Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Elän tuota elämää, missä yövytään hienoissa hotelleissa, syödään 5xviikossa joku helkkarin brunssi, lounas, pitkä illallinen tai muu syöttöporsastilaisuus. Istumista, turhan lässytystä, jotain infoakin kyllä. Mutta ihan hirveästi aikaa ja resursseja menee noihin vieraisiin ihmisiin.
Inhoan yli kaiken hotelleja, illallisia, pukuja ja muuta moskaa. Sillä moskaa, pinnallista turhuutta se on. Niin vihaan sitä teatteria. Ja niitä ihmisiä.
Ja täytyy sanoa, että EN suin surmin lähtisi sellaiseen vapaa-aikana. Ihaninta on kyhjöttää miehen kainalossa, peiton alla ja syödä mamman marjapiirakkaa tai leivänpaahtimessa lämmitettyjä karjalanpiirakoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työreissut on hirveän kuluttavia, ihan pzkaa.
Vierailija kirjoitti:
Työreissut on hirveän kuluttavia, ihan pzkaa.
Ap:n kuvausten mukaan hänen miehen työreissut vaikuttavat mahtavilta (miehen mielestä). Siksi ihmetyttää, miksei mies halua matkustaa perheen kanssa, kun tuntuu pitävän matkustamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tehty ongelma.
Oliko sulla jokin ratkaisuehdotus?
En itse viitsisi aikaa tuhlata noin laimeassa suhteessa. Ehkä ap:lle löytyisi kumppani, joka haluaisi viettää hänen kanssaan aikaa ja seikkailla ulkomailla yms yhteistä kivaa.
Työnarkomania on melkein yhtä paha kuin muu narkomania, paitsi ei vie hampaita. Se kumminkin ajaa kaiken muun edelle. Egosta viime kädessä kysymys ja sen tyydyttämisestä.
Minä tienaan enemmän kuin mieheni ja meillä on omat ja yhteiset rahat. Omat rahat on laskettu niin, että molemmille jää yhtä paljon käteen, sen jälkeen kun laskut on maksettu. Lomat suunnitellaan puoliksi ja molemmat halutaan syödä hyvin. Minä hoidan meilläkin matkavaraukset, mutta esim hotelli valitaan yhdessä. Kieltämättä palkkaero ei ole meillä yhtä suuri.
Suosittelen, että puhut miehesi kanssa myös rahasta. Toki myös siitä, että haluaisit että hän joskua suunnittelisi loman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta haluasin kysyä ap:lta, että mitä oikein teette lomilla, jos mies ei halua lähteä yhdessä mihinkään?
Ei minusta tuossa ole kyse mistään luokkaerosta, vaan ongelma on siinä, että teitä kiinnostaa suhteessa eri asiat. Mies ei halua suunnitella yhteistä tekemistä kanssasi, vaan tulee mukaan passiivisena ja mielenkiinnottomana. Ei tuo ongelma muuksi muuttuisi, vaikka hän olisi ammtiltaan siivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä sun ongelma on kpää mies, ei tuloerot
Nimenomaan näin. Miehesi on moukka ja kus ipää. Ei siinä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee palkat yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan ihan kaikki. Näin on ollut liiton alusta asti.
Miten joku nainen voi vielä 2000-luvulla suostua tällaiseen? Ei ikinä! Edes minun 1920-luvulla syntyneelle anopilleni tämä ei olisi tullut kuuloonkaan. Kyllä naisella pitää olla omaa rahaa.
N59
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuloero ole mikään luokkaero. Miehesi on ikävä munapää ihan sama mistä yhteiskuntaluokasta kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Elän tuota elämää, missä yövytään hienoissa hotelleissa, syödään 5xviikossa joku helkkarin brunssi, lounas, pitkä illallinen tai muu syöttöporsastilaisuus. Istumista, turhan lässytystä, jotain infoakin kyllä. Mutta ihan hirveästi aikaa ja resursseja menee noihin vieraisiin ihmisiin.
