Yle: Lähes joka toinen kokenut lapsena vanhempien tekemää väkivaltaa

Olen kokenut. En meinaa antaa ikinä anteeksi. Ja varmaan jätän vanhuksina vanhainkotiin mätänemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä, että ilmiön kieltäjiä ilmestyi tänne panikoimaan. Kyllä varsinkin vanhempien lapsiinsa kohdistama henkinen väkivalta on suomalaisissa perheissä edelleen yleistä. Nämä ovat juurikin näitä "hyviä vanhempia".

Ehdottomasti ja myös viranomaisperheissä (lasten suojelu) on käytetty rankaisukeinoina mm. lasten nälkiinnyttämistä, jne. Eli nämä samat tahot joiden pitäisi olevinaan näitä olosuhteita valvoa, ovatkin itse sitä pohjasakkaa. Samoin psykologian pariin hakeutuu ihmisiä, joilla ei ole havaintoakaan terveestä mielestä. Juju on siinä, että jos on vanhempana rakastava ja mieleltään terve, ei yksinkertaisesti ole millään tasolla samalla aaltopituudella väkivallantekijän tai sairaan kanssa, eivätkä tällaiset skenaariot vedä millään tavalla puoleensa

Itsellekin neuvolassa neuvolan sairaalloinen hoitaja alkoi paasaamaan, kuinka lasta ei voi pitää s

Lisäksi nykyään on normalisoitu vauvojen p ahoinpitely. Hyvin hoivatut vauvat eivät itke, ja tämä itkemättömyys näkyy mm. alkuperäisväestöillä, joissa vauvat saavat syntyä ja kasvaa luonnollisesti äitiensä kanssa. Länsimaalaisessa äitiys- ja vanhemmuuskulttuurissa vauva on v äkivallan ja laiminlyönnin heittopussi lähtien siitä, että häntä p ahoinpidellään sairaalassa v äkivaltaisten synnytysten yhteydessä, erotetaan äidistään, ja kotona joutuu muuttamaan häkkisänkyyn ja yksiöön (omaan huoneeseen) käytännössä vastasyntyneenä. Luonnolliseen äitiyteen suhtaudutaan söpöttävästi, halveksuen ja jopa vaarallisena ilmiönä! Ja tätä modernia, vauvaa p ahoinpitelevää ja laiminlyövää tapaa opetetaan oikeana kasvatustapana, vaikka historiallisesti oppi taitaa olla peräisin n atsi-saksasta, missä pyrittiin käytännössä jalostamaan jo lapsista p sykopaatteja

Samoin kiinassa on edelleen kulttuuri, missä vauvan takaraivo pitää muovata littanaksi: tämä on seurausta siitä, että vauvaa pidetään paljon selällään itsekseen sylin sijaan, eli huudatetaan ja k idutetaan (=ei vastata tämän luonnolliseen läheisyyden ja turvan tarpeeseen). Tätä ihannoidaan kasvatuksellisesti ja normaalisti kehittyneitä pidetään "rebellious" eli villeinä

Eli vauvojen laiminlyönti ja p ahoinpitely ovat osana meidänkin "hoitosuosituksiamme" länsimaissa. Tällä kulttuurilla on vielä hyvin paljon opittavaa elämästä, ja valitettavasti virallinen totuus ja viranomaiset ovat sillä puolella, jotka sitä väärää oppia ylläpitävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tässä on tulkittu väkivalta. Siihen nähden, mitä itse ymmärrän väkivallalla, tuollaiset luvut ovat aivan liioiteltuja.

Tuo onkin hyvä että mainitsit oman ymmärryksesi. Määritelmät perustuvat yleiseen moraaliin ja toimien seurauksiin. Ongelma onkin usein juuri se, että joku ei ymmärrä mikä kaikki on väärin ja mitä seurauksia sillä on.

Kun kysytään kokemusta, niin mikä tahansa voi olla väärin. En saanut huoneeseeni televisiota, karkkipäivänä sain vähemmän karkkia kuin kaverit, jouduin kävelemään kouluun jne.  - mikä tahansa oma kokemus voidaan tulkita vanhemman käyttämäksi väkivallaksi, koska yleisen moraalin mukaan toista ei saa satuttaa, ei edes kieltämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla 80- luvun puolivälissä tuli laki ettei saa fyysisesti kurittaa lapsia. Ja tämä on taas niitä tutkimuksia joissa pitäisi nähdä oikeasti kysymykset ja niiden asettelu. Onko tässä niputettu esim luunappi ja potkiminen samaan ? 

