Luokkaero parisuhteessa

Raha voi olla yksi hankalimmista parisuhteen kysymyksistä. Olisi hyvä jos voit keskustella siitä yleisemmällä tasolla miehesi kanssa. Mikä on reilua ja miten hän ajattelee siitä. Tilanteessa jossa toisen tulot ovat noin paljon suuremmat johtaa väistämättä kahteen eri elintasoon. Olen itse ollut liitossa jossa tuloni olivat huomattavasti suuremmat kuin puolison ja minusta oli reilua että maksoin arjen kustannuksista suuremman osan. Matkojen kustannuksista sovittiin yhdessä. En sinänsä kadehtisi puolisosi työmatkoja, kuten tuossa on jo todettu ne on työtä. Joku on joskus sanonut että raskainta on viettää aikaa (syödä ja juoda) seurassa jota itse ei ole valinnut :D

Ymmärrän sinua, mutta itsellä oli asia vähän toisin päin.

Aloin suhteeseen ihan perus duunarin kanssa, ihan ok tyyppi, mutta kyllä sen luokkaeron huomasi ihan jo keskustelutyylistä, erityisesti keskusteluiden sisällöstä, huumorin laadusta ja käytöstavoista. En tarkoita sitä että meistä kumpikaan olisi toistaan parempi tai tärkeämpi, mutta elimme vaan niin eri maailoissa.

Hänelle oli ok käydä jossain bulkki ketjuravintolassa (esim kauppakeskuksessa) syömässä ja hänen mielestä se oli hienoa ja riittävää. Minä vaadin kyllä hiukan paremman tasoista ruokaa silloin kun ulos mennään syömään. Johtuu toki siitäkin että olen työskennellyt koko ikäni ravintola-alalla (niin tuotannossa kuin hallinnossakin) ja tiedän mikä on laadukasta mikä bulkkikamaa mahdollisimman halvalla. Hänelle ulkomaanmatka tarkoitti laivareissua Tallinnaan tai Tukholmaan, mihinkään muuhun ei ollut edes varaa. Hän oli samanlainen, kaikki piti tulla valmiina, itse ei osallistunut suunnitteluun. Arvostella osasi kyllä jälkikäteen. Kysyttäessä sanoi että ihan sama, kiva vaan lähteä jonnekin, ei ole toiveita. Jälkikäteen saattoi sanoa miksei tehty sitä ja tätä ja oispa ollu kiva JOS ois tehty jotenkin toisin. Hiukan sellainen passiivisagressiivinen tyyppi. Itse ei tee mitään mutta on kärkäs kritisoimaan. 

Ei tuokaan vielä mitään, mutta hän kävi pidemmän päälle hiukan nenäkkääksi kuittaillessaan minun tuplapalkasta häneen verrattuna (vaikkei edes tiennyt että saan yli tuplat häneen verrattuna), hän alkoi myös maksattaa minulla esim noita ulkona syömisiä tai kahvilla käyntejä avoimesti vedoten siihen että minä olen "melkein johtaja" kuten hän minua tituleerasi piikikkäästi. Mehän olimme siis vain seurusteleva pari, emme edes asuneet yhdessä joten hänen olisi kuulunut maksaa yhtä lailla syömisistään. Näin kuinka tämä ns luokkaero / palkkaero ärsytti ja varmasti myös hävetti häntä.

Ja valitettavan usein kävi niin että minua ei yhtään naurattanut hänen tyylinsä vitsailla millon mistäkin asiattomasta tai sellaiseta jolle vain kouluttamattomat juntit vitsailee. Hänestä ne hassut jutut oli tosi hauskoja ja toisti vielä niitä usein. En halua seurustella lapsen tasolle jääneen kansa, haluan aikuisen sivistyneen fiksun miehen. Tästä ja monesta muusta syystä ajauduimme eri teille ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Elän tuota elämää, missä yövytään hienoissa hotelleissa, syödään 5xviikossa joku helkkarin brunssi, lounas, pitkä illallinen tai muu syöttöporsastilaisuus. Istumista, turhan lässytystä, jotain infoakin kyllä. Mutta ihan hirveästi aikaa ja resursseja menee noihin vieraisiin ihmisiin. 

Inhoan yli kaiken hotelleja, illallisia, pukuja ja muuta moskaa. Sillä moskaa, pinnallista turhuutta se on. Niin vihaan sitä teatteria. Ja niitä ihmisiä.

