Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Ri parisuhteessa kuulu olla luokkaeroja. Jos toinen luo uraa, se tapahtuu toisen kustannuksella, mikä pitäisi kummankin ymmärtää. Tämän ei tarvitse olla ongelma, mutta jos tämä ei mene jakeluun, ala sinäkin opiskelemaan. Lapset eivät oile este, vaaan korkeintaan hidaste
Höpö höpö. Parisuhteen kuuluu olla tasavertainen tuloista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ri parisuhteessa kuulu olla luokkaeroja. Jos toinen luo uraa, se tapahtuu toisen kustannuksella, mikä pitäisi kummankin ymmärtää. Tämän ei tarvitse olla ongelma, mutta jos tämä ei mene jakeluun, ala sinäkin opiskelemaan. Lapset eivät oile este, vaaan korkeintaan hidaste
Höpö höpö. Parisuhteen kuuluu olla tasavertainen tuloista riippumatta.
"Kuuluu olla".
Aika harvoin on. Sanoisin sitä aika harvinaiseksi munkiksi, että parisuhteen puolisot saavat samaa tulovirtaa, tekevät yhtä raskasta työtä, jakavat kotityöt ja lastenhoidon täysin tasan.
Ja ennen kaikkea: kumpikaan ei ole eikä edes yritä olla toisen pomo, se hääkakkua leikatessa ensimmäisenä maata polkaissut kaapin paikan näyttäjä.
Mun mies kanssa pääsee hienoille dinnereille ja ties ja minne katsomaan pitkin maailmaa hienoja paikkoja. Minä olen päässyt noihin asioihin käsiksi siten, että mies on maksanut myös minut mukaan jonkun kerran hienoihin ravintoloihin ja hienoille matkoille meidän 15 vuoden avioliiton aikana.
Ymmärrän mistä puhut. Kyllä minuakin hieman haittaisi, jos olisin kokonaan ulkopuolella noista asioista. MUTTA, ei ne hienot ravintolat tai Ameriikan matkat sitten lopulta kuitenkaan kovin kummoisia ole. Niissä parasta on se, että tietää mitä nämä asiat on. Bisnesluokassa Amerikkaan lentäminen tuntui oudolta, kun lentoemäntä oli aivan ylitsepursuavan ystävällinen. Se tuntui teennäiseltä. Viimeiset pari ravintolaa, jossa pääruoat maksoi sen yli 50 euroa, ei ruoan maku vakuuttanut.
Lyhyesti: haikailet sellaisen asian perään, jonka merkitys ihmisen onnellisuudessa on hyvin vähäinen. Varsinkin, jos sinulla on muutama ystävä, asut kivanoloisessa kodissa, syöt hyvää ja terveellistä ruokaa, pääset silloin tällöin ns. tavalliselle matkalle ja silloin tällöin ns. tavalliseen ravintolaan. Ja jos miehesi on vielä niin fiksu, ettei hehkuta kokemiaan asioita kotona, olisin melko tyytyväinen asioihin. Olisivatko asiat paremmin, jos miehesi olisi perusduunari, eikä hänellä olisi tällaisiin asioihin pääsyä?
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kanssa pääsee hienoille dinnereille ja ties ja minne katsomaan pitkin maailmaa hienoja paikkoja. Minä olen päässyt noihin asioihin käsiksi siten, että mies on maksanut myös minut mukaan jonkun kerran hienoihin ravintoloihin ja hienoille matkoille meidän 15 vuoden avioliiton aikana.
Ymmärrän mistä puhut. Kyllä minuakin hieman haittaisi, jos olisin kokonaan ulkopuolella noista asioista. MUTTA, ei ne hienot ravintolat tai Ameriikan matkat sitten lopulta kuitenkaan kovin kummoisia ole. Niissä parasta on se, että tietää mitä nämä asiat on. Bisnesluokassa Amerikkaan lentäminen tuntui oudolta, kun lentoemäntä oli aivan ylitsepursuavan ystävällinen. Se tuntui teennäiseltä. Viimeiset pari ravintolaa, jossa pääruoat maksoi sen yli 50 euroa, ei ruoan maku vakuuttanut.
