Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Siis mitä. Palkintoja siitä, että osallistuu lapsensa kuluihin?
Mikä ettei, jos se tekee miehen tyytyväiseksi. Ajattelen sen niin, että ensinnäkin miehen kuuluu osallistua lapsen harratuskunnuksiin joka tapauksessa. Toiseksi mies ei halua tuhlata matkustamiseen, joten lomamatka olisi tavallaan lahja miehelle. Samalla näkisi, pystyykö mies nauttimaan niistä ja ehkä haluaisi matkustaa toistekin. Siinö samassa tulisi näytetyksi miehelle, että toiselle voi tarjota kivoja asoita ilman, että kaikki kustannetaan 50/50.
Ei varmaan kannata kuitenkaan mainita, että matka on palkkio harratuskunnuksiin osallistumisesta, vaan tehdä se yllätyksenä sen jälkeen, kun mies on lupautunut harrastuskustannuksiin.
Jos olisin vaimo, niin yllätysmatkan järjestäminen vain lisäisi katkeruuttani. Että herraa pitäisi vielä hemmotella silläkin!
Yllätysmatka voi myös
Väärä sanavalinta. Tarkoitin matkan tarjoamista yllätyksenä. Itse matkan ajankohta tulee sopia yhdessä ja ohjelmakin on hyvä suunnitella yhdessä. Toki miehen tietäen on hyvä olla ehdotukset vaihtoehtoineen valmiina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen kyllä, että maksatte kaiken 50-50 jos mies ei edes lapsen harrastusta halua maksaa.
Teillä on elintasoero. Mies elää parempaa elintasoa, kuin sinä ja yhteinen lapsenne.
Mihin mies säästää? Sivusuhteeseen? Seuraavaa, uutta, omaa elämää varten?
Jotkut saa kiksejä siitä kasvavasta summasta tilillä. Ei siinä ole mitään järkeä, mutta tällaisiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Luokkaerot tulevat taustoista: toinen duunareiden lapsi ilman kulttuuristumista muuhun kuin johonkin urheillumuotoon ja sosiaalistumista kaljoittelevaan sekä ronskisti puhuvaan lähiömeininkiin ja toisella akateeminen tausta kulttuuririentoineen ja sosiaalistumisine asiallisesti puhuvaan, kirjoja lukevaan ja lukioon tähtäävään sakkiin.
Duunari voi tienata rahaa enemmän kuin akateeminen humanisti, esim. Silti hän on edelleen "alempaa sosiaaliluokkaa", ellei tietoisesti pyri muuttamaan käytöstään ja tottumuksiaan. Huom! En aseta tässä näitä kahta kärjistystä tässä arvojärjerstykseen. Kuvailen vain ns. "luokkaeron".
Oliko tuo yleistä vai viittasitko minuun ja mieheeni tällä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
> Siis mitä. Palkintoja siitä, että osallistuu lapsensa kuluihin?
Mikä ettei, jos se tekee miehen tyytyväiseksi. Ajattelen sen niin, että ensinnäkin miehen kuuluu osallistua lapsen harratuskunnuksiin joka tapauksessa. Toiseksi mies ei halua tuhlata matkustamiseen, joten lomamatka olisi tavallaan lahja miehelle. Samalla näkisi, pystyykö mies nauttimaan niistä ja ehkä haluaisi matkustaa toistekin. Siinö samassa tulisi näytetyksi miehelle, että toiselle voi tarjota kivoja asoita ilman, että kaikki kustannetaan 50/50.
Ei varmaan kannata kuitenkaan mainita, että matka on palkkio harratuskunnuksiin osallistumisesta, vaan tehdä se yllätyksenä sen jälkeen, kun mies on lupautunut harrastuskustannuksiin.
Okei.
Ja kukas ap:lle antaa palkintoja tämän osallistuessa lapsensa harrastuskuluihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Siis mitä. Palkintoja siitä, että osallistuu lapsensa kuluihin?
Mikä ettei, jos se tekee miehen tyytyväiseksi. Ajattelen sen niin, että ensinnäkin miehen kuuluu osallistua lapsen harratuskunnuksiin joka tapauksessa. Toiseksi mies ei halua tuhlata matkustamiseen, joten lomamatka olisi tavallaan lahja miehelle. Samalla näkisi, pystyykö mies nauttimaan niistä ja ehkä haluaisi matkustaa toistekin. Siinö samassa tulisi näytetyksi miehelle, että toiselle voi tarjota kivoja asoita ilman, että kaikki kustannetaan 50/50.
Ei varmaan kannata kuitenkaan mainita, että matka on palkkio harratuskunnuksiin osallistumisesta, vaan tehdä se yllätyksenä sen jälkeen, kun mies on lupautunut harrastuskustannuksiin.
Okei.
Ja kukas ap:lle antaa palkintoja tämän osallistuessa lapsensa harrastuskuluihin?
