Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Kokeilin 8 A ja 8 B luokkalaista tyttöä, ei siinä paljoa eroa ollut. t Pena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee aloitus:
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Siis oikeastiko ongelma on miehen työmatka kerran tai kahdesti vuodessa? Matkalla katsotut nähtävyydet ja 5 ruokalajin illalliset? Kyllä ongelman täytyy olla joku muu. Jos ei ole, niin sitten todellakin kyseessä on luokkaero-ongelma sinun puoleltasi.
Viestejä lukiessa ongelma vaikuttaa enempi kommunikointiongelmalta.
Pointti tuossa oli, ettei mies ehkä halua matkustaa kanssani siksi, että näkee jo maailmaa riittävästi työnsä puolesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Palkkaero ei ole sama kuin luokkaero. Jos tämä tilanne teillä on ongelma, puuttuuko jotain oleellista yhteenkuuluvuutta, jakamista tai jopa rakkautta. Kummallisia nämä eri elintason perheet.
Meillä ei luokkaeroa, molemmilla korkeat koulutukset, mutta miehen vuosipalkka noin 170 000€ ja minulla 55 000€. Ei ole ongelmia aiheuttanut, koska rahat ovat sillä tavalla yhteisiä, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin. Siis mitään tarkkaa jakoa ei ole, mutta luonnollisesti mies maksaa enenmän yhteisistä kuluista. Varmaan melko yleisiä nuo palkkaerot parisuhteissa.
Epäilen kyllä, että maksatte kaiken 50-50 jos mies ei edes lapsen harrastusta halua maksaa.
Teillä on elintasoero. Mies elää parempaa elintasoa, kuin sinä ja yhteinen lapsenne.
Mihin mies säästää? Sivusuhteeseen? Seuraavaa, uutta, omaa elämää varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaero ei ole sama kuin luokkaero. Jos tämä tilanne teillä on ongelma, puuttuuko jotain oleellista yhteenkuuluvuutta, jakamista tai jopa rakkautta. Kummallisia nämä eri elintason perheet.
Meillä ei luokkaeroa, molemmilla korkeat koulutukset, mutta miehen vuosipalkka noin 170 000€ ja minulla 55 000€. Ei ole ongelmia aiheuttanut, koska rahat ovat sillä tavalla yhteisiä, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin. Siis mitään tarkkaa jakoa ei ole, mutta luonnollisesti mies maksaa enenmän yhteisistä kuluista. Varmaan melko yleisiä nuo palkkaerot parisuhteissa.
Olette oikeassa, että otsikko ei ihan ole sopiva. Käytin sitä siksi, että halusin korostaa, etteivät tuloerot ole tässä se varsinainen ongelma vaan se, että mies kokee näitä em. asioita työnsä puolesta ja sitten minun kanssani "syödään vaan makaronilaatikkoa eikä koskaan käydä missään".
Tiedän, ettei ole kysymys luokkerosta sen oikeassa merkityksessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee aloitus:
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Siis oikeastiko ongelma on miehen työmatka kerran tai kahdesti vuodessa? Matkalla katsotut nähtävyydet ja 5 ruokalajin illalliset? Kyllä ongelman täytyy olla joku muu. Jos ei ole, niin sitten todellakin kyseessä on luokkaero-ongelma sinun puoleltasi.
Viestejä lukiessa ongelma vaikuttaa enempi kommunikointiongelmalta.
Pointti tuossa oli, ettei mies ehkä halua matkustaa kanssani siksi, että näkee jo maailmaa riittävästi työnsä puolesta.
Ap
Ja siihen selvisi syy, ettei mies pidä matkustamisesta. Sen lisäksi hän ei myöskään haluaisi käyttää siihen rahaa. Miten olisi joku lyhyt yhden tai kahden yön viikonloppuloma Suomessa? Olisiko mies valmis lähtemään sellaiselle?
Miehen pitäisi kyllä osallistua omalta osaltaan lapsen ratsastusharrastukseen. Siitä pitäisi puhua miehen kanssa, koska hän ei ymmärrä harrastuksen tärkeyttä lapselle. On kohtuutonta, että joudut kustantamaan sen yksin. Suostuttele mies osallistumaan kustannuksiin ja tarjoa hänelle vastineeksi viikonloppuloma.
Tottakai voit tehdä myös yksin jonkun matkan tai "tyttökaverisi" kanssa. Tärkeää on, että sovit asian ensin miehesi kanssa, niin ettei siitä tule probleemaa. Usein on niin, että aviopareilla on täysin eri intressit, mitä matkustamiseen tulee. Ei voi olla oikein, että vain miehen ehdoilla matkustellaan.