Ja täytyy sanoa, että EN suin surmin lähtisi sellaiseen vapaa-aikana. Ihaninta on kyhjöttää miehen kainalossa, peiton alla ja syödä mamman marjapiirakkaa tai leivänpaahtimessa lämmitettyjä karjalanpiirakoita. 

tämän blimblimin voin kyllä allekirjoittaa. mutta mitä sinulla on näitä ihmisiä vastaan? ovahan hekin vastaavassa tilanteessa. etkö löydä mitään yhteistä heidän kanssaan? harmi. olen vuosia kierrellyt noilla illallisilla. jälkeenpäin voisin tiivistää, että olemalla oma itsensä tapaa kyllä mielenkiintoisia ihmisiä. kannattaisiko itse lopettaa teatterin ylläpitäminen, niin he antavat myös itsestään jotain. ei silti tarkoita sydänystäväksi tuppautumista.

Kuka maksaa lapsen kulut? Olisi aihetta keskustella, olisiko reilua jakaa menot jotenkin tulojen suhteessa. Siten sinulle jäisi enemmän rahaa reissata omien ystäviesi kanssa, jos miestä ei kiinnosta ;)

.

Tässä aloituksess merkillepantavaa, että ap luulee luokkaeroa pelkästään taloudelliseksi eroksi. Köyhtynyt rikkaan perheen vesa on edelleen yläluokkaa, tai varansa menettäneen aatelisperheen lapsi. Kasvatuksessa ne luokkaerot syntyvät.

Joku sanoikin, että pitäisi otsikossa olla palkkaerot.

Ymmärrän miestäsi. Olen työssä, jossa vietän 100-150 yötä vuodessa hotelleissa ja tietysti syön ravintoloissa. Vapaa-ajallani minua ei saa ravintolaan kirveelläkään ja lomillakin viihdyn kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä aloituksess merkillepantavaa, että ap luulee luokkaeroa pelkästään taloudelliseksi eroksi. Köyhtynyt rikkaan perheen vesa on edelleen yläluokkaa, tai varansa menettäneen aatelisperheen lapsi. Kasvatuksessa ne luokkaerot syntyvät.

Joku sanoikin, että pitäisi otsikossa olla palkkaerot.

Vastasin tähän jo aiemmin ketjussa, että käytin tuota luokka-sanaa otsikossa siksi, koska askarruttava asia ei varsinaisesti ole ne tuloerot. Tiedän, ettei kyseessä ole luokkaero sanan varsinaisessa merkityksessä. Joku jaksaa aina tähän tarttua niin korjataan vielä kerran.

En ole siis kysynyt tätä vaatiakseni mielipiteitä rahojen jakautumiseen parisuhteessa, vaan tuohon, että mies pääsee työreissuillaan tutustumaan muihin kulttuureihin ja näkemään maailmaa. Tottakai se myös sivistää ja avartaa maailmankatsomusta. Eihän tämä sinällään ole minulta pois, paitsi että miestä ei sitten kiinnosta yhtään hankkia kokemuksia minun kanssani. Miten minä edes keskustelisin niistä hänen kanssaan, jos ikinä en itse käy missään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni oli toimessa vuosikymmeniä lehtorina TES palkalla. Olen ollut yksityinen juristi vuosikymmeniä. Meidän suhteessamme ei tule kysymykseenkään, että vaimoni maksaisi omansa. Ulkomaanmatkat maksan minä yhteiset tai puolisoni yhstäviensä kanssa.  Milelläni maksan hänen vaateostojaan, laskujaan, ostan autot jne.

Pidän melko mitättömänä ja koomisena miestä, joka yllläpitää parempaa elintasoa kuin puolisonsa. Syövätkö he keittonsa eri kattiloista?

tv PT

Mua ahdistais olla jollekin noin suuressa kiitollisuudenvelassa. Varsinkaan sellaista en jaksaisi, että tästä avokätisyydestä sitten muistutettaisiin milloin missäkin. Tulisi olo, että olen myynyt itseni. Olen todella tyytyväinen siihen, että voin ostaa itse oman autoni.

Ap

Jätä mies kotiin ja lähde ystävän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuosta kommunikoinnista, mistä jotkut kyselivät, niin se on ollut aika kauan sellaista kissa-hiiri-leikkiä. Mä yritän saada miestä keskustelemaan ja hän vetäytyy. En nykyään enää yritä niin kauheasti avata syvällisiä keskusteluja, kun ei hän kuitenkaan osallistu niihin. Siks kai täällä palstalla roikunkin. :D

Juttelee kyllä "päivän säästä" tai työasioista.

