Kalervo kummola ehdottaa, että lapset hoitavat vanhat vanhempansa. Linkki

Työpaikkani tykkäisi että olen aina välillä hoitamassa omia vanhempia... Saako siitäkin palkkaa?

1. Ikäero lapsen ja vanhemman välillä on pieni. Lapset ovat 15-25 vuotta nuorempia, kuin vanhempansa. Hoitaako 70 vuotias 85 vuotiaita vanhempiaan? 80 vuotias 100 vuotiasta vanhempaansa? Nykyään ensisynnyttäjien ikä on noussut, mutta haloo, edelliset sukupolvet ovat vielä elossa.

2. Lapsen fyysinen kunto Puhumattakaan vammaisista ja monisairaista lapsista, suomalaisilla on paljon liikunta- ja tukielinsairauksia. 80 prosentilla suomalaisista on ollut jonkinlaista ongelmaa selän kanssa. Joka neljännellä suomalaisella työntekijällä on tuki-ja liikuntaelinsairaus. Jo lapsen oma ikääntyminen rappeuttaa hänen omaa kroppaansa. Ei rapistuva henkilö ole kykeneväinen vanhuksen nosteluun ja siirtelyyn. Miten vessaan? Miten suihkuun/saunaan? Ei huonokuntoinen lapsi voi auttaa huonokuntoista vanhusta.

3. Mielenterveys Vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriön ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Ei mielenterveysongelmaisista ole hoitamaan vanhuksia.

4. Alkoholi 90 prosenttia suomalaisista käyttää alkoholia. 225 000 aikuista sairastaa alkoholismia ja siihen tuurijuopot päälle. Ei alkoholin suurkuluttajista ole huolehtimaan vanhuksista.

5. Huumeet viimeisen vuoden aikana käyttäneitä on noin 320 000 ja viimeisen kuukauden aikana käyttäneitä noin 160 000. hUUMEHEMMOISTA EI OLE HUOLEHTIMAAN VANHUKSISTA.

Älkää luopuko hyvinvointivaltion vanhustenhoidosta, se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ikäluokka on kyllä varsin mahdoton. Heidän omat lapset olivat avainnauha-lapsia ja elämä sujui vanhempien ehdoilla. Omat vanhemmat kuolivat hoitokodeissaan n. 20 vuotta sitten. Lapsenlapsia ei juurikaan ehditty hoitaa, koska oma työ ja omat matkat sekä harrastukset eläkkeellä. Mutta he vaativat itselleen omaishoitoa ja usein vielä omissa kodeissaan. Tämä siis yleistäen sanottu, mutta tullut tässä lähiaikoina usein vastaan.

Ja miksi pitää saada kuolla kotonaan, mikä siinä on niin hienoa? Jos olen kipuja poteva raato, en todellakaan tahdo jäädä ilman lääketieteellistä apua. Morfiinit suoneen ja kylmiöön, kun henki on lakannut kulkemasta. 

Mulle geriatri neuvoo, että kuolevan kannalta on mukavampi olla kotona kuolemassa kuin sairaalassa loistelamppujen alla. Se on kamala kuolema sellainen. Kipulääkkeet saatiin kotiin. 

Kummolan ikäpolvesta olisi varmasti mukavaa ja ihanaa, että ne kuuluisat muut hoitaisivat heidän asiansa heidän puolestaan. Vanhemmat rakensivat hyvinvointivaltion, inflaatio söi asuntovelkaa, nuoremmat peruvat ilmastonmuutoksen, hoivaavat vanhuksensa ja maksavat heille vielä juhlavat eläkkeet. Miksei Kummola tätä ehdottaisi? 

Ei se toimi. Osa aikuisista lapsista on köyhiä, itsekin vaivaisia, ei autoa, ei kumppania tukena, ei lapsia, ei rahaa edes itselleen jne. On pitkiä välimatkoja. Vanhempi ei ehkä suostu muuttamaan pikkukaupunkiin jossa ei ole erikoislääkäreitä, jossa olisi helpompi ehkä juosta vanhemman luona. Joillakin ei ole voimia tai taitoja olla apuna. Kuntien apu on taas ylhäältä käsin johdettua ja ihmisiä ei kai kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistuu työssä käyminen samaan aikaan vanhuksen hoitajana tai saako vanhuksen ottaa mukaan työpaikalle?

