Yle: Lähes joka toinen kokenut lapsena vanhempien tekemää väkivaltaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tässä on tulkittu väkivalta. Siihen nähden, mitä itse ymmärrän väkivallalla, tuollaiset luvut ovat aivan liioiteltuja.

Miten olisi jos vaikka lukisit sen tutkimuksen? Siellä oli ihan selvästi kerrottu, että väkivalta on ollut läimimistä, tukistamista, nyrkillä lyömistä, potkimista esineellä heittämistä tai lyömistä, polttamista ja jopa puukottamista.

Et miten on, meneekö nuo väkivallaksi sun käsityksen mukaan?

Laitatko linkin tähän tutkimukseen, kiitos

En ole kokenut. Fyysistä kurittamista joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tässä on tulkittu väkivalta. Siihen nähden, mitä itse ymmärrän väkivallalla, tuollaiset luvut ovat aivan liioiteltuja.

Miten olisi jos vaikka lukisit sen tutkimuksen? Siellä oli ihan selvästi kerrottu, että väkivalta on ollut läimimistä, tukistamista, nyrkillä lyömistä, potkimista esineellä heittämistä tai lyömistä, polttamista ja jopa puukottamista.

Et miten on, meneekö nuo väkivallaksi sun käsityksen mukaan?

Laitatko linkin tähän tutkimukseen, kiitos

Voi hyvää päivää, linkki uutiseen josta puolestaan löytyy linkki itse tutkimukseen on aloituksessa. Oletko oikeasti noin tyhmä, vai onko sinulla noin kova tarve mitätöidä lasten väkivalta kokemukset?

Jos olen riehunut niin että virkavalta on pistänyt mut nippuun, olenko silloin "väkivallan uhri"?

Niin kauan kuin henkinen väkivalta käsittää sellaiset kauhut kuin huutaminen ja pelottelu, niin jos prosentti ei ole 100, niin voit olla varma, että tulokset on täyttä humpuukia. 

Onpa todella surullinen tutkimustulos tämä. Lisäksi yli puolet joutuneet todistamaan vanhempiensa välistä väkivaltaa mikä on aivan yhtä haitallista kuin itse koettu väkivalta.

Ei mikään ihme, että nuoret voivat huonosti. Näitä ylisukupolvisia traumoja on siirretty eteen päin vanhemmalta lapselle niin kauan, että jossainhan se näkyy väkisinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olen riehunut niin että virkavalta on pistänyt mut nippuun, olenko silloin "väkivallan uhri"?

Vasemmiston mukaan varmaankin joo.

Lapsuus 1960- ja 70-luvuilla.

Oli vitsa hyllyn päällä johon viitattiin ellen lopettaisi kiukuttelua. Tuo osa oli siis henkistä uhkailua. Vitsaa ei koskaan käytetty. 

Sen sijaan luunappeja tuli joskus. Ensin sanottiin muutaman kerran toistuvasti etten saa jotakin tai pitää tehdä jotakin. Jos  jatkoin kiellettyä tekemistä tai kieltäydyin tottelemasta, saattoi tulla luunappi.

Esim kävin uimassa ilman valvontaa joessa 8-vuotiaana toisten lasten kanssa. Tiesin että oli kiellettyä. Serkkuja hukkui edellisenä kesänä. Luunappi ja pitkin korvia plus aresti. Jonka olin ehdottomasti ansainnut. 

Välit vanhempiini olivat hyvät ja lämpimät aina. Lapsena, nuorena ja aikuisena . 

Olen kokenut henkistä väkivaltaa mutten fyysistä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa todella surullinen tutkimustulos tämä. Lisäksi yli puolet joutuneet todistamaan vanhempiensa välistä väkivaltaa mikä on aivan yhtä haitallista kuin itse koettu väkivalta.

Ei mikään ihme, että nuoret voivat huonosti. Näitä ylisukupolvisia traumoja on siirretty eteen päin vanhemmalta lapselle niin kauan, että jossainhan se näkyy väkisinkin. 

Ylisukupolvinen? Me joille kuri kotona oli fyysistä olemme jo isovanhempia. Me emme kurittaneet lapsiamme. Meillä oli parempi tieto ja osasimme tehdä kasvatushomman oikein.  Laki kielsi ja tiesimme kurituksen vahingollisuuden. Emme toistaneet virheitä emmekä siirtäneet traumoja. Opimme ja opetimme halaamaan. Nyt meidän lapsemme ovat jo itse vanhempia eikä mitään yhteyttä muinaiseen kasvatustyyliin. 

Tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat 16-74-vuotiaita, joten aika hyvin kertoo siitä, että koettu väkivalta siirretään monesti eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa, että täälläkin vähätellään, ettei tuo tutkimus voisi pitää paikkaansa. Olen elänyt lapsuuteni 90- ja 00-luvulla ja saanut tukkapöllyjä ja joskus vanhemmat retuuttaneet ja paiskoneet. Eikä minun kokemukset ole mitenkään poikkeuksellisia, vaan tuntuvat melko normaaleilta.

