Supernanny uusi kausi 2025

Vierailija kirjoitti:

Nauratti, kun äiti konttasi pöydän alta yrittäessään saada poikaansa kiinni. Ajattelin vaan, että onneksi ei itsellä ole enää pieniä lapsia. Nuorena jaksaa eri tavalla mutta tuota en ainakaan muista silloinkaan tehneeni.

Etsin tuttia nelinkontin kunnes ostin muutaman ja ikää oli 43 v. 🤣  Oli vaan yksi lapsi ja mies tavallaan toinen, nuorempi ja kävi töissä.

Ihan järkyttävää, onko se äiti aamusta iltaan molempien poikien iholla koko ajan lässyttämässä, selittämässä ja ohjaamassa? Voisko se antaa poikien olla rauhassa? Voisko se laittaa ne eri huoneisiin leikkimään, jos ne kerran tappelee keskenään. Jos mä olisin jompi kumpi noista lapsista, sekoaisin. Ei hetkeäkään rauhaa, ei hetkeäkään jokaisen asian puimista.

Kohtasin tämän perheen pari viikkoa sitten ja istuin heidän vieressään tunnin verran. Terve vaan jos täällä luette ja muistatte.

Ensimmäinen ajatus oli miten epäfunktionaalinen perhe. Isä oli pääosin passiivisaggressiivinen sekä äidille että lapsille ja lähinnä tiuski lapsille, jos otti mitään kontaktia. Äiti ei osannut ohjata lasten energiaa rakentavaan tekemiseen. Lapset riehuivat koska heitä ei ohjattu jämerästi toimimaan toisin tai huomiota viety johonkin muuhun tekemiseen. Järkevintä olisi ollut että toinen vanhempi olisi puuhannut toisen ja toinen toisen kanssa.

Keittiöpsykologin koulutuksella vaikutti kuitenkin enemmänkin siltä että lapset olivat normaaleja villejä lapsia, mutta vanhemmilla täysin pallo hukassa. Isä vaikutti jopa siltä kuin olisi ennemmin kirjolla kuin masentunut. Äiti aivan liian sovitteleva ja neuvotteli lasten kanssa, kun olisi pitänyt vaan sanoa että nyt loppu ja istuttaa lapset alas rauhallisempaan tekemiseen.

Mies koki selkeästi ettei hänellä ollut tarpeeksi auktoriteettiä ja ehkäpä siksi ulosantinsakin oli vihaista. Tuntui kuin mitään oikeaa kontaktia lapsiin ei kuitenkaan ollut. Oli tuskaisaa katsottavaa. Nyt kun näin lehtijutusta, että ovat olleet ohjelmassa en ihmettellyt. Liekö tuostakaan mitään apua ollut, kun perheen dynamiikka on kovin epäsuhtainen, eikä kumpikaan ota vastuuta rajojen vetämisestä. 

Jos tätä luette niin Niina vedä selvät rajat lapsille mikä ok ja mikä ei, lapsia voi myös käskeä. Ja Valtteri auta Niinaa vaikka siten että otatte molemmat vastuullenne yhden lapsen kerrallaan ja puuhaatte jotain. Ota kontaktia, voit vaikka kertoa omista kiinnostuksen kohteista lapselle. Eikä lasten ole pakko leikkiä aina keskenään jos menee riitelyksi, välillä parempi että ohjataan omiin puuhiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kohtasin tämän perheen pari viikkoa sitten ja istuin heidän vieressään tunnin verran. Terve vaan jos täällä luette ja muistatte.

Ensimmäinen ajatus oli miten epäfunktionaalinen perhe. Isä oli pääosin passiivisaggressiivinen sekä äidille että lapsille ja lähinnä tiuski lapsille, jos otti mitään kontaktia. Äiti ei osannut ohjata lasten energiaa rakentavaan tekemiseen. Lapset riehuivat koska heitä ei ohjattu jämerästi toimimaan toisin tai huomiota viety johonkin muuhun tekemiseen. Järkevintä olisi ollut että toinen vanhempi olisi puuhannut toisen ja toinen toisen kanssa.

