Lapsuudenkodissani piehtaroitiin köyhyydessä ja vaatimattomuudessa

Jälkikäteen on myös selvinnyt, että toinen vanhemmista pelaa rahapelejä sellaisen kevyen tuhannen euron edestä. Noista tuli lapsuudessanikin tosi iso voitto ja tiesinkin niistä silloin, mutta tuhat euroa joka kuukausi vuodessa tekee 12 tuhatta vuodessa.

Ei varmaan noin paljoa pelattu lapsuudessani, mutta vanhempien juomiseen ja tupakointiin oli myös varaa, ihme kyllä.

AP

Heti tuli alapeukkua kun siellä taas joku piehtaroija otti nokkiinsa :D

AP

Varaa nyt hyvä ihminen viipymättä aika terapiaan!

 

Vierailija kirjoitti:

Heti tuli alapeukkua kun siellä taas joku piehtaroija otti nokkiinsa :D

AP

Hih hih

Anna jo anteeksi se lapsuutesi, 

Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.

Raha jakaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu. Maailmasta katoaisi valtavat määrät vastakkainasettelua, rikollisuutta, statusjakoja ja väkivaltaa, jos raha poistuisi.

Toki raha toisaalta mahdollistaa koko nykyisen elämäntyylimme ja elintasomme.

Pattitilanne.

Niukkuus ja vaatimattomuus oli silloin hyve. Askeettinen elämäntapa oli hyve. Meilläkin faija harrasti mm. lentämistä ja kaikenlaista ja rahaa oli, mutta syöminen oli jatkuvaa köyhäilyä ja vaatteet etsittiin alennusmyynneistä.

Minkä ikäinen olet AP? Oliko aikansa tapa?

Rakas päiväkirja! Huomasin 12-vuotiaana ettei koko maailma rakastakaa juuri minua. Teininä tuli syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset, vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia, koska miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset Esperi Caren lattioille. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunuun saat.

Vierailija kirjoitti:

Rakas päiväkirja! Huomasin 12-vuotiaana ettei koko maailma rakastakaa juuri minua. Teininä tuli syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset, vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia, koska miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset Esperi Caren lattioille. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunuun saat.

Nyt vaadin ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kivoja, lisää rahaa, rahasta luopumista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kiintiöitä eri pigmenteille ja kromosomiyhdistelmille sekä verorahoin kustannettavaa anaalivalkaisua sitä haluaville.

Vierailija kirjoitti:

Varaa nyt hyvä ihminen viipymättä aika terapiaan!

 

Katson ensin miten pitkälle riittää itsereflektio. Kanrakirjausten aikakautena en haluaisi maksaa siitä kun asiat kirjataan nettiin kaikkien nähtäville.

AP

On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole.#uhriutumisenkulttuuri

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen on myös selvinnyt, että toinen vanhemmista pelaa rahapelejä sellaisen kevyen tuhannen euron edestä. Noista tuli lapsuudessanikin tosi iso voitto ja tiesinkin niistä silloin, mutta tuhat euroa joka kuukausi vuodessa tekee 12 tuhatta vuodessa.

Ei varmaan noin paljoa pelattu lapsuudessani, mutta vanhempien juomiseen ja tupakointiin oli myös varaa, ihme kyllä.

AP

Viina ja tupakka oli siihen aikaan halpaa kun saippua. Muistan että tuntipalkalla sai kuusi askia röökiä. Kännin veti parin tunnin palkalla, mites nyt. 

Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein koulussa ja duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä paskuuttani ja menestyin kohtuullisesti. 

Ja kyllä, se oli julmaa muutama vuosi sitten itsekin tajuta, että omaa vikaa ne omat teot ovat. Ei siinä mikään muu auttanut.

Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti.

Samaa oli meillä. Varsinkin ysärin lama oli ihan kauheaa ruikutusta ja nöyristelyä. Opin itsekin matelemaan ja valitsin aina vaihtoehdoista sen huonoimman, koska mielestäni ansaitsin vain sen. Omaksuin köyhän, työttömän ja jopa syrjäytyneen identiteetin. 

Joskus kolmekymppisenä aloin pyristelemään pois ajattelumallista. Vieläkään en ole täysin irti, mutta parempaan suuntaan menossa, vaikka välillä vanhempani ja entiset piirit itsemurhineen pyrkii vetämään takaisin surkeuteen. 

Hyvä nämä on tiedostaa, käsitellä ja tarvittaessa piehtaroidakin, mutta vielä tärkeää on päästä siitä yli, pikkuhiljaa, mutta vääjäämättä. Varsinkin jos on omia lapsia, ei heille halua tuota samaa mentaliteettiä. 

Taas saa tyytyväisenä herätä uuteen aamuun miehenä. Saa kalja tuopin ääressä keskustella muiden mörökölli kavereiden kanssa bemarin korimalleista, sodista, jne eikä itkeä loputtomasti surkeaa lapsuuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti.

Minä kuulen tuon lauseen edelleen joka kerta käydessäni katsomassa narsistista ja väkivaltaista mutsiani jota kukaan muu ei suostu enää tapaamaan, vika on kaikissa muissa. :' D

Marttyyrius on yksi narsismin piirre. 

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ilmeisesti tämäkin, että ongelmat on työnnettävä maton alle ja oltava hiljaa niistä tai on kiittämätön valittaja tai narsisti. Alan ymmärtää syitä sille miksi täällä ostetaan enenevissä määrin pelkkiä menolippuja.

AP