Lapsuudenkodissani piehtaroitiin köyhyydessä ja vaatimattomuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että näin on käynyt, mutta sinä et voi mennyttä muuttaa. Käy puhumassa ammattilaiselle, jos se auttaa. Ota oma elämä haltuun

KItse samassa tilanteessa. Ei se puhumalla parane,  Kyllä ne lapsuuden haamut eivät jätä rauhaan aikuisenakaan. 

"Kyl sun pitää nyt hei vaan päästä jo yli!" Käyn joka päivä urheilemassa ja hartiat on naiseksi vahvat ja jaksan tehdä kolmen tunnin lenkkejä koska vain. En vain tiedä miltä mörssäriltä näytän kun saan edes vähän mielenrauhaa. Tuleeko sitä edes silloin?

AP

Muita et voit muuttaa, vain itseäsi voit. Selkeästi huomaa, että vanhemmille lapset eivät ole olleet se tärkein juttu, mutta sille asialle et enää mitään voi. Se on ihan tyypillistä perheissä, jossa alko maistuu. Märehtimällä ja veivaamalla tätä asiaa, et rasita kuin itseäsi. Vanhempasi ovat sellaisia kuin ovat ja tuskin myöntävät tai edes kokevat tehneensä mitään väärin. Valitettavasti meillä jokainen saa tehdä lapsia ja sitten seurauksena on terapiat tukossa tulijoista. Pahimmillaan lapsuus on aika, josta selviytymisessä menee koko loppuikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

Pelkän empatian toivominen on pohjimmiltaan perin itsekästä. Totta kai muutoksia tarvitaan. Silti aikuisuus ei ole toivelista siitä, kuinka muut kohtelevat juuri minua. Aikuisuus on vastuuta. Omien lapsuudentraumojdn jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa ihan pärjätäkin. Ei kannata vain odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.

Sivusta mutta jos ja kun haluaa siirtyä elämässä eteenpäin lapsuuden epäkohdista, ensimmäinen vaihe on huomata ne epäkohdat. Vasta kun löytää viat, niitä voi lähteä korjaamaan. Jos vain kulkee laput silmillä sokeana syy ja seuraus suhteille, on mahdotonta tehdä todellisia muutoksia parempaan. Moni tuo tässä kohtaa esille (edes anonyymisti netissä) havaintonsa siitä, mikä on mennyt pieleen ja miksi on sellainen kuin on. Osa ehkä odottaa muiden täyttävän tarpeita mutta väittäisin, että suurin osa ei odota eikä tavoittele sitä "ulostuloillaan". Osa ehkä kaipaa jonkinlaista "oikeutta" irtautua haitallisista malleista ja piireistä. Eivät he sitäkään tarvitsisi mutta lapsuudessa rakennettu heikko itseluottamus ohjaa siihen.

Empatia ei maksa mitään eikä se tarkoita, että tarvitsisi venyä yhtään mihinkään toisen takia. Sinäkin ehdotat aloittajaa auttamaan muita mutta et salli hänen edes toivoa myötätuntoa. Mielestäni tämä on ristiriitaista ja mahdollisesti yhteydessä siihen mitä usein suomalaisessa kasvatuksessa on pielessä: itselleen ei saisi toivoa mitään mutta muille (varsinkin sanojalle itselleen) pitää antaa. Tämä on omiaan tuottamaan ihmisiä, jotka oppivat pitämään puoliaan liian myöhään ja joiden itseluottamus on pohjamudissa. Toki viisainta on pärjätä omilla jaloillaan seisten mutta ei tämä malli auta siinäkään, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Muita et voit muuttaa, vain itseäsi voit. Selkeästi huomaa, että vanhemmille lapset eivät ole olleet se tärkein juttu, mutta sille asialle et enää mitään voi. Se on ihan tyypillistä perheissä, jossa alko maistuu. Märehtimällä ja veivaamalla tätä asiaa, et rasita kuin itseäsi. Vanhempasi ovat sellaisia kuin ovat ja tuskin myöntävät tai edes kokevat tehneensä mitään väärin. Valitettavasti meillä jokainen saa tehdä lapsia ja sitten seurauksena on terapiat tukossa tulijoista. Pahimmillaan lapsuus on aika, josta selviytymisessä menee koko loppuikä.