Mulle on palkinto, kun näen miten iloinen ja innoissaan lapsi on harrastuksensa parissa.
Aika spessua äiti-tytär aikaa. Molempien arkiset murheet jää hetkeksi taka-alalle. Kuskaan tyttöä siis ihan mielelläni tallille, en valita siitä. Harmi toki, että on niin kallista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme 50 kymmpinen pariskunta, yhdessä olleet vajaa 30 v.
Minä miehenä käyn töissä ja tuon talouteen kaikki tulot. Olen johtava asiantuntija ja aina tehnyt hyväpalkkaista työtä. Puolisoni palkka olisi paljon pienempi ettei hänen kannata rahan vuoksi töissä käydä kun taloudessa on muutenkin rahaa. Hän sanoo , että maailman meno on mennyt sellaiseksi ettei häntä kiinnosta kotoa lähteä. Se sopii meille kummallekin. Annan puolisolleni niin paljon rahaa kuin hän haluaa, mutta hän ei siitä ole niin kiinnostunut.
Itselläni ei ole muita harrastuksia kun lukeminen ja töistä tultua syömme kotona ja sitten kävelemme pihalla ja omassa metsässä ja katsomme illalla telkkua ja menemme nukkumaan. Viikonloppuisin kävelemme koiran kanssa ja minä käyn saunassa. Sukulaisten kanssa joskus puhutaan puhelimisessa ja vaihdetaan kuulumisia.
Itse suunnittelen kohta töistä pois jääntiä pysyvästi. Meillä kuluu päivät kotona pihapiirissä eikä hinkua ole minnekään mennä eikä muita tavata. Koira on meidän lellikkimme ja hänellä on kyllä kaikki parasta A-luokkaa.
Onneksi naapuriin on yli 4 kilometriä matkaa, niin saadaan olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme 50 kymmpinen pariskunta, yhdessä olleet vajaa 30 v.
Minä miehenä käyn töissä ja tuon talouteen kaikki tulot. Olen johtava asiantuntija ja aina tehnyt hyväpalkkaista työtä. Puolisoni palkka olisi paljon pienempi ettei hänen kannata rahan vuoksi töissä käydä kun taloudessa on muutenkin rahaa. Hän sanoo , että maailman meno on mennyt sellaiseksi ettei häntä kiinnosta kotoa lähteä. Se sopii meille kummallekin. Annan puolisolleni niin paljon rahaa kuin hän haluaa, mutta hän ei siitä ole niin kiinnostunut.
Itselläni ei ole muita harrastuksia kun lukeminen ja töistä tultua syömme kotona ja sitten kävelemme pihalla ja omassa metsässä ja katsomme illalla telkkua ja menemme nukkumaan. Viikonloppuisin kävelemme koiran kanssa ja minä käyn saunassa. Sukulaisten kanssa joskus puhutaan puhelimisessa ja vaihdetaan kuulumisia.
Itse suunnittelen kohta töistä pois j
No mua kyllä kiinnostaa raha, koska ilman sitä ei ole kattoa pään päällä ja leipää pöydässä. Maksan sillä lapseni harrastukset ja oman autoni.
Mä en edes haluaisi tilannetta, jossa olisin täysin riippuvainen toisen ihmisen tuloista.
Ihmiset arvostaa eri asioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos pihiys on perusluonteessa, se ei katoa sieltä koskaan"
Tuo on niin totta kuin voi olla. En haluaisi elää tuollaisen kanssa.
Jospa se ongelma onkin, että mies lähtisi mieluusti esim. Puolaan (työ)kavereidensa kanssa ryyppäämään perseet olalle, mutta vaimon kanssa moinen ei onnistu lainkaan, eikä kiinnostaisikaan, kun seura ei ole mieluinen...? Kuhan heitin oman skenaarion kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän täällä mollataan säästäväisiä ihmisiä piheiksi. Sehän on vain positiivinen piirre. Miksi pitäisi kuluttaa enempää kuin on tarpeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa se ongelma onkin, että mies lähtisi mieluusti esim. Puolaan (työ)kavereidensa kanssa ryyppäämään perseet olalle, mutta vaimon kanssa moinen ei onnistu lainkaan, eikä kiinnostaisikaan, kun seura ei ole mieluinen...? Kuhan heitin oman skenaarion kehiin.
Mä kyllä lähden maistelemaan hyviä oluita, ei ole siitä kiinni. Enemminkin niin päin, että jos joku oluesta tykkää niin se olen kyllä minä. 😅
Juodaan molemmat harvoin mitään.
Mutta jos en kelpaa seuraksi niin en kai sille sitten mitään voi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän täällä mollataan säästäväisiä ihmisiä piheiksi. Sehän on vain positiivinen piirre. Miksi pitäisi kuluttaa enempää kuin on tarpeen?
Ongelma on siinä, että pihille ihmiselle mikään ei ole tarpeen niin kauan, kun henki pihisee.
