Mitä ajattelisit jos joku sanoisi että hänellä ei ole ikinä ollut isää, vaikka tiedät että hänellä on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että onpa kiittämätön tyyppi. Joku on kuitenkin ollut siinä kasvattamassa. Jos on isäpuoli, ei välttämättä ole niin läheinen ihminen, mutta isää vastaava kuitenkin. Ei voi sanoa, ettei olisi ollut mitään.

Onko Elisabeth Fritzl mielestäsi myös kiittämätön tyyppi?

Jos sanoo, ettei ole ollut isää, vaikka on asunut lapsuutensa isänsä kanssa, niin yleensä tarkoittaa sitä, että isä on ollut paska/ poissaoleva/ kaltoinkohteleva/ eri tavoin väkivaltainen tms. Totta väite ei kuitenkaan ole, jos kerran isä on ollut elämässä ja paikan päällä lapsuudessa.

Jos mulla ois tällainen tilanne, sanoisin varmaankin, että mulla on isä, mutta ei olla väleissä tai ollaan huonoissa väleissä, enkä halua puhua aiheesta enempää. Minusta järkevämpää näin kuin töksäyttää, ettei isää ole ikinä ollutkaan, kun se kuitenkin aiheuttaa enemmän kysymyksiä, jos kysyjä kuitenkin tietää, ettei henkilö ole ollut totaali-isätön.

Isä ai ehkä ole ollut läsnä lapsen elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Oma rakas isä kuoli kun olin 14, en kestäisi kuulla että joku ei arvosta isää tuon vertaa.

Joo, ehdottomasti kannattaa otta kaikkien muiden ihmisten koettelemuksen, joista et tiedä mitään, henkilökohtaisesti ja ikuisesti käyttää omaa menetystäsi oikeutuksena arvottaa muiden kokemuksia. Tosi hienosti vaikea kokemuksesi on ainakin sinulle opettanut empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että onpa kiittämätön tyyppi. Joku on kuitenkin ollut siinä kasvattamassa. Jos on isäpuoli, ei välttämättä ole niin läheinen ihminen, mutta isää vastaava kuitenkin. Ei voi sanoa, ettei olisi ollut mitään.

Onko Elisabeth Fritzl mielestäsi myös kiittämätön tyyppi?

Niinpä. Kasvattelee nyt isukin siitoksia, joilla ei tulevaisuutta. Miettikää kuka haluaa lisääntyä noiden lasten kanssa, jotka insestuaalinen psykoisä on siittänyt. Psykopatia periytyy

Vierailija kirjoitti:

Jos sanoo, ettei ole ollut isää, vaikka on asunut lapsuutensa isänsä kanssa, niin yleensä tarkoittaa sitä, että isä on ollut paska/ poissaoleva/ kaltoinkohteleva/ eri tavoin väkivaltainen tms. Totta väite ei kuitenkaan ole, jos kerran isä on ollut elämässä ja paikan päällä lapsuudessa.

Jos mulla ois tällainen tilanne, sanoisin varmaankin, että mulla on isä, mutta ei olla väleissä tai ollaan huonoissa väleissä, enkä halua puhua aiheesta enempää. Minusta järkevämpää näin kuin töksäyttää, ettei isää ole ikinä ollutkaan, kun se kuitenkin aiheuttaa enemmän kysymyksiä, jos kysyjä kuitenkin tietää, ettei henkilö ole ollut totaali-isätön.

Siittäjä on eri asia kuin isä. Isyys on meemi, joka viittaa koiraspuoliseen emoon. Nisäkkäillä on siittäjä ja emo

Ajattelisin, että hän on tyhmä ja yksinkertainen sekä itsekäs ja huomionhakuinen. Ei kukaan normaalijärkinen tuollaista valehtele.

Entä jos sikisi pyhästä hengestä?

Ei tässä ketjussa puhuttu pelkästä siittäjästä, vaan isästä, joka on ollut elämässä, mutta silti hänen lapsensa haluaa puhua itsestään isättömänä.

Voi sanoa, ettei ole (enää tai ollenkaan) isää, jos ei ole koskaan isäänsä tavannutkaan, isä on hylännyt tai kuollut varhaisessa vaiheessa. Jos isä on kuollut, mutta on ollut eläessään hyvä ja rakastava isä, ei tietenkään kukaan sano, ettei hänellä ole ikinä ollut isää.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanoo, ettei ole ollut isää, vaikka on asunut lapsuutensa isänsä kanssa, niin yleensä tarkoittaa sitä, että isä on ollut paska/ poissaoleva/ kaltoinkohteleva/ eri tavoin väkivaltainen tms. Totta väite ei kuitenkaan ole, jos kerran isä on ollut elämässä ja paikan päällä lapsuudessa.

