Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
"Lopettamaa nyt hyvät naiset sitten valehtelu että haluatte tasa-arvoa kun selvästikin se ei kelpaa!!! Naiset haluaa tasa-arvoa mutta naisille ei koskaan kelpaa 50/50 suhde. Tulot johtuu ihan itse tekemistä koulutusvalinnoista. Ei se ole miesten vikaa että nainen haluaa kouluttautua matalapalkka alalle niin ei siittä naisen valinnasta saa miestä rangaista!"
Olen insinööri. Käyn myös DI tutkintoa työn ohessa.
Mä nimenomaan toivoisin sitä tasa-arvoa myös parisuhteeseen. Että molemmat kantaisi vastuuta parisuhteeseen liittyvissä asioissa ja isommissa hankinnoissa nyt esimerkiksi. Nyt minä teen ne kaikki.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta alkaa tuntua, että mies taitaa olla naimisissa firmansa kanssa, eikä minun.
Yritin kerran herätellä arvokeskustelua kysymällä hänen arvoistaan. Hän luetteli tyyliin "innovatiivisuus, luovuus, yhteistyö".
Arvatkaa kaksi kertaa, mitä arvoja nuo olivat.
Ap
"Arvokeskustelu" on nykyään pitkälti työelämäjargonia, hän vastasi diskurssin mukaisesti.
höpöhöpö. Ihmisillä on tietenkin edelleen keskeisenä vaikuttajana erilaisia arvoja ihan omassa elämässään henkilökohtaisesti. On surullista, jos omat arvot omassa elämässään liittyvät pääasiassa vain työssä menestymineen ja rahan tienaamiseen. Missä on perhe, rakkaus, parisuhde ja kumppanuus, läheisisä huolehtiminen, myötätunto, reiluus jne?
Eri työpaikoilla ja työlämäsä on sitten omat arvomaailmansa.
Asian vierestä, ketjun lukeneena, kommentoin sen verran, että kyllä todella pskoihin heterosuhteisiin naisia yhä tänäkin päivänä sosiaalistetaan tyytymään, niin yhteiskunnan kuin kanssaihmisten toimesta. Onneksi en itse koskaan haksahtanut tähän aivopesuun.
Jatkakaa. Ja eroa ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta alkaa tuntua, että mies taitaa olla naimisissa firmansa kanssa, eikä minun.
Yritin kerran herätellä arvokeskustelua kysymällä hänen arvoistaan. Hän luetteli tyyliin "innovatiivisuus, luovuus, yhteistyö".
Arvatkaa kaksi kertaa, mitä arvoja nuo olivat.
Ap
"Arvokeskustelu" on nykyään pitkälti työelämäjargonia, hän vastasi diskurssin mukaisesti.
höpöhöpö. Ihmisillä on tietenkin edelleen keskeisenä vaikuttajana erilaisia arvoja ihan omassa elämässään henkilökohtaisesti. On surullista, jos omat arvot omassa elämässään liittyvät pääasiassa vain työssä menestymineen ja rahan tienaamiseen. Missä on perhe, rakkaus, parisuhde ja kumppanuus, läheisisä huolehtiminen, myötätunto, reiluus jne?
Eri työpaikoilla ja työlämäsä on sitten omat arv
Lisäksi on huvittavaa mainita arvokseen "yhteistyö", jos ei parisuhteessa kuitenkaan toteuta arvoa millään tavalla.
No miestä ei nyt vaan kiinnosta suunnitella mitään reissuja ja sillä sipuli.
Matkustelitteko koskaan ennen miehen "johtajan"työtä? Oliko silloin mies osallistuva? Vai olisiko niin, että mies on vain luonnoltaan laiska ja kiittämätön ja haluaa, että kaikki tuodaan hänelle valmiina eteen ja viiden tähden paikoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.
