Mikä on yllättänyt eniten työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin, että hoitoalalla on vttumaisia ihmisiä, mutta se miten moni siellä on ihan perseestä, yllätti. Meninkin Ruotsiin töihin ja siellä taas yllätti se miten hyvä työilmapiiri siellä oli.

Täällä sama. Aiemmin ravintola-alalla, jossa tehtiin hommia tiiminä ja autettiin toisia ja puhallettiin yhteen hiileen sekä oli hauskaa työporukassa. Luulin, että myös hoitoalalla sama ja sosiaalista porukkaa. Vielä mitä, kiusaajia ja selkäänpuukottajia omanedun tavoittelijoita muka-hauskaa ilkeämielistä läppää asiakkaista ja ei paikalla olijoista. Pomon perseennuolentaa ja mielistelyä. Narsismia.

Keittiöillä oli hauskaa porukkaa.  Sama kokemus hoitoalasta. Potilaille nauretaan ruokatilassa ja matkitaan omaisia jne.jne.

Vierailija kirjoitti:

Yrityksen arvot ja vastaavat korostetut asiat ovat juuri niitä asioita, joita yrityksellä ei ole.

Tämä! Kahdesti työurallani on tapahtunut, että olen ollut superriitaisassa työyhteisössä, kyllä, riidat olivat siellä jo ennen aloitustani, sitten olen vaihtanut toiseen työhön ja joskus vuotta myöhemmin lukenut lehdestä, kuinka juuri se työpaikka on voittanut jonkin Vuoden tsempparit - palkinnon. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että on hirvittävä määrä sluibailijoita, jotka yrittävät nakittaa omat työnsä muille.

Ja että siitä ei seuraa mitään! On aivan ihme laiskottelijoita vakiduuneissa, kun samaan aikaan työnhakijana pitää olla vähintään supersankari, että saa kolmen kuukauden pätkän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrityksen arvot ja vastaavat korostetut asiat ovat juuri niitä asioita, joita yrityksellä ei ole.

 

 

Tämä! Kahdesti työurallani on tapahtunut, että olen ollut superriitaisassa työyhteisössä, kyllä, riidat olivat siellä jo ennen aloitustani, sitten olen vaihtanut toiseen työhön ja joskus vuotta myöhemmin lukenut lehdestä, kuinka juuri se työpaikka on voittanut jonkin Vuoden tsempparit - palkinnon. 

Totta! Älä kiusaa kampanjan logot pyöri just näiden henkilöiden somessa jotka varmasti kiusasi.

Tuli myös mieleen erään sairaanhoitajan kuva kukkapuskan kanssa. Omaiset "palkinneet" kukkasilla. Kuvassa tietysti oooooikein leveä hymy, normaalisti naama kuin hapan sitruuna.

Työpaikka jota karttaa opiskelijat, hoidokit ja työntekijät.

Huhuissa on aina osa perää, eivät ne tyhjästä ala..

Itse "työntekoon" jää mitättömän vähän aikaa. Kaikki aika kuluu kirjaamiseen, kirjaamisen kehittämiseen, tilastojen miettimiseen, työnteon aikatauluttamiseen, ja palavereihin, joissa mietitään, miten tilastot saattaisiiin näyttämään paremmalta. Terkut hoitoalalta.

Töiden yksitoikkoisuus. 

Se, että neljän vuoden aikana palkkani on noussut kolme kertaa ihan reilusti.

Miten voi olla mahdollista, että ne työpaikan kaikista epäpätevimmat ja v-mäisimmät tyyppit löytyy/päätyy aina pikkupomoiksi ja esimiehiksi?! 

Siksi, että alimmat tason pomoilla on vastuuta ihan hemmetisti ja tekemistä työaikaan/palkkaan nähden.. Eli lähimmän esimiehen liksa monellakaan alalla ei ole kuin satasia suurempi kuin alaistensa. 

Toki sitten on niitäkin mestoja, joissa esimies kuin esimies ansaitsee puolitoista tonnia enemmän kuin alainen.

Että herrakerho on herrakerho ja miehiä suositaan ja heille annetaan parhaat mahdollisuudet ja palkat. 

Kahdessa isossa firmassa ollut, it-ala (pilvi). 

Kuinka tärkeiksi työkaverit tulee ja kuinka hyvältä tuntuu olla osa työyhteisöä, joka puhaltaa yhteen hiileen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt miten tyhmiä ja ylimielisiä kaikki pomot on. 

Mitä korkeammalle mennään johtoportaassa, sitä vastenmielisempiä ja narsistisempia ihmiset ovat. Oma kokemukseni isoista suomalaisista yrityksistä.

Tämä on kyllä juuri toisinpäin. Ne pikkupomot on kaikkein nilkimpiä yleensä. Just joku duunariosaston pomo. Joku varastomies joka on pitkään talossa olleena saanut ylennyksen varastopäälliköksi, niin sellaiset on kaikkein pahimpia. Yleensä toimitusjohtaja on se kaikkein leppoisin ja mukavin tyyppi. Mutta toki on poikkeuksia. 

Asiantuntijatöissä (IT-ala) on alempi johto enemmän jalat maassa ja myötätuntoisempaa. Ymmärtää edes vähän, mitä se ns. ruohonjuuritaso on. Kun mennään ylemmäksi, tulee narsistit, itsestään liikaa luulevat nousukkaat ja myyntijohtajat kuvioihin.