Väkivaltaa molemmat ja myös henkinen väkivalta. Edelleen kuulee joidenkin nuorten miesten puhuvan ihailevasti "kurista" lapsia kohtaan, jne. Pahoinpitelevät myös lastensa äitejä, jos eivät suoraan niin epäsuorasti

Ongelma tässä kaikessa on ihan juuressa. Perheen pitäisi rakentua haluun huolehtia vaimosta, vaimo huolehtii lapsista, jne. Suomessa vaimo otetaan hyväksikäytettäväksi ja stressnipurkukohteeksi, lapset ovat näppäriä apulaisia. Eli kun perhe rakentuu mädälle, hyväksikäyttävälle alustalle, vs. antavalle ja mahdollistavalle, rakastavalle, ollaan ongelmissa. Se on sitte

Jos äitiys etenee luonnollisesti, emon ja poikasen välille syntyy lämmin kiintymyssuhde, ei mitään kuritussuhdetta. Toki jos äiti joutuu väkivallan kohteeksi (kuten suomessa joutuu jo äitiyshuollossa) ja lapsi välineellistetään väkivaltaan häntä kohtaan (mikä sekin tapahtuu jo äitiyshuollossa), tuo suhde vääristyy. Mutta luonnollisissa olosuhteissa emon ja poikasen välillä ei ole kuin rakkaushormoneja - poislukien esim. r aiskaustapaukset, ym. missä emo ei ole tiineenä omasta valinnastaan

Ihan kaikki on väkivaltaa, jos sen väkivaltana koen.

Lapsi ei halua turvaistuimeen, äiti kiinnittää turvavyön väkisin ja syyllistyy lapsen kannalta väkivaltaan. Toisaalta hän noudattaa tieliikennelakia. Yhtä kaikki, tuossa tehdyssä selvityksessä lapsi on kokenut väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tässä on tulkittu väkivalta. Siihen nähden, mitä itse ymmärrän väkivallalla, tuollaiset luvut ovat aivan liioiteltuja.

Tuo onkin hyvä että mainitsit oman ymmärryksesi. Määritelmät perustuvat yleiseen moraaliin ja toimien seurauksiin. Ongelma onkin usein juuri se, että joku ei ymmärrä mikä kaikki on väärin ja mitä seurauksia sillä on.

Kun kysytään kokemusta, niin mikä tahansa voi olla väärin. En saanut huoneeseeni televisiota, karkkipäivänä sain vähemmän karkkia kuin kaverit, jouduin kävelemään kouluun jne.  - mikä tahansa oma kokemus voidaan tulkita vanhemman käyttämäksi väkivallaksi, koska yleisen moraalin mukaan toista ei saa satuttaa, ei edes kieltämällä.

Höpsis. Perustarpeiden laiminlyönti on väkivaltaa: esim. nälkiinnyttäminen tai nukkumisen estäminen. Pienillä lapsilla on myös emotionaalisia tarpeita ja he tarvitsevat tukea myös opettelemaan käsittelemään pettymyksiä. Se että kavereilla on eri asioita kuin itsellä on yksi tällainen pettymys ja kasvatuksellinen asia: lapselle voi opettaa kiitollisuutta siitä mitä hänellä on ja perspektiiviä ymmärtämään, että kaikessa on puolensa. Lasta voi opettaa myös saamaan nautintoa yksinkertaisista asioista, kuten liikunnasta ja luonnosta, eikä pelkästään kerskakuluttamisesta ja teollisesta viihteestä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ja se on jättänyt minuun jäljet (henkiset ja fyysiset), joita kannan varmasti läpi elämäni. Emme ole keskustelleet asiasta ja ainoan elossa olevan vanhempani kanssa en ole ollut missään tekemisissä aikuisiälläni.

Etkö saanut kaikkea haluamaasi ja katkeroiduit?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikki on väkivaltaa, jos sen väkivaltana koen.

Lapsi ei halua turvaistuimeen, äiti kiinnittää turvavyön väkisin ja syyllistyy lapsen kannalta väkivaltaan. Toisaalta hän noudattaa tieliikennelakia. Yhtä kaikki, tuossa tehdyssä selvityksessä lapsi on kokenut väkivaltaa.