Jaahas, ja kun nainen siihen uraan täysillä keskittyy "samalla lailla kuin mies", niin eipä ole naisella ketään, joka siinä sivussa pyöräyttäisi mukulan tai pari, ja saisi yhtaikaa sen haluamansa perheenkin. Niin kuin ap:n mieskin on tehnyt. Jos ap olisi tehnyt samalla tavalla kuin miehensä, niin heillä ei perhettä edes olisi. Että katoppa itse ihan niitä faktoja, et tarvi edes peiliä siihen.
Eikä tarvi tuollaisella suhtautumisella sitten miestenkään ihmetellä, kun perhettä ei saa, jos asenne ja realiteetit on noin ikävästi vääristyneet.
Sun mukaan naisen pitää tehdä siis sama kuin miehen, plus sitten toinen mokoma pääll
Rahojen jakaminen naisen kanssa on "rakkautta ja välittämistä" silloin kun mies tienaa enemmän, ja törkeää taloudellista hyväksikäyttöä silloin kun mies tienaa vähemmän.
Vaikeetahan sitä on ymmärtää, että miehet ja naiset ovat erilaisia mielenkiinnoiltaan ja taipumiksiltaan, ihan niin kuin yleensäkin ihmiset. Pitkässä parisuhteessa alkaa pitämään toista itsestäänselvyytenä, rakkaus ja intohimokin hiipuu tai ainakin laimenee.kun ei ole enää sitä paljon puhuttua kipinää, niin ongelmia syntyy juuri ap.n tapaisista jutuista. Luulis esim ap.n ymmärtävän, et jos mies matkustaa työkseen, niin ei se enää vapaa - aikana niin kauheasti kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.
Jaahas, ja kun nainen siihen uraan täysillä keskittyy "samalla lailla kuin mies", niin eipä ole naisella ketään, joka siinä sivussa pyöräyttäisi mukulan tai pari, ja saisi yhtaikaa sen haluamansa perheenkin. Niin kuin ap:n mieskin on tehnyt. Jos ap olisi tehnyt samalla tavalla kuin miehensä, niin heillä ei perhettä edes olisi. Että katoppa itse ihan niitä faktoja, et tarvi edes peiliä siihen.
Eikä tarvi tuollaisella suhtautumisella sitten miestenkään ihmetellä, kun perhettä ei saa, jos asenne ja realiteetit on noin ikävästi vääristyneet.
Sun mukaan naisen pitää tehdä siis
Tälle on biologinen pohja. Nainen on raskaana ja imettää, jolloin toteutuu naisena. Tänä aikana mies huolehtii perheen taloudesta, jotta nainen voi keskittyä vauvan hyvinvointiin, joka ei ole kunnolla mahdollista työelämässä
Yksi vauva + imetys vie naisen elinaikaa vähintään n. 3 vuotta, ja sen jälkeen jos haluaa kasvattaa lapsesta tasapainoisen, niin vielä pidempään kotiäitiyden ja sisarusten vuoksi. Eli 3-9 vuotta urakehityshaittaa, jne. Tämän vuoksi on olemassa avioliitto, joka turvaa naisen taloutta ja urahaittaa, kun nainen sijoittaa oman terveytensä, hyvinvointinsa ja aikansa jälkeläiseen. Mies uhraa taloutensa, nainen taloutensa ja vartalonsa
Nykymuotoisilla "parisuhteilla" missä nainen on jatkuvan siitoksen kohde ilman lapsia ei ole mitään tekemistä naiseuden kanssa. Se on homosuhde, joka kieltää naiseuden ja pahimmillaan tuhoaa naisen terveyden steroideilla, vierasesineillä kohdussa ja jatkuvalla sperma-altistuksella. Yhdenkään naisen ei kannata suostua tai osallistua tällaiseen suhteeseen
Ne, jotka ovat sellaiseen huijattu, kannattaa erota asap. Elämänlaatu paranee merkittävästi yksin asuessa
Vierailija kirjoitti:
No miestä ei nyt vaan kiinnosta suunnitella mitään reissuja ja sillä sipuli.
