1,5 vuoden seurustelun jälkeen mies kertoi ettei ole tuntenut MITÄÄN

Vierailija kirjoitti:

25v yhdessäolon ja 3 lasta myöhemmin mies kasuaalisti illalla saunassa rauhallisesti totesi, että olisipa ollut rohkeutta jättää suhteemme aloittamatta. Hain heti eroa, ei halua pitää mitään yhteyttä edes lapsiinsa.

Rohkeutta, just. On kyllä nössöä. Mulle mies sanoi alkaneensa suhteeseen kanssani, koska oli alkanut näyttää siltä että ei muuten saa multa seksiä! Ei miehiä näillä näytöillä pitäisi päästää lähellekään poliittista päätöksentekoa tai edes auton rattiin. 

Vierailija kirjoitti:

25v yhdessäolon ja 3 lasta myöhemmin mies kasuaalisti illalla saunassa rauhallisesti totesi, että olisipa ollut rohkeutta jättää suhteemme aloittamatta. Hain heti eroa, ei halua pitää mitään yhteyttä edes lapsiinsa.

Hyi kuvottava ukko!

Vierailija kirjoitti:

On varmaan jo kokenut riittävän monta haaksirikkoa.

Ja päätti sitten siirtää kivun ja tuskan eteenpäin? Ei normaali ihminen sano tuollaista, vaikka se totta olisikin, ellei olisi myrkyllinen päämäärä satuttaa sitä toista ikihyviksi. 

Jos on kokenut haaksirikkoja niin luulisi empatian siittä edes sen verran kehittyneen ettei tahallaan muita satuttaisi. 

No, rehellisyysen puuska voi tulla koska tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle mies kertoi onneksi jo 4 kk seurustelun jälkeen. Kertoi odotelleensa, että tunteet tulisivat, ja oli puhunut pehmeitä siihen saakka ilmeisesti ihan vain lämpimikseen.

Pidin aika tulikivenkatkuisen puheenvuoron, että yleensä suhteeseen aletaan silloin kun niitä tunteita on, eikä vain oteta tuolta jotain Ritvaa ja aleta odottelemaan, että milloinkas ne tunteet syttyy. 

Asiaa voi katsoa laajemminkin. Suuressa osassa maailmaa nimittäin suku järjestää sen Ritvan. Tai Riston. Tunteet sitten syttyvät jos ovat syttyäkseen, mutta yhdessä kuitenkin ollaan.

Vierailija kirjoitti:

No, rehellisyysen puuska voi tulla koska tahansa.

Juu niin voi. Uskomatonta kuitenkin että joku voi elää 1,5 tai 2 vuotta epärehellisesti ja vedättää toista joka on aidosti mukana. Kukaan normaali ihminen ei kyllä sellaiseen pysty eikä sellaista tee. Jotain viiraa ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle mies kertoi onneksi jo 4 kk seurustelun jälkeen. Kertoi odotelleensa, että tunteet tulisivat, ja oli puhunut pehmeitä siihen saakka ilmeisesti ihan vain lämpimikseen.

Pidin aika tulikivenkatkuisen puheenvuoron, että yleensä suhteeseen aletaan silloin kun niitä tunteita on, eikä vain oteta tuolta jotain Ritvaa ja aleta odottelemaan, että milloinkas ne tunteet syttyy. 

Asiaa voi katsoa laajemminkin. Suuressa osassa maailmaa nimittäin suku järjestää sen Ritvan. Tai Riston. Tunteet sitten syttyvät jos ovat syttyäkseen, mutta yhdessä kuitenkin ollaan.

No täällä Suomessa suurimmalla osalla kuitenkin on oletus, että suhteisiin lähdetään vain molemminpuolisesta ihastuksesta ja tunteista. 

Olit vain reikä. Otan osaa

Vierailija kirjoitti:

Mulle mies kertoi onneksi jo 4 kk seurustelun jälkeen. Kertoi odotelleensa, että tunteet tulisivat, ja oli puhunut pehmeitä siihen saakka ilmeisesti ihan vain lämpimikseen.

Pidin aika tulikivenkatkuisen puheenvuoron, että yleensä suhteeseen aletaan silloin kun niitä tunteita on, eikä vain oteta tuolta jotain Ritvaa ja aleta odottelemaan, että milloinkas ne tunteet syttyy. 

Eikö täälläkin nimenomaan kehoteta miehiä ottamaan se "Ritva", kun sanotaan että tähtää liian korkealle ja pitää laskea rimaa. Sitten ihmetellään, kun ei ole tunteita sitä kohtaan, joka ei alkujaankaan säväyttänyt mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle mies kertoi onneksi jo 4 kk seurustelun jälkeen. Kertoi odotelleensa, että tunteet tulisivat, ja oli puhunut pehmeitä siihen saakka ilmeisesti ihan vain lämpimikseen.

Pidin aika tulikivenkatkuisen puheenvuoron, että yleensä suhteeseen aletaan silloin kun niitä tunteita on, eikä vain oteta tuolta jotain Ritvaa ja aleta odottelemaan, että milloinkas ne tunteet syttyy. 

