Ei mitään fiiliksiä omaa miestä kohtaan, neuvoja? Ajatuksia?
Ollaan oltu yli 15v yhdessä. Liitto on ollut vaikea. Osittain varmasti myös itsestäni johtuen, mutta miehen epäkypsyys on vaikuttanut suhteeseen erittäin negatiivisesti. Mies on yrittänyt muuttaa tapojaan ja tottakai on vähän kasvanutkin näiden vuosien aikana, mutta tie ei ole ollut helppo. Hän haluaisi yrittää jatkaa liittoa, mutta itse koen aina vaan pettyväni uudelleen mieheen. Toisaalta en tiedä vaadinko liikaa. En vaan koe että mies toisi minulle mitään lisäarvoa elämään. En koe että hänen kanssaan kasvan mitenkään ihmisenä, esim että voisin ihailla ja ottaa mallia hänestä jossain asiassa. Hän ei koskaan keksi mitään erityistä, ihan pieniäkin asioita, esim että ehdottaisi vapaapäivänä/lomilla että tehtäisiin jotain kivaa, miettisi jotain ruokaa tms, puhumattakaan arjen sujuvuudesta, metatöistä jne. Tosi paljon koen että jää minun vastuulleni. Joudun sanomaan ja muistuttamaan häntä asioista ja siitäkin olen saanut vuosien varrella niin paljon paskaa niskaani. Vaikka jos en joskus jotain esim lasten asioita muista, niin ne unohtuu.
Viime yönä näin unta että erosin miehestäni, ja tapasin uuden miehen kenen kanssa oli vaan tosi helppo olla. Hänellä oli fiksuja ajatuksia jne. Aamulla vaan ahdisti se, että mitä ihmettä teen, kun mies ehdottomasti sitä mieltä että haluaa vielä yrittää ja mä mietin et miten ihmeessä voisin ihailla miestäni, kun en näe mitään posiitivista. Ja kun hän koskettaakin niin se lähinnä ärsyttää.
Ajatuksia?
Kommentit (164)
Ottakaa arabimies, ne osaa käyttäytyä ja ovat todella hyviä laittamaan ruokaakin.
Vaadit liikaa ja haaveilet turhasta, tuollaisia uniesi ihannemiehiä ei ole.
no mutta kerkesitte kersat tehdä joten job well done by nature ja nyt sitten vain voitte jatkaa matkaanne eri suuntiin
Kuvittele että miehesi on arnold swartzenegger.
Vierailija kirjoitti:
Vaadit liikaa ja haaveilet turhasta, tuollaisia uniesi ihannemiehiä ei ole.
Minulla kuitenkin ystäviä jotka voivat sanoa, että heillä hyvä mies. Minä en voi sanoa samaa. Olen myös taloudellisesti päävastuussa perheestämme. Juuri vähän aikaa sitten selvisi että miehellä useita tonneja velkaakin. T.Ap
Tyhjäpään päivittäinen miesviha ulostus.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjäpään päivittäinen miesviha ulostus.
?
Täällä lauma miehiä, ketkä ei kestä jos edes jotain miestä joskus arvostellaan (vaikka tämä olisi täysin aiheesta). Nainen tiedä paikkasi!
Vastaavasta suhteesta lähteneenä, en voi muuta kuin suositella eroa. Nyt olen ollut uudessa unesi kaltaisessa suhteessa jo reilusti yli kymmenen vuotta, ja monesti olen kiittänyt itseäni siitä, että aikanaan uskalsin lähteä.
On niin helppoa olla, kun rinnalla on ihminen joka osaa keskustella ja kuunnella, ymmärtää minua, ei väännä riitaa mistään, ja ottaa myös vastuuta arjessa, sekä silloin tällöin ilahduttaa pienillä asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavasta suhteesta lähteneenä, en voi muuta kuin suositella eroa. Nyt olen ollut uudessa unesi kaltaisessa suhteessa jo reilusti yli kymmenen vuotta, ja monesti olen kiittänyt itseäni siitä, että aikanaan uskalsin lähteä.
On niin helppoa olla, kun rinnalla on ihminen joka osaa keskustella ja kuunnella, ymmärtää minua, ei väännä riitaa mistään, ja ottaa myös vastuuta arjessa, sekä silloin tällöin ilahduttaa pienillä asioilla.
