Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Haittaako sinua sitten hoitaa kaikki järjestelyt, jos mies kuitenkin lähtee mukaan ja ilmeisesti myös tykkää teidän yhteisestä ajasta? Vai mistä on sitten jäänyt kiinni, ettette ole käyneet missään? Esimerkiksi kesälomalla, kun jotain ilmeisesti olette tehneet?
Haluaisin miehen yhdessä osallistuvan yhteistä matkaa koskeviin päätöksiin. Edes joihinkin. Nytkin sanoi pohtineena jo vuosia yhteistä pyöräilymatkaa Ahvenanmaalle. Mutta eihän sellaista tule, jos minä en tee päätöstä ja järjestä matkaa.
Sama tuon ravintolan osalta. Viime vuonna puhui, että haluaisi viedä minut erääseen finedining ravintolaan syömään (Suomessa), jossa olivat firman piikkiin käyneet. Ehdotti tiettyä viikonloppua, että josko sillon mentäis. No mä olin katsonut, ettei kalenteriin tule mitään sille viikonlopulle ja kun se viikonloppu tuli, niin kysyin, että varasiko hän sen pöydän. No ei ollut varannut eikä vapaita pöytiä enää suosittuun ravintolaan ollut.
Ja tämä on vain yksi esimerkki näistä. Sama tapahtuu lahjojen kanssa. Hän saattaa mainita, että ajattelin ostaa sulle sellaisen lahjan synttärilahjaksi, mutta en sitten ostanut. Ja sama toistuu vuodesta toiseen. Kyllästyin siinä määrin, että sanoin, että älä kerro minulle enää millaisen lahjan ajattelit hankkia, kun en koskaan kuitenkaan mitään lopulta hanki. Siitä tulee vaan pahempi mieli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olisit voinut tehdä tuon kaiken saman.
Miksi et tehnyt, miksi teit vääriä valintoja ja olet nyt kateellinen?
Heillä on lapsi. Ei molemmilla voi olla matkatyötä. Eli hän ei olisi voinut tehdä tuota kaikkea samaa.
Kerran tai kaksi reissua vuodessa ei todellakaan ole matkatyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako mies muissa asioissa vastuuta perheestä? Onko hän kiinnostunut sinun ja lasten asioista? Onko teillä juteltavaa? Ottaako mies huomioon sinut ja tunteesi? Suoraan sanottuna minusta on outoa, että miehesi ei 10 vuoden avioliiton jälkeen ajattele rahojen olevan ainakin osittain yhteisiä, koko perheen rahoja. Aivan kuin sinä joutuisit hoitamaan koko perheen yksin ja mies huolehtisi vain itsestään.
Mies huolehtii pakollisista arjen askareista, kuten kotitöistä ja lapsen asioista kiitettävästi. Siinä minulla ei ole valitettavaa.
Ap
Eli olette hyvät kämppikset ja yhteishuoltajat.
Mutta parisuhdettako ei enää ole?
Ap kuvailee miestään pihiksi ja toisaalta sellaiseksi, jonka mielestä yhteisellä reissulla sänky oli huono ja ruoka "ei ihmeellistä". Minusta tässä on nyt ihan mahdollinen vaihtoehto, että ap:n mies on (suhteellisen harvoilla) työmatkoillaan tottunut sellaiseen matkustamisen tasoon (hyviin hotelleihin ja ravintoloihin, valmiisiin järjestelyihin), jota ei omilla reissuilla kuitenkaan ole pihiyttään valmis kustantamaan, jolloin ne omat reissut ei tietty tunnu siltä osin yhtä kivoilta. Hän ei ehkä edes tiedä, paljonko työnantaja maksaa yhdestä hotelliyöstä tai illallisesta. Parisuhteen tila ei liity silloin asiaan lainkaan. Tällöin ratkaisuna voisi olla joku kohde, jossa suomalaisittain verrattain edullisesti saa ripauksen luksusta?
(Minä matkustan työasioissa harvemmin kuin kerran kuussa, mutta moninkertaisesti ap:n mieheen nähden, ja niitä reissuja ei kyllä kukaan kadehdi, kun kahden päivän kokousta ja välissä illallista varten toisella puolen maapalloa ollaan 48h perillä ja lentokentillä ja -koneissa vietetään enemmän aikaa kuin perillä hotellihuoneessa. Minä varaan itse lennot ja hotellit ja maksan ne firman kortilla, joten tiedän, mitä mihinkin hintaan saa, mutta jos joku muu hoitaisi matkajärjestelyt, veikkaan, että järkyttyisin hinnoista lomareissua varatessani.)