Mielenkiintoisia matkoja toivottaa
Adele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Niinpä. Siinähän se juju on ja samalla se sudenkuoppa. Itsestä huolen pitäminen. Tätä painotetaan Tinderissä, eikä suotta.
Alkaa ne "työmatkat" kiinnostaa puolisoa yhä enemmän. Jossain kohtaa se totuus sitten paljastunee."
Jos elämä on pelkkää kotona pyykkäämistä, niin eipä sellaiseen korkokenkiä ja huulipunasipaisuja tarvita.
Jos kumppani veisi romanttisille treffeille, niin sinne varmaan tulisi panostettuakin.
Tietty treffeille voi lähteä jonkun muunkin kanssa, mutta se on sitten eri tarina se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee aloitus:
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Siis oikeastiko ongelma on miehen työmatka kerran tai kahdesti vuodessa? Matkalla katsotut nähtävyydet ja 5 ruokalajin illalliset? Kyllä ongelman täytyy olla joku muu. Jos ei ole, niin sitten todellakin kyseessä on luokkaero-ongelma sinun puoleltasi.
Viestejä lukiessa ongelma vaikuttaa enempi kommunikointiongelmalta.
Pointti tuossa oli, ettei mies ehkä halua matkustaa kanssani siksi, että näkee jo maailmaa riittävästi työnsä puolesta.
Ap
Miehen pitäisi kyllä osallistua omalta osaltaan lapsen ratsastusharrastukseen. Siitä pitäisi puhua miehen kanssa, koska hän ei ymmärrä harrastuksen tärkeyttä lapselle. On kohtuutonta, että joudut kustantamaan sen yksin. Suostuttele mies osallistumaan kustannuksiin ja tarjoa hänelle vastineeksi viikonloppuloma.
Siis mitä. Palkintoja siitä, että osallistuu lapsensa kuluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
> Siis mitä. Palkintoja siitä, että osallistuu lapsensa kuluihin?
Mikä ettei, jos se tekee miehen tyytyväiseksi. Ajattelen sen niin, että ensinnäkin miehen kuuluu osallistua lapsen harratuskunnuksiin joka tapauksessa. Toiseksi mies ei halua tuhlata matkustamiseen, joten lomamatka olisi tavallaan lahja miehelle. Samalla näkisi, pystyykö mies nauttimaan niistä ja ehkä haluaisi matkustaa toistekin. Siinö samassa tulisi näytetyksi miehelle, että toiselle voi tarjota kivoja asoita ilman, että kaikki kustannetaan 50/50.
Ei varmaan kannata kuitenkaan mainita, että matka on palkkio harratuskunnuksiin osallistumisesta, vaan tehdä se yllätyksenä sen jälkeen, kun mies on lupautunut harrastuskustannuksiin.
Ymmärrän ap:tä kun olen aikoinaan seurustellut pitkään hyvin varakkaan miehen kanssa, ja olin itsekin todella hyvätuloinen. Mutta se kaikesta läpitunkeva saituus ja suorastaan naurettava pihiys aiheutti sen ettei yhteistä arvomaailmaa ja mielekästä tekemistä löytynyt. Joillakin matkoilla kylläkin käytiin (joista tietenkin maksoin omat osuuteni kuin myös perillä enimmäkseen myös syömiset, muuten oltaisiin eletty kaupasta ostetulla näkkileivällä ja juustolla hotellihuoneessa.) Itse olen yleensä varannut itselleni 4-5 tähden hotellin, mies ei suostunut kuin korkeintaan 3 tähteen ja välillä oli jokunen aika karsea luukkukin lutikoineen. Yhden kerran tein niin, että sain kertakaikkiaan tarpeekseni ja varasin kesken matkan itselleni huoneen toisesta paremmasta hotellista. Sinne jäi ukko "Nauttimaan " loppulomastaan. Aika pian tuon jälkeen suhde sitten päättyikin ja hyvä että päättyi. Ja tosiaan kummallakaan ei ollut rahasta puutetta. Jos pihiys on perusluonteessa, se ei katoa sieltä koskaan. Itse en kaivannut elämääni ankeuttajaa ja loppuelämä onkin ollut ihan mukavaa.
l
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee aloitus:
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Siis oikeastiko ongelma on miehen työmatka kerran tai kahdesti vuodessa? Matkalla katsotut nähtävyydet ja 5 ruokalajin illalliset? Kyllä ongelman täytyy olla joku muu. Jos ei ole, niin sitten todellakin kyseessä on luokkaero-ongelma sinun puoleltasi.