Kuinka hoidetaan lapsettomat vanhukset ja vanhukset, joiden lapsilla ei ole mitään mielenkiintoa hoitaa vanhempiaan? Lapset, jotka asuvat kaukana? 

Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista, mistä rahat isompaan asuntoon vai pitääkö muuttaa muuttotappiokuntaan isomman asunnon perässä?

Tää on just tätä, että heitellään järjettömiä ideoita ja muut saa miettiä miten se käytännössä toteutuisi.

Vanhuksille jokin vanhusparkki siksi aikaa, kun hoitaja on töissä. 

Miten saat sekaisin olevan vanhuksen sinne? Vanhus ei joko missään tapauksessa halua tai liikkuminen on vaikeaa? Vaipat falskaa.

Tyypillinen vanha typerä kokoomuspönöttäjä joka ei norsunluutornistaan näe metsää puilta eikä ymmärrä tavallisen keskituloisen elämästä yhtään mitään. Halojata halloo, 60-luku soitti, lehmätkin pitäisi lypsää ja maa kyntää.

Vierailija kirjoitti:

Ei se toimi. Osa aikuisista lapsista on köyhiä, itsekin vaivaisia, ei autoa, ei kumppania tukena, ei lapsia, ei rahaa edes itselleen jne. On pitkiä välimatkoja. Vanhempi ei ehkä suostu muuttamaan pikkukaupunkiin jossa ei ole erikoislääkäreitä, jossa olisi helpompi ehkä juosta vanhemman luona. Joillakin ei ole voimia tai taitoja olla apuna. Kuntien apu on taas ylhäältä käsin johdettua ja ihmisiä ei kai kuulla.

Nyt on käsillä kunta-ja hyvinvointivaalit. Lappua lokeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistuu työssä käyminen samaan aikaan vanhuksen hoitajana tai saako vanhuksen ottaa mukaan työpaikalle?

Kuinka hoidetaan lapsettomat vanhukset ja vanhukset, joiden lapsilla ei ole mitään mielenkiintoa hoitaa vanhempiaan? Lapset, jotka asuvat kaukana? 

Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista, mistä rahat isompaan asuntoon vai pitääkö muuttaa muuttotappiokuntaan isomman asunnon perässä?

Tää on just tätä, että heitellään järjettömiä ideoita ja muut saa miettiä miten se käytännössä toteutuisi.

Vanhuksille jokin vanhusparkki siksi aikaa, kun hoitaja on töissä. 

Miten saat sekaisin olevan vanhuksen sinne? Vanhus ei joko missään tapauksessa halua tai liikkuminen on vaikeaa? Vaipat falskaa.

Niin ko ei ole mullakaan autoa, eikä vanhusta niin vaan vedetä pulkassa päiväkotiin.

Aika seniilin kuuloinen mielipide. Eihän Kummola itsekään ole mikään maatalon poika jossa sulassa sovussa sukupolvet keskenään oleskelleet vaan kotoisin kaupungista!

Huvittaa kyllä, että naisettomat persumiehet naisvihoissaan äänestivät itselleen äidin takaisin kotiin, hih!

2000 nettona kuussa niin hoidan. Yhden. 

Vai pitäisi tässä omaiset hoitaa. 

Veli on 70 ja paljon sairauksia ja itsekin kulkee kuntoutuksissa. Minä 67 ja olen jäänyt sairauseläkkeelle 62 vuotiaana selän vuoksi. Käytän liikkumiseen kyynärsauvaa ja pahimpina päivinä rollaattoria. Äiti päälle 90v ja muistisairas. Kotihoito käy 3 kertaa päivässä. 

Ollaan joskus mietitty, että ku ollaanko me aiemmin, kuin äiti. Nytkö pitäisi vielä rollaattorin kanssa juosta metsissä muistisairaan äidin perässä 

Oiskohan suurten ikäluokkien kannattanut hoitaa asiat paremmin silloin aikoinaan.

Aloittivat kaiken sekoilun. Avioerot ja muun holtittoman käytöksen, lapsiakaan eivät tehneet riittävästi. Lapset hoidatettiin muilla ja vanhempansa he laittoivat vanhainkoteihin. Lapsenlapsiakaan pahemmin hoidettu, vaan ulkomaanreissut yms oli kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaikki naiset hereillä, jottei käy niin että ensin hoidat lapset (kun vätysmiehistä ei siihen ole), sitten vanhempasi ja eläköidyt pienelle kansaneläkkeelle (köyhänä). Huono diili, ei kiitos. 

