Millainen on elättäjämies, siis oikean kotirouvan aviomies

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kirjoitin köyhistä ja rikkaista samaan viestiin, ei se tarkoita sitä, että sekoittaisin ne. Kyllä ihminen saa puuhastella mitä lystää, oli sitten köyhä tai rikas. Mutta lähinnä nuoria naisia haluan muistuttaa, että köyhyys voi olla kotiäitiyden palkka. Tuskin niistä tuntemistani kotiäideistä kukaan on halunnut köyhäksi, mutta köyhiä ne nyt vain ovat.

Aivan. Oikeasti niitä miehiä, jotka tienaavat kymppitonnin kuussa ja haluavat kotirouvan on aika harvassa. Suurin osa hyvin tienaamista miehistä on työhönsä intohimoisesti suhtautuvia ja pitävät arvossa sitä, että puoliso on samanlainen. He nimenomaan haluavat jakaa arvonsa, eli että työhön panostetaan.

Lisäksi itse miehenä voin sanoa, että olen kokeillut tuon, että toinen on kotona. Rahallisesti se ei harmittanut lainkaan, mutta kyllä siinä valitettavasti kävi niin, että toisen kuviot kapenivat melko lailla. Alkoi olla isoja asioita kaikki maailman pikku jut

Olet aivan oikeassa, suurimman osan uraihmisistä myös vaimo on uraihminen. Näin omassakin tuttavapiirisssä. 

 

Palstalla monesti korostetaan että vastakohdat viehättävät toisiaan. Näin asia ei ole, vaan samanlaisuus vetää pioleensa. Perhekeskeinen on perhekeskeisennkanssa ja urakeskeinen urakeskeisennkanssa. Vanhempiensa eron kokenut pariutuu vastaavanlaisen kanssa. Samanlaisuuden vetovoima oli sivutulos tutkimuksessa joka käsitti 28000 suomalaisparia (avopareja ja aviopareja) 45v ikäiseksi asti( Kailanheimo-Lönnqvist 2021). Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Mies haluaa että nainen tekee sitä mitä itse haluaa tehdä".

Olet oikeassa, en tosiaan tunne ketään sellaista miestä, joka palkkaisi lastenhoitajan ja siivoojan, jotta saisin itse nauttia elämästä tekemättä töitä. Olisin opiskellut, lukenut, matkustellut ja harrastanut, ja kaiken kustantaisi rakas puolisoni."

Sallisitko itsellesi haluamasi elämän, jos se olisi ollut taloudenpidon raameissa mahdollista miehesi kustantaa? Nuo ovat kuitenkin aika pieniä haaveita toteuttaa, ellei se harrastus sitten ole arvokkaan taiteen keräily tai kisahevoset. Ap

Totta puhuen en 😄. Äitini oli juristi ja tähdensi, että naisenkin kuuluu tienata palkkansa, jos hän on työkykyinen. Ja tehdä avioehto. 

En siis itsenäistynyt lapsuuskodista sen vertaa, että olisin hyväksynyt miehen varoilla elämisen moraalisesti hyväksyttävänä.

Monet arvot ovat tosiaan kotoa peräisin, mutta välillä voi tulla tarve ottaa etäisyyttä niihin. Mitä haluan säilyttää ja mitä säästää. Ne ovat jokaisen yksityisasioita ja arvoja. Ap

 

 

142. Siis miettiä mitä vanhempien arvoista säilyttää ja mitkä hylkää. 

Halusin itse olla kotiäiti siksi ettei äitini ollut, roikuin naapurin kotiäidin nurkissa ja siitä jäi myönteinen kuva. Tuollaisia pieniäkin kokemuksia lapsille syntyy joilla voi olla kauanskantoista merkitystä. Äitini työ ei olisi kotiäitiyttä sallinutkaan, joten oli äitiyslomalla sen 3kk jonka mittainen loma tuolloin oli. Sika pienenä vauvat vietiin seimeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Ja tuo että "mieheni on maksanut veroja", huh huh? Oletteko sama ihminen? Mites sun panos?"

 

Lue tätä ketjua, niin huomaat, että monen kotirouvan mies on perhekeskeinen ja näkee perheen yksikkönä. Minun panokseni on tietenkin ollut esim. lapsenhoitovastuun painottuminen minulle varhaisina vuosina, kodinhoito ja ruoanlaitto. Mieheni tätä arvostaa.