Keittiöpsykologin koulutuksella vaikutti kuitenkin enemmänkin siltä että lapset olivat normaaleja villejä lapsia, mutta vanhemmilla täysin pallo hukassa. Isä vaikutti jopa siltä kuin olisi ennemmin kirjolla kuin masentunut. Äiti aivan liian sovitteleva ja neuvotteli lasten kanssa, kun olisi pitänyt vaan sanoa että nyt loppu ja istuttaa lapset alas rauhallisempaa

Kuulostaa kyllä noh siltä että jossain kohdin tulee ero. Äiti romahtaa ja pakka menee sekaisin. Todella kuormittavaa, raskasta. 

Kyllä kaadettiin tossa jaksossa kaikki vastuu äidin harteille. Näin varmaan ollut jo ihan esikoisen vauvaiästä asti. Sen oloinen vässykkä tuo mies. Erityisesti ärsytti jaksossa, kun lapset kiukutteli, äiti yritti hoitaa tilannetta ja mitä tekee isä? Lukee lehteä sohvalla ja huokaisee ärsyyntyneen oloisesti. Ei voinut takapuoltaan nostaa sohvalta ja auttaa tilanteessa. Kyllä oisin mielummin yksinhuoltaja kun katselisin kolmatta aikuista mieslasta.

Tuosta tulee mieleen äidit, jotka tahallaan sairastuttavat lapsiaan saadakseen itselleen huomiota ja myötätuntoa. Voiko sitä samaa käyttää puolisoon. Ei niin, että äiti olisi millään lailla syyllinen isän masennukseen, mutta jos haluaa ylläpitää isälle mielikuvaa hänen olevan heikompi kuin mitä on. 

Tässähän ei varsinaista ongelmaa ollut lasten kanssa vaan äiti halusi itselleen sympatiaa ja ehkä siksi oli ohjelmaan ilmoittautunut. 

Isä vaikutti olevan selvästi kirjolla. Keskusteluissa tarttui esim. siihen äidin kommenttiin stressinsietokyvystä konkreettisesti ja nauraen kertoi ettei stressaa mistään. Sosiaalisesti älykkäämpi puoliso olisi vastannut tohon jotenkin edes hieman suhdetta kannattelevaa vaimoaan tukien. Omien kiinnostuksen kohteiden korostaminen ja 3v lapsen puheen korjailu naama vakavana tietokonepelistä puhuttaessa ja stimmailu sopii myös kirjoon hyvin. 

Penttalalta fiksua ohjata mies rajaamaan selkeästi, mitä aikoo tehdä ja mitä ei. Paljon rasittavampaa olettaa että toinen auttaa ja sitten toinen huuteleekin vaan sohvalta lapsista kannellen ja kutsuu vaimon paikalle hoitamaan tilanteen loppuun. Selkeämpää hoitaa tilanteet itse ja olla vaatimatta mieheltä asioiden hoitamista, jollei niitä kuitenkaan hoida. Viittaukset isän hermon menettämisiin kuulosti rivien välistä lapsille turvattomilta kohtauksilta tai meltdowneilta. Eikä miltään pieniltä äänen korottamisilta. Muuten ois varmaan kuitenkin kannustettu isää hoitamaan asioita enemmän loppuun itsenäisesti.

Nepsyillä masentuneisuus on usein todella yleistä. Varsinkin jos elämään tulee yhtäkkiä paljon kuormitustekijöitä, kuten pieni lapsi. Ihmettelen vaan että eikö tämä nainen tunnistanut piirteitä miehestään ennen lastensaantia, jotta rooleista ja voimavaroista olisi osattu jutella jo ennen tilanteen eskaloitumista. On todella vaikea nähdä isä osallistuvana ja vastuunkantajana, vaikka masennus helpottaisikin. Ehkä viikonloppuisänä voisi jaksaa viihdyttää lapsia itsekseen pari päivää, jos sitten saa pari viikkoa lueskella lehteä ja keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiin rauhassa taas. 

Äiti ei vaikuttanut kyllä yhtään rakastuneelta puolisoonsa ja ero vaikutti tuntuvan melkoisen houkuttelevalta ratkaisulta. Mahtoiko olla jotain uskonnollista taustaa vaikuttamassa näihin päätöksiin. 

Toivottavasti perhe löytää hyviä ratkaisuja arkeensa, pojat vaikuttivat kuitenkin kilteiltä ja monessa asiassa hyvätapaisilta. 