Lisäksi lokkeilevat mielellään:
Ravintoloissa antavat muiden tarjota, mutta eivät koskaan tarjoa takaisin. Ystävien tapaamisiin nyyttäreihin ei tuoda mitään tai sitten kaikkein halvinta. Kylässä tarjottavat kelpaavat, mutta itse eivät koskaan tarjoa mitään. Lainaavat toisen autoa, kun omasta on tankki tyhjä, akku valmis jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän täällä mollataan säästäväisiä ihmisiä piheiksi. Sehän on vain positiivinen piirre. Miksi pitäisi kuluttaa enempää kuin on tarpeen?
Älä sekoita säästäväistä ja pihiä keskenään.
Ja osa on niin pihejä että eivät suo itselleenkään mitään, kun kaikki "nauttiminen" on kiellettyjen asioiden listalla. Koskee niin saituria itseään kuin hänen läheisiäkin (jos sellaisia sattuu vielä olemaan). Säästäväisyys on eri asia mutta kun se muuttuu äärimmäiseksi pihiydeksi , jolloin kaikki muu paitsi sijoittaminen, on kielletty, se on vastenmielinen piirre ihmisessä. Ja etenkin jos oma rahatilanne ei vaatisi pelkkää pihtaamista, silloin kannattaa miettiä haluaako viettää loppuelämän ankeuttajan kanssa. Eli ap, valitettavasti miehesi vaikuttaa vähän tuollaiselta, ja taitaa pihtailla noitten tunteittensa jakamisessakin, mikä kuuluu saituuden oireyhtymään.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta kuin ihmetellä tätä naisten ylistämää "tasa-arvoa". Ikinä en olisi suostunut tuollaiseen 50/50 elämään, Meillä kumpikin elää 100%.
t. ulkosuomalainen.
100%?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta kuin ihmetellä tätä naisten ylistämää "tasa-arvoa". Ikinä en olisi suostunut tuollaiseen 50/50 elämään, Meillä kumpikin elää 100%.
t. ulkosuomalainen.
100%?
Tuo taitaa tarkoittaa täysillä elämistä. Ei lasketa ja kytätä, kumpi kuluttaa tai rahoittaa enemmän.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ja osa on niin pihejä että eivät suo itselleenkään mitään, kun kaikki "nauttiminen" on kiellettyjen asioiden listalla. Koskee niin saituria itseään kuin hänen läheisiäkin (jos sellaisia sattuu vielä olemaan). Säästäväisyys on eri asia mutta kun se muuttuu äärimmäiseksi pihiydeksi , jolloin kaikki muu paitsi sijoittaminen, on kielletty, se on vastenmielinen piirre ihmisessä. Ja etenkin jos oma rahatilanne ei vaatisi pelkkää pihtaamista, silloin kannattaa miettiä haluaako viettää loppuelämän ankeuttajan kanssa. Eli ap, valitettavasti miehesi vaikuttaa vähän tuollaiselta, ja taitaa pihtailla noitten tunteittensa jakamisessakin, mikä kuuluu saituuden oireyhtymään.
Pihit ovatkin siis tavallaan "eläviä kuolleita". Näyttävät olevan elossa, mutta eivät elä.
Miksi sinne ravintolaan pitää mennä olutta juomaan ja matkoille lähtemään. Kotona on ihmisen hyvä olla ja kun on mukava puoliso jonka kanssa on mielekästä tekemistä niin ravintola on ihan turha paikka. Kaikennäköiset harrastukset aiheuttaa ihmisille turhaa stressiä kun aina pitää jonnekin olla menemässä. Jos on työ tai käy koulua niin siinä on tarpeeksi päiväohjelmaa. Jos taas on vaan kotona niin sitten on hyvä vaikka rännejä korjata tai polttopuita tehdä. Sillä ulkoilma on terveellistä ja hyvin nukuttaa. Jos on niin onnellisessa asemassa että asuu omassa talossa syrjäseudulla, niin sitten voi vaikka pihaa laittaa tai mukavan terassin jossa istuskella.
Luokkaerot tulevat taustoista: toinen duunareiden lapsi ilman kulttuuristumista muuhun kuin johonkin urheillumuotoon ja sosiaalistumista kaljoittelevaan sekä ronskisti puhuvaan lähiömeininkiin ja toisella akateeminen tausta kulttuuririentoineen ja sosiaalistumisine asiallisesti puhuvaan, kirjoja lukevaan ja lukioon tähtäävään sakkiin.
Duunari voi tienata rahaa enemmän kuin akateeminen humanisti, esim. Silti hän on edelleen "alempaa sosiaaliluokkaa", ellei tietoisesti pyri muuttamaan käytöstään ja tottumuksiaan. Huom! En aseta tässä näitä kahta kärjistystä tässä arvojärjerstykseen. Kuvailen vain ns. "luokkaeron".