Sitten vielä ylempänä kuuntelin konsulttina yhdessä palaverissa kun noin 1000 ihmisen yrityksen toimari saarnasi ja avautui, miten hänen yrityksensä työntekijät ovat patalaiskoja tumpeloita, parempi ettei tarvitsisi pitää kuulemma ketään palkkalistoilla, mutta kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin, että hoitoalalla on vttumaisia ihmisiä, mutta se miten moni siellä on ihan perseestä, yllätti. Meninkin Ruotsiin töihin ja siellä taas yllätti se miten hyvä työilmapiiri siellä oli.

Lisään vielä. Opiskelijana tein esim aamumittaukset ja kirjaamiset.

Työparina hoitaja, joka tuli omalta kierroltaan ja kysyi vahingoniloisena ja vttumaisella naamalla ja äänellä, että mitäs se sinä siinä vielä istut?

Vastasin hyväntuulisesti, että odottelen vaikka hommia.

No mene sitten hoitamaan se oma puoli niin kuin sovittiin. Ei täällä ehdi kädestä pitäen teitä opastamaan. Tämä on kuule sellainen ammatti, että ei ehdi istuskella.

Kerroin tehneeni mittaukset.

Jaa. Ne pitää kuule vielä kirjatakin. Se se vasta onkin homma.

Kerroin kirjanneeni. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että eräässä tehtaassa piti jatkuvasti pitää näytelmäkerhoa ja esittää tekevänsä töitä jos töitä ei ollut. Muuten aina painettiin aikataululla niskalimassa. Ihan kuin se olisi firmalta jotain pois jos minä kerrankin saan istua rauhassa ja sormi perseessä.

Oltiinkoha me samassa paikassa töissä? 

Suattaapi olla jos oranssista väristä tulee jotain mieleen.

Valmistetun härvelin logo... 

Firman nimi alkaa sinisellä S-kirjaimella.

Se, kuinka kateellisia ala- ja keskitason pomot ovat alaisilleen. Jos alainen keksii jotain hyödyllistä, se painetaan pimentoon (not invented by me) tai sitten esitetään ylöspäin organisaatiossa omana keksintönä. Ei voi olla ihmettelemättä, miten paljon paremmin firmat menestyisivät, jos olisi oikeasti me-henkeä ja kannustettaisi toisia loistamaan työssään. Usein pomot tekevät älyttömiä päätöksiä vain saadakseen paremmat bonukset. Seurauksilla ei sitten ole niin väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Johtajan pallin koko mitataan sillä, mikä on headcount organisaatiossa hänen alapuolellaan. Kyvykkyys taas, että kuinka monta kertaa vuodessa vetää organisaatiokartan uusiksi ja nimittää vanhat hovikaverinsa uusilla trendikkälillä titteleillä uusiin johtajapesteihin.

Inom den offentliga sektorn är det så. För dem som betalar kalaset ser det helt annorlunda ut.

Aiemmassa työssäni it-alalla huomasin, että monet menestyjät on ihan kuplia. Surffataan hommasta toiseen, ettei koskaan tarvi vastata mistään tekemisistään. Kun tulee hankalaa, ollaan aktiivisesti etsimässä lisätöitä ja sitten sen epäonnistumaan tuomitun homman saa dumpattua jollekin toiselle, koska "on liikaa töitä". Tämä oikeasti aiheutti tiimissä kerran konfliktin, kun kaikki kieltäytyivät ottamasta tämä "matin" työtä itselleen. Sanottiin suoraan, että kerrankin "matti" saa tehdä jonkun asian valmiiksi eikä käydä haalimassa itselleen uusia töitä. Yleensä nämä "hyvällä alulla olevat" on käytännössä siinä pisteessä, ettei mitään ole tehty ja pelaa peliä, jotta ei oikeasti tarvi tehdä mitään ja ei osaa. Tietysti tämmöiset "matit" on niitä työpaikkojen menestyjiä. Perseennuolijoita, jotka vaikuttaa aktiiviselta ja hyvältä työntekijältä, joka on aina kaikessa innolla mukana. Silti kukaan ei osaa sanoa, onko ne koskaan tehnyt mitään asiaa valmiiksi. 

Miten huonosti tieto kulkee organisaation sisällä. 

Ja kun organisaatiota uudistetaan ja myllätään ja tiedon kulkua yritetään parantaa, niin työntekijät ovat entistä enemmän ymmällään, kun ihmisille on jaettu uudet tehtävät ja vastuut eikä tiedetä entisenkään vertaa, kuka hoitaa mitäkin ja millä tavalla.

Kunpa joku kirjoittaisi tuosta oikein hyvän farssin!

Miten hyvin työyhteisö ympärillä pystyy kantamaan ja olemaan tukena, jos henk. koht. elämässä on hankalaa. Miten tiiviiksi ja läheiseksi tiimi voi tulla.

Että meno on kuin lastentarhassa. Ihmiset juoruaa toisistaan pahaa selän takana ja kiusaa toisiaan. Entisenä koulukiusattuna tein yksin kotona töitä yli vuosikymmenen ettei tällaiselle tarvitsisi altistaa itseään, ja nyt uuteen työhön ja sitä myötä työyhteisöön siirryttyä taas huomaa, että meno on ihan samaa aina, jos ympärillä on enemmän kuin 1 muu ihminen. Tällä kertaa minä en ole ainakaan vielä kohde, mutta tollanen pahantahtoisuus on vaan yksinkertaisesti vastenmielistä.