Ap

Valitettavasti ongelma on kyllä tässä ja muussa, mitä ap on suhteesta kirjoittanut. Olen elänyt tuon itse ja uskon tietäväni, mistä puhun. Olin itse avoliitossa myös miehen kanssa kun hän "teki uraa". Oli aika kamalaa katseltavaa. Mukava, tavallinen mies muuttui vuosi vuodelta ihan toiseksi. Ennen tehtiin kaikkea tavallista yhdessä mitä nyt nuoret ihmiset tekee, tavattiin kavereita, käytiin baarissa, piknikeillä, brunsseilla ja matkoillakin minkä varat salli. 

Sitten mies lähti nousukiitoon ja mitkään muut asiat ei enää kiinnostaneet kuin työ. Illat pitkät jauhettiin organisaatiomuutoksia, sen ja tämän työkaverin tekemisiä/sanomisia, strategioita ja kvarttaalisuunnitelmia. Aluksi se oli kiinnostavaa itsellekin, kun olin etenemässä asiantuntjatasolta päällikkötasolle, mutta alkoi kyllä puuduttaa. Lisäksi miehen näkemykset kovenivat, alkoi tulla juttua duunareista, jotka ei tajua, köyhistä, jotka ei yritä, jne. Meidän ihanat ystävät alkoivat olla ihan dorkia, jotka ei tajua mistään mitään = eivät jakaneet näitä miehen näkemyksiä.

Minä vielä kelpasin siinä vaiheessa, mutta erosin. Jotenkin niin näin mihin suuntaan homma on menossa, miten minustakin tulisi mitään tajuamaton dorka, joka haluaa vain puhua jotain perhehöttöä ja lasten asiaa, kun hänellä on mielessä sentään tärkeät bisnekset. Muu itsekkyys kasvoi myös, myöhästyminen ja odotuttaminen oli ok, koska eihän hän päässyt aiemmin irti. Keskeyttäminen, kun puhun, jollain "pitääkin muistaa huomenna palaveriin se ja se"-tyyppisellä. Matkojen suunnitteleminen meni tietysti ihan mahdottomaksi, koska eihän mies voinut luvata, että esim. kk päästä töissä ei tule jotain. Ja jos lähtikin matkalle, puhui pitkiä työpuheluita ja kyttäsi spostia. Kliseitä oikein.

En halunnut jäädä odottelemaan aikaa, jolloin olen ensin itsestään selvyys ja sitten välttämätön paha. Kun kerran arvomaailmamme niin erkanivat, oli parasta, että tiet eroavat myös. Rahasta emme puhuneet, kun oltiin vain avoliitossa ilman lapsia, eli luonnollisesti maksettiin puoliksi kaikki, mutta näin kyllä senkin, miten olisi hyvinkin voinut alkaa natina siitä, että hän tienaa enemmän ja siksi haluaa enemmän sananvaltaa suunnilleen kaikkeen. Siinäkin tapauksessa, että edelleen maksamme puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä aloituksess merkillepantavaa, että ap luulee luokkaeroa pelkästään taloudelliseksi eroksi. Köyhtynyt rikkaan perheen vesa on edelleen yläluokkaa, tai varansa menettäneen aatelisperheen lapsi. Kasvatuksessa ne luokkaerot syntyvät.

Joku sanoikin, että pitäisi otsikossa olla palkkaerot.

Tätä täytyykin oikein pohtia. Kerroin aiemmin, että minä olen yrittäjä perheestä ja mies on köyhästä työläisperheestä. Edelleen, etenkin miehen perhe on sellainen vähän.. noh.. sivistymätön. Kummallakaan vanhemmalla ei ole mitään koulutusta ja ajatusmaailma on sen mukainen. Uskotaan milloin mihinkin ufoihin tms näin kärjistetysti, eikä luoteta tieteeseen yms. Ollaan hyvinkin konservatiivisia. 

Mun mielestä ollaan aika pahasti erkaannuttu maailmankuvan osalta perheistämme. Ollaan akateemisia joten keskustellaan ihan eri asioista, kuin vanhempamme. Minun vanhempien kanssa vielä pystyykin jotain keskustelemaan vaikkapa taloudesta. 

En sitten tiedä, millä tätä sitten pitäisi kutsua, että erkanee näin eri maailmaan siitä lapsuuden kodistaan? Tämä on ihan eri keskustelu kylläkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni oli toimessa vuosikymmeniä lehtorina TES palkalla. Olen ollut yksityinen juristi vuosikymmeniä. Meidän suhteessamme ei tule kysymykseenkään, että vaimoni maksaisi omansa. Ulkomaanmatkat maksan minä yhteiset tai puolisoni yhstäviensä kanssa.  Milelläni maksan hänen vaateostojaan, laskujaan, ostan autot jne.