Vierailija kirjoitti:
Jos olette olleet yli kymmenen vuotta yhdessä, niin mitä te olette kaikki lomat tehneet, jos olette ainoastaan yhden espanjan reissun tehneet yhdessä? Tai jos et ole koskaan kunnon ravintolassa käynyt? Samalla tapaa se Puuhamaahan lähtö vaatii suunnittelua kuin vaikka Puolaan lähtö tai syömään meno kunnon fine dinig - ravintolaan.
Ollaan 10 vuoden aikana käyty lisäksi kahdella minun vanhempien järjestämällä matkalla. Mies tai miehen perhe ei ole koskaan järjestänyt mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt tikusta asiaa. Mies huolehtiikin sitten kotitöistä ja lapsen asioista kiitettävästi. On hyvätuloinen, hyvässä työssä jne.
Etsi sitten se täydellinen mies jostain jos et edes tätä matkustamisasiaa pysty itse hanskaamaan. Avutonta.
Se vaan ei parisuhteeseen riitä, että toinen on tunnollinen kämppäkaveri. Jos ei kiinnosta se yhteinen asioiden suunnittelu, parisuhteen huomiointi jne, niin sanoisin avioliiton kutistuneen pelkäksi kämppäkaveruudeksi yhteishuoltajuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette olleet yli kymmenen vuotta yhdessä, niin mitä te olette kaikki lomat tehneet, jos olette ainoastaan yhden espanjan reissun tehneet yhdessä? Tai jos et ole koskaan kunnon ravintolassa käynyt? Samalla tapaa se Puuhamaahan lähtö vaatii suunnittelua kuin vaikka Puolaan lähtö tai syömään meno kunnon fine dinig - ravintolaan.
Ollaan 10 vuoden aikana käyty lisäksi kahdella minun vanhempien järjestämällä matkalla. Mies tai miehen perhe ei ole koskaan järjestänyt mitään.
Ap
Miksi miehen perhe pitäisi järjestää yhtään mitään? Te olette aikuisia ja järjestätte omat matkanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onhan mies pohtinut jotain, jos on kerran ravintolaa miettinyt tai Ahvenanmaata suunnitellut? Jos muuten suhde ja arki on kunnossa, niin käännä oma ajatusmaailma siihen, että ilman sinun panosta mikään ei toteudu. Varaa sinä se ravintola ja varaa se Puolan matka. Miehellä voi oikeasti olla jotain neurotyypillsiä haasteita, jolloin tuon tyyppinen päätöksenteko ei vaan kerta kaikkiaan ole hänelle helppo. Kuulostaa nimittäin todella tutulta tuo toiminta..
Eli sinun ongelma on katetta miestä kohtaan ja haluaisit että joko mies lopettaa työnpuolesta reissaamisen tai sitten että ottaa sinut mukaan niihin työreissuihin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olette olleet yli kymmenen vuotta yhdessä, niin mitä te olette kaikki lomat tehneet, jos olette ainoastaan yhden espanjan reissun tehneet yhdessä? Tai jos et ole koskaan kunnon ravintolassa käynyt? Samalla tapaa se Puuhamaahan lähtö vaatii suunnittelua kuin vaikka Puolaan lähtö tai syömään meno kunnon fine dinig - ravintolaan.
No sitten järjestän jotain edullisia kotimaanmatkoja koko perheen kesken, jotta mies ei kauhistu matkan hinnasta eikä sitä tarvitse välttämättä varata etukäteen.
Ap
Teidän ei kannata matkustaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani oli vähän sama tilanne. Kävi kyselemässä lakimieheltä.
Lakimies sanoi, että avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Sanoi myös, että tässä katsotaan tuloja, ei omaisuutta.
Sinulla on näin ollen oikeus vaatia, että mies osallistuu paljon enemmän kaikkiin perheen kuluihin. Myös matkojen maksamiseen ym. Pääset sinäkin hienoille matkoille.
Twill menee nyt päin mäntyä.
Ymmärränkö nyt oikein, Sinä haluat matkustella tai mennä ravintoloihin mutta et halua itse niitä järjestää sekä maksaa niitä ja nyt valitat ja nalkutat kun mies ei järjestä ja maksa sinun haluamia asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sinun ongelma on katetta miestä kohtaan ja haluaisit että joko mies lopettaa työnpuolesta reissaamisen tai sitten että ottaa sinut mukaan niihin työreissuihin??
En vaan haluaisin, että hän olisi kiinnostunut katselemaan matkakohdevaihtoehtoja kanssani ja tekisi siitä yhdessä päätöksen kanssani. Minä voin sitten organisoida matkan, kun siitä on yhdessä tehty päätös. Jos se on ongelma, että johtaja ei siihen itse kykene.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinun ongelma on katetta miestä kohtaan ja haluaisit että joko mies lopettaa työnpuolesta reissaamisen tai sitten että ottaa sinut mukaan niihin työreissuihin??
