Mun pitää käydä tänään entisellä talollani, jossa asuu nyt ex ja uusi nainen

Minäkin sanon että yritä ajatella sitä enää vain rakennuksena. Sekään ei tule olemaan ikuinen, niin kuin ei mikään materia täällä eikä kenenkään elämä. Koti mikä siellä oli, on nyt mennyttä. Ja sinulla on loistavat mahdollisuudet luoda se rakkain koti uuteen paikkaan. Ellei sellaista jo ole, se on tulossa kun saat ajatuksesi kunnolla suunnattua tulevaan. 

Olen ollut vähän samankaltaisessa tilanteessa ja kun kävin viimeisiä kertoja tyhjäämässä vanhaa taloamme, hoin itselleni ihan ääneen että täällä ei ole minulle enää mitään. Ja niinhän se oli. En enää palaisi vaikka ilmaiseksi saisin, mulla on uusi koti jossa luodaan uusia muistoja :) 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne on itse asiassa melko yleinen. Tällaisten pulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi

Mistä tuon tarinan kopsasit? Tuttua tarinaa, joka on tullut vastaan monta kertaa ennenkin. Vitsipalstoillakin liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Voimia sulle. Murskaavaa. Tiedän miltä tuntuu. 

Mutta jos on pakko mennä niin mene. Ja se siitä. 

Joo, mutta ei tietenkään ole pakko. Jos yhtään tuntuu pahalta mennä tuonne niin kannattaa tietysti pitää kokoukset neutraalilla maaperällä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sinulla lupa mennä sinne? Täällä miehen ex paukkasi monta kertaa ilman kyselyitä ovesta sisään hakemaan tavaroita, jos tiesi miehen olevan töissä. Yhteisiä tavaroita hakemaan, meinasin myydä ne. Välillä tuli vaan valittamaan. Olisi heti ensimmäisestä kerrasta pitänyt soittaa poliisille. Parin kerran jälkeen hänelle viranomaisten toimesta pidettiin puhuttelu kotirauhanrikkomisesta. 

Myisit eksän tavarat ilman lupaa?! Törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Juuri olimme lapsen juhlassa, minä, exäni ja hänen uusi vaimonsa. Mukavaa oli, samassa pöydässä istuttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Kun avioero on selvä ja asiat puitu, ei tartte murehtia menneitå tai kantaa kaunaa kenellekään. Tsemppiä!

Eikö oo kiusallista kun ootte molemmat paneskelleet saman miehen kanssa, joka vielä istuu vieressä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri olimme lapsen juhlassa, minä, exäni ja hänen uusi vaimonsa. Mukavaa oli, samassa pöydässä istuttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Kun avioero on selvä ja asiat puitu, ei tartte murehtia menneitå tai kantaa kaunaa kenellekään. Tsemppiä!

Just. Joko olet jättäjä, pettäjä tai et koskaan rakastanut oikeasti eksääsi. Ainakaan et ole petetty.

Olen jättäjä, koska minua petettiin. Me ollaan 1,5v eron jälkeen istuttu exän kanssa alas ja juteltu asiat läpi. Hän on pyytänyt anteeksi ja minä olen antanut anteeksi. Kummallakin on oma elämä, mutta yhteiset lapset. En kanna kaunaa, elämä on liian lyhyt sellaiseen. Pystyn toivomaan hänelle pelkkää hyvää

Niin minäkin. Silti en halua mennä hänen luokseen, katsoa sisustusta jonka minä tein ja naista, jonka kanssa hän minua petti. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne on itse asiassa melko yleinen. Tällaisten pulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi

Voiko tässä mitenkään olle kyseessä sama pariskunta. Jos näillä oli jo sodan jälkeen yhteinen lapsi, niin heidänhän täytyy olla jo yli satavuotiaita. Kyllä ap:n mummo on nyt erehtynyt tai sitten olen ymmärtänyt tämän jotenkin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri olimme lapsen juhlassa, minä, exäni ja hänen uusi vaimonsa. Mukavaa oli, samassa pöydässä istuttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Kun avioero on selvä ja asiat puitu, ei tartte murehtia menneitå tai kantaa kaunaa kenellekään. Tsemppiä!

Eikö oo kiusallista kun ootte molemmat paneskelleet saman miehen kanssa, joka vielä istuu vieressä?

No ihan ekana ei ole paneskelut mielessä kyseisenlaisessa tilanteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne on itse asiassa melko yleinen. Tällaisten pulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä 

 

Olet käsittänyt tarinan väärin. Siinä ei ollut kyse siitä, miten ap on joskus vastaavassa tilanteessa käyttäytynyt, vaan siitä, miten hänen (mielestään) pitäisi tulevaisuudessa vastaavassa tilanteessa käyttäytyä.

Kiitos! Nyt ymmärrän. Se kissakeittonainen ei siis ollut ap, vaan joku paljon vanhempi henkilö. Ja mummo neuvoi ap:tä, että jos ap joskus eroaa, on viisasta toimia siinä tilanteessa kuin tämä kissakeittonainen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Nyt ymmärrän. Se kissakeittonainen ei siis ollut ap, vaan joku paljon vanhempi henkilö. Ja mummo neuvoi ap:tä, että jos ap joskus eroaa, on viisasta toimia siinä tilanteessa kuin tämä kissakeittonainen.

Juurikin näin.