Pidän melko mitättömänä ja koomisena miestä, joka yllläpitää parempaa elintasoa kuin puolisonsa. Syövätkö he keittonsa eri kattiloista?

tv PT

Mua ahdistais olla jollekin noin suuressa kiitollisuudenvelassa. Varsinkaan sellaista en jaksaisi, että tästä avokätisyydestä sitten muistutettaisiin milloin missäkin. Tulisi olo, että olen myynyt itseni. Olen todella tyytyväinen siihen, että voin ostaa itse oman autoni.

Ap

No ap, tämä juuri on se ongelma, että sun mies ei ole normaali ja reilu, vaan pikkumainen moukka. Että sinulle huomauteltaisikn ja olisit kiitollisuudenvelassa. Ei, ei pidä huomautella ja olla kiitollisuudenvelkaa. Ei se ole millään mittarilla mormaalia käytöstä vaan henkistä.väkivaltaa kuten kuulostaa olevan paljon muukin teillä. Aviopuolison kanssa kuuluu viettää aikaa.

On epäreilua että yhteiset menot on puoliksi, kun tulot ei ole. Tok8 maksat itse omat juttusi ja oslalistut yhteisiin kuluihin, mutta esim 60-40 tai 65-35.

Meillä on tuloerot, mutta vielä suuremmat. Mies tienaa noin 5-kertaisesti minuun nähden, mutta teemme kyllä asioita yhdessä ja mies maksaa. Käydään hyviläl matkoilla, purjehtimassa yms.

Sinun miehesi on vain itsekäs, kun ei suostu sulle maksamaan hyvää elintasoa. Se on miehen velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni oli toimessa vuosikymmeniä lehtorina TES palkalla. Olen ollut yksityinen juristi vuosikymmeniä. Meidän suhteessamme ei tule kysymykseenkään, että vaimoni maksaisi omansa. Ulkomaanmatkat maksan minä yhteiset tai puolisoni yhstäviensä kanssa.  Milelläni maksan hänen vaateostojaan, laskujaan, ostan autot jne.

Pidän melko mitättömänä ja koomisena miestä, joka yllläpitää parempaa elintasoa kuin puolisonsa. Syövätkö he keittonsa eri kattiloista?

tv PT

Juuri tämä, että ylläpitää parempaa elintasoa kuin oma aviopuolisonsa, omien lastensa äiti. Aivan tärähtänyt asetelma.

Lapsen kulut ei ainakaan pidä mennä 50-50, kun on suuri tuloero. Epäilen, että ap myös hoitaa lapsen asioita rutkasti enemmän, jos mies matkustelee ja viettää omaa aikaa, silläkin perusteella äijä maksamaan enemmän.

Ap, anteeksi, mutta avioliittosi kuulostaa aivan hirveätlä. Mies vaikuttaa pettäjältä, sellaiselta että ei ehkä ole rakastajatarta eli pysyvää suhDetta, mutta työmatkoilla ja "työmatkoilla" yhden illan juttuja tai prostituoituja. Ei halua sotkea avioliittoanne lasten takia tai sen takia, että menestyvällä miehellä vain pitää olla se vaimo&lapsi-setti olemassa. Anteeksi, jos tämä kuulostaa pahalta, mutta oletko miettinyt tätä. Tunnen useamman tuollaisen keissin tuttavapiiristä. Normaali parisuhde tuo ei ole. Toivon, että olen käsittänyt ihan väärin, kun en teitä tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä aloituksess merkillepantavaa, että ap luulee luokkaeroa pelkästään taloudelliseksi eroksi. Köyhtynyt rikkaan perheen vesa on edelleen yläluokkaa, tai varansa menettäneen aatelisperheen lapsi. Kasvatuksessa ne luokkaerot syntyvät.

Joku sanoikin, että pitäisi otsikossa olla palkkaerot.

Tätä täytyykin oikein pohtia. Kerroin aiemmin, että minä olen yrittäjä perheestä ja mies on köyhästä työläisperheestä. Edelleen, etenkin miehen perhe on sellainen vähän.. noh.. sivistymätön. Kummallakaan vanhemmalla ei ole mitään koulutusta ja ajatusmaailma on sen mukainen. Uskotaan milloin mihinkin ufoihin tms näin kärjistetysti, eikä luoteta tieteeseen yms. Ollaan hyvinkin konservatiivisia. 

Mun mielestä ollaan aika pahasti erkaannuttu maailmankuvan osalta perheistämme. Ollaan akateemisia joten keskustellaan ihan eri asioista, kuin vanhempamme. Minun vanhempi

Tällä tarkoitan siis vaan herätellä keskustelua siitä, että onko tosiaan niin, että luokka määräytyy syntymässä ja pysyy kuolemaan asti muuttumattomana? 