Lapsemme on ollut kyllä varhaiskasvatuksessa. En ymmärrä, miksi näitä oletuksia tehdään, että kotiäiti on köyhä ja kökkii lapsen kanssa kotona.

Meidän lapsi on jo kasvanut, joten tuo aika on muisto vaan. Ei siis ole tarpeen nyt tulla kertomaan taas oletuksia kuinka mieheni jättää meidät puille paljaille. Rahaa on, myös minulla.

Välillä tekee pahaa lukea ihmisten kokemuksia. Tuntuu, että suurin osa elä karmean kurjaa elämää nimenomaan ihmissuhteiden näkökulmasta. Miehet pettää ja jättää. Naiset räpiköi miten taitavat ja katkeroituvat.

Monilla on ilmeisen huonoja kokemuksia miehistä jo lapsuuden ympäristössään. Siitä näkökulmasta luottamuspula on ymmärrettävää. Ap

Mieheni kasvoi hyvässä perheessä, mutta vanhemmat oli aina töissä. Tämä oli ennen kännykkäaikaa. Mieheni oli soitellut lankapuhelimella sinne ja tänne, kun oli vanhempiaan kaivannut tai ollut yksinäinen.

Tätä hän ei omille lapsilleen halunnut vaan päätti, että mikäli hän isäksi tulee, hänen tulee huolehtia vaimolle ja lapsille sellainen elintaso että vaimo voi olla kotona. Hän kertoi tämän toisilla treffeillä.

Kukaan lähipiiristäni ei edelleenkään usko, että minä olen kotirouva. Tietävät kyllä etten tee töitä enkä opiskele. Näin on ollut vuosikymmeniä. Omakotitalossa asutaan hyvällä alueella. Matkustellaan. Auto on ilmeisesti hieno (minä en niistä välitä, mutta mies on tohkeissaan). Silti läheisetkään ei usko. Minua hämmästyttää kuinka tällaista elämäntyyliä ei nähdä yhtenä vaihtoehtona vaan aina keksitään joku muu selitys. Minua on luultu mielenterveysongelmaiseksi, työttömäksi ja jopa väki_valtaisessa suhteessa eläväksi. Ei, ei ja etenkään ei.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani olivat ihan duunareita, mutta kyllähän se elintasossa näkyi, että on vain kaksi lasta ja kahdet tulot. Se oli harvinaista ja talomme olikin alueen ainut, jossa oli kaksi autoa pihassa.

En tiedä, lipsahtaako ohi asiasta, tai ehkä ei, mutta muistan tämän muuten myös omasta lapsuudestani vähän hassustikin. Ihmettelin aina, kun ystävälläni ei koskaan oikein ollut rahaa mihinkään, vaikka verrattuna omaan perheeseeni hänen perheensä oli "hieno". Eli isällä joku hieno titteli, en muista mitä ja hänen äitinsä oli hieno rouva.

Aikuisena olen tajunnut, että varmaan heillä silti oli vähän eri tilanne kuin meillä, jossa oli kaksi tienaavaa aikuista ja yksi lapsi, kun heillä oli vain isän palkka ja neljä lasta. Ja aikuisena ymmärrän senkin, että ei aina se hieno titteli tarkoita isoa palkkaa:-)

Ei yhtään mennyt ohi aiheen, påinvastoin. Lapsiluku totta kai vaikuttaa perheen tulotasoon. Varsinkin kun lasten lapsuuden aikana useimmiten maksetaan asuntolainaa pois. Suomessa on myös se erikoisuus, että samalla kadulla voi asua duunareita ja keskiluokkaa eli asuinalueet eivät ole eriytyneitä. Olen itse elänyt todellisuudesaa jossa leikin yhtenä päivänä palvelijoiden lasten kanssa ulkona rakennustyömaalla ja toisaalla oli tyttö jonka perheellä oli mm oma helikopteri ja yksityistalli. Olin pikkutyttönä vähän ihastunut tuon tytön veljeen, joka oli taitava esteratsastaja 😅 luulen että veljen potretti on jossain vieläkin tallessa. Ap

Olen kotirouva ja yhtä varakas kuin puolisoni. Joskus olemme olleet köyhiä kuin kirkon rotat, mutta puolison ammatin ansiosta olemme vaurastuneet ja sattumakin on näytellyt osaansa tässäkin. Samoin periksiantamattomuus, yhteen hiileen puhaltaminen ja onni. 

