Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aggressiiviset ja väkivaltaiset lapset päiväkodissa
Onko kokemuksia? Mitä heille voi tehdä? Tai ylipäötään tilanteelle?
Kun haen lasta päiväkodin sisätiloista, todistan usein yhden lapsen hyökkäyksiä muita lapsia tai aikuisia kohtaan. On tahallista korvaan karjumista, vaatteiden/tavaroiden piilottamista tai rikkomista, piirustusten tuhrimista/repimistä, tönimistä tai lyömistä. Lisäksi on yrittänyt lyödä muita vanhempia jne.
Mitä asialle voisi tehdä että lasten tai työntekijöiden ei tarvitsisi elää pelossa? Yhteydenotot johtajaan eivät ole auttaneet ja näen että henkilökunta tekee parhaansa niillä resursseilla jotka heillä on.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😢 voi niitä kunnollisia lapsia, jotka joutuvat kärsimään niistä huonosti kasvatetuista kiusaajista.
Nämä kiltit ja hiljaiset jäävät riehuvien jalkoihin. Hoitajat eivät ehdi antaa heille huomiota, mitä myös nämä kiltit tarvitsevat ja ansaitsevat. Aika menee näiden riehuvien kaitsemiseen ja perässä kulkemiseen. Etteivät pääse satuttamaan kaveria.
Tämä. Ja lisäksi se kova kuri ja jämäkät struktuurit mitä ryhmässä joudutaan pitämään yllä, rasittavat näitä kilttejä, kun joudutaan tekemään niitä rakenteellisia ratkaisuja ryhmän toiminnan kannalta. Kiltit jäävät siinäkin jalkoihin, sillä he eivät todellakaan tarvitsisi sellaista armeijameininkiä ryhmässä, mutta pakko vaan sopeutua sillä ilman tätä armeijakuria kaikki ottavat pataan ja muutama poikalapsi pyörittää koko palettia.
Mistä lähtien tunteiden sanoitus ja positiivinen kasvatus on ollut armeijakuria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.
Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille.
Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta.
Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.
Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin
Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.
Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.
Saako lapseen koskea vain sen takia jos lapsi rikkoo sääntöjä? Esim. jos lapsi ei suostu pysymään määrätyssä paikassa tai pysymään poissa jostain tietystä paikasta?
Ja entä retket? Saako retkellä lapsesta pitää kiinni vasta sitten, jos lapsi esim. on jäämässä auton tai polkupyörän alle?
Yleensä retkilllä lapset kulkevat parijonossa, aikuiset joidenkin lapsien kanssa. Tottakai lapseen saa ja pitää koskea, jos tilanne on sellainen. Mutta ei retkille lähdetä sellaisen ryhmän kanssa, jos turvallisuus ei ole taattu. Eli jos on lapsi, joka voi yllättäen juosta auton alle ja lähteä karkuun niin ei voi lähteä päiväkodin pihasta pois. Henkilökunnan tehtävä on aina arvioida, mitä voidaan tehdä niin että se on jokaiselle turvallista.
Tässä hyvä esimerkki. Ymmärtääkseni nykyään on kiellettyä se, että huonosti käyttäytyvä lapsi jätetään pois retkeltä, vaikka toiseen ryhmään siksi ajaksi. Kyllä tätä edelleen joissakin päiväkodeissa tehdään, mutta jos vanhemmat päättävät nostaa äläkän asiasta niin heikoilla ollaan. Todetaan vaan, että päiväkodin tehtävä on järjestää riittävän resurssit jotta retkelle lähteminen on turvallista kaikkien kanssa. No, sehän tiedetään, ettei niitä resursseja niin vaan saada, eli ainoa vaihtoehto on jättää kaikki ei täysin välttämättömät retket tekemättä. Reiluako?