Kirjolla todellakin. Vois olla järkevämpää elää arkea lapset äidin kanssa ja isä reilusti etävanhempana. Rankkaa lapsillekin tuo epäbalanssi 

Ykkösjakson insertissä jo huomasin, että kyseessä on autismin kirjolla oleva aikuinen. Kohdassa, jossa lapset alkoivat isän vieresä riehua isän tapa lyödä itseään päähän on tyypillinen neuronkirjolaisten ele. Ja oli muitakin viitteitä, puhetyyli, tapa ottaa kontaktia, tapa miten leikittiin lasten kanssa. Kyllä kirjon ihmisen kyky toimia vanhempana on erityispiirteiden vuoksi vaikea... ja varmasti etenkin pikkulapsivaiheessa.

Lisäksi, kun näillä taipumus periytyä, ja vanhimmalla lapsellakin oli jo havaittu erityispiirteitä.

Äiti toivottavasti uskaltaa olla jämäkämpi.

Olipa raskas eka jakso. Isä verhoutuu masennuksen taakse, vaikka on ihan lapatossu eikä kykene vanhemmuuteen. Yksi lapsi muiden joukossa. Äiti taas on tyypillinen nykyvanhempi jossa kaikki asiat neuvotellaan lapsien kanssa ja lapset sanelee miten asiat menee. Lässytetään ja juostaan lapsen perässä pöydän alta. Noi lapset ei tarvi mitään muutakuin kuria ja sääntöjä. Loppuisi toi vanhempien pomputus. Mutta jos haluaa elää noin, että lapset hallitsee ja olla niiden palvelija niin siitä sitten vaan. Siihen ei Nannyt eikä muut auta. Miksi ihmiset lisääntyy kun vanhemmuus on tota luokkaa.

Huh, olipa hirveetä katsottavaa. Mies, vaikka onkin sairas, on selvästi introvertti, ehkä jopa muutakin nepsypiirteitä. 

En voinut edes katsoa koko jaksoa, mutta silmiini pisti lopussa se kun Nanny tuli kylään, mies ei edes tervehtinyt, ei mitään reaktiota, ei kääntänyt edes katsetta vaan jatkoi lasten kanssa ja kiukkuisesti tiuskaisi toiselle lapselle "älä koske siihen". Meniköhän sitten jollekin kaapille eikä edelleenkään luonut katsettakaan kehenkään, käänsi pikemminkin koko kehon poispäin vaimosta ja Piasta. Töykeä, moukkamainen käytös vaikkakin tietysti tämä oli tekemällä tehty kuvaustuokio, mutta kuvaa todellakin miehen umpimielisyyttä. Vai meneekö tuokin vain sairauden piikkiin.... En usko.

Tuo perhe tarvitsisi kipeästi myös pariterapiaa.

Itse suositteleisin erilleen muuttamista jos se olisi taloudellisesti suinkin mahdollista, ei välttämättä siis eroa. Näin mies introverttina saisi oman rauhan jota tarvitsee, sitten kävisi sovitusti huolehtimassa lapsista jolloin jaksaisi varmasti paremmin. On myös huomioitavaa että kaikki ihmiset ei jaksa terveenäkään perhearkea, jatkuvaa hälyä, meteliä, häiriötä, tappelua jne. Ei se tee heistä huonompia, heidän vaan ei ehkä kannattaisi hankkia lapsia ja perinteistä perhe-elämää. 

Edelleenkään en ymmärrä tätä nykyvanhempien tyyliä kasvattaa lapsia neuvottelemalla ja kaupankäynnillä. Ei selkeitä rajoja, ei mitään kuria, äiti oli jatkuvasti lasten iholla, hulluksihan tuossa tulee lapsetkin. Lapset EI TARVITSE AIKUISTA joka minuutti kertomaan heille mitä heidän pitää tehdä tai ei pidä. Anna niiden penskojen tapella tappelunsa, kyllä ne oppii kun pari kertaa tulee kuonoon. Sehän on luonnon laki. Ei lapset opi jos kokoajan joku aikuinen  säklättää korvanjuuressa jotain, kokemus opettaa.