Onko asunto molempien nimissä? Ja muu omaisuus? Se on se ensimmäinen iso juttu, jos ero tulee. 

Jos ei ole, niin vaimos on puilla paljailla. 

Kaikki pitää olla papereihin kirjattu. Sana ei maksa vaivaa. 

Kyllä on. Asunto on molempien nimissä, kummallakin on myös omissa nimissään auto. 

"Saanko udella miksi mielestäsi vaimon olisi pitänyt vessa pestä. Miksei miehellä ollut mitään velvollisuuksia kotona. Ai että kun omasta mielestään maksaa kaiken, ei tarvitse pistää tikkua ristiin kotona. Mitä sinä heidän kotonaan muuten teit? Taisi olla rouva reissussa ja sinä miestä viihdyttämässä ja nyt perustat väitteesi vaimon laiskuudesta tähän. Rouva oli reissuun lähtiessään siivonnut talon, mutta mies sillä välin pas*oi kaiken eikä osannut tai viitsinyt siivota taloa tai sitä vessaa. Olisit itse siivonnut kun miestäkin kävit lainaamassa, olisit lainannut vessaharjaa."

Saat udella ja voin vastata. Mies teki kahta työtä ja tuli iltamyöhällä kotiin, niin tuskinpa olisi voinut alkaa vessan mattoa ropsumaan ja imuroimaan hiekkaa pois, kun muut nukkui. Eipä hän varmasti sitä vessaakaan ehtinyt sotkemaan, kun oli viikonloputkin töissä.

En harrasta sukurutsaa, niin tuo toinen veikkaukseni miehen viihdyttämisestä meni myös pieleen. Siinä olet kyllä oikeassa, ettei mies kotona juurikaan laittanut tikkua ristiin. Ei oikeastaan osannut, kun muutti lapsuudenkodista vasta naimisiin mentyään. Valtava red flag!!!

Tämän vuoksihan se kotirouva elätetään, että hän hoitaa kodin siivoaa ja laittaa ruokaa?

Vai onko siinä ideana se, että kotirouvalla on aikaa hoitaa itseään? Kuntoilla, shoppailla ja harrastaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko asunto molempien nimissä? Ja muu omaisuus? Se on se ensimmäinen iso juttu, jos ero tulee. 

Jos ei ole, niin vaimos on puilla paljailla. 

Kaikki pitää olla papereihin kirjattu. Sana ei maksa vaivaa. 

Kyllä on. Asunto on molempien nimissä, kummallakin on myös omissa nimissään auto. 

Eihän niiden tarvitse omissa nimissä olla, jos ei ole avioehtoa. Eron tullessa omaisuus jaetaan tasan riippumatta siitä, kumman nimissä omaisuus on.

Vierailija kirjoitti:

Elättäjä mies on tyhmä ja usein kouluttamaton.Fiksut ja hyvin ansaisevat kyllä vaativat että muijakin tuo rahaa taloon.

 

Tässä viestissä kaikki on väärin. Kaikki tuntemani elättäjämiehet, itseni mukaanlukien, ovat korkeakoulutettuja, vaativissa ja arvostetuissa ammateissa ja työtehtävissä. Lisäksi ansaitsevat hyvin eli ovat verokoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva ja yhtä varakas kuin puolisoni. Joskus olemme olleet köyhiä kuin kirkon rotat, mutta puolison ammatin ansiosta olemme vaurastuneet ja sattumakin on näytellyt osaansa tässäkin. Samoin periksiantamattomuus, yhteen hiileen puhaltaminen ja onni. 

En tiennytkään että kirjoittelet täällä rakas vaimoni.

Kotirouvia ja kotiäitejä on niin monenlaisia. Täällä usein nähdään vasn joku alistettu, miehen pettämä ja lopulta jättämä hellavelho. Itse korkeasti koulutettuna ja vaativia asiantuntijatöitä tehneenä ajauduin pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Tämä johtui pitkälle siitä, että lapsemme syntyivät pienellä ikäerolla eikä turvaverkkoa ollut lähellä. Lapsilla oli myöhemmin paljon harrastuksia. Puoliso on varakas ja aina tienannut poikkeavan hyvin. Avioehtoa ei ollut. Kotiäitiys oli kaikille perheessä monin tavoin hyödyksi. Opiskelin lisää ja sain myös sijoitusten kautta mukavasti rahaa onnenkantamoisin. Hiljattain sain myös ison perinnön, satoja tuhansia. Lapsilla on mennyt erittäin hyvin elämässään, ovat jo lähes aikuisia. Olemme miehen kanssa onnellisesti yhä yhdessä. Perheenä teemme paljon yhdessä ja olen palannut monella tapaa työelämäänkin. Kadunko pitkää kotiäitiyttä? No en, ei ole yhtään syytä ja se oli elämäni parasta aikaa.

