Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Osaa ainakin perustella vaateostoksistaan lähtien niiden tarpeellisuuden ja siksi en ole valitellut mistään.
Ei stana. Siis oikeastiko joku joutuu miehelle perustelemaan vaateostoksiaan ja niiden tarpeellisuutta, tai muuten valitellaan?
Tämän takia ihan omat rahat. Me yritettiin nuorena tuota, että yhteinen tili, mutta jostain syystä se tuntuu olevan miehillä käsitys, että heillä on naista parempaa tietoa siitä, mikä on tarpeellista. Mies mm. arvosteli naamapurkin hintaa, että on niitä halvempiakin ja paljonko tuossa on kilohinta. Totesin, että jaha, erikseen palkkatilit ja yhteiselle tilille sen verran, että talous pyörii.
Molemmat ollaan oltu alussa köyhiä opiskelijoita, silloin en ostellut niveaa kummempaa naamarasvaa. Mutta kun aloin tienaamaan (olen aina tienannut enemmän kuin mies), katsoin todellakin, että hankalalle, kuivalle iholleni voin ostaa sen hintaista rasvaa kuin saakeli haluan.
Tuntuu siis
Onnea, missasit pointin täydellisesti. Ymmärrätkö lukemaasi? Kyse oli vain esimerkistä. Jos tililtä häviää 300 euroa ja huomaan sen menneen vaatteisiin niin en ole tiedustellut asiasta mitään. Kyse on nimenomaan siitä ettei toinen perustele eikä toinen kysele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän oudolta kuulostaa toi 50/50 jakaminen. Meillä sama tilanne, oma bruttopalkka suomalainen mediaani ja miehen brutto n. Tuplasti sen. Toki suomen verotus pitää huolen siitä, että ero netossa on paljon pienempi eikä tässä todellakaan leveästi eletä... silti yhteisistä menoista maksellaan suurin piirten suhteissa tuloihin, eli mies hieman enemmän. Omat menot itse (esim. Lääkkeet). Itselleni tämä tuntuu oikeudenmukaisimmalta. Oma ura ottanut takkiin lapsista ja No, siitä, että olen nainen.
Tuo matkustelu, voihan olla, että se ei vain ole miehellesi niin tärkeä asia. Kannattaisi varmaan kysyä, miksi mies ei ole innokkaammin mukana suunnittelemassa.
Minä yleensä ehdotan matkakohteen ja etsin lennot, majoitukset, ravintolat jne., mutta tykkään järjestää matkoja, joten se ei ole ongelma.Me kyllä matkustamme mielellämme yhdessä.
Olen ollut suhteessa jossa minä olin aluksi opiskelija ja sen jälkeen urani alussa, vaikka ihan hjyvässä työpaikassa. Avopuoliso oli varakas jo suhteen alussa (tosin en sitä ihan heti tiennyt, hän asui siinä vaiheessa ihan tavallisessa kaksiossa hitas-talossa, tosin hyvällä alueella). Parin vuoden päästä perhefirma, jossa hän oli osakkaana, myytiin ja kaikista perheenjäsemistä tuli monimiljonäärejä. Jossain vaiheessa huomasin, että keskiluokkainen virkamies-yritäjäperheeni oli hänen mielestään ilmeisesti jotenkin alempaa kastia ja samalla varmaan minäkin. Se suhde päättyikin. En silti sanoisi, että meillä oli luokkaeroa vaan varallisuusero. Hänen isänsä oli työläistaustainen ja äiti kotiäiti, hänellä oli minua alempi koulutus, viiden vuoden aikana näin hänen lukevan yhden satasivuisen pokkarin eikä hän ollut muutenkaan kiinnostunut kulttuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta tulee vahva tunne että miehelläsi on toinen.
Touche! Itse toimisin juuri näin kuin Ap mies. Minimoisin kulut kotona ja tarjoaisin parasta uudelle nuoremmalle misulle "työmatkoilla"
Niin selvä kuvio, että miehellä on toinen. Ehkä ap vaistoaa sen itsekin mutta haki täältä vahvistusta. Jos ei oman lapsensa harrastuskaan kiinnosta kuin kielteisessä rahallisessa mielessä, on ne mielenkiinnon ja rahan tarpeet ihan muualla. Sekä omat tilitiedot mihin ei ole puolisolla asiaa. Aivan selvä tapaus. Onhan se kätevää kun työmatkoiltaan pääsee taas yhteen hotelliin jossa vaatteet pestynä ja ruoka edessä. Kyllä sen vuoksi voi vähän makuuhuoneessakin pelehtiä. Ja siksi ettei vaimo ala epäilemään mitään. Viilannut linssiin ap:tä jo pitemmän aikaa niin tämä täysin jo hallittavissa ja sokaistunut. Ei toimisi meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaa ainakin perustella vaateostoksistaan lähtien niiden tarpeellisuuden ja siksi en ole valitellut mistään.