Lyhyesti: haikailet sellaisen asian perään, jonka merkitys ihmisen onnellisuudessa on hyvin vähäinen. Varsinkin, jos sinulla on muutama ystävä
Hieman aiheen sivusta: New Yorkissa lähes joka ravintolassa, jossa syödään veitsellä ja haarukalla, pääruoka maksaa tänä päivänä "sen" yli 50 euroa. Inflaatio, vahva dollari, suomalaisten jo yli vuosikymmenen jatkunut heikko tulokehitys saa tämän näyttämään jotenkin eriskummalliselta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa snobilta äijältä, jolle noussut se kuuluisa kusi päähän. Ja niitähän riittää. Suosittelen varaamaan tyttöjen matkan. Ei ne 5 tähden illallisdt tosiaan aina oo koko rahan arvosia.
Tässäpä se tuli. Miehellä on noussut keltainen neste yläkertaan. Sinuna virittäisin keskustelun aiheesta ja jos ei mikään valo syty miehen päässä, harkitsisin eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kanssa pääsee hienoille dinnereille ja ties ja minne katsomaan pitkin maailmaa hienoja paikkoja. Minä olen päässyt noihin asioihin käsiksi siten, että mies on maksanut myös minut mukaan jonkun kerran hienoihin ravintoloihin ja hienoille matkoille meidän 15 vuoden avioliiton aikana.
Ymmärrän mistä puhut. Kyllä minuakin hieman haittaisi, jos olisin kokonaan ulkopuolella noista asioista. MUTTA, ei ne hienot ravintolat tai Ameriikan matkat sitten lopulta kuitenkaan kovin kummoisia ole. Niissä parasta on se, että tietää mitä nämä asiat on. Bisnesluokassa Amerikkaan lentäminen tuntui oudolta, kun lentoemäntä oli aivan ylitsepursuavan ystävällinen. Se tuntui teennäiseltä. Viimeiset pari ravintolaa, jossa pääruoat maksoi sen yli 50 euroa, ei ruoan maku vakuuttanut.
Lyhyesti: haikailet sellaisen asian perään, jonka merkitys ihmisen onnellisuudessa on hyvin vähäinen. Varsinkin, jos sinulla on muutama ystävä
Ihan kuin jutun pointti olisi mennyt sinulta ohi?
Aloituksesta tulee olo että ap on kateellinen. Tai on jotain muutakin ongelmaa - esim puoliso suhtautuu alentuvasti tms. Ei ole luokkaero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmatkoja ei kannata kadehtia.
Ehkä hän haluaa olla kotona kun joutuu tekemään paljon työmatkoja. Kotona on mukavampaa vastapainoksi.
Jos ongelma on vain ulkomaanmatkat niin ei minusta kuulosta sen perusteella vaikuta epäreilulta.
Mutta jos käytös on jotenkin itsekästä sen suhteen että tapana on kehuskella jollain luksusjutuilla ihan vaan sen takia että sinä et ollut mukana tai haukkuu ravintolaillallisia jotka ovat sinulle sitä luksusta niin se ei kuulosta kivalta. Mutta saattaa olla vain ajattelemattomuutta. Jos on tahallista niin vaikuttaa narsistiselta käytökseltä.
Enemmän kiinnittäisin huomiota siihen, että jääkö sinulta rahaa säästöön ja omiin juttuihin vai meneekö sinulla kaikki rahat siihen, että saatte ylläpidettyä miehen tulotason mukaista elintasoa maksamalla kaiken puoliksi. Minusta se ei ole reilua, jos toisella puolisollajää vaikka 2000 e/kk sijoituksiin rahaa ja toisella menee aina koko tili kuussa yhteisiin ruokaostoksiin ja asumiseen.
Jos sinulla jää ylimääräistä säästöön ja nautit vapaa-ajalla matkailusta ja mieskin suostuu matkoille mukaan ja maksamaan puolet niin ei huono tilanne. Jos ei ole riitoja ja on hyvä fiilis matkalla. Ei se businesluokka sitä matkaa tee välttämättä hienommaksi ja mukavammaksi vaan seura. Työmatkoilla niistä hienouksista ei välttämättä nauti ollenkaan. Se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa minustakin että ei ole oikein kohtaamista ja outo kahden elintason perhe.