Toki lapsia ei nyt mielivaltaisesti tai ihan pienistä syistä pidä jättää pois retkeltä, mutta jos vaikka edellisellä retkellä huonosti käyttäytyneet voisi jättää pois seuraavalta, voisi se käytöskin jossain vaiheessa parantua. Miten ne huonosti käyttäytyvät oppivat parantamaan käytöstään, jos ei saa tulla tilanteita, joissa käytös estää heiltä asioita joita muut saavat tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei valitettavasti johtaja eikä johtajan pomo voi mitään kuten ei koulussakaan. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, vaikka hänen todellinen psyykkinen kuntonsa olisi niin huono, että päiväkotiryhmä olisi hänelle huonoin mahdollinen paikka. Usein näilll lapsilla jo isot tuen prosessit meneillään, mutta kaikki virallinen tapahtuu niin hitaasti, että vakavaa vahinkoa ehtii tapahtua. Varhaiskasvatus on pääsääntöisesti laadukasta ja monenlaisia arjen keinoja on käytössä. Ne eivät valitettavasti riitä, henkilökohtaisia avustajia ei saada tai he eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Osalla vanhemmat kieltävät tilanteen täysin, osalla vanhemmat myös aivan hädissään siitä, että ammattiapua tai hetkellistä sairaalapaikkaa ei ole saatavilla. Päiväkodeissa on tällä hetkellä TODELLA sairaita lapsia.
Kysymys kuuluukin, miksi jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi noin huonosti?
Ja miksi se on voimakkaasti yleistynyt.
Kaverivanhemmuus, lapselle ei haluta tuottaa pettymystä eikä kestetä lapsen itkua ja huutoa. Nyt lapset ottaneet kotona vallan ja kun se ei toimi hoidossa ja koulussa niin tapellaan sitä vastaan.
Ja myös nykyajan lastenhoidon kulttuuri. Kaikki ns. voimakeinot on kitketty käytöstä. En ole lapsen fyysisen rankaisemisen puolella. Kivun tuottaminen lapselle opettaa lapselle tuottamaan kipua muille samoissa tilanteissa. Tämän keinon tilalle ei kuitenkaan ole tarjolla mitään toimivaa ratkaisua haastavamman lapsen kanssa.
Miten sanoittamalla voi lapselle selittää, että lyöminen on väärin mikäli lapsi ei ymmärrä puhetta tai on kykenemätön kuuntelemaan? Jos lapsen perusluonne on erittäin riehakas ja kärsimätön, jää tällaisen kanssa aika yksin.
Ei voikkaan. Sanoittaminen on turhaa ellei sen rinnalla kulje seuraus. Lapsi oppii kyllä käyttäytymään kun hänen huonosta käytöksestä seuraa hänelle jotakin tarpeeksi ikävää. Ei pääse saliin, ei saa tiettyjä leluja, mikä se milloinkin on mitä lapsi haluaa tehdä ja missä hän on laittanut ranttaliksi. Seurauksen täytyy olla myös tuntuva. Ja samanaikaisesti tietysti lasta kehutaan kun hän tekee asioita oikein.
Iso ongelma on että seuraus voi olla vain joku etuuden poisto kuten ei saliin tai ei tiettyjä leluja. Sellainen ei tehoa kaikkiin lapsiin eikä toimi kaikissa tilanteissa.
Myös muunlaisia rangaistuksia tulisi voida antaa.
Vanhemmille tuomio lapsen kiusaamisesta saisi nämä ongelmat loppumaan ainakin työssäkäyvien perheissä. Huonoihin perheisiin pitää soveltaa rankempia toimia, erityispäiväkotiin siirtoa, huostaanottoa ja huoltajuuden ja tukien menettämistä. Viimeisimpänä karkoitus ulkomaille, jos perhe on Suomessa oleskeluluvalla. Näihin pystyttäisiin kyllä puuttumaan, jos poliitikoilla olisi halua.
Tuen tarpeinen lapsi voi syntyä ihan kenelle tahansa, ihan millaiseen perheeseen tahansa. Lapsen vamma ja tuen tarve ei liity "huonoihin" perheisiin, mitä kirjoittaja tällä haluaakaan ajaa takaa. Erityisryhmä tukee tuen tarpeisen lapsen kehityshaasteita intensiivisemmin kuin perusryhmä. Lapsen vammaisuus ei liity millään tavalla huoltajuuteen.