Ei stana. Siis oikeastiko joku joutuu miehelle perustelemaan vaateostoksiaan ja niiden tarpeellisuutta, tai muuten valitellaan?
Tämän takia ihan omat rahat. Me yritettiin nuorena tuota, että yhteinen tili, mutta jostain syystä se tuntuu olevan miehillä käsitys, että heillä on naista parempaa tietoa siitä, mikä on tarpeellista. Mies mm. arvosteli naamapurkin hintaa, että on niitä halvempiakin ja paljonko tuossa on kilohinta. Totesin, että jaha, erikseen palkkatilit ja yhteiselle tilille sen verran, että talous pyörii.
Molemmat ollaan oltu alussa köyhiä opiskelijoita, silloin en ostellut niveaa kummempaa naamarasvaa. Mutta kun aloin tienaamaan (olen aina tienannut enemmän kuin mies), katsoin todellakin, että hankalalle, kuivalle iholleni voin ostaa sen hintaista rasv
Kyllä silloin voi kuvitella, että pitää perustella, jos kerrotaan että osaa perustella ja siksi ei valiteta. Eli siis perustellaanko vai ei perustella?
Niin tai näin päin, itse pidin parempana ratkaisuna sitä, että hallinnoin kokonaan omaa palkkaani kuin juuri tuota, että joku havainnoi "tililtä hävinneen 300 euroa". Muutenkin outo ja vaikea ajatus, että toisaalta en itse tietäisi koko ajan tilini saldoa, vaan sieltä saattaisi hävitä 300 euroa tietämättäni. Jokaisen isomman ostoksen edellä pitäisi siis tarkistaa, että onhan siellä nyt rahaa, eikä toinen ole sattunut hankkimaan jotain juuri nyt.
No jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nainen tienaa vähemmän, vaikka on korkeammin koulutettu. Itsellä amattikoulu käytynä ja palkka paljon enemmän kuin muijalla. Johtuu siitä, että miehet tienaa paremmin kun kaikki on käynyt sotaväen, eikä hankkiudu raskaaksi. Sama juttu kun puolisolla on sukunimessä nen-pääte, itsellä on ruotsalainen sukunimi.
Juu, et todellakaan. Kokeile ainakin miten reagoi kun varaat itsellesi juuri sellaisen matkan kuin haluat ja ilmoitat, toki hyvissä ajoin, että olet lähdössä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisella ihmisellä on oma pankkitili, jonka kautta hän huolehtii, että maksaa oman osuutensa kaikissa tilanteissa. On kyseessä sitten parisuhde, perhe tai ystävät, aikuinen ihminen sopii selkeästi ja reilusti, mikä hänen maksuosuutensa on ja huolehtii, että se tulee ajankohtaisesti maksettu.
Tämän huolehdittuaan ja hoidettuaan aikuinen ihminen saa käyttää muut rahansa aivan kuten haluaa, eikä siihen ole muilla mitään nokkien koputtelua.
"Siis miten tähän tilanteeseen ajaudutaan? Tämän takia en hyväksy omassa parisuhteessa mitään yhteiset rahat-sössötystä. Menot lasketaan tarkasti, jokainen osaa laskea, kuinka paljon menee asuntoon, lapsiin, ruokaan jne. Sitten laitetaan yhteiselle tilille joka ikinen kk näitä menoja vastaava summa. Sen jälkeen molemmat tehköön omalle tililleen jäävillä rahoilla mitä lystää."
Tämä ei kuulosta avioliitolta. Jättäisin heti puolison joka laskeskelee prosenttiosuuksia kuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nainen tienaa vähemmän, vaikka on korkeammin koulutettu. Itsellä amattikoulu käytynä ja palkka paljon enemmän kuin muijalla. Johtuu siitä, että miehet tienaa paremmin kun kaikki on käynyt sotaväen, eikä hankkiudu raskaaksi. Sama juttu kun puolisolla on sukunimessä nen-pääte, itsellä on ruotsalainen sukunimi.
Hahhah mikä provo, ruotsalainen amis. Ettei olisi mannenimi?
