää menevän niin, että petetty ja "jätetyt," (vaikka yleensä ovatkin itse sitten jättäneet ) jotenkin kaunistavat jonkun ajan päästä.
Syöminen ja valvominen laihduttaa ja monesti ei ruoka edes maistu. Tämä on aika usein nähty. Ja kun sen sitten itsekin huomaa, niin voi lähteä ostamaan uusia vaatteita ja muutenkin muuttamaan ulkonäköään edullisemmaksi, se jos mikä tekee hyvää mielialalle.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, saahan sitä joskus myrkkyäkin mielessään kylvää, kun oikein suututtaa. Mutta kohtuus siinäkin. Todellisuudessa helpoimmin ja nopeiten selviää, kun ei suuremmin ajattele. Petetty saa olla sen verran itsekäskin, että ajattelee vain itseään ja sitä millä lailla voisi oloaan helpottaa.
Jostain syystä vain näyttää menevän niin, että petetty ja "jätetyt," (vaikka yleensä ovatkin itse sitten jättäneet ) jotenkin kaunistavat jonkun ajan päästä.
Syöminen ja valvominen laihduttaa ja monesti ei ruoka edes maistu. Tämä on aika usein nähty. Ja kun sen sitten itsekin huomaa, niin voi lähteä ostamaan uusia vaatteita ja muutenkin muuttamaan ulkonäköään edullisemmaksi, se jos mikä tekee hyvää mielialalle.
Hmm. Tarkoitin tietysti "suömättömyys" laihduttaa.
Välillä puhelin muuttelee sanoja toisiksi, pitäisi aina tarkistaa. Hoh hoijaa.
Uusi nainen on nyt voimiensa tunnossa ja kokee itsensä voittajaksi. Kyllä se arki vielä hänellekin tulee. Kun kielletyn hedelmän maku häipyy, saattaa hohto himmentyä. Anna pölyn laskeutua, hoida itseäsi, anna lasten säilyttää välinsä isään, vaikka se vaikeata onkin. Lapset kasvavat yllättävän nopeasti ja päättävät sitten itse. Mie saattaa jossakin vaiheessa ruveta katumaan ja pyrkiä jopa takaisin , muttaälä ota. Järjestä elämäsi muuten, kunhan jaksat.