Ap

Hirveä mies. 

 

Lähde kun vielä olet kutakuinkin ehjä. Lapset saa aivan väärän kuvan ja mallin parisuhteesta ja siitä, miten toista kunnioitetaan ja rakastetaan. olet jo luisunut tollaiseen, että tollainen on ok. Mies elää sinkkumiehen elämää sun aviomiehenä.

 

Mitä sinä saat tuosta? Et mitään. Otat lapset ja lähdet. Jos ne rahat kerran riittää. Työ ja ura tulee ennen sinua ja lapsia. Teidän kuuluu olla tärkeimmät. Työ ja ura on perheen elättämäistä varten, ei niin että perhe on kulissi uraa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni oli toimessa vuosikymmeniä lehtorina TES palkalla. Olen ollut yksityinen juristi vuosikymmeniä. Meidän suhteessamme ei tule kysymykseenkään, että vaimoni maksaisi omansa. Ulkomaanmatkat maksan minä yhteiset tai puolisoni yhstäviensä kanssa.  Milelläni maksan hänen vaateostojaan, laskujaan, ostan autot jne.

Pidän melko mitättömänä ja koomisena miestä, joka yllläpitää parempaa elintasoa kuin puolisonsa. Syövätkö he keittonsa eri kattiloista?

tv PT

Juuri tämä, että ylläpitää parempaa elintasoa kuin oma aviopuolisonsa, omien lastensa äiti. Aivan tärähtänyt asetelma.

Lapsen kulut ei ainakaan pidä mennä 50-50, kun on suuri tuloero. Epäilen, että ap myös hoitaa lapsen asioita rutkasti enemmän, jos mies matkustelee ja viettää omaa aikaa, silläkin perusteella äijä maksamaan enemmän.

Ap, anteeksi, mutta avioliittosi kuul

Onneksi olet väärässä tuossa lapsen asioiden hoitamisessa, sen mies nimittäin hoitaa erittäin kiitettävästi. Siinä ei ole minulla mitään valitettavaa. Kyselee onko läksyt tehty, muistuttaa kokeista, kuljettaa kouluun huonolla säällä jne.. Miehessä siis todellakin on myös hyviä puolia. Kuten kaikissa meissä. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

. Työ ja ura on perheen elättämäistä varten, ei niin että perhe on kulissi uraa varten.

Hyytävän osuvasti sanottu.

Ihminen tekee uraa kyetäkseen saavuttamaan sen elintason itselleen ja mahdolliselle perheelleen, minkä haluaa. Ei niin, että perhe hankitaan, koska muillakin menestyjäukoilla sellainen on, ja sitten eletään duunia varten.

>>>>Onneksi olet väärässä tuossa lapsen asioiden hoitamisessa, sen mies nimittäin hoitaa erittäin kiitettävästi. Siinä ei ole minulla mitään valitettavaa. Kyselee onko läksyt tehty, muistuttaa kokeista, kuljettaa kouluun huonolla säällä jne.. Miehessä siis todellakin on myös hyviä puolia. Kuten kaikissa meissä. :)

Ap

.....

Tämä on kiva kuulla. Mutta kirjoitit, että hän matkustaa paljon? Onko lapsi mukana? Ei tietenkään, vaan silloin sinä olet kiinni kaikessa lapsen elämässä? Mutta enemmän tuossa puhuttiin siitä kustantamisesta? Miten törkeää on, että vauras mies maksattaa lapsen asiat puoliksi pienempituloisen vaimon tapauksessa. Eli lapsen elämä rajautuu sinun tulotasoosi, sen yli ei voida koskaan mennä.

Puolisoiden kuuluu tuoda rahat kotiin ja käyttää ne perheen yhteiseen elämään ja kustannuksiin. Siis en tarkoita että kaikki tehdään ja hankitaan jotenkin poski poskea vasten yhdessä, omia juttuja ja harrastuksia tietenkin kaikilla voi olla, mutta minne ne miehen ylimenevät rahat menee, duunihan maksaa työmatkat kokonaisuudessaan ja saa vielä verovapaata päivärahaa päälle? 

 

Tuo että pitää parempaa elintasoa itselleen kuin lapselleen ja vaimolleen. ERITTÄIN vastenmielistä. Myös erittäin, erittäin epäilyttävää. Missä ne rahat on? Jonkun toisen perheen tileillä? Jonka kanssa matkustaa ne "työmatkat"? No ehkä läjdin laukalle, mutta ei ole reilua, että sinun palkasatsi menee paljon suurempi osa lapsen kuluihin kuin hänen palkastaan! Miten ihmeessä perustelette tuon matematiikan toisilllenne.