Lapsuudenkodissani piehtaroitiin köyhyydessä ja vaatimattomuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

Oma roolini on se etten saa puhua mistään ja kaikki ongelmat kielletään. Täällä ja vanhempieni luona. Ei tästä tule enää mitään tällä porukalla. 

AP

Ikävää, että näin on käynyt, mutta sinä et voi mennyttä muuttaa. Käy puhumassa ammattilaiselle, jos se auttaa. Ota oma elämä haltuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa j

Ahaa, olet väärinymmärtämisen mestari, ymmärrät varmaan live-elämässäkin kaiken itseesi kohdistuneena jos joku kertoo elämästään.  Ongelmasi ydin, miä-keskeisyys, muitten asiat ei kiinnosta.

Siis kirjoitin :jos me, me, jotka lähdimme noista tölleistä köyhyydestä pienin henkisinneväin olisimme jumittuneet siihen lapsuuteen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

Olen itse lopettanut alkoholinkäytön ja tupakanpol

Pelkän empatian toivominen on pohjimmiltaan perin itsekästä. Totta kai muutoksia tarvitaan. Silti aikuisuus ei ole  toivelista siitä, kuinka muut kohtelevat juuri minua. Aikuisuus on vastuuta. Omien lapsuudentraumojdn jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa ihan pärjätäkin. Ei kannata vain odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.

Vierailija kirjoitti:

Viina ja tupakka oli siihen aikaan halpaa kun saippua. Muistan että tuntipalkalla sai kuusi askia röökiä. Kännin veti parin tunnin palkalla, mites nyt. 

Tupakasta en tiedä kun en ole koskaan polttanut, mutta muistan ajan, olisiko jotain 80-luvun alkua ollut, kun kossupullo ja kaksi A-olutta maksoivat tasan sata markkaa. Inflaatio huomioon ottaen, tuo oli nykyisiin viinan hintoihin verrattuna vähän saakelin kallista.

Itse kyllä pystyisin yhden tunnin palkalla vetäisemään sellaiset kännit että seuraavan päivän saisi pyyhkiä kalenterista. Enkä ole erityisen hyvätuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa j

 

Oma roolini on se etten saa puhua mistään ja kaikki ongelmat kielletään. Täällä ja vanhempieni luona. Ei tästä tule enää mitään tällä porukalla. 

AP

Miksi vietät aikaasi vanhemmillasi ja täällä, etkä täysipäisten ja empatiaan kykenevien ihmisten kanssa? 

Sä et enää leiki meidän kanssa kun me ei taivuta sun tahtoon ja sanota asioita joita sinä haluaisit kuulla? 

 

Vierailija kirjoitti:

Samaa oli meillä. Varsinkin ysärin lama oli ihan kauheaa ruikutusta ja nöyristelyä. Opin itsekin matelemaan ja valitsin aina vaihtoehdoista sen huonoimman, koska mielestäni ansaitsin vain sen. Omaksuin köyhän, työttömän ja jopa syrjäytyneen identiteetin. 

Joskus kolmekymppisenä aloin pyristelemään pois ajattelumallista. Vieläkään en ole täysin irti, mutta parempaan suuntaan menossa, vaikka välillä vanhempani ja entiset piirit itsemurhineen pyrkii vetämään takaisin surkeuteen. 

Hyvä nämä on tiedostaa, käsitellä ja tarvittaessa piehtaroidakin, mutta vielä tärkeää on päästä siitä yli, pikkuhiljaa, mutta vääjäämättä. Varsinkin jos on omia lapsia, ei heille halua tuota samaa mentaliteettiä. 

Tunnistan samaa. Kun muutin omaan asuntoon, niin jonkin aikaa ostin kaupasta kaikkia halvimpia vaihtoehtoja, joista en edes pitänyt. Jossain vaiheessa vasta havahduin, että kyllähän minä saan ostaa sitä mielekkäämpää, vähän kalliimpaa vaihtoehtoa jos niin itselleni budjetoin.

Nyt lähes keski-ikäisenä yhä opettelen, että on ok ostaa itselleni vaatteita. Tarpeeseen etusijassa, mutta niitä voi katsoa muualtakin kuin alerekkien lähes oikeankokoisista.

Itselleni selvisi vasta myöhemmin, että vanhempani eivät edes olleet mitään köyhiä. Oli iso perintökin saatu, mutta jokin tarve oli jatkuvasti pitää yllä puhetta, että olimme hyvin köyhiä, eikä varaa edes uusiin tarpeellisiin vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimy

En asu vanhemmillani.

AP

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että näin on käynyt, mutta sinä et voi mennyttä muuttaa. Käy puhumassa ammattilaiselle, jos se auttaa. Ota oma elämä haltuun

Menisinkin jos kaikkea ei kirjoitettaisi ylös Kantaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

Jos sulta viedään perusturvallisuus niin koitat sitten vain kestää. Niinhän mullekin sanot. Älä koskaan valita mistään kenellekään. Toivottavasti tukehdut sitten pahaan oloosi ja yksinäisyyteesi.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimy

Kenellekään ei voi tosielämässä puhua.

AP

Meillä oli lapsuudenkodissa rahat melko tiukilla, mutta emme olleet varsinaisesti köyhiä. Vanhemmat kuitenkin tekivät asiasta todella ison numeron ja esim. näyttivät kaupassa jotain kalliita leikkeleitä ja sanoivat että ostaisivat meille sitä jos olisivat rikkaita. Jos naapuri osti uuden auton, vanhemmat länkyttivät miten meillä ei tuollaiseen ole varaa. 

