Yle: Lähes joka toinen kokenut lapsena vanhempien tekemää väkivaltaa

en anna anteeksi

Taisi olla 80- luvun puolivälissä tuli laki ettei saa fyysisesti kurittaa lapsia. Ja tämä on taas niitä tutkimuksia joissa pitäisi nähdä oikeasti kysymykset ja niiden asettelu. Onko tässä niputettu esim luunappi ja potkiminen samaan ? 

joka toinen?!

Ei tasan tarkkaan ole.

Mikä motiivina noin typerään ylidramatisointiin.

Tämä varmaan selventää, miksi monet eivät halua ottaa osaa sukulaisvanhuksien hoitoon. Karma, lastenhakkaajat, karma.

Olen kokenut ja se on jättänyt minuun jäljet (henkiset ja fyysiset), joita kannan varmasti läpi elämäni. Emme ole keskustelleet asiasta ja ainoan elossa olevan vanhempani kanssa en ole ollut missään tekemisissä aikuisiälläni.

Tukistaminen, luunappi. Lapsuus ysärillä ja 2000- luvun alussa

Henkinen väkivaltakin on väkivaltaa. Muistakaa se mammat.

Vierailija kirjoitti:

joka toinen?!

Ei tasan tarkkaan ole.

Mikä motiivina noin typerään ylidramatisointiin.

Mistä tiedät? Minunkin vanhempani ovat "hyviä vanhempia" varsinkin ulospäin mutta silti äitini retuutti minua välillä aika rajustikin (90-luvulla tämän ollessa laitonta). Emme ole keskustelleet asiasta emmekä tule keskustelemaankaan. Pidän välimme kohteliaan etäisinä, helpointa niin. En ole myöskään kertonut muille kuin puolisolleni lapsuuteni ikävämmistä puolista, joten muut olettanevat, kuten sinäkin tuossa teet, että sellaisia ei ole.

Muutaman kerran minua tukistettiin lapsena ja aiheesta. Muita rangaistuskeinoja ei kotonani käytetty. Vitsa tai remmi olivat tuntemattomia. Minkäänlaisia ongelmia ei ollut väleissä vanhempien kanssa. Molemmat ovat olleet kuolleina vuosikymmeniä.

Nykyään pienikin äänen korottaminen on henkistä väkivaltaa niin kai noita traumatisoituneita riittää. 

Muutaman luunapin muistan kasarilla saaneeni. Onneksi en pahempaa, sillä enempää en olisi antanut anteeksi. Jatkuva lapsen pahoinpiteleminen ei ole kasvattamista tai kurinpitoa, vaan väkivaltaisen vanhemman kyvyttömyyttä kasvattaa. Kun taito loppuu, alkaa väkivalta. Huomattava osa vakivaltaisista vanhemmista suorastaa hakee ja odottaa syitä purkaa surkeuttaan lapseen. Perustelevat väkivallan käyttöä sillä, että "kuri täytyy olla eikä vapaata kasvatusta." Apinat eivät siis kykene ajattelemaan olevan mitään muita vaihtoehtoja, kuin ei sääntöjä ollenkaan, tai pahoinpiteleminen.

M45

Mitenköhän tässä on tulkittu väkivalta. Siihen nähden, mitä itse ymmärrän väkivallalla, tuollaiset luvut ovat aivan liioiteltuja.

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla 80- luvun puolivälissä tuli laki ettei saa fyysisesti kurittaa lapsia. Ja tämä on taas niitä tutkimuksia joissa pitäisi nähdä oikeasti kysymykset ja niiden asettelu. Onko tässä niputettu esim luunappi ja potkiminen samaan ? 

Väkivaltaa molemmat ja myös henkinen väkivalta. Edelleen kuulee joidenkin nuorten miesten puhuvan ihailevasti "kurista" lapsia kohtaan, jne. Pahoinpitelevät myös lastensa äitejä, jos eivät suoraan niin epäsuorasti

Ongelma tässä kaikessa on ihan juuressa. Perheen pitäisi rakentua haluun huolehtia vaimosta, vaimo huolehtii lapsista, jne. Suomessa vaimo otetaan hyväksikäytettäväksi ja stressnipurkukohteeksi, lapset ovat näppäriä apulaisia. Eli kun perhe rakentuu mädälle, hyväksikäyttävälle alustalle, vs. antavalle ja mahdollistavalle, rakastavalle, ollaan ongelmissa. Se on sitten aika sama mikä se väkivallan taso on: onko se tyyliin hakkaaminen vai psyykkinen väkivalta. Henkinen väkivalta voi olla ihan yhtä lamaannuttavaa ja tulla jopa kalliimmaksi, kuin fyysinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joka toinen?!

Ei tasan tarkkaan ole.

Mikä motiivina noin typerään ylidramatisointiin.

Mistä tiedät? Minunkin vanhempani ovat "hyviä vanhempia" varsinkin ulospäin mutta silti äitini retuutti minua välillä aika rajustikin (90-luvulla tämän ollessa laitonta). Emme ole keskustelleet asiasta emmekä tule keskustelemaankaan. Pidän välimme kohteliaan etäisinä, helpointa niin. En ole myöskään kertonut muille kuin puolisolleni lapsuuteni ikävämmistä puolista, joten muut olettanevat, kuten sinäkin tuossa teet, että sellaisia ei ole.