Ehtikö saada kuitenkin pillut ja perseet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle mies kertoi onneksi jo 4 kk seurustelun jälkeen. Kertoi odotelleensa, että tunteet tulisivat, ja oli puhunut pehmeitä siihen saakka ilmeisesti ihan vain lämpimikseen.

Pidin aika tulikivenkatkuisen puheenvuoron, että yleensä suhteeseen aletaan silloin kun niitä tunteita on, eikä vain oteta tuolta jotain Ritvaa ja aleta odottelemaan, että milloinkas ne tunteet syttyy. 

Eikö täälläkin nimenomaan kehoteta miehiä ottamaan se "Ritva", kun sanotaan että tähtää liian korkealle ja pitää laskea rimaa. Sitten ihmetellään, kun ei ole tunteita sitä kohtaan, joka ei alkujaankaan säväyttänyt mitenkään. 

Minä en ainakaan kehota. Yhtään kenenkään ei pidä tyytyä ihmiseen, joka ei viehätä itseä. Yksin on parempi olla. 

Romanttinen rakkaus on länsimaissa ihan yliarvostettua. Sitä huumaa ei kuitenkaan kestä kuin hetken, minkä jälkeen loppu on haikailua vastaavanlaisen tunteen perään.

Paljon tärkeämpää olisi keskittyä löytämään elämästä mielekkyys ja onni ilman nojautumista johonkuhun toiseen. Sellaisesta kun on kuitenkin lopputuloksena lähinnä pettymys ja katkeruus. Ei se silti pariutumista, perhe-elämää ja yhdessä tekemistä estä, kunhan ei lataa toiseen ihmiseen odotuksia onnen tuojana.

Vierailija kirjoitti:

🎵Mä irrotan köydet😫Ja liian myöhään tajuan🥹Oot mun ainoa oikea satama💔Ja mä käännän selkää😣Miten voi olla😞Et kaikkein tärkeintä satutan🥺Oot mun ainoa oikea satamaa😭🎵💥💥💥

Narsistin imurointilaulu. 

Ap, tuossa ei ole muita selityksiä kuin erota, mikäli haluat jotain tunnesuhdetta. Joko mies ei ole tuntenut mitään tai haluaa satuttaa sinua tai sitten nuo molemmat. Kaikki huonoja vaihtoehtoja. 

Minulle selvisi neljän kuukauden kuluttua, että mies on huijannut kaiken ja vain käyttänyt minua hyväkseen, en osaa edes kuvitella, että homma olisi jatkunut neljä kertaa pidemmän ajan. Olen pahoillani.

Mulla kesti melkein vuosi sanoa miehelle että lopetetaan kun mies oli kunnon takiainen en ikinä saanu pitää viikonloppuja vapaana ja muutenkin yli-innokas. Olin superahdistunu aina meidän tapaamisten jälkeen 

Vierailija kirjoitti:

Romanttinen rakkaus on länsimaissa ihan yliarvostettua. Sitä huumaa ei kuitenkaan kestä kuin hetken, minkä jälkeen loppu on haikailua vastaavanlaisen tunteen perään.

Paljon tärkeämpää olisi keskittyä löytämään elämästä mielekkyys ja onni ilman nojautumista johonkuhun toiseen. Sellaisesta kun on kuitenkin lopputuloksena lähinnä pettymys ja katkeruus. Ei se silti pariutumista, perhe-elämää ja yhdessä tekemistä estä, kunhan ei lataa toiseen ihmiseen odotuksia onnen tuojana.

No ehkäpä tilanne onkin juuri tuo, että se elämä mielekkyys ja onni löytyvät jo itsestä. Siksi sen ihmisen jonka kanssa suhteeseen aletaan onkin oltava jotakin aivan erityistä, että maksaa vaivan ottaa hänet osaksi elämäänsä. 

Rakkaus loppuu kun on saanut seksiä, sitten he vaihtavat seuraavaan. 

Suhteet ovat vaikeita. Onneksi löysin lopulta oman kullan. Sitä osaa arvostaa sitten senkin edestä.

Suomessa esiintyy paljon aleksitymiaa, eli (yleensä) mies ei tunnista tunteitaan. Täällä yksi sellaisen vaimo, tulihan se järkytyksenä mutta sen kanssa elää kun on muuten mukava ja ahkera mies. 

Niin se on sellaista miehen elämä. Joutuu vakipillun eteen näyttelemään ja teeskentelemään. Joskus jaksaa vuosikausiakin..

Vierailija kirjoitti:

Mulle mies kertoi onneksi jo 4 kk seurustelun jälkeen. Kertoi odotelleensa, että tunteet tulisivat, ja oli puhunut pehmeitä siihen saakka ilmeisesti ihan vain lämpimikseen.

Pidin aika tulikivenkatkuisen puheenvuoron, että yleensä suhteeseen aletaan silloin kun niitä tunteita on, eikä vain oteta tuolta jotain Ritvaa ja aleta odottelemaan, että milloinkas ne tunteet syttyy. 

Hyväksikäyttöä.