Varisinkin kun sanot että:
... mies tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole...
Jos mies rakastaisi Sinua, ja pitäisi Sinua ja suhdettanne arvossa, mies maksaisi suurimman osan kuluista, koska olette kulkenut matkaa yhdessä nuoresta pitäen ja kumppanuutesi, tukesi ja uhrauksesi ovat tuottaneet tulosta.
Itse olisin jo lähtenyt suhteesta aikaa sitten.
Vaikuttaa että niin on mieskin, jos ei ole kiinnostunut viettämään aikaa ja matkustamaan kanssasi. Jos ymmärsin oikein kun viestisi oli pitkä ja luin sen ylimalkaisesti.
Ei rakkaus pitäisi olla maksamisista ja matkoista kiinni. Vaikka toinen tienaa enemmän ei ole velvollisuutta maksaa enemmän, ei tietenkään. Ei se parempi tulotaso lahjaksi kellekään ole tippunut. Itse matkustan töiden puolesta paljon ja joudun pöhisemään turhissa kekkereissä puku päällä. Vapaalla ensimmäinen asia ei ole matkustella rouvan kanssa, vaan nauttia kodista ja rouvasta siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitäisi maksaa lapsen kuluista palkkojen suhteessa. Ei vain puolet. Miehen palkka nostaa esim. päivähoitomaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa vai ei halua? Ei tässä muu auta, kuin kysyä mieheltä itseltään.
Juttelin miehen kanssa ja nyt hän sanoi suoraan, ettei halua matkustaa. Ei kuulemma saa siitä mitään. Ei ole tottunut matkustelemaan, kun ei heidän perheessäänkään koskaan matkusteltu. Stressaantuu vieraalla kielellä puhumisesta ja siirtymistä. Eli ei auta, vaikka minä järjestän kaiken, hän stressaa matkaa ilmeisesti silti.
Ystäväni ovat perheellisiä ja käyttävät tietysti omat lomabudjettinsa perheen kanssa matkusteluun. Eli jos haluan matkustaa, lähden yksin.
Ap
Ei ole kovin uskottavaa. Mies matkustaa ulkomailla työn puolesta ja kehuskelee, miten ovat kierrelleet nähtävyyksiä ja syöneet hienoissa ravintoloissa firman piikkiin. Ja kaikki tämä suomenkielellä? Että muka stressaantuu v
Ei paljoa vaadi pikkupomonq lähteä valmiiseen pöytään työreisuilla. Kaikki on hoidettu. Ei vältte tartte puhua vierasta kieltä kuin tylasioissa. T. Pomo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei rakkaus pitäisi olla maksamisista ja matkoista kiinni. Vaikka toinen tienaa enemmän ei ole velvollisuutta maksaa enemmän, ei tietenkään. "
Tietenkään kellään ei ole valvollisuutta maksaa enemmän. Yleensä kuitenkin jos rakastaa toista ja pitää yhteistä perhettä yhtenä yksikkönä, se paremmin ansaitseva ihan haluaa tarjota myös muille perheessä enemmän. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Meillä minä ansaitsen 2500e/kk enemmän kuin puolisoni ja minulle on itsestään selvää että haluan koko muunkin perheen hyötyvän siitä. Minusta on kummallista jos jollain noin ei ole ja kyllä hieman miettisin mitkä sellaisen ihmisen arvot rakkaudessa ja perheessä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa vai ei halua? Ei tässä muu auta, kuin kysyä mieheltä itseltään.
Juttelin miehen kanssa ja nyt hän sanoi suoraan, ettei halua matkustaa. Ei kuulemma saa siitä mitään. Ei ole tottunut matkustelemaan, kun ei heidän perheessäänkään koskaan matkusteltu. Stressaantuu vieraalla kielellä puhumisesta ja siirtymistä. Eli ei auta, vaikka minä järjestän kaiken, hän stressaa matkaa ilmeisesti silti.
Ystäväni ovat perheellisiä ja käyttävät tietysti omat lomabudjettinsa perheen kanssa matkusteluun. Eli jos haluan matkustaa, lähden yksin.