No ei niitä sitten pidä normaalien ryhmään laittaa tuhoamaan toisten kehittymistä ja normaalia päivää.
Nuo aggressiiviset kuulemma niitä tänne Suomeen tuotuja I S I S -leirilapsia. Ne opetetaan väkivaltaisiksi vauvasta asti siellä mistä tulevat. Asekoulutus terä-asein alkaa 3-vuotiaana. Ampuma-asekoulutus 5-6 vuotiaana. Pistetään ampumaan rivissä sotavankeja. Järkyttävää. Miten joku kuvittelee että niistä tulee Suomessa vielä normaalin käytöksen lapsia?
Onko se miten pahasti ympärileikattu? Katso vessassa. Niillä on usein kipuja . Tulehduksia . Katso myös reidet onko jälkiä piiskaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso onko piiskan jälkiä selässä !
Vierailija kirjoitti:
Nuo aggressiiviset kuulemma niitä tänne Suomeen tuotuja I S I S -leirilapsia. Ne opetetaan väkivaltaisiksi vauvasta asti siellä mistä tulevat. Asekoulutus terä-asein alkaa 3-vuotiaana. Ampuma-asekoulutus 5-6 vuotiaana. Pistetään ampumaan rivissä sotavankeja. Järkyttävää. Miten joku kuvittelee että niistä tulee Suomessa vielä normaalin käytöksen lapsia?
Ei kukaan muu kuvittelekaan kuin vihervassari-akat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ympärileikattu ja että kusi tippuu kun on haavoitettu .
Ei ne kuse housuun vaan ne on silvottu niin pahasti .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki jättäkää ala. Kun ei ole ketään, meinaan ketään, hoitamassa... Luulisi asioita tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina sanonut, että päiväkodeissa olevat lapset tulevat siellä agressiivisiksi, seura tekee kaltaisekseen ja hoitajat joilla ei ole lapsille aikaa.
Kotona olevat lapset ovat erittäin hyväkäytöksisiä, toisen huomioon ottavia ja rauhallisia ja ystävällisiä, kuten omat kaikki neljä lasta, aikoinaan hoidin kaikki kotona kunnes kouluun lähtivät, ja erittäin ihania aikuisia heistä on kasvanut. Omat perheet ja lapset jo kaikilla.
Kotona olleet lapset kouluikään asti, saavat lapsen huomiota ja kasvaa hyvään suuntaan.
Tiedän ettei kaikilla ole mahdollisuutta olla kotona lasten kouluikään asti, mutta onneksi minulla oli.
Lapset jo silloin harrastivat oli muskareita, kerhoja ja urheiluharkkoja, jokaisen niin halutessaan. Elimme lasten ehdoilla aika pitkälti, joten jokainen sai huomiota ja paljon oltiin yhdessä matkoillakin aina.
Suosittelen kotona hoitamista jos vaan on mahista, lapset ovat silloin kasvaneet rakkaudessa, eikä kiireessä ja agressiivisien hoitajien ja lasten kanssa.
En tiedä kun en lisäänny mutta vaikutatte onnekkailta paskiaisilta että ollut rahallisesti varaa tuohon järjestelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kemiallinen kastrointi olisi monille pojille aiheellinen. Niistä voisi jopa kasvaa yhteiskuntakelpoisia.
Onkohan vanhemmat edes tietoisia näistä päivähoidon ongelmista ja väkivaltaisista lapsista? Jos ei oman lapsen ryhmässä ääritapausta ole niin onko helppo vain sulkea silmänsä ettei mitään ongelmia ole. Ainakin päättäjät näin tekevät. Ja vanhemmat syyttävät kasvattajia vain tauolla istumisesta, laiskoja ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kemiallinen kastrointi olisi monille pojille aiheellinen. Niistä voisi jopa kasvaa yhteiskuntakelpoisia.
Ei ole ainoastaan pojissa väkivaltaisia riehujia myös moni tyttö uhmaa aikuisia, lyö, potkii, kiljuu kurkku suorana, vahingoittaa muita yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.
Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille.
Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta.
Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.
Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin
Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.
Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.