Tämä. Itse menin siihen lastentekolankaan "kun niitä nyt vaan kuuluu tehdä". Tukiverkot paljastuivat lähes olemattomiksi. Viimeksi nähdessämme lähes 70 v isäni totesi "se on se vanhemman osa", kun tuli puhe väsymisestäni. Olen vakaasti päättänyt, että kun nämä tästä maailmalle saan, en totisesti hoivaa enää ketään vaan elän itselleni. Isäni saa sitten nähdä, että se on se vanhuksen osa.

Sama juttu. Omat vanhempani olivat 15 vuotta esikoisen syntymän jälkeen työelämässä, joten heiltä ei voinut odottaa hoitoapua. Lisäksi he asuivat kaukana. Lasten isän vanhemmat olivat vuosikausia olleet eläkkeellä ja auttaneet miehen sisaruksen lasten hoidossa. Koko raskausajan sain kuulla miten he sitten auttavat ja hoitavat. No, eipä näkynyt apuja. Lasten isäkin jostain syystä yhtäkkiä koki, ettei koko lapsiasia häntä liikuta ja jätti kaikki minun harteilleni. Olin uupumuksen vuoksi lähes itsemurhan partaalla, mutta mitään apua en tukiverkoista saanut. Kun lopulta sain itseni kasaan, erosin lasten isästä ja muutin lasten kanssa pois. Sain exän ja koko hänen sukunsa kimppuuni, koska olin niin huono ihminen, joka ei viitsinyt heidän mielestään edes yrittää. Omasta mielestäni en muuta tehnytkään, kun yritin selviytyä yksin, mutta mikään ei riittänyt. Koskaan en ollut lasten isän tai hänen sukunsa mielestä tehnyt mitään oikein enkä apua saanut edes lasten isältä.

Erosta on nyt useita vuosia. Olen päässyt jaloilleni ja meillä sujuu lasten kanssa hyvin. Ovat teinejä. Elämä alkaa olla aika leppoisaa suorastaan. Työelämä on suotuisa, palkka ja etuudet kohdillaan. On harrastuksia ja hyvät ihmissuhteet. Lasten isä ja hänen sukunsa on katkeraa edelleen, kun ovat kuulema mahdollistaneet tämän kaiken. Ihmettelen vain, että minkä? Ihan itse olen tähän asemaan päässyt ilman kenenkään apuja. Kun lapset lentävät pesästä, niin todellakaan en hoida enää ketään. Vain omilla ehdoillani, oman jaksamiseni mukaan, silloin kun minulle sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaikki naiset hereillä, jottei käy niin että ensin hoidat lapset (kun vätysmiehistä ei siihen ole), sitten vanhempasi ja eläköidyt pienelle kansaneläkkeelle (köyhänä). Huono diili, ei kiitos. 

Tämä. Itse menin siihen lastentekolankaan "kun niitä nyt vaan kuuluu tehdä". Tukiverkot paljastuivat lähes olemattomiksi. Viimeksi nähdessämme lähes 70 v isäni totesi "se on se vanhemman osa", kun tuli puhe väsymisestäni. Olen vakaasti päättänyt, että kun nämä tästä maailmalle saan, en totisesti hoivaa enää ketään vaan elän itselleni. Isäni saa sitten nähdä, että se on se vanhuksen osa.

Sama juttu. Omat vanhempani olivat 15 vuotta esikoisen syntymän jälkeen työelämässä, joten heiltä ei voinut odottaa hoitoapua. Lisäksi he asuivat kaukana. Lasten isän vanhemmat olivat vuosikausia olleet

Lähtökohtaisesti jokainen hoitaa omat lapsensa kun he ovat pieniä. Aina voi kysyä apua, mutta avun saaminen ei voi olla oletus. Jos lapsista huolehtiminen perustuu muiden apuun ilman korvausta on miettimisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Tämä menisi siis niin, että naisilta odotetaan heidän käyvän töissä, hoitavan kodin, lapset ja nyt uutuutena vielä vanhukset. Kun nainen saa omat lapsensa maailmalle, hän saa hoitaakseen perheen vanhukset. 

Ei kuulosta naisen osa houkuttelevalta.

Menisi todennäköisesti vielä niin, että saa hoitaa sekä omat JA appivanhempansa. 

Alkaa tunnit vuorokaudesta loppua.