Jos mulla ois tällainen tilanne, sanoisin varmaankin, että mulla on isä, mutta ei olla väleissä tai ollaan huonoissa väleissä, enkä halua puhua aiheesta enempää. Minusta järkevämpää näin kuin töksäyttää, ettei isää ole ikinä ollutkaan, kun se kuitenkin aiheuttaa enemmän kysymyksiä, jos kysyjä kuitenkin tietää, ettei henkilö ole ollut totaali-isätön.

Minä sanon vain olevani isätön, koska se on oikeastaan totuus, koska nuo muut, huono, etäinen, kaltoinkohteleva isä jne. on aivan liian lieviä ilmauksia. Minulla ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta siihen ihmiseen joka asui saman katonkin alla, käytännössä se oli minulle ihan ventovieras ihminen. Ei sitä voinut koskaan sanoa isäksi millään tavalla.

Ihan helvetin loukkaavaa meitä oikeasti isän menettäneitä kohtaan.

Onpa täällä empatiakyvyttömiä ihmisiä. Onhan se nyt ihan selvää, että jotain vaikeaa ja tuskallista asiaan liittyy, oli nyt mitä tahansa.

Kysyisin, että haluatko kertoa lisää. Jos et, sekin on ok. 

No esimerkiksi meillä oli ihminen, joka oli kyllä kirjoilla saman katon alla, mutta joka ei oikeastaan koskaan ollut mikään vanhempi tai isä. Tämä ei osallistunut perhe-elämään kuin satunnaisesti, vietti aikaa töiden lisäksi kavereidensa ja äitinsä luona, oli myös pitkiä aikoja sairaaloissa, osastoilla ja kuntoutuksessa. Kotona ollessaankin eristäytyi lähinnä yksi johonkin huoneeseen. Ihan eri asia siis.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ketjussa puhuttu pelkästä siittäjästä, vaan isästä, joka on ollut elämässä, mutta silti hänen lapsensa haluaa puhua itsestään isättömänä.

Voi sanoa, ettei ole (enää tai ollenkaan) isää, jos ei ole koskaan isäänsä tavannutkaan, isä on hylännyt tai kuollut varhaisessa vaiheessa. Jos isä on kuollut, mutta on ollut eläessään hyvä ja rakastava isä, ei tietenkään kukaan sano, ettei hänellä ole ikinä ollut isää.

Olla elämässä on hyvin suhteellinen käsite.

Oma isäni on kuollut kun olen ollut 1v, mutta en silti sanoisi ettei minulla ole ikinä ollut isää. Ystäväni, joka on kärsinyt sen niin sanotun isänsä tekemisistä lapsuudessa ja jolla ei ole ollut koskaan mitään suhdetta tähän vaikka ovat asuneet samassa kodissa, taas oli sanoo ettei hänellä ole koskaan ollut isää ja onhan hän paljon enemmän isätön kuin vaikka minä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan helvetin loukkaavaa meitä oikeasti isän menettäneitä kohtaan.

Eihän se sinulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi meillä oli ihminen, joka oli kyllä kirjoilla saman katon alla, mutta joka ei oikeastaan koskaan ollut mikään vanhempi tai isä. Tämä ei osallistunut perhe-elämään kuin satunnaisesti, vietti aikaa töiden lisäksi kavereidensa ja äitinsä luona, oli myös pitkiä aikoja sairaaloissa, osastoilla ja kuntoutuksessa. Kotona ollessaankin eristäytyi lähinnä yksi johonkin huoneeseen. Ihan eri asia siis.

Sulla oli silti isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi meillä oli ihminen, joka oli kyllä kirjoilla saman katon alla, mutta joka ei oikeastaan koskaan ollut mikään vanhempi tai isä. Tämä ei osallistunut perhe-elämään kuin satunnaisesti, vietti aikaa töiden lisäksi kavereidensa ja äitinsä luona, oli myös pitkiä aikoja sairaaloissa, osastoilla ja kuntoutuksessa. Kotona ollessaankin eristäytyi lähinnä yksi johonkin huoneeseen. Ihan eri asia siis.

Sulla oli silti isä

Nimenomaan ei ollut mitään isää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan helvetin loukkaavaa meitä oikeasti isän menettäneitä kohtaan.

Monet joiden isä on kuollut ovat oikeasti onnekkaampia sen suhteen että heillä sentään on edes ollut se isä, ehkä jopa hyvä isä.

Persu isät on niitä p as kimpii.

En mitään. Isätön voi olla monella tavalla.