Inhoan yli kaiken hotelleja, illallisia, pukuja ja muuta moskaa. Sillä moskaa, pinnallista turhuutta se on. Niin vihaan sitä teatteria. Ja niitä ihmisiä.
Ja täytyy sanoa, että EN suin surmin lähtisi sellaiseen vapaa-aikana. Ihaninta on kyhjöttää miehen kainalossa, peiton alla ja syödä mamman marjapiirakkaa tai leivänpaahtimessa lämmitettyjä karjalanpiirakoita.
Ei kai se nyt ole sama asia matkustaa ja käydä ravintolassa niiden omien läheisten kanssa? Vai vedätkö roolin päälle miehesi seurassakin?
Onko miehesi myös tyytyväinen tuohon, että ollaan VAAN kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta haluasin kysyä ap:lta, että mitä oikein teette lomilla, jos mies ei halua lähteä yhdessä mihinkään?
No ne kerrat, kun ollaan oltu reissussa, niin ollaan käyty kävellen ja pyöräillen katsomassa erilaisia nähtävyyksiä, käyty uimassa järvessä/meressä tai uima-altaassa, käyty syömässä paikallisissa ravintoloissa, juomassa drinkit hotellin kattoterassilla... Tällaisia juttuja. Mutta ymmärrän, että onhan ne siirtymäpäivät raskaita, kun pitää kytätä aikatauluja.
Ap
Miehelle olisi hyvä kertoa, että jos hän haluaa parisuhteen kestävän, niin parisuhteen eteen pitää myös tehdä "työtä". Ensimmäinen asia on se, että keskustellaan yhdessä. Varmaan tällä hetkellä miehen työn on hänelle ykkönen, mutta hänen olisi hyvä miettiä riittääkö se yksin ja miten hänen elämänsä muuttuisi, jos tulisi ero. Samalla voisi miettiä tuon 50/50 jaon mielekkyyttä tilanteessa, jossa ap maksaa yksin lapsen harrastuksen. Kannattaisi miettiä, miltä elämä näyttää 10 vuoden pääsät, joten tilanne jatkuu entisellään.
Työmatkakuvion jättäisin tässä huomiotta. Koska matkoja on vain yksi tai kaksi vuodessa, niin niillä ei ole merkitystä. En ymmärrä, miksi täällä kiinnitetään niihin huomiota niin paljon. Luulisi, että on normaalia nauttia hyvästä illallisesta tai nähtävyyden näkemisestä, vaikka itse matkustaminen on raskasta. Pitäisin miestä mieleltään sairaana, jos hän valittaisi kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen että terveessä parisuhteessa on molemminpuolinen kiinnostus elää yhteistä elämää tulotasosta ja tuloeroista huolimatta. Mielestäni jos toisella on paremmat tulot, hänen pitäisi miettiä perheen yhteistä hyvää eikä vain elää omaa elämäänsä ja käyttää rahojaan itseensä. Kiinnostus perheen elämää kohtaan. Jos minä tienaisin paremmin kuin puoliso, laittaisin rahat ehdottomasti perheeseeni. En sitä sano ettäkö ei olisi oikeutta esim laittaa osaa säästöön tms, mutta kuvailemasi tilanne ei mielestäni kuulosta hyvältä parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Elän tuota elämää, missä yövytään hienoissa hotelleissa, syödään 5xviikossa joku helkkarin brunssi, lounas, pitkä illallinen tai muu syöttöporsastilaisuus. Istumista, turhan lässytystä, jotain infoakin kyllä. Mutta ihan hirveästi aikaa ja resursseja menee noihin vieraisiin ihmisiin.
Inhoan yli kaiken hotelleja, illallisia, pukuja ja muuta moskaa. Sillä moskaa, pinnallista turhuutta se on. Niin vihaan sitä teatteria. Ja niitä ihmisiä.
