Lue keskustelun säännöt.
Kokenut lääkäri jyrähtää: Työelämä rikkoo ihmiset, eivätkä työnantajat ymmärrä, missä vika on
10.03.2025 |
Suomalaiset työnantajat hassaavat miljoonia euroja erilaisiin toimenpiteisiin, joiden kuvittelevat parantavan työntekijöidensä työhyvinvointia. Oikeasti rahat valuvat isolta osin hukkaan.
Kun työhyvinvointia käsitellään vain työntekijän elintapojen kautta, siitä tehdään yksilön ongelma. Oikeasti kyse on kuitenkin koko työpaikasta, kollektiivisesta työhyvinvoinnista.
Liikuntaseteleillä ja työsuhdepyörillä ei voi ratkoa työn sujuvuuden ongelmia.
Yritykset uskovat työhyvinvoinnin paranevan liikunnalla, mutta työterveyshuollon kehitysylilääkäri ja tutkija Eira Roos on eri mieltä. Jumppa ei auta, jos työpaikalla hommat eivät toimi.?
Juuri työn sujuvuudesta työhyvinvoinnissa on hänen mukaansa oikeasti kyse.
Siitä, miten työ on organisoitu, toimivatko työvälineet ja työnjako sekä vuorovaikutus tiimien sisällä ja välillä. Eli yksinkertaisesti siitä, miten hommat töissä hoituvat.
Kun työtään joutuu tekemään kömpelöllä ohjelmistolla tai työssä on paljon turhaa sähläystä eikä sitä voi hallita, työhyvinvointi heikkenee.
Työhyvinvointia heikentävät asiat tunnistaa yleensä siitä, että ne ovat juuri niitä juttuja, jotka harmittavat ja ottavat työnteossa päähän, Eira Roos sanoo.
Yksittäiset työkykypäivät, jumpat, joogat ja mietiskelyt eivät niihin auta. Roos muistuttaa, että harva ratkoo kotonakaan parisuhdeongelmia tai siivousvuoroja jumppaamalla tai meditoimalla aiempaa enemmän.
Roos korostaa, että ratkaisu parempaan työhyvinvointiin ei löydy yksilöiden hoitamisesta vaan on hoidettava koko työyhteisöä.
Työuupumuksesta puhutaan ihmeellisten sankaritarinoiden kautta, jotka korostavat yksin pärjäämistä ja yksin toipumista. Siitä ei sen sijaan puhuta, että uupuminen tarkoittaa yleensä koko työyhteisön epäonnistumista ja toipumisessakin työyhteisöllä on keskeinen rooli.
Roos korostaa, että työelämässä tapahtuu nyt samanaikaisesti enemmän muutoksia kuin ehkä koskaan aiemmin, joten työtapojen toimivuutta pitäisi arvioida ja olla valmiita muuttamaan jatkuvasti. Toiminnan onnistumista voisi arvioida vaikkapa joka viikko.
Suomessa on totuttu ratkomaan ongelmia insinööritavalla tekemällä uusi prosessikaavio ja paremmat työohjeet, mutta tänä päivänä ne voivat olla vanhentuneita jo siinä vaiheessa, kun ne on saatu jalkautettua.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ymmärtävät missä on vika, mutta ei ole tarkoituskaan puuttua siihen. Sadismi on synnynnnäinen luonnevika suomalaisissa.
Suomalaiset on p a skaa porukkaa. Tämän vuoksi suosin aina mahdollisuuksien mukaan ulkomaalaisista koostuvia yhteisöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
👧: Uli uli vali vali.
Totuus on se, että naiset eivät kestä työelämää. Miehet tekevät työt valittamatta ja nopeasti.
Johdan miesalaisista koostuvaa asiantuntijayksikköä ja väitteesi ei voisi olla enemmän metsässä.
Tämän päivän vihreät soijapojat rinnastetaan täysin naisiin valittajia uhriutujina
Kaikki ei ymmärrä laajoja kokonaisuuksia ja niiden taustoja, mutta äänessä pitää olla aina, vaikka aiheen vierestä. Tässä hyvä esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
👧: Uli uli vali vali.
Totuus on se, että naiset eivät kestä työelämää. Miehet tekevät työt valittamatta ja nopeasti.
