Lue keskustelun säännöt.
Kokenut lääkäri jyrähtää: Työelämä rikkoo ihmiset, eivätkä työnantajat ymmärrä, missä vika on
10.03.2025 |
Suomalaiset työnantajat hassaavat miljoonia euroja erilaisiin toimenpiteisiin, joiden kuvittelevat parantavan työntekijöidensä työhyvinvointia. Oikeasti rahat valuvat isolta osin hukkaan.
Kun työhyvinvointia käsitellään vain työntekijän elintapojen kautta, siitä tehdään yksilön ongelma. Oikeasti kyse on kuitenkin koko työpaikasta, kollektiivisesta työhyvinvoinnista.
Liikuntaseteleillä ja työsuhdepyörillä ei voi ratkoa työn sujuvuuden ongelmia.
Yritykset uskovat työhyvinvoinnin paranevan liikunnalla, mutta työterveyshuollon kehitysylilääkäri ja tutkija Eira Roos on eri mieltä. Jumppa ei auta, jos työpaikalla hommat eivät toimi.?
Juuri työn sujuvuudesta työhyvinvoinnissa on hänen mukaansa oikeasti kyse.
Siitä, miten työ on organisoitu, toimivatko työvälineet ja työnjako sekä vuorovaikutus tiimien sisällä ja välillä. Eli yksinkertaisesti siitä, miten hommat töissä hoituvat.
Kun työtään joutuu tekemään kömpelöllä ohjelmistolla tai työssä on paljon turhaa sähläystä eikä sitä voi hallita, työhyvinvointi heikkenee.
Työhyvinvointia heikentävät asiat tunnistaa yleensä siitä, että ne ovat juuri niitä juttuja, jotka harmittavat ja ottavat työnteossa päähän, Eira Roos sanoo.
Yksittäiset työkykypäivät, jumpat, joogat ja mietiskelyt eivät niihin auta. Roos muistuttaa, että harva ratkoo kotonakaan parisuhdeongelmia tai siivousvuoroja jumppaamalla tai meditoimalla aiempaa enemmän.
Roos korostaa, että ratkaisu parempaan työhyvinvointiin ei löydy yksilöiden hoitamisesta vaan on hoidettava koko työyhteisöä.
Työuupumuksesta puhutaan ihmeellisten sankaritarinoiden kautta, jotka korostavat yksin pärjäämistä ja yksin toipumista. Siitä ei sen sijaan puhuta, että uupuminen tarkoittaa yleensä koko työyhteisön epäonnistumista ja toipumisessakin työyhteisöllä on keskeinen rooli.
Roos korostaa, että työelämässä tapahtuu nyt samanaikaisesti enemmän muutoksia kuin ehkä koskaan aiemmin, joten työtapojen toimivuutta pitäisi arvioida ja olla valmiita muuttamaan jatkuvasti. Toiminnan onnistumista voisi arvioida vaikkapa joka viikko.
Suomessa on totuttu ratkomaan ongelmia insinööritavalla tekemällä uusi prosessikaavio ja paremmat työohjeet, mutta tänä päivänä ne voivat olla vanhentuneita jo siinä vaiheessa, kun ne on saatu jalkautettua.
Kommentit (107)
Ei mulla lisättävää aloitukseen. Kaikki on niin totta. Mieli on koetuksella töissä aina välillä ja tulee kotiinkin työpaikan päänvaivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oli asiaa! Itse olen jo kymmenen vuotta sitten ihmetellyt, miksi työntekijän koko vapaa-ajan oletetaan olevan palautumista ja työkunnon ylläpitoa varten. Minähän myin työnantajalle vain työaikani, en kaikkea aikaani.
Meillä pomo tarjoili juurikin liikuntaa ratkaisuksi työelämässä jaksamiseen. Jos roolit ja valtuudet ovat epäselvät, työyhteisössä suositaan joitakin työntekijöitä ja korjataan sitä, mikä ei ole rikki, niin siihen ei oikein jumpat auta. Eikä stressi lähde sillä, että joku murjaisee: "älä stressaa!"
Myös tämä "jatkuva kehitys" on mielestäni ongelmallista. Miksi ei joskus voida huomata, että nykyinen toimintatapa toimii, vaan etsitään kehityksen paikkaa vaikka suurennuslasilla. "Aina voi parantaa" voi johtaa siihen, että ammutaan tykillä kärpästä. Kauhea kiima kehittää ja tehostaa. Fakta on, että jonkin pisteen jälkeen tehostamista ei voi enää tapahtua. Kun kaikki vedetään äärimmilleen tiukalle, tulee systeemistä hirvittävän haavoittuvainen. Ehkä ensimmäisenä ei kaadu työntekijät, mutta kyllä nekin kaatuu riittävässä rutistuksessa.
Jotenkin vaikea uskoa tähän burnouttien yleistymiseen. Ennen oli työ rankempaa ja jopa 6 päivää viikossa, eikä ollut butnoutteja. Hommat luokkaa tukkijätkähommat tai risusavotta, kun nykyäön jotain jonninjoutavaa toimisto märittelytyötä.
Vierailija kirjoitti:
👧: Uli uli vali vali.
Totuus on se, että naiset eivät kestä työelämää. Miehet tekevät työt valittamatta ja nopeasti.
Ai, meillä just toisinpäin. Ukkokerho marmattaa ja juoruilee ja venkoilee tehtävien kanssa. Naiset painaa duunia valittamatta ja monesti vielä korjailevat miesten tekemiä virheitä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avokonttorit ja huonot pomot on työpaikkojen syöpä.
Ei pysty keskittymään töihin, kun pomo ei luota sen vertaa, että alainen tekee työtä suljetun oven takana, niin sitten kaikkien pitää istua näkyvillä.
Ja pomot pitävät suosikkijärjestelmää, missä kivat tyypit saa ylennyksiä ja palkankorotuksia, ja sitten ne joka tekee oikeasti ne työt, ovat kuin kuraa jaloissa.
Kiva-kulttuuri aiheuttaa tuota. Pomot nykyään arvostavat enemmän seuran pitäjiä kuin työn tekijöitä. Varmaankin syynä se että pomot eivät tiedä mitä alaiset tekee. Tai eivät ainakaan ymmärrän mitä he tekevät.
Mulle on sanottu ihan suoraan ettei tiedä mitä niin alhasen tason suorittaviin tehtäviin kuuluu, ei täsmälleen noilla sanoilla, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
👧: Uli uli vali vali.
Totuus on se, että naiset eivät kestä työelämää. Miehet tekevät työt valittamatta ja nopeasti.
#naisvihanäkyväksi
Mutta kasvithan kasvaa paremmin jos on sitä itteään saatavilla, miksi meni nurin firma?