Supernannyn jaksossa mies joka ei osallistu mihinkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei ole realistista käsitystä mikä on masennus. Masennus on pahimmillaan tappava tauti. Ohjelman tarkoitus ei ole ratkoa miehen sairautta vaan rukata lasten kanssa olemista. 

Niinkö? Olen sairastanut masennusta kohta 20v. Luulisin olevani aika hyvin kartalla, millaisesta taudista on kyse. Juuri tuo on ongelman ydin perheessä, että mies ei tee mitään toipuakseen, vaan kaataa kaiken vaimonsa niskaan. Ei se vaimokaan loputtomiin jaksa kannatella lasten lisäksi myös isukkia. 

Psykiatrian pkl tai jopa osastohoito ovat mahdollisia jos oikeasti on diagnosoitu masennus. Ect-hoito on myös ihmeitä tekevä. 

Aika laput silmillä ol

Terveyskeskuksesta lähete psykpkl:lle !

Aloitus ja ketju taas sitä palstan kuuluisaa Kivapuhetta. 

Mt ongelmaisia saa haukkua ja sanoman losovittuhuoramode siunaa, kunhan vaan on lisää miesvihaa eetterissä 

Terveyskeskuksesta lähete psykpkl:lle !

Sinäkö sen kirjoitat? Ei nimittäin ole yksikään lääkäri sellaista vielä tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työvuodet psykiatrian osastoilla ovat antaneet em tiedon, ei luulon.

Hah! Jos olisit oikeasti ollut töissä psykalla, tietäisit miten helvetilliset jonot sinne on ja miten moni joudutaan resurssien puutteen tarkia käännyttämään kotiin lääkepurkki kourassa. 

Kriteereistä riippuu, ei sinne pyöröovea ole.

Aiemmin väitit, että pelkkä oikeasti diagnosoitu masennus riittää. Mitekäs se nyt yhtäkkiä ei enää riitäkään? Tulitko puhuneeksi puhdasta paskaa tietämättä vttuakaan, mikä on todellinen tilanne? 

Missä sun luetun ymmärtäminen ?

Terveyskeskuksesta lähete psykpkl:lle !

EI SELLAISTA SAA!!!!!! KOETA TAJUTA!!! 

Mitä sitte, mul oli sellane akka...onneks läks!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työvuodet psykiatrian osastoilla ovat antaneet em tiedon, ei luulon.

Hah! Jos olisit oikeasti ollut töissä psykalla, tietäisit miten helvetilliset jonot sinne on ja miten moni joudutaan resurssien puutteen tarkia käännyttämään kotiin lääkepurkki kourassa. 

Kriteereistä riippuu, ei sinne pyöröovea ole.

Aiemmin väitit, että pelkkä oikeasti diagnosoitu masennus riittää. Mitekäs se nyt yhtäkkiä ei enää riitäkään? Tulitko puhuneeksi puhdasta paskaa tietämättä vttuakaan, mikä on todellinen tilanne? 

Missä sun luetun ymmärtäminen ?

Missä sun aivotoiminta on? Miten vaikeaa on tajuta, että Suomessa ei saa hoitoa, vaikka polvillaan anelisi. Ei ole resursseja ja liibalaabalaa. Onneksi sentään on vauvapalsta, jossa voi räyhätä sinunlaisillesi pumpulisa kasvaneille vässykköille, joilla ei ole mitään käsitystä millaista on elää masentuneena tässä maassa. 

Kodin ja lasten hoitaminen on naisten hommaa. Näin miehenä on parempaakin tekemistä kuin pyykinpesu ja ajan viettäminen imeväisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kodin ja lasten hoitaminen on naisten hommaa. Näin miehenä on parempaakin tekemistä kuin pyykinpesu ja ajan viettäminen imeväisten kanssa. 

Imit vielä 5-vuotiaana tissiä?

Vierailija kirjoitti:

Kodin ja lasten hoitaminen on naisten hommaa. Näin miehenä on parempaakin tekemistä kuin pyykinpesu ja ajan viettäminen imeväisten kanssa. 

Onneksi ei ole pelkoa, että ikinä päätyisit kenenkään isäksi. 

Mä tein jämptisti 26 vuotta kaiken mukisematta. Ihan omasta vapaasta tahdosta, kun olin paras ja osasin parhaiten. Mies oli apupojan roolissa tyytyväisenä. Kumpikaan ei pidemmälle nähneet. Työnantakaan.

Iski burnout ja vakava masennus. 

En tehnyt mitään pariin vuoteen. Peittopäiviä paljon. Onneksi lapset olivat jo lukiossa.

Horros alkoi helpottamaan  esikoisen abi vuonna.