Saako lapseen koskea vain sen takia jos lapsi rikkoo sääntöjä? Esim. jos lapsi ei suostu pysymään määrätyssä paikassa tai pysymään poissa jostain tietystä paikasta?
Ja entä retket? Saako retkellä lapsesta pitää kiinni vasta sitten, jos lapsi esim. on jäämässä auton tai polkupyörän alle?
Yleensä retkilllä lapset kulkevat parijonossa, aikuiset joidenkin lapsien kanssa. Tottakai lapseen saa ja pitää koskea, jos tilanne on sellainen. Mutta ei retkille lähdetä sellaisen ryhmän kanssa, jos turvallisuus ei ole taattu. Eli jos on lapsi, joka voi yllättäen juosta auton alle ja lähteä karkuun niin ei voi lähteä päiväkodin pihasta pois. Henkilökunnan tehtävä on aina arvioida, mitä voidaan tehdä niin että se on jokaiselle turvallista.
Tässä hyvä esimerkki. Ymmärtääkseni nykyään on kiellettyä se, että huonosti käyttäytyvä lapsi jätetään pois retkeltä, vaikka toiseen ryhmään siksi ajaksi. Kyllä tätä edelleen joissakin päiväkodeissa tehdään, mutta jos vanhemmat päättävät nostaa äläkän asiasta niin heikoilla ollaan. Todetaan vaan, että päiväkodin tehtävä on järjestää riittävän resurssit jotta retkelle lähteminen on turvallista kaikkien kanssa. No, sehän tiedetään, ettei niitä resursseja niin vaan saada, eli ainoa vaihtoehto on jättää kaikki ei täysin välttämättömät retket tekemättä. Reiluako?
Toki lapsia ei nyt mielivaltaisesti tai ihan pienistä syistä pidä jättää pois retkeltä, mutta jos vaikka edellisellä retkellä huonosti käyttäytyneet voisi jättää pois seuraavalta, voisi se käytöskin jossain vaiheessa parantua. Miten ne huonosti käyttäytyvät oppivat parantamaan käytöstään, jos ei saa tulla tilanteita, joissa käytös estää heiltä asioita joita muut saavat tehdä?
Hankalankin lapsen kanssa pärjää retkellä jos lapsi istuu tai kävelee rattaisiin kiinnitettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.
Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille.
Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta.
Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.
Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin
Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.
Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.
Saako lapseen koskea vain sen takia jos lapsi rikkoo sääntöjä? Esim. jos lapsi ei suostu pysymään määrätyssä paikassa tai pysymään poissa jostain tietystä paikasta?
Ja entä retket? Saako retkellä lapsesta pitää kiinni vasta sitten, jos lapsi esim. on jäämässä auton tai polkupyörän alle?
Yleensä retkilllä lapset kulkevat parijonossa, aikuiset joidenkin lapsien kanssa. Tottakai lapseen saa ja pitää koskea, jos tilanne on sellainen. Mutta ei retkille lähdetä sellaisen ryhmän kanssa, jos turvallisuus ei ole taattu. Eli jos on lapsi, joka voi yllättäen juosta auton alle ja lähteä karkuun niin ei voi lähteä päiväkodin pihasta pois. Henkilökunnan tehtävä on aina arvioida, mitä voidaan tehdä niin että se on jokaiselle turvallista.
Tässä hyvä esimerkki. Ymmärtääkseni nykyään on kiellettyä se, että huonosti käyttäytyvä lapsi jätetään pois retkeltä, vaikka toiseen ryhmään siksi ajaksi. Kyllä tätä edelleen joissakin päiväkodeissa tehdään, mutta jos vanhemmat päättävät nostaa äläkän asiasta niin heikoilla ollaan. Todetaan vaan, että päiväkodin tehtävä on järjestää riittävän resurssit jotta retkelle lähteminen on turvallista kaikkien kanssa. No, sehän tiedetään, ettei niitä resursseja niin vaan saada, eli ainoa vaihtoehto on jättää kaikki ei täysin välttämättömät retket tekemättä. Reiluako?