Ap
Ja tämä matkustushaluttomuus ei ole aiemmin tullut ilmi yli kymmenen vuoden suhteen aikana? Olette sitten näköjään tämän matkustusasian suhteen erilaisia. Sinä päätät, kuinka ison roolin annat tälle tiedolle parisuhdettanne ajatellen.
Ei se matkustaminen ole ilmeisesti sinunkaan juttu, jos ainoa reissu jonka olette yhdessä tehneet on tuo yksi Espanjan matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kanssa pääsee hienoille dinnereille ja ties ja minne katsomaan pitkin maailmaa hienoja paikkoja. Minä olen päässyt noihin asioihin käsiksi siten, että mies on maksanut myös minut mukaan jonkun kerran hienoihin ravintoloihin ja hienoille matkoille meidän 15 vuoden avioliiton aikana.
Ymmärrän mistä puhut. Kyllä minuakin hieman haittaisi, jos olisin kokonaan ulkopuolella noista asioista. MUTTA, ei ne hienot ravintolat tai Ameriikan matkat sitten lopulta kuitenkaan kovin kummoisia ole. Niissä parasta on se, että tietää mitä nämä asiat on. Bisnesluokassa Amerikkaan lentäminen tuntui oudolta, kun lentoemäntä oli aivan ylitsepursuavan ystävällinen. Se tuntui teennäiseltä. Viimeiset pari ravintolaa, jossa pääruoat maksoi sen yli 50 euroa, ei ruoan maku vakuuttanut.
Lyhyesti: haikailet sellaisen asian perään, jonka merkitys ihmisen onnellisuudessa on hyvin vähäinen.
Kyllä mä tiedän, etteivät nämä asiat ihmistä onnelliseksi tee. Haluaisin vaan itsekin niitä kokemuksia, joita voisi jakaa jonkun kanssa. Oli ne sitten surkeita sattumuksia tai henkeä salpaavia maisemia.
Joku kysyi, olenko matkustellut aiemmin, niin en oikeastaan. Vanhempani matkustivat kyllä, mutta me lapset jäätiin aina kotiin. Kävin ensimmäisen kerran ulkomailla parikymppisenä oman perheeni järjestämällä reissulla. Kotimaanmatkoja tehtiin kyllä perheenä ollessani lapsi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa vai ei halua? Ei tässä muu auta, kuin kysyä mieheltä itseltään.
Juttelin miehen kanssa ja nyt hän sanoi suoraan, ettei halua matkustaa. Ei kuulemma saa siitä mitään. Ei ole tottunut matkustelemaan, kun ei heidän perheessäänkään koskaan matkusteltu. Stressaantuu vieraalla kielellä puhumisesta ja siirtymistä. Eli ei auta, vaikka minä järjestän kaiken, hän stressaa matkaa ilmeisesti silti.
Ystäväni ovat perheellisiä ja käyttävät tietysti omat lomabudjettinsa perheen kanssa matkusteluun. Eli jos haluan matkustaa, lähden yksin.
Ap
Oletko kysynyt ystäviltäsi? Aikuisten kanssa lomailu on vähän erilaista kuin lasten kanssa ja kohteetkin erilaisia. Ei tarvitse olle mikään viikon reissu vaan parikin yötä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa vai ei halua? Ei tässä muu auta, kuin kysyä mieheltä itseltään.
Juttelin miehen kanssa ja nyt hän sanoi suoraan, ettei halua matkustaa. Ei kuulemma saa siitä mitään. Ei ole tottunut matkustelemaan, kun ei heidän perheessäänkään koskaan matkusteltu. Stressaantuu vieraalla kielellä puhumisesta ja siirtymistä. Eli ei auta, vaikka minä järjestän kaiken, hän stressaa matkaa ilmeisesti silti.
Ystäväni ovat perheellisiä ja käyttävät tietysti omat lomabudjettinsa perheen kanssa matkusteluun. Eli jos haluan matkustaa, lähden yksin.