Vierailija kirjoitti:
Osaa ainakin perustella vaateostoksistaan lähtien niiden tarpeellisuuden ja siksi en ole valitellut mistään.
Ei stana. Siis oikeastiko joku joutuu miehelle perustelemaan vaateostoksiaan ja niiden tarpeellisuutta, tai muuten valitellaan?
Tämän takia ihan omat rahat. Me yritettiin nuorena tuota, että yhteinen tili, mutta jostain syystä se tuntuu olevan miehillä käsitys, että heillä on naista parempaa tietoa siitä, mikä on tarpeellista. Mies mm. arvosteli naamapurkin hintaa, että on niitä halvempiakin ja paljonko tuossa on kilohinta. Totesin, että jaha, erikseen palkkatilit ja yhteiselle tilille sen verran, että talous pyörii.
Molemmat ollaan oltu alussa köyhiä opiskelijoita, silloin en ostellut niveaa kummempaa naamarasvaa. Mutta kun aloin tienaamaan (olen aina tienannut enemmän kuin mies), katsoin todellakin, että hankalalle, kuivalle iholleni voin ostaa sen hintaista rasvaa kuin saakeli haluan.
Vähän kornia, että päivittelet tuota edellistä kommenttia, kun oma miehesi valittaa naamarasvasta. :D Pata kattilaa soimaa.
Sen lisäksi, että sinulla on hanka ja kuiva iho, sinulla tuntuu olevan hankala mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap:n mies vähätteli yhteistä lomaa ja hotellia ym. Todellisuudessa häntä vi..ti se pakkoloma vaimonsa kanssa. Heitä ap jo ne silmälaput mäkeen, miten hallittavissa ja naivi olet !
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen on lukion tokalla ja toinen lukion kolmannella, ei se mitään haittaa. Jos kerta tykkää toisistaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaa ainakin perustella vaateostoksistaan lähtien niiden tarpeellisuuden ja siksi en ole valitellut mistään.
Ei stana. Siis oikeastiko joku joutuu miehelle perustelemaan vaateostoksiaan ja niiden tarpeellisuutta, tai muuten valitellaan?
Tämän takia ihan omat rahat. Me yritettiin nuorena tuota, että yhteinen tili, mutta jostain syystä se tuntuu olevan miehillä käsitys, että heillä on naista parempaa tietoa siitä, mikä on tarpeellista. Mies mm. arvosteli naamapurkin hintaa, että on niitä halvempiakin ja paljonko tuossa on kilohinta. Totesin, että jaha, erikseen palkkatilit ja yhteiselle tilille sen verran, että talous pyörii.
Molemmat ollaan oltu alussa köyhiä opiskelijoita, silloin en ostellut niveaa kummempaa naamarasvaa. Mutta kun aloin tienaamaan (olen aina tienannut enemmän kuin mies), katsoin todellakin, että hankalalle, kuivalle iholleni voin ostaa sen hintaista rasv
Ei valita enää. Meillä oli järkeä ymmärtää, että vaikka nuorena yhteistalous oli tarpeen, nyt, kun molemmat tienaavat hyvin, siihen ei ole mitään tarvetta kuten ei sillekään, että kyttäilemme tilejä tyyliin montako sataa sieltä on hävinnyt ja lohdutelemme itseämme, että varmaan ihan hyvin perusteluja ostoksia se toinen on tehnyt.
Pitää olla rohkeutta parisuhteessakin todeta, että jos tilanne on muuttunut, jotain muutakin muuttuu. On se sitten taloudellista tai henkistä. Tästä syystä varmaan olemmekin olleet pääosin onnellisesti naimisissa 41 v.
Mies ei välitä vaimostaan eikä huolehdi vaimostaan ja kohta ihmettelee, että mikä on, kun nainen sitten lähtee.
Nihkee malli tulee lapselle tuollaisesta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kertomasi perusteella ongelma ei ole luokkaero tai palkkaero, vaan se, että miehesi ylenkatsoo sinua ja priorisoi toisaalla vietetyn ajan ja kokemukset. Olen kokenut saman ja parisuhteeni päättymistä kuusi vuotta sitten on seurannut onnellisempi aika itselleni.
Tämä.
Ole nainen rehellinen itsellesi. Katso silmiin tilannetta äläkä kaunistele.
Ja pidetään jonain kunnia-asiana tätä mantraa, että meillä on aina ollut yhteiset rahat. Se on samanlainen suhteen paremmuusmittari kuin samassa sängyssä nukkuminen: viis siitä, että toinen kuorsaa tärykalvot puhki, hampaat irvessä vietetään vaikka unettomat yöt, kun sehän on parisuhteen loppu, jos toinen siirtyy muualle nukkumaan, huolimatta siitä, että tilaakin on.