Ei todellakaan. Yksi mies laitoshuoltaja valittaa kun työ on raskaampaa kuin rakennuksilla, haluaa pois. Toinen mies sanoi että opiskeli sairaanhoitajaksi eikä ole päivääkään niitä töitä tehnyt kun se on ihan helvettiä. Miesvaltaiset alat nyt vain on sellaista leppoista jouten oloa. Yksi tekee hitaasti töitä ja 5 katsoo vierestä ja kaivaa nenää. Ei ihme kun ei uuvu.
Juu, mun mies halusi keski-iässä vaihtaa alaa. Innostui sitten opiskelemaan sairaanhoitajaksi, vaikka kyselin, että ihanko tosissaan. Olen itse sh, varoittelin, että ala on raskas. Mieheni, jolla on hieman machoiluun taipumusta oli sitä mieltä, että kyllä toki, teethän säkin sitä työksesi. Valmistui ja teki sh:n töitä psykalla ja terkkarissa kolmisen vuotta ja palasi teollisuuteen töihin. Mä olen yhä sisätaudeilla, enkä suunnittele lähteväni mihinkään.
Kyttäämiskultturi esimies taholta on se mikä sairastuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että nykyään uuvutaan työnteosta. Itse yli 40 vuotta 2-vuorotyötä tehneenä ja perheen hoitanut samalla , ilman uupumusta. Ja nyt 7-kymppisenä eläkeläisenä on hyvä kunto niin ylä- kuin jalkapäässäkin.
Mitä työtä olet tehnyt? Oletko ollut vakiduunissa koko ajan? Oliko hyvä palkka,jotta muuhunkin kuin ruokaan ja asumiskuluihin jäi rahaa,kuten kunnolliseen terveydenhuoltoon? Montako lasta? Oliko osallistuva mies tai muita tukiverkkoja? Oletko sairastellut paljon vai ollut pääosin terveenä? Onko elämässäsi tullut vastaan mitään isoja kriisejä ja kuinka niistä selvisit,jos tuli? Kaikki eivät katsos saa sitä vihreintä oksaa tässä elämässä,joten ylimielisen leuhkimisesi sijaan voisit olla vain mielessäsi kiitollinen siitä,että olet saanut noinkin paljon elämässäsi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus 90-luvulla nää mistään mitään tietämättömät sarasvuot sun muut kaltaisensa saarnasi yrityksille tätä jatkuvan stressin (eli itsensä haastamisen) ideologiaa tapana saada paremmin työntekijöistä irti.
Toki jos todella rakastaa työtään, niin voi tehdä välillä pitkiäkin sessioita ja saada paljon aikaan. Jos kuitenkin koitat väkisin pakottaa alaiset jotka on vaan töissä firmassa samaan työskentelytyyliin niin taatusti tulee loppuunpalamista yms.
Kaikenlaiset yrityselämän löytämät messiaat saa yleensä pahaa jälkeä aikaan, koska usein johto suhtautuu kritiikittömästi näitten puheisiin. Kestää aina kauan ennen kuin tulevat järkiinsä ja lopettavat näitten ehdottamat hankkeet kannattamattomina. Kertoo kyllä johdon epätoivosta, että etsivät ulkopuolista auktoriteettia hoitamaan työtään.
Lähiesimiehen merkitys on valtava. Olin organisaatiossa, jossa ylin johto oli hyvä, mutta keskijohto oli aivan järkyttävä. Vaihdoin organisaatioon, jossa mulla ei ole mitään näkyvyyttä ylimpään johtoon, mutta lähiesimies on täyttä kultaa. Mitäpä luulette, kummassa saan parempia tuloksia aikaan? Ei ole ydinfysiikkaa tämä.
Aiemman työnantajan hommissa meinasi mennä mielenterveys. Onneksi tuli mahdollisuus lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roos osuu analyysissään täysin oikeaan.
Tärkeä asia. Miettikää, mitä työpahoinvointi maksaa sairaspoissaoloina ja työkyvyttömyyseläkkeinä yhteiskunnalle. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä ja yrityksille koituvista menoista.
Työntekijöiden ja työnantajien välinen luottamus on palautettava.