En nyt joka päivä aktiivisesti märehdikään. Urheillessa osaan asioita käsitellä. Siksi olen siinä kunnossa, että isot miehet saan nippuun. Mielenrauhaa ei silti ole näkynyt.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että näin on käynyt, mutta sinä et voi mennyttä muuttaa. Käy puhumassa ammattilaiselle, jos se auttaa. Ota oma elämä haltuun

KItse samassa tilanteessa. Ei se puhumalla parane,  Kyllä ne lapsuuden haamut eivät jätä rauhaan aikuisenakaan. 

 

Olen eri ja samaa mieltä siitä, että puhuminen ei tässä auta. Itse olen todennut lähinnä itselleni missä kaikessa mentiin lapsuudessa pieleen ja miten se on vaikuttanut nykytilanteeseen ja sen jälkeen olen keskittynyt rakentamaan itselleni mahdollisimman hyvää elämää. Menneisyys ei muutu eikä anteeksi tarvitse antaa mutta itselleen voi yrittää sinnikkäästi antaa mahdollisuuden parempaan. Ja itselleen voi ja kannattaa antaa anteeksi. Lapsena mahdollisuudet vaikuttaa olivat olemattomat ja vahvaksi aikuiseksi kasvaminen huonoista lähtökohdista ja vaikutteista vie väistämättä aikaa eikä ole helppoa.

Ajattelen juttuja lapsuudesta januoresta aikuisuudesta liikaakin. Rahaa ei ensin ollut eikä siskoilla kaiollut monta vaatetta. Isä kuoli ja tuli lapsilisät ja puoliorvon eläke. Ne piti laittaa tilille eikä ostaa vaatetta, kenkiä tai harrastevälineitä. Uusi maksoi aina liikaa ja siitä tuli riita. Joihinkin lakanoihin oli sitten rahaa ja niitä ostettiin lisää, vaikka oliennestäänkin kaappi täynnä.

En lähtenyt paikkakunnalta, kun sain töitä. Asuin äidin kanssa eikä se tehnyt hyvää. Sitten lähdin ja äidille se kai oli järkytys. Ei siinäkään vaiheessa kukaan vienyt häntä lääkäriin, vaikka se olisi ollut viisasta. Itse en osannut enkä tiennyt menettelyä. Niin paheni harhaluuloisuushäiriö t. Levyn kpl tauti. En enää ollut likasankonna tuossa vaiheessa. Edelleen pitää muistuttaa itseään, että voin ostaa jotain eikä aina tarvi valita sitä halvinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa oli meillä. Varsinkin ysärin lama oli ihan kauheaa ruikutusta ja nöyristelyä. Opin itsekin matelemaan ja valitsin aina vaihtoehdoista sen huonoimman, koska mielestäni ansaitsin vain sen. Omaksuin köyhän, työttömän ja jopa syrjäytyneen identiteetin. 

Joskus kolmekymppisenä aloin pyristelemään pois ajattelumallista. Vieläkään en ole täysin irti, mutta parempaan suuntaan menossa, vaikka välillä vanhempani ja entiset piirit itsemurhineen pyrkii vetämään takaisin surkeuteen. 

Hyvä nämä on tiedostaa, käsitellä ja tarvittaessa piehtaroidakin, mutta vielä tärkeää on päästä siitä yli, pikkuhiljaa, mutta vääjäämättä. Varsinkin jos on omia lapsia, ei heille halua tuota samaa mentaliteettiä. 