Kesti muuten itselläni tosi kauan ymmärtää tämä. Ja ihan muissakin asioissa kuin raha-asiat. Siis että vaikka suhteen alussa joku asia on ollut jotenkin ja aivan pyhä, suhteen edetessä asiat muuttuu ja niihin on hyvä sopeutua ja muuttaa asioita.
Alussa suhteessa oli välttämättömiä asioita, ei ollut varaa esim. järjestää jotain asiaa toisin, paljon oli myös idelaalisia näkemyksiä "meidän suhteesta" jne. Mutta on ollut kamalan helpottavaa monesta jutusta päästää irti ja todeta, että aika aikaa kutakin.
Muutenkin huomannut, että monella on kamala tarve työntää sitä toista samaan muottiin itsensä kanssa, vaikka oikeasti toinen ei tee mitään pahaa, on vaan erilainen. Mutta kun on oikein nyt näin näin.
Kai täällä muut on jotain enkeleitä sitten, että ei yhtään harmita, jos itse on saanut vaikka 1000 e säästöön ja toinen nostaa ne tililtä johonkin omaan juttuunsa. Tai että ei harmita, vaikka itsellä olisi varaa ostaa joku 1000 e juttu, mutta ei kehtaa, kun toinen säästää rahoja, koska tykkää säästämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella ihmisellä on oma pankkitili, jonka kautta hän huolehtii, että maksaa oman osuutensa kaikissa tilanteissa. On kyseessä sitten parisuhde, perhe tai ystävät, aikuinen ihminen sopii selkeästi ja reilusti, mikä hänen maksuosuutensa on ja huolehtii, että se tulee ajankohtaisesti maksettu.
Tämän huolehdittuaan ja hoidettuaan aikuinen ihminen saa käyttää muut rahansa aivan kuten haluaa, eikä siihen ole muilla mitään nokkien koputtelua.
Jos olet nainen, tulen kosimaan sinua heti. Voisin kyllä tulla, vaikka olisit mieskin!
Nimim. täysin kyllästynyt selittämään, miksi en halua palkkatiliäni toisen käyttöön
Vierailija kirjoitti:
Meillä nainen tienaa vähemmän, vaikka on korkeammin koulutettu. Itsellä amattikoulu käytynä ja palkka paljon enemmän kuin muijalla. Johtuu siitä, että miehet tienaa paremmin kun kaikki on käynyt sotaväen, eikä hankkiudu raskaaksi. Sama juttu kun puolisolla on sukunimessä nen-pääte, itsellä on ruotsalainen sukunimi.
Taitaa suoraprässi-housu itse kirjoitella. Tosin epäilen sillä ei kirjoitusvirheitä. Mutta vaikka olisikin niin kyllähän kela heille enemmän maksaa kuin mitä vaimo tienaa hoitoalalla esim.
Tuntuu siis olevankin niin, että ongelmaa ei ole, kun ei ole rahaakaan = kaikki mikä tulee, menee elämiseen. Mutta kun sitä rahaa alkaa olemaan yli välttämättömän tarpeellisen alkaakin arvostelu siitä, kuka ja miten sitä käyttää. Nipsaisin tämän ruusunnupun alkuunsa ja aloin vastata omista menoistani vain itselleni.
Tässä muuten se totuus on. Monella vain on niin, että kun aluksi on tietysti tarvittu molempien rahat viimeistä penniä myöten ei osata, uskalleta, kehdata, viitsitä mitä lie tarkastella asiaa uudemman kerran, kun tilanne muuttuu.
Ja pidetään jonain kunnia-asiana tätä mantraa, että meillä on aina ollut yhteiset rahat. Se on samanlainen suhteen paremmuusmittari kuin samassa sängyssä nukkuminen: viis siitä, että toinen kuorsaa tärykalvot puhki, hampaat irvessä vietetään vaikka unettomat yöt, kun sehän on parisuhteen loppu, jos toinen siirtyy muualle nukkumaan, huolimatta siitä, että tilaakin on.
Jos rahankäyttö on erilaista, ei se ole ongelma, jos kumpikin käyttää omiaan. Mutta aika harvassa on oikeasti niin hövelit ihmiset, joita ei yhtään haittaa, että itse säästää ja toinen vieressä koko ajan niitä säästöjä tuhlaa.