Ja täytyy sanoa, että EN suin surmin lähtisi sellaiseen vapaa-aikana. Ihaninta on kyhjöttää miehen kainalossa, peiton alla ja syödä mamman marjapiirakkaa tai leivänpaahtimessa lämmitettyjä karjalanpiirakoita.
No ap:n mies "joutuu" tuollaisille matkoille kerran tai pari vuodessa. Ei siis "elä sellaista elämää". Luulisi että sen lisäksi ehtisi ja jaksaisi vaimonkin kanssa joskus tehdä jotain, siis jos haluaisi, enemmän vaikuttaa olevan siitä kiinni ettei se tylsä vaimo kiinnosta kun työn kautta pääsee kokemaan kaikkea jännää ja uutta.
Vierailija kirjoitti:
Ja tuosta kommunikoinnista, mistä jotkut kyselivät, niin se on ollut aika kauan sellaista kissa-hiiri-leikkiä. Mä yritän saada miestä keskustelemaan ja hän vetäytyy. En nykyään enää yritä niin kauheasti avata syvällisiä keskusteluja, kun ei hän kuitenkaan osallistu niihin. Siks kai täällä palstalla roikunkin. :D
Juttelee kyllä "päivän säästä" tai työasioista.
Ap
Pahalta kyllä kuulostaa. Vaikuttaa siis siltä, ettei miestä vaan kiinnosta sinun seura. On vaan hänelle kätevämpää että on vaimo ja ydinperhe, onhan se tuollaiselle korkeassa asemassa olevalle ihan statuskysymyskin. Eikä ehkä kaipaa parisuhteelta muuta kuin se että kotona arki toimii, kun se mielenkiinto kohdistuu sinne töihin.
Kurjaa tietysti, jos sinulle ei riitä se mitä mies on valmis suhteeseen antamaan. En minä ainakaan tuollaista jaksaisi katsella kovin pitkään.
Vaimoni oli toimessa vuosikymmeniä lehtorina TES palkalla. Olen ollut yksityinen juristi vuosikymmeniä. Meidän suhteessamme ei tule kysymykseenkään, että vaimoni maksaisi omansa. Ulkomaanmatkat maksan minä yhteiset tai puolisoni yhstäviensä kanssa. Milelläni maksan hänen vaateostojaan, laskujaan, ostan autot jne.
Pidän melko mitättömänä ja koomisena miestä, joka yllläpitää parempaa elintasoa kuin puolisonsa. Syövätkö he keittonsa eri kattiloista?
tv PT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee palkat yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan ihan kaikki. Näin on ollut liiton alusta asti.
Miten joku nainen voi vielä 2000-luvulla suostua tällaiseen? Ei ikinä! Edes minun 1920-luvulla syntyneelle anopilleni tämä ei olisi tullut kuuloonkaan. Kyllä naisella pitää olla omaa rahaa.
N59
Voi mummoseni, minulla on sijoituksissa lisäksi kymmeniä tuhansia euroja. Lisäksi rahat yhteisellä tilillä ovat vapaasti käytettävissäni. Tienaamme molemmat niin paljon että shoppaamalla ei tili tyhjene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee palkat yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan ihan kaikki. Näin on ollut liiton alusta asti.
Miten joku nainen voi vielä 2000-luvulla suostua tällaiseen? Ei ikinä! Edes minun 1920-luvulla syntyneelle anopilleni tämä ei olisi tullut kuuloonkaan. Kyllä naisella pitää olla omaa rahaa.
N59
Suostua? Meillä on sama järjestely, mieheni tienaa lähemmäs 15 000 € ja nämä rahat ovat näin minunkin rahoja. Kylläpä kärsin hirveästi :D Miten tässä minulla ei ole muka omaa rahaa kun käytössä on oma ja puolison palkka?
En mä ole firman reissuille mukaan halunnutkaan. :)
Ap