Selänne

Vierailija kirjoitti:

"Ja tuo että "mieheni on maksanut veroja", huh huh? Oletteko sama ihminen? Mites sun panos?"

 

Lue tätä ketjua, niin huomaat, että monen kotirouvan mies on perhekeskeinen ja näkee perheen yksikkönä. Minun panokseni on tietenkin ollut esim. lapsenhoitovastuun painottuminen minulle varhaisina vuosina, kodinhoito ja ruoanlaitto. Mieheni tätä arvostaa.

Lapsemme on ollut kyllä varhaiskasvatuksessa. En ymmärrä, miksi näitä oletuksia tehdään, että kotiäiti on köyhä ja kökkii lapsen kanssa kotona.

Meidän lapsi on jo kasvanut, joten tuo aika on muisto vaan. Ei siis ole tarpeen nyt tulla kertomaan taas oletuksia kuinka mieheni jättää meidät puille paljaille. Rahaa on, myös minulla.

Välillä tekee pahaa lukea ihmisten kokemuksia. Tuntuu, että suurin osa elä karmean kurjaa elämää nimenomaan ihmissuhteiden näkökulmasta. Miehet pettää ja jättää. Naiset räpiköi miten taitavat ja katkeroituvat.

Varmasti on surkeitakin tarinoita kotirouvana olosta ja kotiäitinä olosta. Itse en vaan tiedä yhtään. Parit, joissa vaimo ollut pitkään kotona lasten kanssa, ovat yhä yhdessä. Milempien elämä kukoistaa. Näissä perheissä on myös hyvät ihmissuhdetaidot ja usein paljon rahaa. Jos tarinasta on vaarana tulla toisenlainen, ei kotiäidiksi pidä jäädä. Se on riskialtista. Jos mies vaatii avioehdon ja se on vielä huono naisen kannalta, ei pidä missään tapauksessa jäädä kotirouvaksi pitkäksi aikaa. Sama, jos perhe on köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kotirouvia linjoilla? Minua kiinnostaisi tietää mitä teette päivisin? Jotenkin äkkiseltään en osaisi keksiä mitä tekisin jos päivisin ei olisi enää töitä tehtävänä.

Olet sitten vähän samanlainen kuin mieheni. Et satu olemaan yrittäjä? Yrittäjien työ- ja vapaa-aika menevät usein sekaisin eikä lomia pidetä. Olen itsekin pääosan työurastani ollut yrittäjä, mutta olen ollut hyvä keksimään myös sellaista mielestä tekemistä, josta ei saa rahaa, vaan joka päinvastoin tulee aika kalliiksi.... Tarkoitan siis hevosharrastusta, johon saa aikaa myös uppoamaan kohtuullisen hyvin. 

Enää ei ole hevosia, siitä jäi paljon vapaa-aikaa. Luen ja kirjoitan paljon, harrastan liikuntaa päivittäin, teen joskus ihan vähän töitäkin sekä autan vanhempiani ja aikuisia lapsiani eri asioissa. Olen mieheni työmatkoilla mukana, matkustamme ulkomaille joka toinen kuukausi viikoksi - pariksi, matkustamme myös Suomessa muutamia kertoja viikossa. Minulla on yksi isompi päämäärä, jota kohti nykerrän päivä päivältä. Mutta tykkään myös nukkua pitkään ja lukea kirjaa myöhään eli laiskotella ja nauttia elämästä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elättäjä mies on tyhmä ja usein kouluttamaton.Fiksut ja hyvin ansaisevat kyllä vaativat että muijakin tuo rahaa taloon.

 

Tässä viestissä kaikki on väärin. Kaikki tuntemani elättäjämiehet, itseni mukaanlukien, ovat korkeakoulutettuja, vaativissa ja arvostetuissa ammateissa ja työtehtävissä. Lisäksi ansaitsevat hyvin eli ovat verokoneessa.