Viestejä lukiessa ongelma vaikuttaa enempi kommunikointiongelmalta.
Pointti tuossa oli, ettei mies ehkä halua matkustaa kanssani siksi, että näkee jo maailmaa riittävästi työnsä puolesta.
Ap
Pääasiallinen ongelma on kuitenkin se, että te ette keskustele toiveistanne ja tarpeistanne. Sinä vaan oletat ja oletat ja mies ei ilmeisesti sano mitään.
Vierailija kirjoitti:
> Siis mitä. Palkintoja siitä, että osallistuu lapsensa kuluihin?
Mikä ettei, jos se tekee miehen tyytyväiseksi. Ajattelen sen niin, että ensinnäkin miehen kuuluu osallistua lapsen harratuskunnuksiin joka tapauksessa. Toiseksi mies ei halua tuhlata matkustamiseen, joten lomamatka olisi tavallaan lahja miehelle. Samalla näkisi, pystyykö mies nauttimaan niistä ja ehkä haluaisi matkustaa toistekin. Siinö samassa tulisi näytetyksi miehelle, että toiselle voi tarjota kivoja asoita ilman, että kaikki kustannetaan 50/50.
Ei varmaan kannata kuitenkaan mainita, että matka on palkkio harratuskunnuksiin osallistumisesta, vaan tehdä se yllätyksenä sen jälkeen, kun mies on lupautunut harrastuskustannuksiin.
Jos olisin vaimo, niin yllätysmatkan järjestäminen vain lisäisi katkeruuttani. Että herraa pitäisi vielä hemmotella silläkin!
Yllätysmatka voi myös olla katastrofi, jos se tulee täytenä yllätyksenä ja jos mies ei pidäkään kohteesta. Että tavallinen rauhallinen elämänrytmi rikkoontuu jonkin kauhureissun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaero ei ole sama kuin luokkaero. Jos tämä tilanne teillä on ongelma, puuttuuko jotain oleellista yhteenkuuluvuutta, jakamista tai jopa rakkautta. Kummallisia nämä eri elintason perheet.
Meillä ei luokkaeroa, molemmilla korkeat koulutukset, mutta miehen vuosipalkka noin 170 000€ ja minulla 55 000€. Ei ole ongelmia aiheuttanut, koska rahat ovat sillä tavalla yhteisiä, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin. Siis mitään tarkkaa jakoa ei ole, mutta luonnollisesti mies maksaa enenmän yhteisistä kuluista. Varmaan melko yleisiä nuo palkkaerot parisuhteissa.
Nyt ei ole korkeat koulutukset onnistuneet, kun on noin mitättömät vuosipalkat.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olisit voinut tehdä tuon kaiken saman.
Miksi et tehnyt, miksi teit vääriä valintoja ja olet nyt kateellinen?
Nyt mä näkisin tän tilanteen niin, että tyttö on aina uhri.
Olen pahoillani ap, mutta sinä hetkenä kun mies lopettaa välittämästä ja rakastamasta minua, päättyy myös liitto. En ole ajamassa sinua eron partaalle, mutta olen ilmaissut mielipiteen omalle miehelleni heti ensitreffeillä eikä vielä kymmenen vuoden jälkeen ole tullut hetkeäkään, milloin mies ei ottaisi minua huomioon ja minä miestä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta en voisi olla suhteessa, missä ei välitetä tippaakaan, koska minulle se on merkki liiton kuolemisesta. Vakava keskustelun paikka puolison kanssa.
Ei voi muuta kuin ihmetellä tätä naisten ylistämää "tasa-arvoa". Ikinä en olisi suostunut tuollaiseen 50/50 elämään, Meillä kumpikin elää 100%.
t. ulkosuomalainen.
Duunariluokkainen on hyvä piikomaan, eikä tarvitse palkkaa. Käskettäessä ottaa poskeenkin.
Luokalla ei niinkään merkitystä kunhan isokullinen, mieluiten musta mies.
"Niinpä. Siinähän se juju on ja samalla se sudenkuoppa. Itsestä huolen pitäminen. Tätä painotetaan Tinderissä, eikä suotta.
Alkaa ne "työmatkat" kiinnostaa puolisoa yhä enemmän. Jossain kohtaa se totuus sitten paljastunee."
Käyn kuntosalilla, lenkkeilen, kesäisin pyöräilen ja talvisin hiihdän, syön terveellisesti, käyn kampaajalla, pukeudun siististi ja meikkatakin osaan. Riittääkö tämä vai vaaditaanko vielä jottain enemmän?
Ap