Kiitos vastauksesta. Näitä juttuja olen lukenut, mutta silti mies on saanut minut ajattelemaan että minussa on yhtä lailla vikaa, ja kai nyt itsekin tajuan että en ole täydellinen. Sanon kyllä rumasti miehelleni välillä asioista, mutta olen niin kyllästynyt kun täysin samoista asioista pitää vääntää vuositolkulla. Miksi mies ei opi mitään? Otetaan esimerkiksi perheen päivällisen valmistus. Tästä ollaan puhuttu, jauhettu triljoona kertaa että se ei ole reilua että se on aina minun vastuullani. Mies on luvannut ottaa vastuuta, hän tekee kerran ruoan ja siihen se sitten jääkin. Koko keskustelu unohtuu kokonaan?!
Eroa jos ei kiinnosta ja eri kodit. Sinkkuna. Tai tulee joku muu vastaan. Joko kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Mitäs jos menisit terapiaan. Siellä ehkä selviäisi, miksi olet päätynyt yhteen hänen kanssaan (lapsuuskoti?) ja kasvaisit ehkä jättämään hänet. Miestä et luultavasti pysty ihailemaan, ellei mies kasvata itseään henkisesti.
Niin tuttua. Erosin. Mies oli vain perässä vedettävä vätys. Ei vain halunnut, osannut, viitsinyt kehittää mitään elämässä tai suhteessa. Kaikkea piti miettiä eikä asioihin tartuttu heti. Yksi selitys oli jopa se ettei tee siksi kun minä osaan paremmin. Tällöin oli kyseessä talon remontoinnin suunnittelu. Mies irtisanoutui siitäkin.
Ei hänellä ollut mitään haluja tehdä yhdessä mitään. Ei yhdessä kotona. Ei reissuja, ei tapahtumia. Kieltäytyi vain ja menin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos menisit terapiaan. Siellä ehkä selviäisi, miksi olet päätynyt yhteen hänen kanssaan (lapsuuskoti?) ja kasvaisit ehkä jättämään hänet. Miestä et luultavasti pysty ihailemaan, ellei mies kasvata itseään henkisesti.
Kyllä tiedostan ne syyt miksi olen päätynyt yhteen hänen kanssaan. Olen liian kiltti ja ymmärtäväinen ja halunnut uskoa että hän muuttuu. Oma isäni oli myös vaikea ihminen.
Mieheni on myös lupaillut aina kaikkea, ja osannut esittää tarpeen tullen katuvaista. Hänellä myös vaikea lapsuudenperhe ja jotenkin olen tavallaan säälinyt häntä ja halunnut myös uskoa että ihminen voi halutessaan myös muuttua. Mutta muutosta ei ole tapahtunut tarpeeksi. Mies jotenkin laiska luonteeltaan/henkisesti, hänellä ei ole motivaatiota todelliseen muutokseen, vaikka ehkä toivoisi itsekin sitä hetkittäin. En osaa selittää. T. Ap
Sinun pitää opetella kuulemaan oma äänesi ja luottamaan siihen. Olet fiksumpi kuin miehesi, miksi uskot sitä mitä tuo luuseri sanoo?
Jos ei ole varaa terapiaan, YouTube on täynnä self helpiä. Et ole saanut riittävästi elämässäsi tukea ja tullut kohdatuksi. Rimasi on väärällä korkeudella. Kannattaa löytää itsensä ennen seuraavaa miestä.
Kumpi teillä hoitaa lapset? Millainen isä mies on? Onko mies yhtään kiinnostunut heistä vai olettaako että he kuuluvat vain äidille?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos menisit terapiaan. Siellä ehkä selviäisi, miksi olet päätynyt yhteen hänen kanssaan (lapsuuskoti?) ja kasvaisit ehkä jättämään hänet. Miestä et luultavasti pysty ihailemaan, ellei mies kasvata itseään henkisesti.
Mitäs jos mies menisi terapiaan.
Mies myös tosi negatiivinen luonne, joka tekee ihan yksinkertaisistakin asioista ongelman ja saa riidan aikaiseksi. En tiedä, olen vaan tosi väsynyt ja kyllästynyt ja samalla koen huonoa omatuntoa siitä. Mies myös toisaalta syyllistänyt mua siitä etten hyväksy häntä sellaisena kun on. T. Ap