Tunnistan samaa. Kun muutin omaan asuntoon, niin jonkin aikaa ostin kaupasta kaikkia halvimpia vaihtoehtoja, joista en edes pitänyt. Jossain vaih

Joidenkin mielestä juustoakin pitää ostaa iso könttä ja silpoa jämät vaikka pakastimeen ja kuivahtaneet köntsät käyttää vaikka sämpylätaikinaan ja ties mitä marttailla kun se on säästöä. Itseäni ärsyttää tämä kun se ei säästä yhtään mitään ja vihoviimeiseksi hermoja.

Jos syön vain vähän juustoa ja harvoin ostan siksi juustoni valmiiksi leikattuina siivuina vaikka kilohinta olisi isompi. Jokin turha juustokönttä joka pitäisi "käyttää johonkin" vain vtuttaa pyörimässä jossain kaapissa kun lopulta se menee todennäköisesti roskiin. Näin kun toimii on kuitenkin tuhlaileva hirviö kun valmiiksi leikatut juustosiivut pienessä rasiassa ovat kauheaa tuhlaamista! On kamala työ taistella näitä ajatuksia vastaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP

Tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa j

Olisihan se reilumpaa jos vain hautaisi ikävät ajatukset maton alle, olisi suu irveessä "onnellinen" ja hoitaisi pahaa oloa päivittäisellä viinillä, miehen haukkumisella ja Putouksen ja Temppareiden katsomisella. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muita et voit muuttaa, vain itseäsi voit. Selkeästi huomaa, että vanhemmille lapset eivät ole olleet se tärkein juttu, mutta sille asialle et enää mitään voi. Se on ihan tyypillistä perheissä, jossa alko maistuu. Märehtimällä ja veivaamalla tätä asiaa, et rasita kuin itseäsi. Vanhempasi ovat sellaisia kuin ovat ja tuskin myöntävät tai edes kokevat tehneensä mitään väärin. Valitettavasti meillä jokainen saa tehdä lapsia ja sitten seurauksena on terapiat tukossa tulijoista. Pahimmillaan lapsuus on aika, josta selviytymisessä menee koko loppuikä.

En nyt joka päivä aktiivisesti märehdikään. Urheillessa osaan asioita käsitellä. Siksi olen siinä kunnossa, että isot miehet saan nippuun. Mielenrauhaa ei silti ole näkynyt.

AP

Kärsit vakavasta mt-häiriöstä. Liian suuret luulot itsestä on selvä merkki siitä. 

Nyt itseä niskasta kiinni ja kohti uutta. Muuta neuvoa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muita et voit muuttaa, vain itseäsi voit. Selkeästi huomaa, että vanhemmille lapset eivät ole olleet se tärkein juttu, mutta sille asialle et enää mitään voi. Se on ihan tyypillistä perheissä, jossa alko maistuu. Märehtimällä ja veivaamalla tätä asiaa, et rasita kuin itseäsi. Vanhempasi ovat sellaisia kuin ovat ja tuskin myöntävät tai edes kokevat tehneensä mitään väärin. Valitettavasti meillä jokainen saa tehdä lapsia ja sitten seurauksena on terapiat tukossa tulijoista. Pahimmillaan lapsuus on aika, josta selviytymisessä menee koko loppuikä.

En nyt joka päivä aktiivisesti märehdikään. Urheillessa osaan asioita käsitellä. Siksi olen siinä kunnossa, että isot miehet saan nippuun. Mielenrauhaa ei silti ole näkynyt.

AP

Kärsit vakavasta mt-häiriöstä. Liian suuret luulot itsestä on

Fyysistä voimaa ei puutu ja olen mm. harrastanut painia. En nyt tietenkään heittele ketään seinille kuten elokuvan toimintasankaritar, mutta olen pärjännyt hyvin mayseissa ja tehnyt mm. raskaita rakennusalan töitä (kantanut). Mitäs itse olet tehnyt paitsi räkyttänyt netissä? 

AP