Itse samantyyppisen miehen kanssa eläneenä, on pakko todeta, että eron jälkeen elämä oli niin paljon helpompaa. Vaikka jouduin tekemään kaikki kotityöt yksin, se ei harmittanut, kun en edes odottanut apua keneltäkään. Sohvalla maannut lapatossu sen sijaan nosti verenpaineet kattoon. Elämä yksin lasten kanssa oli seesteistä ja riidatonta. 

Mikä on näiden kuvattavien lasten tietoturva ja oikeus elää ilman hyvin henkilökohtaisten tietojensa jakamista koko Suomelle? Voisiko joku asiantuntija vastata? Kuka haluaisi, että olisi tapahtunut itselle? 

Tää vois joskus mennä nännittämään johkin lastensuojelulaitokseen?

Mitenhän kikat, kepposet ja lässyttäminen mahtais toimia..?

Rohkeasti oli kyllä tuo pari ottanut yhteyttä ammattiauttajaan ja vieläpä lähteneet tv formaattiin. 

Onko oikeasti niin että muualta ei saa vastaavaa apua Suomessa?

Perhe voi ehkä mennä korkeintaan yhdessä jonnekin perheneuvolaan 1-2 x jossa työhönsä tympääntynyt täti kuuntelee ja 'pääkenossa ymmärtää', hymähtelee myötäilevästi ja antaa jonkun vihkosen josta vanhemmat voi sitten kotona lukea jotain itsestäänselvyyksiä ja se siitä.  

Sanoisin kyllä että tuo perheen mies olisi tässä eniten hoidon ja ohjauksen ja käytöstapojen kertauksen tarpeessa. 

Mä veikkaan että nuo lapset oireili koska isä on sairas ja äiti ihan hukassa. Heillä on turvaton olo.

Laumalta puuttuu johtaja jota jo todella pienet lapset tarvitsee tunteakseen turvaa. 

Täytyy kyllä sanoa että nostan hattua sille perhern äidille, hän yritti kaikkea  positiivisuuden kautta vaikka tilanne taisi olla aika huolestuttava. Itse en pystyisi  tuohon, tosin en ikinä päästäisi edes tilannetta tuohon. 

Siis se mies... Ei edes sanat kuvaa, miten ärsytti! Piiloutuu "masennuksen" taakse, kun ei perhe-elämä nappaa. Makaa sohvalla ja huokailee mielenosoituksellisesti, kun lapset meluaa ja häiritsee keskittymistä kirjan lukemiseen. Naama oli nurinpäin koko ajan ja vaimo kävelee kuin munankuorilla, ettei mies hermostu enempää. Lapset oireilee ja reagoi, kun tietenkin huomioivat kummallisen ilmapiirin. Äijä pihalle, helpompaa kaikille, kun lapset tapaavat isäänsä max joka toinen viikonloppu. Elämä kotona rauhoittuu ja äiti saa edes joskus hetken omaa aikaa, kun lapset ovat isällään. Ehkä isäkin siitä juuri ja juuri "masennuksensa" keskellä selviää. 

En katsonut ihan koko ohjelmaa, mutta kävikö missään kohtaa ilmi oliko mies koskaan ns terveenäkään ollut lasten suuntaan rakastava ja osallistuva isä saati sitten kotitöitä tekevä? Vai oliko enemmänkin introvertti (tai joku erityisherkkä) omissa oloissaan viihtyvä? Ilmeisedti kuitenkin oli jo aika kauan ollut masentunut.

Mitä se tsrkotti sillä kun sanoi pariinkin otteeseen että roikkuu löysässä hirressä ja lopussa kommentoi ettei tarvitse enää roikkua löysässä hirressä?

Piti oikein vilasta nopeutettuna tuo jakso kun tästä niin paljon kirjoitetaan. 

Voi kääk, kyllä oli viimehetkillä supernänny kutsuttu apuun. Jokseenkin tuo mies tarviis myös ihan psykiatrin apua, sekä jotain persoonavalmentajaa /käytöskouluttajaa. 

Sääliksi kävi kumpaakin mutta tekisi mieli kyllä ladella sille äijälle suorat sanat, noin ei kohdella perhettä vaikka olisit miten masentunut ja erityisherkkä ja nepsy ja introvertti ja ties vit...**n mikä.