 

Järkevä rahankäyttö ja kehotus elää elämää joka ei pyöri materian ympärillä on minustakin hyve, mutta köyhyyden ääneen päivittely kylvää vain huonommuuden tunteen siemenen lapseen jo pienestä pitäen. Sen sijaan että vanhemmat olisivat aikuisina etsineet erilaisia vaihtoehtoja jotka olivat heidän budjetissaan, minullekin kerrottiin etten saa syntymäpäivälahjaa koska en tarvitse mitään eikä ole rahaa turhuuksiin. Tuosta tuli vain olo etten ole tarpeeksi arvokas jotta saisi minkäänlaista muistamista. Ymmärrän aloittajaa täysin.

Vierailija kirjoitti:

Varaa nyt hyvä ihminen viipymättä aika terapiaan!

 

Tämä neuvo on tarpeeton. Ei kaikki tarvi tgerapiaa, jatka vaan sinä sen ottamista ,että ymmärrät elämää.

Tämä aloitus on tärkeä ja koskee meitä sodanjäkeisiä jotka olemme kokeneet köyhyyden ja kurjuuden. 

 

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että näin on käynyt, mutta sinä et voi mennyttä muuttaa. Käy puhumassa ammattilaiselle, jos se auttaa. Ota oma elämä haltuun

KItse samassa tilanteessa. Ei se puhumalla parane,  Kyllä ne lapsuuden haamut eivät jätä rauhaan aikuisenakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

-----------Ei voi puhua koska sitä kurjuutta ei voi sanoin kuvailla. Eikä sitä pelkoa jonka alla ahdistuneet lapset pakoitettiin asumaan. Ja selviytymään. 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Anna jo anteeksi se lapsuutesi, 

-------------Ei sitä voi koskaan antaa anteeksi.Niin oli minullakin hurja lapsuus . Synnyin Lapissa, kylmä koti, nälkä, köyhyys. 

Vieläkin vihaan isääni vaikka kuollut jo 90 luvulla. 

Tuoremehun laimentamista, vaatimattomuutta ja asioita, joista ei puhuta. Lapsena opittu osataan aikuisenakin - myös köyhyydestä opitut asiat.

 https://yle.fi/a/74-20063208#:~:text=Tuoremehun%20laimentamista%2C%20va….

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsuudenkodissa rahat melko tiukilla, mutta emme olleet varsinaisesti köyhiä. Vanhemmat kuitenkin tekivät asiasta todella ison numeron ja esim. näyttivät kaupassa jotain kalliita leikkeleitä ja sanoivat että ostaisivat meille sitä jos olisivat rikkaita. Jos naapuri osti uuden auton, vanhemmat länkyttivät miten meillä ei tuollaiseen ole varaa. 

 

Järkevä rahankäyttö ja kehotus elää elämää joka ei pyöri materian ympärillä on minustakin hyve, mutta köyhyyden ääneen päivittely kylvää vain huonommuuden tunteen siemenen lapseen jo pienestä pitäen. Sen sijaan että vanhemmat olisivat aikuisina etsineet erilaisia vaihtoehtoja jotka olivat heidän budjetissaan, minullekin kerrottiin etten saa syntymäpäivälahjaa koska en tarvitse mitään eikä ole rahaa turhuuksiin. Tuosta tuli vain olo etten ole tarpeeksi arvokas jotta saisi minkäänlaista muistamista. Ymmärrän aloittajaa täysin.

Ylipäänsä lapselle ei kuulu päivittely rahasta. Eikä pitäisi perustella kiusatuksi tulemista köyhyydellä! Siitä saa vain käsityksen ettei köyhällä ole ihmisarvoa ja kyseinen lapsi = köyhä ja arvoton. Saakeli!

AP

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen on myös selvinnyt, että toinen vanhemmista pelaa rahapelejä sellaisen kevyen tuhannen euron edestä. Noista tuli lapsuudessanikin tosi iso voitto ja tiesinkin niistä silloin, mutta tuhat euroa joka kuukausi vuodessa tekee 12 tuhatta vuodessa.

Ei varmaan noin paljoa pelattu lapsuudessani, mutta vanhempien juomiseen ja tupakointiin oli myös varaa, ihme kyllä.

AP

First things first.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viina ja tupakka oli siihen aikaan halpaa kun saippua. Muistan että tuntipalkalla sai kuusi askia röökiä. Kännin veti parin tunnin palkalla, mites nyt. 

Tupakasta en tiedä kun en ole koskaan polttanut, mutta muistan ajan, olisiko jotain 80-luvun alkua ollut, kun kossupullo ja kaksi A-olutta maksoivat tasan sata markkaa. Inflaatio huomioon ottaen, tuo oli nykyisiin viinan hintoihin verrattuna vähän saakelin kallista.

Itse kyllä pystyisin yhden tunnin palkalla vetäisemään sellaiset kännit että seuraavan päivän saisi pyyhkiä kalenterista. Enkä ole erityisen hyvätuloinen.

Niin ja silloin ennen riitti kuitenkin rahaa aina viinaan, tupakkaan ja vanhempien omiin harrastuksiin. Ei esimerkiksi lasten maksullisiin harrastuksiin. Kertoo vain vanhempien itsekkyydestä.