Heillä on sama tavoite: yrityksen menestys. Se takaa omistajille tuottoa ja johdolle ja työntekijöille töitä.
Johdon on hyvä tuntea tekijät. Avointa keskustelua tarvitaan ja myös soraääniä on uskallettava kuunnella puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kyse on työyhteisön toimimattomuudesta.
Ongelma käytännössä on "mädät omenat korissa", joita ei voi heittää tunkiolle.
Lääketieteestä tiedetään, jo pelkästään erilaisia persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä on useampi prosentti väestöstä + rikolliset + Kongnitiivisilta kyvyiltään heikkoja yksilöitä. Joten, näille pitäisi löytää jokin inhimillinen paikka yhteiskunnasta, ja samalla hyväksyä se, ettei se voi olla työyhteisö, vaan jonkinlaista päivähoitoa. Tosin siiten varmaan kiusaavat siellä toisiaan.
Nyt on kuitenkin tulossa uusi kansan suussa "potkulaki", joka helpottaa tilannetta. Toivottavasti!
Ongelmaksi jäävät vielä "maan tapaan" valitut johtajat organisaatioissa, jotka eivät ole ammattitaitoisia. Muodollisesti päteviä voivat olla tai muuten vaan sopivia, mutta eivät osaa johtaa.
Hitaat, kehityskyvyttömät ja työhaluttomat on ainakin mun alalta poistuneet jo aikaa sitten. Ei ole varaa pitää organisaatiossa kuollutta painoa. Potkulaki ei kohdistu osaamattomaan johtoon, vaan todennäköisesti usein sairastaviin tai väärän pärstäkertoimen omaaviin sekä kriittisiin.
Sait lapsen? Potkut
Siarastuit? Potkut
Et nauranut pomon vitsille? Potkut
Teet viiden ihmisen työt jo ja sinulle ehdotetaan kuudennen ihmisen hommia, sanot ettet ehkä ihan pysty... Potkut
Parannetaan tilikirjanpidon tuloksia, potkuja!
Halutaan maksaa vähemmän palkkaa? Potkut ja uudella sopimuksella takasin, palkka alennettuna
Jippiii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille mikään ei riitä. Ensin pitää päästä työelämään, sitten pitäisi työelämän vielä olla erittäin helppoa vasemmalla kädellä tehtävää. HUOH!!
Naisten ongelmat johtuvat siitä, että ollaan liian tunnollisia. Siinä voitaisiin ottaa miehistä mallia, että tehtäisiin ne työt vasemmalla kädellä vähän sinne päin ja sitten unohdettausiin ja siirryttäisiin seuraavaan.
Miehillä on paljon rennompi ote työhön, ja jostain syystä se hyväksytään heille. Huoh!
Harvoin tällaista voi itse päättää. On monia aloja, joissa työ on tehtävä täysin oikein. Muuten joutuu aloittamaan alusta.
Voi olla, että oma työsuoritus on vain yksi porras ja seuraavan työntekijän työpanos nojaa siihen. Kun teet huolimattomuusvirheen, se kumuloituu ja lopulta menee tunteja sen korjaamiseen ja aletaan pohtia, pitäisikö sinun siirtyä muualle.
Vierailija kirjoitti:
Työntekijät voivat huonosti niin syytetään niitä koska vika EI voi olla johtajissa. Ei edes harhaan johtajissa. Pitäkää tunkkinne kun asenne on tuo.
Vika on käytännössä aina johtajissa.
Naurattaa vieläkin, kun yrittäjäsuvun tutun tuttu tuli bileissä kerskumaan, kuinka oli saanut firman lippulaivamyymälän johdettavakseen ja ensi töikseen piti kunnon vittuilupuheen henkilökunnalle - ja jos ei kelpaa, niin suksikoot *ttuun (suora lainaus). Totesin vain lyhyesti, että kannattaa varautua suureen vaihtuvuuteen.
Hiljattain firma komeili konkurssilistoilla. Hymyilin.