Toki lapsia ei nyt mielivaltaisesti tai ihan pienistä syistä pidä jättää pois retkeltä, mutta jos vaikka edellisellä retkellä huonosti käyttäytyneet voisi jättää pois seuraavalta, voisi se käytöskin jossain vaiheessa parantua. Miten ne huonosti käyttäytyvät oppivat parantamaan käytöstään, jos ei saa tulla tilanteita, joissa käytös estää heiltä asioita joita muut saavat tehdä?
Hankalankin lapsen kanssa pärjää retkellä jos lapsi istuu tai kävelee rattaisiin kiinnitettynä.
Ei 5-6v istuteta rattaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.
Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille.
Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta.
Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.
Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin
Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.
Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.
Saako lapseen koskea vain sen takia jos lapsi rikkoo sääntöjä? Esim. jos lapsi ei suostu pysymään määrätyssä paikassa tai pysymään poissa jostain tietystä paikasta?
Ja entä retket? Saako retkellä lapsesta pitää kiinni vasta sitten, jos lapsi esim. on jäämässä auton tai polkupyörän alle?
Yleensä retkilllä lapset kulkevat parijonossa, aikuiset joidenkin lapsien kanssa. Tottakai lapseen saa ja pitää koskea, jos tilanne on sellainen. Mutta ei retkille lähdetä sellaisen ryhmän kanssa, jos turvallisuus ei ole taattu. Eli jos on lapsi, joka voi yllättäen juosta auton alle ja lähteä karkuun niin ei voi lähteä päiväkodin pihasta pois. Henkilökunnan tehtävä on aina arvioida, mitä voidaan tehdä niin että se on jokaiselle turvallista.
Tässä hyvä esimerkki. Ymmärtääkseni nykyään on kiellettyä se, että huonosti käyttäytyvä lapsi jätetään pois retkeltä, vaikka toiseen ryhmään siksi ajaksi. Kyllä tätä edelleen joissakin päiväkodeissa tehdään, mutta jos vanhemmat päättävät nostaa äläkän asiasta niin heikoilla ollaan. Todetaan vaan, että päiväkodin tehtävä on järjestää riittävän resurssit jotta retkelle lähteminen on turvallista kaikkien kanssa. No, sehän tiedetään, ettei niitä resursseja niin vaan saada, eli ainoa vaihtoehto on jättää kaikki ei täysin välttämättömät retket tekemättä. Reiluako?
Toki lapsia ei nyt mielivaltaisesti tai ihan pienistä syistä pidä jättää pois retkeltä, mutta jos vaikka edellisellä retkellä huonosti käyttäytyneet voisi jättää pois seuraavalta, voisi se käytöskin jossain vaiheessa parantua. Miten ne huonosti käyttäytyvät oppivat parantamaan käytöstään, jos ei saa tulla tilanteita, joissa käytös estää heiltä asioita joita muut saavat tehdä?
Näin juuri, yleensä koko ryhmä kärsii ja mitään retkiä ei tehdä. Viereinen ryhmä voi tehdä paljon retkiä ja lapset ihmettelevät miksi meidän ryhmä ei mene koskaan minnekään. Mutta jos ei pysty taata lasten turvallisuutta retkillä, niitä ei tehdä.
Olen ollut retkellä, missä yksi lapsi alkoi huutamaan ja haistattelemasn bussissa ja kun piti jäädä pois, kieltäytyi nousemasta. Kaksi hoitajaa tarvittiin että saatiin isokokoinen 6v bussista. Ja yleisöä tietysti ympärillä ihmettelemässä. Samoin toinen lapsi kadulla kulkiessa ei halua kulkea toisten kanssa vaan yritti karkuun. Jouduttiin pitämään kadulla kiinni, koska alkoi potkimaan, lyömään puremaan hoitajaa koska ei saanut yksin juoksennella kadulla.
Ei tuollaisten kanssa vain voi lähteä retkille, joten jatkossa koko ryhmä pysyy päiväkodilla.
Vierailija kirjoitti:
Katso onko piiskan jälkiä selässä !
Persujen syy olis sekin vassareiden mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.
Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille.
Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta.
Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.
Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin
Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.
Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.
Saako lapseen koskea vain sen takia jos lapsi rikkoo sääntöjä? Esim. jos lapsi ei suostu pysymään määrätyssä paikassa tai pysymään poissa jostain tietystä paikasta?
Ja entä retket? Saako retkellä lapsesta pitää kiinni vasta sitten, jos lapsi esim. on jäämässä auton tai polkupyörän alle?
Yleensä retkilllä lapset kulkevat parijonossa, aikuiset joidenkin lapsien kanssa. Tottakai lapseen saa ja pitää koskea, jos tilanne on sellainen. Mutta ei retkille lähdetä sellaisen ryhmän kanssa, jos turvallisuus ei ole taattu. Eli jos on lapsi, joka voi yllättäen juosta auton alle ja lähteä karkuun niin ei voi lähteä päiväkodin pihasta pois. Henkilökunnan tehtävä on aina arvioida, mitä voidaan tehdä niin että se on jokaiselle turvallista.
Tässä hyvä esimerkki. Ymmärtääkseni nykyään on kiellettyä se, että huonosti käyttäytyvä lapsi jätetään pois retkeltä, vaikka toiseen ryhmään siksi ajaksi. Kyllä tätä edelleen joissakin päiväkodeissa tehdään, mutta jos vanhemmat päättävät nostaa äläkän asiasta niin heikoilla ollaan. Todetaan vaan, että päiväkodin tehtävä on järjestää riittävän resurssit jotta retkelle lähteminen on turvallista kaikkien kanssa. No, sehän tiedetään, ettei niitä resursseja niin vaan saada, eli ainoa vaihtoehto on jättää kaikki ei täysin välttämättömät retket tekemättä. Reiluako?
Toki lapsia ei nyt mielivaltaisesti tai ihan pienistä syistä pidä jättää pois retkeltä, mutta jos vaikka edellisellä retkellä huonosti käyttäytyneet voisi jättää pois seuraavalta, voisi se käytöskin jossain vaiheessa parantua. Miten ne huonosti käyttäytyvät oppivat parantamaan käytöstään, jos ei saa tulla tilanteita, joissa käytös estää heiltä asioita joita muut saavat tehdä?
Näin juuri, yleensä koko ryhmä kärsii ja mitään retkiä ei tehdä. Viereinen ryhmä voi tehdä paljon retkiä ja lapset ihmettelevät miksi meidän ryhmä ei mene koskaan minnekään. Mutta jos ei pysty taata lasten turvallisuutta retkillä, niitä ei tehdä.
Olen ollut retkellä, missä yksi lapsi alkoi huutamaan ja haistattelemasn bussissa ja kun piti jäädä pois, kieltäytyi nousemasta. Kaksi hoitajaa tarvittiin että saatiin isokokoinen 6v bussista. Ja yleisöä tietysti ympärillä ihmettelemässä. Samoin toinen lapsi kadulla kulkiessa ei halua kulkea toisten kanssa vaan yritti karkuun. Jouduttiin pitämään kadulla kiinni, koska alkoi potkimaan, lyömään puremaan hoitajaa koska ei saanut yksin juoksennella kadulla.
Ei tuollaisten kanssa vain voi lähteä retkille, joten jatkossa koko ryhmä pysyy päiväkodilla.
Minä olisin epäreilu hoitaja mut käskisin väkivaltaisen kakaran vanhempaa pitämään etäpäivän tms että muut pääsis retkelle, ei ole oikein ettå kaikki kärsii yhden väkivaltaisen takia
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Ja lisäksi se kova kuri ja jämäkät struktuurit mitä ryhmässä joudutaan pitämään yllä, rasittavat näitä kilttejä, kun joudutaan tekemään niitä rakenteellisia ratkaisuja ryhmän toiminnan kannalta. Kiltit jäävät siinäkin jalkoihin, sillä he eivät todellakaan tarvitsisi sellaista armeijameininkiä ryhmässä, mutta pakko vaan sopeutua sillä ilman tätä armeijakuria kaikki ottavat pataan ja muutama poikalapsi pyörittää koko palettia.