Tuohon tilanteeseen pitäisi mennä lapsen ehdoilla ja totuttaa lapsi siihen istuimeen. Minäkin tiedän tapauksen, missä vauva meni kaukaloon ja vaunuihin äidin laittamana ihan kiltisti, ja kun isä yritti sitä, lapsi huusi ja paskoi alleen paniikissa. Lapset ovat hyvin äitiorientoituneita luontonsa puolesta ja jos äiti orientoituu myös vauvaan, tuollaisia ongelmia ei pääse syntymään 

Puhutaanko nyt suomalaisista, vai migrestä. 😏 Siinä on vissi ero. 😸

Kyllä, siksi en tunne mitään myötätuntoa yksinäisiä ja lastensa hylkäämiä vanhuksia kohtaan. Äitini on nyt yksi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tässä on tulkittu väkivalta. Siihen nähden, mitä itse ymmärrän väkivallalla, tuollaiset luvut ovat aivan liioiteltuja.

Tuo onkin hyvä että mainitsit oman ymmärryksesi. Määritelmät perustuvat yleiseen moraaliin ja toimien seurauksiin. Ongelma onkin usein juuri se, että joku ei ymmärrä mikä kaikki on väärin ja mitä seurauksia sillä on.

Kun kysytään kokemusta, niin mikä tahansa voi olla väärin. En saanut huoneeseeni televisiota, karkkipäivänä sain vähemmän karkkia kuin kaverit, jouduin kävelemään kouluun jne.  - mikä tahansa oma kokemus voidaan tulkita vanhemman käyttämäksi väkivallaksi, koska yleisen moraalin mukaan toista ei saa satuttaa, ei edes kieltämällä.

Ei. Tuo on arvailua. Vieläpä sellaisen ihmisen arvailua, joka ei koe lyömistä, potkimista tai vastaavaa lainkaan huonona "kasvatusmetodina".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ja se on jättänyt minuun jäljet (henkiset ja fyysiset), joita kannan varmasti läpi elämäni. Emme ole keskustelleet asiasta ja ainoan elossa olevan vanhempani kanssa en ole ollut missään tekemisissä aikuisiälläni.

Etkö saanut kaikkea haluamaasi ja katkeroiduit?

Sinusta se katkeruus (viha?) suorastaan loistaa

Vierailija kirjoitti:

Tätä se teettää kun mies on "perheen pää". Miesten johtamat yhteiskunnat ja perheethän ihailevat väkivaltaa. On myös miehen vika jos nainen on väkivaltainen, koska mies on itse väkivaltainen naisia kohtaan ja ihailee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tästä on ihan tutkimuksia, miten miehen mielestä nainen ansaitsee saada nyrkistä ja tulla rai*katuksi. Myös miehet ovat sallineet väkisinmakaamisen.

Kannattaisi varmaan vähän miettiä miesten asemaa perheissä :)

Kannattaisi lopettaa trollaaminen. Mutta et kykene. Et muuta osaa.

Olen kokenut ja asiasta ei ole millään tavalla puhuttu. Ihan ok välit vanhempiin, mutta en ymmärrä enkä hyväksy heidän tekojaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikki on väkivaltaa, jos sen väkivaltana koen.

Lapsi ei halua turvaistuimeen, äiti kiinnittää turvavyön väkisin ja syyllistyy lapsen kannalta väkivaltaan. Toisaalta hän noudattaa tieliikennelakia. Yhtä kaikki, tuossa tehdyssä selvityksessä lapsi on kokenut väkivaltaa.

Tällä palstalla on selkeästi yksi hullu, joka ilmestyy näihin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta käytyihin keskusteluihin keksimään jotain tällaisia stooreja aiheen vierestä. Ilmeisesti on näitä väkivaltaisia vanhempia, jonka lapset eivät halua olla missään tekemisissä ja itselleen yrittää väittää mustan valkoiseksi, kuinka sitä väkivaltaa ei koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikki on väkivaltaa, jos sen väkivaltana koen.

Lapsi ei halua turvaistuimeen, äiti kiinnittää turvavyön väkisin ja syyllistyy lapsen kannalta väkivaltaan. Toisaalta hän noudattaa tieliikennelakia. Yhtä kaikki, tuossa tehdyssä selvityksessä lapsi on kokenut väkivaltaa.