Fakta on se, että jos saat tehtyä työilmapiiristä niin mielekkään että työntekijät tulevat töihin mielellään, työntekijät suhtautuvat työpaikkaan kuin omaansa, ja omista nurkista pidetään aina vähän parempaa huolta kuin muiden nurkista. Ammattitaitoiset työntekijät eivät tarvitse ohjausta tai valvontaa, vaan kannusteita ja vapautta optimoida oma työsuoritus. Työnjohdon täytyy olla kartalla siitä, ettei työpaikalla tapahdu kiusaamista, häirintää tai syrjintää. Kaikkien kaveri ei tarvitse olla, mutta ketään ei saa kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanne tilanne olisi se että saisi tehdä työnsä rauhassa, ilman että kukaan tulee sanomaan miten se on "aina" tehty. Kahvilassa oli kiva olla töissä yksin, mutta kun oli lähiesimies niin widuddi ja rankasti, kun oli oppinut tekemään hommat muiden opettamana niin olisi aina pitänyt samalla lailla tehdä. Kyllä ja aina tietty määrä pullia paistettiin, vaikka oli jo tiedossa että niitä takuulla menee enemmän, mutta onhan se kiva pitää uunia päällä koko päivän, kun sisälämpötila on vain +30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avokonttorit ja huonot pomot on työpaikkojen syöpä.
Ei pysty keskittymään töihin, kun pomo ei luota sen vertaa, että alainen tekee työtä suljetun oven takana, niin sitten kaikkien pitää istua näkyvillä.
Ja pomot pitävät suosikkijärjestelmää, missä kivat tyypit saa ylennyksiä ja palkankorotuksia, ja sitten ne joka tekee oikeasti ne työt, ovat kuin kuraa jaloissa.
Arvaa minä aikana tämä ns uupumus on moninkertaistunut? ETÄTÖIDEN aikana.
Ainostaan välijohto on stressaantunut etätöiden takia. Muuten ei merkittävää tilastollista muutosta. Tilkkutäkki johtaminen tuli ennen koronaa. Suurin syy on suomalainen johtaimistrendi, jossa johtajilta vaaditaan ainoastaan johtamisosaamista, ei osaamista siitä mitä tehdään. Lopputulos on tätä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vika halutaan nähdä aina yksilössä.
Ei uskalleta puuttua ilmeisiin epäkohtiin työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa ja hoitolaitoksissa tai terveydenhuollossa.
Näissä kaikissa työskentelee koulutettuja ammatti-ihmisiä. Onko heidät aivopesty tai vaiennettu, koska tämä on tulenarka aihe?
Esimerkiksi hoitajia, jotka ovat tuoneet esiin epäkohtia vanhustenhuollossa, on irtisanottu.
Kuka hyötyy tästä suuntauksesta? Ei ainakaan kansalaiset ja veronmaksajat. Olosuhteitten korjaaminen tulisi halvemmaksi ja poistaisi inhimillistä kärsimystä. Se lisäisi myös työpaikkojen tehokkuutta.
Onko niin, ettei riitä osaamista ja maalaisjärkeä?
Kun pitää nykyään mennä aina sillä saa-ta-nan minimibudjetilla.
Vierailija kirjoitti:
Avokonttorit ja huonot pomot on työpaikkojen syöpä.
Ei pysty keskittymään töihin, kun pomo ei luota sen vertaa, että alainen tekee työtä suljetun oven takana, niin sitten kaikkien pitää istua näkyvillä.
Ja pomot pitävät suosikkijärjestelmää, missä kivat tyypit saa ylennyksiä ja palkankorotuksia, ja sitten ne joka tekee oikeasti ne työt, ovat kuin kuraa jaloissa.
Kiva-kulttuuri aiheuttaa tuota. Pomot nykyään arvostavat enemmän seuran pitäjiä kuin työn tekijöitä. Varmaankin syynä se että pomot eivät tiedä mitä alaiset tekee. Tai eivät ainakaan ymmärrän mitä he tekevät.
Tokmannilla on ilmeisesti isomman luokan ongelmia työhyvinvoinnissa. Siitä uutisoitiin eilen.
Etätyöt on onneksi tuoneet esiin sen, että työyhteisöissä ei voida hyvin. Keskinäistä tukea ei ole, vaan kiusaamista ja esimiehiltä painostusta. Ei auta, että tekee työt hyvin ja aikataulussa, on kestettävä turhaa stressiä, mikä etätyössä jää pois.