Onneksi apuja oli tarjolla ja silloin kehtasin ottaa vastaan. Mies huokaisi jo vähän helpotuksesta.. hänen rajat tulivat vastaan jo.

Nyt meillä käy siivooja tehdään yhdessä ruokia yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIKSI toisilla on tapana puhua itsestään kolmannessa persoonassa? Todella raskasta ja teennäistä kuunneltavaa tuo ÄITI sitä, ÄITI tätä..  

Ihan normaalia lapsiperheissä. Rauhoitu hyvä ihminen. 

No ei ole normaalia minustakaan. Mistä tällainen tarve tulee? Mielestäni lapsille voi puhua lässyttämättä.

Täysin normaalia. Ei se tarve tule mistään. Sellainen vain tapana hyvin monella. Mistä sinulle tulee tarve puhua itsestäsi minä-muodossa? 

Erikoinen kysymys. Se on ihan meidän äidinkielessä tuo minä-sanan käyttö.

Tässä kysyttiinkin mistä tämä omituinen äiti-sanan tehostaminen t

Ja mistäs sinä päättelet ettei mulla ole lapsia? Itse asiassa ihan kolme lasta on. Kaikille heille on puhuttu ihan normaalisti, lässyttämättä ja kaikista on tullut fiksuja, tasapainoisia nuoria. En vain ymmärrä tuota kummallista tapaa puhua. Tehdäänkö sitä aikuiseksi saakka? Missä kohtaa se lopetetaan?

Ja mistäs sinä päättelet ettei mulla ole lapsia? Itse asiassa ihan kolme lasta on. Kaikille heille on puhuttu ihan normaalisti, lässyttämättä ja kaikista on tullut fiksuja, tasapainoisia nuoria. En vain ymmärrä tuota kummallista tapaa puhua. Tehdäänkö sitä aikuiseksi saakka? Missä kohtaa se lopetetaan?

News flash: Sun tapa ei ole ainut oikea tapa. Yllättikö?

Ja mistäs sinä päättelet ettei mulla ole lapsia? Itse asiassa ihan kolme lasta on. Kaikille heille on puhuttu ihan normaalisti, lässyttämättä ja kaikista on tullut fiksuja, tasapainoisia nuoria. En vain ymmärrä tuota kummallista tapaa puhua. Tehdäänkö sitä aikuiseksi saakka? Missä kohtaa se lopetetaan?

---

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ne hämmästyttää kummastuttaa pientä trolliaa. 

Jos tulla oikeasti olisi lapsia, ymmärtäisit, että ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eritavoin. Ei kukaan normaaliälyinen tee tuollaista numeroa siitä, että äiti puhuu itsesään äitinä eikä korrektisti kirjakielellä kerro, että "Minä laitan sinulle nyt tätä lihamakaronilaatikkoa lautaselle.". 

Ja mistäs sinä päättelet ettei mulla ole lapsia? Itse asiassa ihan kolme lasta on. Kaikille heille on puhuttu ihan normaalisti, lässyttämättä ja kaikista on tullut fiksuja, tasapainoisia nuoria. En vain ymmärrä tuota kummallista tapaa puhua. Tehdäänkö sitä aikuiseksi saakka? Missä kohtaa se lopetetaan?

Neiti/herran on hyvä ja rauhoittuu nyt. Johan sitä neidin/herran sydän kohta pettää, kun tuolla tavalla kiihtyy. Äiti tuo sinulle kohta kaakkaota. Se auttaa mielen järkytyksiin. 

Kyllä mä vielä joskus lohdutan lapsiani tyylillä "Ei mitään hätää. Äiti auttaa kaikessa missä pystyy". Lapset ovat yli 30v ja ihan normaaleja, fiksuja työssäkäyviä aikuisia. 

Kaikille heille on puhuttu ihan normaalisti

---

Ihan normaalisti puhuu nekin, jotka käyttävät kolmatta persoonaa. Sinä et ole mikään ylipapitar, joka voi määritellä aukottomasti, mikä on normaalia ja mikä ei. 

Tuli sellanen vaikutelma, että isällä voisi olla aistiyliherkkyyksiä ja neuroepätyypillisyyttä. Kokeeko sen takia lapsiperheen arjen niin kuormittavana ja toimintakyky laskee. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus on nimenomaan toimintakykyä lataava sairaus. Mitään high function masennusta ei ole, se on juuri ajoittain laiskojen tekosyy olla vähän diagnosoitu.

Lataava? Vai lamaava?

Ei kerrottu, mitä perhe tekee päivät. Eteneekö isän opinnot vai onko saikulla. Entäs äiti, ei ole töissä ? Ihme jos lapset ei oo vielä päiväkodissa...hyötyisivät varmasti osapäivähoidosta.