Mikä on yllättänyt eniten työelämässä?

Johtajan pallin koko mitataan sillä, mikä on headcount organisaatiossa hänen alapuolellaan. Kyvykkyys taas, että kuinka monta kertaa vuodessa vetää organisaatiokartan uusiksi ja nimittää vanhat hovikaverinsa uusilla trendikkälillä titteleillä uusiin johtajapesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Se että teet työsi miten hyvin ja ahkerasti niin kiitosta siitä et saa.

Suurin synti odottaa kiitosta,se ei oikeastaan toimi kuin elokuvissa.

Se kuinka paljon opin elämästä, sotepuolella.

Se että kuvitteli nuorena opiskelulla pääsevänsä hyviin hommiin. Todellisuudessa suhteet ovat kaikki kaikessa. Mihinkään ei vaan mennä töihin. Vaan tunne oikeat ihmiset.

Se että työn vaativuus ja palkka ei tosiaankaan kulje aina käsi kädessä. Entinen työtehtäväni (samassa firmassa) oli vaativampaa ja palkka 1000 euroa pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaaminen ei ratkaise, keskinkertainen älykkyys riittää aina. Uran kannalta tärkeintä on henkilökemiat esihenkilön ja esihenkilön pomon kanssa, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Niinpä, tällä on liikaa painoarvoa eli henkilökemioilla... ei siis pelkästään osaamisella

No omapa on häpeänsä jos ei tajua hyödyntää kaikkien työntekijöidensä osaamista. Ei oo pakko tuottaa voittoa jos ei haluu. 

Se että YT-neuvottelut pyörii jatkuvasti. Koko ajan saa pelätä työpaikkansa puolesta. 

Vaikeinta on päästä työelämään kiinni olen 41v enkä ole vielä saanut ensimmäistäkään työpaikkaa ehkä vielä joskus.

Se että työtä tekemällä ei rikastu. Se on urbaani legenda.

Se on yllättänyt miten tyhmiä ja ylimielisiä kaikki pomot on. 

Valitetaan kiirettä ja työmäärää, sairastutaan kiireestä ja stressistä..silti duunarit ottavat kilpailuja keskenään (tai heh yksin) toisiaan vastaan. Sitten heittäytyvät marttyyreiksi työtaakan ja vallitsevien työolosuhteiden alla. Vaikeuttavat epäsolidaarisuudellaan sekä omaa että työkavereitten työntekoa.

Se että joutuu tekemään töitä.

Se että suurin osa työajasta menee odotteluun ja kaikkeen turhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Se että YT-neuvottelut pyörii jatkuvasti. Koko ajan saa pelätä työpaikkansa puolesta. 

Vakkaritkin ovat käytännössä nykyisin määräaikaisia kun vuosittaisissa yt-neuvotteluissa siivotaan turhat pois.

Se, että mikään ei oikeastaan ole erilaista kun mitä touhu aikoinaan yläasteella.

Ihmisten pätemisen tarve.

Palaverit. Viikkopalaverit, tiimit ja tiimipalaverit. Työn tekemiseen jää vähemmän aikaa, kuin työn tekemisestä puhumiseen palavereissä. Työviikosta menee 90% keskusteluun työn tekemisestä..

Vierailija kirjoitti:

Se että työtä tekemällä ei rikastu. Se on urbaani legenda.

Ei varsinaisesti rikastu, mutta työpaikka ja säännöllinen kk-palkka auttavat kyllä vaurastumisessa. Voi esimerkiksi saada asuntolainaa ja ostaa oman asunnon, mikä vähentää jatkossa asumiskuluja kun laina on maksettu. Mutta jos rikastua haluaa, tarvitaan myös riskinottoa ja pääomatuloja, pitää perustaa yritys tai sijoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Osaaminen ei ratkaise, keskinkertainen älykkyys riittää aina. Uran kannalta tärkeintä on henkilökemiat esihenkilön ja esihenkilön pomon kanssa, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tämä. Tiedän tapauksen, jossa yhteen uuteen työtehtävään tarvittiin nopeasti lisää porukkaa. Sen tiimin pomo avasi rekryn ja tyyliin hakemusten saapumisjärjestyksessä varasi haastattelut ja otti muutaman ekan sisään, vertailematta oikeasti hakijaprofiileita. Nyt tuo pomo maksaa tekemästään virheestä.

Se että eräässä tehtaassa piti jatkuvasti pitää näytelmäkerhoa ja esittää tekevänsä töitä jos töitä ei ollut. Muuten aina painettiin aikataululla niskalimassa. Ihan kuin se olisi firmalta jotain pois jos minä kerrankin saan istua rauhassa ja sormi perseessä.