En vaan haluaisin, että hän olisi kiinnostunut katselemaan matkakohdevaihtoehtoja kanssani ja tekisi siitä yhdessä päätöksen kanssani. Minä voin sitten organisoida matkan, kun siitä on yhdessä tehty päätös. Jos se on ongelma, että johtaja ei siihen itse kykene.
Ap
Ps. Kerroin aiemmin siitä, että kukin matkalle lähtevistä kollegoista varaa "vuorollaan" työmatkan firmansa matkanvarausjärjestelmästä. Kyllä mieheltä silloin tuo organisointi siis onnistuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt tikusta asiaa. Mies huolehtiikin sitten kotitöistä ja lapsen asioista kiitettävästi. On hyvätuloinen, hyvässä työssä jne.
Etsi sitten se täydellinen mies jostain jos et edes tätä matkustamisasiaa pysty itse hanskaamaan. Avutonta.
Se vaan ei parisuhteeseen riitä, että toinen on tunnollinen kämppäkaveri. Jos ei kiinnosta se yhteinen asioiden suunnittelu, parisuhteen huomiointi jne, niin sanoisin avioliiton kutistuneen pelkäksi kämppäkaveruudeksi yhteishuoltajuudella.
Eli kun mies ei järjestä naisen haluamia asioita niin parisuhde on kuihtunut kämppäkaveruudeksi ja yhteishuoltajuudeksi, got it!
Toimiikon se myös niin päin että kun nainen ei järjestä miehen haluamia asioita niin se ei ole enää parisuhde vaan kämppäkaveruus ja yhteishuoltajuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt tikusta asiaa. Mies huolehtiikin sitten kotitöistä ja lapsen asioista kiitettävästi. On hyvätuloinen, hyvässä työssä jne.
Etsi sitten se täydellinen mies jostain jos et edes tätä matkustamisasiaa pysty itse hanskaamaan. Avutonta.
Se vaan ei parisuhteeseen riitä, että toinen on tunnollinen kämppäkaveri. Jos ei kiinnosta se yhteinen asioiden suunnittelu, parisuhteen huomiointi jne, niin sanoisin avioliiton kutistuneen pelkäksi kämppäkaveruudeksi yhteishuoltajuudella.
Kun kaikki ihmiset nyt eivät vaan kykene, osaa tai saa aikaiseksi samoja asioita. Oleellista on, että molempia se yhdessäolo kiinnostaa, vaikka sitten toinen kantaisi suurempaa vastuuta suunnittelusta. Parisuhteessa se huomiointi ja toisen arvostus toki on tärkeää, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvä käytännön asioita on järjestämään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö nyt oikein, Sinä haluat matkustella tai mennä ravintoloihin mutta et halua itse niitä järjestää sekä maksaa niitä ja nyt valitat ja nalkutat kun mies ei järjestä ja maksa sinun haluamia asioita?
Olet siis sitä mieltä, että pienituloisemman pitää maksaa matka myös isotuloiselle, jotta pihinä tämä pääsee lokkeilemalla mukaan?
Viime vuonna puhui, että haluaisi viedä minut erääseen finedining ravintolaan syömään (Suomessa), jossa olivat firman piikkiin käyneet. Ehdotti tiettyä viikonloppua, että josko sillon mentäis. No mä olin katsonut, ettei kalenteriin tule mitään sille viikonlopulle ja kun se viikonloppu tuli, niin kysyin, että varasiko hän sen pöydän. No ei ollut varannut eikä vapaita pöytiä enää suosittuun ravintolaan ollut.
Ja tämä on vain yksi esimerkki näistä. Sama tapahtuu lahjojen kanssa. Hän saattaa mainita, että ajattelin ostaa sulle sellaisen lahjan synttärilahjaksi, mutta en sitten ostanut. Ja sama toistuu vuodesta toiseen. Kyllästyin siinä määrin, että sanoin, että älä kerro minulle enää millaisen lahjan ajattelit hankkia, kun en koskaan kuitenkaan mitään lopulta hanki. Siitä tulee vaan pahempi mieli.
Tämä. Miehet kertokaa, miksi teette tätä?? Puhutte, olisi kiva sinutkin viedä, voisin ostaa sulle sellasen jne.. ja mitää ei tapahdu, minnekään ei viedä ja mitään ei anneta. Oli kyse vitosen kukkapuskasta tai lomalle viemisestä. Puhetta riittää, tekoja ei.
Ite oon äärimmäisen allerginen tämmöselle, tyhjän puheen lupauksille.
Heillä on lapsi. Ei molemmilla voi olla matkatyötä. Eli hän ei olisi voinut tehdä tuota kaikkea samaa.