Tällä palstalla on selkeästi yksi hullu, joka ilmestyy näihin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta käytyihin keskusteluihin keksimään jotain tällaisia stooreja aiheen vierestä. Ilmeisesti on näitä väkivaltaisia vanhempia, jonka lapset eivät halua olla missään tekemisissä ja itselleen yrittää väittää mustan valkoiseksi, kuinka sitä . väkivaltaa ei koskaan ollutkaan.

Voi vaan toivoa, ettei tuo ole kukaan tuttu. Jos jostain sululaisesta tms selviäisi, että pahoinpitelee lastaan, minulla ainakin menisi henkilökohtaiseksi. Seuraava tapaaminen voisi olla aika myrskyisä.

Joo, olen isäni taholta. Isäni on ihan täysi narsistinen sekopää, ja ensimmäinen muisto lapsuudesta onkin se, kun oli nostanut äidin rinnuksista seinälle ja uhkasi tappaa h*lvetin h*oran. En tietenkään silloin tiennyt mitä se sana tarkoittaa, mutta arvelin että jotain pahaa. Kuulemma kun synnyin niin oli tullut synnytysosastolle riehumaan. Isä myös pahoinpiteli koiraamme ja siitä tuli arka ja vihainen, vaikka rotu on tunnettu ihmisystävällisyydestä. Joskus vähän vanhempana kuivasin keittiössä käsiä pyyhkeeseen joka roikkui huonosti kiinnitetyssä (tyyliin sinitarralla kiinni) pienessä puunaulakossa, ja se tietenkin tipahti lattialle. Mitään ei mennyt rikki ja sen olisi heti saanut uudelleen paikalleen, mutta isä veti taas yhtäkkiset raivarit ja otti keittiöpyyhkeen, alkoi sillä läimimään minua ja jahtasi kun juoksin ulos. Aina jos pelkäsin isää tämän saatua raivokohtauksen ja rupesin itkemään, alkoi tämä matkimaan itkuani pilkkaavalla äänellä. 

Kun vanhemmat erosivat niin isä stalkkasi äitiä työpaikan ulkopuolella, seurasi autolla ja soitteli uhkapuheluita joissa uhosi tappavansa hänet (kertoi oikein tekotavankin). Isä pitää itseään tietty maailman parhaimpana vanhempana ja minä olen vain kiittämätön ja äitini huonosti kasvattama kun en käy kylässä. Ei ihan tosissaan näe omissa tekemisissään mitään vikaa. 

 

Ja miten on vaikuttanut minuun? En tunne oloani mukavaksi miesten seurassa enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Aika usein puhutaan siitä, että isäongelmista kärsivä nuori nainen nimenomaan hakee hyväksyntää (vanhemmilta) miehiltä. Harvemmin puhutaan siitä, kuinka traumaattinen isäsuhde saa välttämään koko sukupuolta. 

Esim. jäähylle laittaminen luokitellaan nykyisin myös väkivallaksi (henkinen väkivalta). Sen kohteeksi moni on joutunut hoidossa ja koulussakin.

"Voi vaan toivoa, ettei tuo ole kukaan tuttu. Jos jostain sululaisesta tms selviäisi, että pahoinpitelee lastaan, minulla ainakin menisi henkilökohtaiseksi. Seuraava tapaaminen voisi olla aika myrskyisä."

Sukulaisesta, ei sululaisesta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ja se on jättänyt minuun jäljet (henkiset ja fyysiset), joita kannan varmasti läpi elämäni. Emme ole keskustelleet asiasta ja ainoan elossa olevan vanhempani kanssa en ole ollut missään tekemisissä aikuisiälläni.

Etkö saanut kaikkea haluamaasi ja katkeroiduit?

En ole katkera, enkä muista koskaan pyytäneeni yhtään mitään vanhemmiltani. En muista ylipäätään pahemmin mitään lapsuudestani ajalta ennen pysyvää sijoitusta joka tehtiin kun olin 12-vuotias. Lastensuojelun asiakirjojen perusteella olen ollut ensimmäisen kerran 3-vuotiaana sairaalahoidossa vanhemman kohdistettua minuun väkivaltaa.

Tuollainen laiska provoilu ei oikein toimi ketjussa jossa on väkivaltaisen lapsuuden kokeneita ihmisiä. Meidät on keitetty sen verran kovissa liemissä, että omaa syyllisyyttään purkava nettikommentoija ei oikein tunnu missään.