Vai onko tämä taas sitä ajattelua, että tuollaiset teot aikuiseen kohdistettuna ovat väkivaltaa, mutta lapseen kohdistettuna kasvattamista?

Lapsen paiskominen ei ole normaalia, vaikka se sinusta normaalilta tuntuisikin.

t. Keski-ikäinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa, että täälläkin vähätellään, ettei tuo tutkimus voisi pitää paikkaansa. Olen elänyt lapsuuteni 90- ja 00-luvulla ja saanut tukkapöllyjä ja joskus vanhemmat retuuttaneet ja paiskoneet. Eikä minun kokemukset ole mitenkään poikkeuksellisia, vaan tuntuvat melko normaaleilta.

Vai onko tämä taas sitä ajattelua, että tuollaiset teot aikuiseen kohdistettuna ovat väkivaltaa, mutta lapseen kohdistettuna kasvattamista?

Lapsen paiskominen ei ole normaalia, vaikka se sinusta normaalilta tuntuisikin.

t. Keski-ikäinen nainen

Mielestäni tuossa tekstissä viitattiin aivan selkeästi siihen, että lapsuuden väkivaltakokemukset tuntuivat olevan tuossakin ikäpolvessa vielä ihan normaaleja, eikä annettu ymmärtää, että lasten väkivaltainen kohtelu olisi normaalia.

Kaveri on lastensuojelussa töissä, ollut jo 30 vuotta. Kertonut, että se on melko brutaalia mitä omat vanhemmat lapsilleen tekevät. Eipä siis yllätä tuo tutkimus.

Ja samalla on hämmästyttävän iso joukko ihmisiä jotka eivät suostu myöntämään että huomattava osa vanhemmista katuu lapsiaan ja että kutakuinkin kaikkien tulisi hankkia lapsia ja olla vanhempia vaikka selvästikään näin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut pari kertaa pienen tukkapöllyn lapsena. Ei minulla niistä traumoja ole, äitiin on ihan hyvät välit. Ymmärrän miksi äiti niin teki; hän oli väsynyt ja me lapset ei aina todellakaan toteltu. 

 

En minä silti väkivaltaa hyväksy. Nämä asiat vaatii muuttuakseen useamman sukupolven, riittää kun jokainen tekee parhaansa ja koittaa olla parempi vanhempi, kuin mitä omat vanhemmat oli. Omia vanhempiani on omassa lapsuudessa lyöty, annettu selkään, revitty tukasta tai korvasta. Kyllä he pyrkivät parempaan, vaikka eivät täydellisiä olleet. 

Samaa mieltä. Itse sain kyllä myös piiskaa, lähinnä hipsutellen eikä se traumaa minulle jättänyt. Hyvät välit vanhempiini edelleen. Ja sama, etten itse hyväksy, mutta ymmärrän kyllä heitä ja hekään eivät toimisi nykyisin samoin. Keskusteltu on.

Luunappeja, tukkapöllyjä ja huutamista, joskus tuli juomalasista juomat päälle. Tukasta retuuttaminen ja suun teippaaminen taisi olla räikeimmät, kun "puhuin liikaa". Onneksi noiden tekijä oli ei oma vanhempi ja noottia tuli perästä. Jäi traumoja mutta väleissä ollaan ja puhuttu on näistä aikuisiässä jollakin tavalla. Henkiset jutut oli pahimpia ja katalampia uusperheiden välissä sompaillessa. 

Aivan  saakelin surullinen ketju. Ja siis ensisijaisesti sen takia, että tässäkin ketjussa näyttää olevan näitä lapseen kohdistuvan väkivallan puolustelijoita.

Olen kokenut ja olen kuullut hdustanut omiin lapsiin jotka vainoavat vat nyt 22 ja 25 vuotiaita, lyöty ei ole, mutta on tartuttu liian kovaa, niin että on sattunut, esim hiuksista.

Hävettää ja olen pahoillani tapahtuneista en voi puolustella tekojani millään

Isä 55v

"Minulla ei ole aivan näin karmeita kokemuksia, mutta väkivaltaa olen kokenut myös ja minua on ahdisteltu myös miesten toimesta jo alakouluikäisestä lähtien. Niin suuri epäluottamus ja vastenmielisyys koko sukupuolen edustajia vastaan, että olen pysytellyt kaukana miehistä jo yli 10 vuotta."

Ja minua ovat ahdistelleet naiset. Jo kakarasta lähtien. Kun olin 7, eräät naapuruston tytöt päättivät pelotella ja kiusata minut melkein järjiltäni. He olivat teinejä. Ehkä n 15v. Enää en naisia pelkää, mutten yhteenkään naiseen kykene luottamaan lainkaan. Viimeistään oma äitini teki sen selväksi, kun kertoi luottamuksellisia asioita kaikille työkavereilleen, jotka kertoivat omille lapsilleen, jotka käyttivät niitä aseina minua vastaan mm koulussa.