Mikä on yllättänyt eniten työelämässä?

Se miten tarkkaan ja minuuttitasolla erilaisia työn tehokkuuksia seurataan. 

Eniten yllättänyt kuinka osaamattomia ammattimiehet on. 

Sietämätöntä paskaa enkä ymmärrä sinne jonottavia ihmisiä.

Se, että osaamisella ja taidoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pääset johtaviin positioihin. Oikea puoluekirja taskussa, itsensä ylistämisen loputon tulva ja ruskea kieli - siitä ovat melkein kaikki johtajat (julkisella sektorilla) tehty. Arvostukseni nolla. 

Se, että omalla panostamisella (ahkeruus, huolellisuus, aikaansaavuus) on hämmästyttävän vähän tekemistä menestymisen ja palkan paranemisen kanssa. Olen tätä kokeillut itse käytännössä, ja sekä tehnyt pitempiä aikoja täysillä, että ollut pitempiä aikoja aktiivisesti tekemättä mitään.

Että miehetkin voivat edetä hyvin reittä pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Se, että osaamisella ja taidoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pääset johtaviin positioihin. Oikea puoluekirja taskussa, itsensä ylistämisen loputon tulva ja ruskea kieli - siitä ovat melkein kaikki johtajat (julkisella sektorilla) tehty. Arvostukseni nolla. 

Johtoportaan "laatu" riippuu valtavasti siitä kuka on se isoin pomo joka johtajat palkkaa ja millaisen "hovin" hän haluaa.

Meillä yksi toimari palkkasi kovia asiaihmisiä, toinen täysiä lapamatoja/joojoo miehiä/naisia.

Vierailija kirjoitti:

Palaverit. Viikkopalaverit, tiimit ja tiimipalaverit. Työn tekemiseen jää vähemmän aikaa, kuin työn tekemisestä puhumiseen palavereissä. Työviikosta menee 90% keskusteluun työn tekemisestä..

Tämä todellakin.

Eriarvoisuus työpaikalla vaikka olisi samoissa tehtävissä. 

Toiset tulevat työpaikalle puhumaan ja toiset tekemään töitä. 

Itseäni ei kiinnosta sieluton smalltalk, aivan hemmetin raivostuttavaa touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että osaamisella ja taidoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pääset johtaviin positioihin. Oikea puoluekirja taskussa, itsensä ylistämisen loputon tulva ja ruskea kieli - siitä ovat melkein kaikki johtajat (julkisella sektorilla) tehty. Arvostukseni nolla. 

Näinhän se on aina mennyt myös työelämän ulkopuolisissa hierarkioissa. Emme me ihmiset loppujen lopuksi niin paljon nakkaa oikeasti tärkeitä taidoista, vaan arvostamme kaikenlaista hölynpölyä kuten suhteita ja tiettyjä synnynnäisiä ominaisuuksia. Pärstäkerroinkin vaikuttaa. 

Jos olet äiti, et voi olla uraihminen.

Se, että perheelliseltä naiselta odotetaan esim. lasten sairastuessa automaattisesti kotiin jäämistä. Tai että raskaus tarkoittaa automaattisesti vuosien poissaoloa työelämästä.

Jos isä taas jää lapsia hoitamaan joja sairauden tai vanhempain- tai hoitovapaan nuodossa, on hän suuri sankari.

Se, kuinka huonot sosiaaliset taidot monella ihmissuhdealalla, etenkin sote- ja kasvatusaloilla, työskentelevällä on. Osa vaikuttaa jopa vihaavan ja pelkäävän ihmisiä ja ihmiskontaktit selvästi hermostuttavat ja ärsyttävät heitä. Työn kuormitus ja huono johtaminen uuvuttavat varmasti mutta monesta näkee, ettei heidän paikkansa olisi ihmistyössä ollenkaan.

Pomot ovat niitä typerimpiä. Usein vain ovat pomoja koska suu ei pysy kiinni. Räväköitä myös. Kakkosluokan kansalaisia. 

Tämän on jo useampi tainnut mainitakin mutta: Minut on yllättänyt se, että eteneminen ja esimerkiksi johtajaksi päätyminen ei ole juurikaan kiinni osaamisesta ja taidoista, vaan kyse on siitä, että henkilökemiat osuvat yksiin oikeiden ihmisten kanssa ja ihan yksinkertaisesti myös onnesta. Satut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tämä on ollut vähän surullista huomata. Omassa organisaatiossani on johtoryhmässä kymmenkunta henkeä. Tunnen heidät kaikki jo useamman vuoden ajalta. Porukasta ehkä vajaa puolet on sellaisia, että heillä ihan oikeasti on substanssiosaamista, näkemys siitä mihin päin ollaan menossa ja rohkeutta & kykyä sanoittaa näitä asioita muillekin eli ovat ihan hyviä johtajia. Toinen puoli johtoryhmästä on sitten jotakin muuta.   

Vierailija kirjoitti:

Se, että tärkeintä on olla hyvä puhumaan. Kukaan ei huomaa heitä, jotka oikeasti tekevät ne työt, vaan aina kaiken kunnian saavat he, jotka saavat lojumisensa kuulostamaan ahkeruudelta. Laiska töitään luettelee on sanontana konkretisoitunut mulle näiden myötä oikein todella.

Toinen juttu on se, että puhutaan omien tehtävien organisoinnista kun tarkoitetaankin niiden delegoimista muille.

Tämä! Lisäksi se, että osaat nuoleskella oikeita ihmisiä ja olit miten mulkku tahansa, pääset aina urallasi eteenpäin. Tämä toimii ainakin miesvaltaisilla aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Se miten tarkkaan ja minuuttitasolla erilaisia työn tehokkuuksia seurataan. 

ja nämä työntekijän oletetaan kirjaavan itse ylös.

Vierailija kirjoitti:

Se, kuinka huonot sosiaaliset taidot monella ihmissuhdealalla, etenkin sote- ja kasvatusaloilla, työskentelevällä on. Osa vaikuttaa jopa vihaavan ja pelkäävän ihmisiä ja ihmiskontaktit selvästi hermostuttavat ja ärsyttävät heitä. Työn kuormitus ja huono johtaminen uuvuttavat varmasti mutta monesta näkee, ettei heidän paikkansa olisi ihmistyössä ollenkaan.

Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että sosiaalialle on oltava häiriintynyt. Taustalla rankkaa elämää, että osataan samaistua, toisin sanoen katsoa läpi sormien.

Onhan se vaan elämää.... ryypätä tai vaihtaa ukkoa, lapsia huostaan toisesta päästä, uutta sisään.