Näin se menee minunkin tuttavapiirissäni. Tosin tunnen vain kaksi kotirouvaa itseni lisäksi (molemmat jo eläkeikäisiä). Muissa tuttavaperheissä (55+ ikäluokassa)  molemmat ovat tehneet tai tekevät parhaillaan uraa ja vaimo on verokoneessa myös pl. ne jotka eivät asu Suomessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kotirouvia linjoilla? Minua kiinnostaisi tietää mitä teette päivisin? Jotenkin äkkiseltään en osaisi keksiä mitä tekisin jos päivisin ei olisi enää töitä tehtävänä.

Olet sitten vähän samanlainen kuin mieheni. Et satu olemaan yrittäjä? Yrittäjien työ- ja vapaa-aika menevät usein sekaisin eikä lomia pidetä. Olen itsekin pääosan työurastani ollut yrittäjä, mutta olen ollut hyvä keksimään myös sellaista mielestä tekemistä, josta ei saa rahaa, vaan joka päinvastoin tulee aika kalliiksi.... Tarkoitan siis hevosharrastusta, johon saa aikaa myös uppoamaan kohtuullisen hyvin. 

Enää ei ole hevosia, siitä jäi paljon vapaa-aikaa. Luen ja kirjoitan paljon, harrastan liikuntaa päivittäin, teen joskus ihan vähän töitäkin sekä autan vanhempiani ja aikuisia lapsiani eri asioissa. Olen mieheni työmatkoilla mukana, matkustamme ulkomaille joka toinen kuukau

*Äh, muutamia kertoja kuukaudessa (ei viikossa) teemme täällä Suomessa työmatkan. Ap

Eiköhän ole se mies, joka pitää vaimon nyrkin ja hellan välissä. Näin kuvittelen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kasvoi hyvässä perheessä, mutta vanhemmat oli aina töissä. Tämä oli ennen kännykkäaikaa. Mieheni oli soitellut lankapuhelimella sinne ja tänne, kun oli vanhempiaan kaivannut tai ollut yksinäinen.

Tätä hän ei omille lapsilleen halunnut vaan päätti, että mikäli hän isäksi tulee, hänen tulee huolehtia vaimolle ja lapsille sellainen elintaso että vaimo voi olla kotona. Hän kertoi tämän toisilla treffeillä.

Kukaan lähipiiristäni ei edelleenkään usko, että minä olen kotirouva. Tietävät kyllä etten tee töitä enkä opiskele. Näin on ollut vuosikymmeniä. Omakotitalossa asutaan hyvällä alueella. Matkustellaan. Auto on ilmeisesti hieno (minä en niistä välitä, mutta mies on tohkeissaan). Silti läheisetkään ei usko. Minua hämmästyttää kuinka tällaista elämäntyyliä ei nähdä yhtenä vaihtoehtona vaan aina keksitään joku muu selitys. Minua on luultu mielenterveysongelmaiseksi, työttömäksi ja jopa väki_valtai

Ehkäpä me kotirouvat sitten olemme eksoottisia kukkasia, joiden edesottamuksia ihmetellään. Minun korviini ei tästä asiasta ole ihmettelyjä kantautunut. Tosin olen aika yksityinen ihminen, en ole tekemisissä naapureiden enkä hirveästi sukulaistenkaan kanssa vanhempia lukuunottamatta ja vanhat ystäväni eivät tekemisiäni ihmettele. He itsekin ovat tehneet mitä ovat halunneet, vaikka hyvin toisenlaisia asioita kuin minä. Heitä on ihmetelty enemmän kuin minua, luulisin. 

Aiemmin ketjussa oli puheena ihmiset, jotka tietävät muiden asiat jopa paremmin kuin nämä itse. Se on toisaalta huvittavaa, toisaalta loukkaavaa. Joskus kauan sitten, kun lapset olivat pieniä, minulle tultiin antamaan henkilökohtaisesti kutsu AA-kerhoon. Paljastui, että eräs lasten leikkikaverin äiti, joka oli varsin erikoinen persoona varsinkin humalassa, oli laittanut liikkelle huhun, että minulla on alkoholiongelma. Motiivinkin taidan tietää. Tämä ei kai liittynyt mitenkään kotiäitiyteen, olipahan vain yksi ns. varma tieto kuten tieto sinun mielenterveysongelmastasi tai työttömyydestäsi. Ap