Kulissien pito on ihan yhtä yleistä niin lasten kuin puolisonkin suhteen.

Olen saanut pari kertaa pienen tukkapöllyn lapsena. Ei minulla niistä traumoja ole, äitiin on ihan hyvät välit. Ymmärrän miksi äiti niin teki; hän oli väsynyt ja me lapset ei aina todellakaan toteltu. 

 

En minä silti väkivaltaa hyväksy. Nämä asiat vaatii muuttuakseen useamman sukupolven, riittää kun jokainen tekee parhaansa ja koittaa olla parempi vanhempi, kuin mitä omat vanhemmat oli. Omia vanhempiani on omassa lapsuudessa lyöty, annettu selkään, revitty tukasta tai korvasta. Kyllä he pyrkivät parempaan, vaikka eivät täydellisiä olleet. 

Ihminen on väkivaltainen eläin. Kiusaamiskulttuuria kauhistellaan montut auki, vaan eikö sen juurisyitä ole osattu arvata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joka toinen?!

Ei tasan tarkkaan ole.

Mikä motiivina noin typerään ylidramatisointiin.

Mistä tiedät? Minunkin vanhempani ovat "hyviä vanhempia" varsinkin ulospäin mutta silti äitini retuutti minua välillä aika rajustikin (90-luvulla tämän ollessa laitonta). Emme ole keskustelleet asiasta emmekä tule keskustelemaankaan. Pidän välimme kohteliaan etäisinä, helpointa niin. En ole myöskään kertonut muille kuin puolisolleni lapsuuteni ikävämmistä puolista, joten muut olettanevat, kuten sinäkin tuossa teet, että sellaisia ei ole.

Kulissien pito on ihan yhtä yleistä niin lasten kuin puolisonkin suhteen.

MInunkin äitini harrasti maraton puheluja sukulaisille, jossa imelästi kehui lapsia ja miestä ja kuinka kaikki oli niiiin hienoa. Todellisuus oli, että mies huiteli viikkoja ties missä ja äitini purki kaiken vihan ja häpeän meihin lapsiin. Lapsuuteni oli elämäni hirveintä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla 80- luvun puolivälissä tuli laki ettei saa fyysisesti kurittaa lapsia. Ja tämä on taas niitä tutkimuksia joissa pitäisi nähdä oikeasti kysymykset ja niiden asettelu. Onko tässä niputettu esim luunappi ja potkiminen samaan ? 

Luunappi on pahoinpitelyä niin kuin potkiminenkin

Olen syntynyt 80-luvun alussa, eli koko lähestulkoon koko lapsuuteni ajan fyysinen kurittaminen oli jo kiellettyä. Se ei kuitenkaan vanhempiani mitenkään hillinnyt.

Äiti turvautui henkiseen väkivaltaan ja isä fyysiseen. Isä oli herkkä suuttumaan ja tukisti, raahasi vaatteista ja löi ihan vain siksi, että just silloin v-tutti. Ei kummankaan metodeilla ollut kasvatuksen kanssa mitään tekemistä, vaan kyse pahoinpitelystä ja alistamisesta. 

Kumpikin vanhemmista hyvissä ja hyväpalkkaisissa töissä, asuttiin rauhallisella omakotitaloalueella siistissä tiilitalossa, eikä kotielämän hulluutta ja arvaamattomuutta kukaan voinut edes aavistaa. Koulussa olin kiltti kympin tyttö, joka myös menestyi hyvin urheilussa. 

Traumat tulivat pintaan vasta omien lasten myötä. Vanhempiini en ole enää missään yhteyksissä.

Ehkä ei kysytty kaltoinkohtelusta, mutta yhteiskunta, joka hyväksyy fyysisen kurittamisen antaa tilaa ja mahdollisuuden myös luunappia kovemmille otteille. Kasvatukseen ei kuulu minkäänlainen väkivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla 80- luvun puolivälissä tuli laki ettei saa fyysisesti kurittaa lapsia. Ja tämä on taas niitä tutkimuksia joissa pitäisi nähdä oikeasti kysymykset ja niiden asettelu. Onko tässä niputettu esim luunappi ja potkiminen samaan ? 

Väkivaltaa molemmat ja myös henkinen väkivalta. Edelleen kuulee joidenkin nuorten miesten puhuvan ihailevasti "kurista" lapsia kohtaan, jne. Pahoinpitelevät myös lastensa äitejä, jos eivät suoraan niin epäsuorasti

Ongelma tässä kaikessa on ihan juuressa. Perheen pitäisi rakentua haluun huolehtia vaimosta, vaimo huolehtii lapsista, jne. Suomessa vaimo otetaan hyväksikäytettäväksi ja stressnipurkukohteeksi, lapset ovat näppäriä apulaisia. Eli kun perhe rakentuu mädälle, hyväksikäyttävälle alustalle, vs. antavalle ja mahdollistavalle, rakastavalle, ollaan ongelmissa. Se on sitten aika sama mikä se väkivallan taso on: onko se ty

Tästäkin sitten sait miesten syytä, vaikka tutkitusti äidit pahoinpitelevät (ja surmaavat) lapsiaan enemmän.