Ap
Ei ole kovin uskottavaa. Mies matkustaa ulkomailla työn puolesta ja kehuskelee, miten ovat kierrelleet nähtävyyksiä ja syöneet hienoissa ravintoloissa firman piikkiin. Ja kaikki tämä suomenkielellä? Että muka stressaantuu v
En usko itsekään miehen vastausta, mutta tuollaisen vastauksen nyt sain ja sillä mennään. Meidän lapsi on jo sen verran iso, että ehkä hänestä voisi ollakin jo jonkun verran matkaseuraa. Toki tällöin mennään lapsen ehdoilla ja saan lapsen matkan myös itse maksaa, jos minä sen yksin varaan.
Epäilen suuresti, että mies tuohtuu jos nyt varaan matkan minulle ja lapselle. En toki tiedä, mutta epäilen, ettei hän oikeasti haluaisi jäädä kotiin jos me lapsen kanssa lähdetään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Ei rakkaus pitäisi olla maksamisista ja matkoista kiinni. Vaikka toinen tienaa enemmän ei ole velvollisuutta maksaa enemmän, ei tietenkään. "
Tietenkään kellään ei ole valvollisuutta maksaa enemmän. Yleensä kuitenkin jos rakastaa toista ja pitää yhteistä perhettä yhtenä yksikkönä, se paremmin ansaitseva ihan haluaa tarjota myös muille perheessä enemmän. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Meillä minä ansaitsen 2500e/kk enemmän kuin puolisoni ja minulle on itsestään selvää että haluan koko muunkin perheen hyötyvän siitä. Minusta on kummallista jos jollain noin ei ole ja kyllä hieman miettisin mitkä sellaisen ihmisen arvot rakkaudessa ja perheessä ovat.
Sinä voit arvottaa asian noin. Suurimmalle osalle se kumppani on tärkein ei raha. Rakastan puolisoqni en hänen omaisuuttaan
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kanssa pääsee hienoille dinnereille ja ties ja minne katsomaan pitkin maailmaa hienoja paikkoja. Minä olen päässyt noihin asioihin käsiksi siten, että mies on maksanut myös minut mukaan jonkun kerran hienoihin ravintoloihin ja hienoille matkoille meidän 15 vuoden avioliiton aikana.
Ymmärrän mistä puhut. Kyllä minuakin hieman haittaisi, jos olisin kokonaan ulkopuolella noista asioista. MUTTA, ei ne hienot ravintolat tai Ameriikan matkat sitten lopulta kuitenkaan kovin kummoisia ole. Niissä parasta on se, että tietää mitä nämä asiat on. Bisnesluokassa Amerikkaan lentäminen tuntui oudolta, kun lentoemäntä oli aivan ylitsepursuavan ystävällinen. Se tuntui teennäiseltä. Viimeiset pari ravintolaa, jossa pääruoat maksoi sen yli 50 euroa, ei ruoan maku vakuuttanut.
Lyhyesti: haikailet sellaisen asian perään, jonka merkitys ihmisen onnellisuudessa on hyvin vähäinen. Varsinkin, jos sinulla on muutama ystävä
Mikä on ns. tavallinen matka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa minustakin että ei ole oikein kohtaamista ja outo kahden elintason perhe.
Varisinkin kun sanot että:
... mies tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole...
Jos mies rakastaisi Sinua, ja pitäisi Sinua ja suhdettanne arvossa, mies maksaisi suurimman osan kuluista, koska olette kulkenut matkaa yhdessä nuoresta pitäen ja kumppanuutesi, tukesi ja uhrauksesi ovat tuottaneet tulosta.
Itse olisin jo lähtenyt suhteesta aikaa sitten.
Vaikuttaa että niin on mieskin, jos ei ole kiinnostunut viettämään aikaa ja matkustamaan kanssasi. Jos ymmärsin oikein kun viestisi oli pitkä ja luin sen ylimalkaisesti.
Ei rakkaus pitäisi o
Käykö rouvas koskaan missään vai onko hänen maailmankuvansa rajoittunut kodin seinien sisälle?
Ei ole kovin uskottavaa. Mies matkustaa ulkomailla työn puolesta ja kehuskelee, miten ovat kierrelleet nähtävyyksiä ja syöneet hienoissa ravintoloissa firman piikkiin. Ja kaikki tämä suomenkielellä? Että muka stressaantuu vieraalla kielellä puhumisesta ja on johtavassa asemassa? Nyt on kyllä kyse jostain muusta.