Näinpä. Joten ap, jos sinua ei kiinnosta joku miehesi juttu, kuten vaikkapa seksi, niin lopeta se. Ja sillä sipuli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miestä ei nyt vaan kiinnosta suunnitella mitään reissuja ja sillä sipuli.
Näinpä. Joten ap, jos sinua ei kiinnosta joku miehesi juttu, kuten vaikkapa seksi, niin lopeta se. Ja sillä sipuli
Kostohan se aina kannattaa ja on tosi hedelmällistä. Ainoa, mikä auttaa, on perusteellinen keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haet tällä takaa? Mies on huono-osaisemmasta perheestä lähtöisin, kuin minä. Minä olin meistä varakkaampi suhteen alussa.
Tämä voi hyvinkin selittää osan miehen käytöksestä. Huono-osaisemmassa perheessä kasvanut mies ei ole tottunut siihen, että perheessä käytetään omaa rahaa matkusteluun ja hienoissa ravintoloissa syömiseen.
Lisäksi tällaisessa perheessä kasvaminen voi myös tehdä pihiksi. Ei ole sellaista turvallisuuden tunnetta, että raha kyllä riittää tulevaisuudessakin, vaan sitä pitää laittaa mahdollisimman paljon säästöön kulman takana mahdollisesti vaanivan katastrofin varalle. Enkä nyt tarkoita, että ei kannattaisi lainkaan säästää ja sijoittaa. Vaan sitä, että eletään ylimitoitetun pihisti perheen rahatilanteeseen verrattuna.
Ap, jos sinä haluat matkustaa esim. Puolaan, niin miksi et yksinkertaisesti tee sitä kysymällä mieheltäsi kaksi kysymystä:
1. Sopiiko, että varaan matkan Puolaan pääsiäiseksi / ajalle x-y?
2. Sopiiko, että matka saa maksaa X euroa?
Jos mies vastaa näihin molempiin myönteisesti, niin varaisin ja suunnittelisin matkan Puolaan näiden reunaehtojen mukaan. Jos taas mies ei halua ottaa kantaa, niin sanoisin, että odotan hänen vastaustaan n päivää ja jos en saa sitä siihen mennessä, lähden Puolaan siskoni/ystäväni kanssa. Sitten n:n päivän kuluttua vielä kysyisin, onko mies lähdössä.
Ei asioista tarvitse tehdä sen monimutkaisempia. Kaikista hulluinta on jättää matka varaamatta sen takia, että ei voi olla varma, sopiiko budjetti miehelle. Sen voi kysyä etukäteen, ja jos mies ei halua ottaa kantaa, todeta lähtevänsä sitten jonkun muun kanssa.
Jätä se sika. Miehesi ei arvosta sinua. Ei sellaisen miehen kanssa kannata olla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sinä haluat matkustaa esim. Puolaan, niin miksi et yksinkertaisesti tee sitä kysymällä mieheltäsi kaksi kysymystä:
1. Sopiiko, että varaan matkan Puolaan pääsiäiseksi / ajalle x-y?
2. Sopiiko, että matka saa maksaa X euroa?
Jos mies vastaa näihin molempiin myönteisesti, niin varaisin ja suunnittelisin matkan Puolaan näiden reunaehtojen mukaan. Jos taas mies ei halua ottaa kantaa, niin sanoisin, että odotan hänen vastaustaan n päivää ja jos en saa sitä siihen mennessä, lähden Puolaan siskoni/ystäväni kanssa. Sitten n:n päivän kuluttua vielä kysyisin, onko mies lähdössä.
Ei asioista tarvitse tehdä sen monimutkaisempia. Kaikista hulluinta on jättää matka varaamatta sen takia, että ei voi olla varma, sopiiko budjetti miehelle. Sen voi kysyä etukäteen, ja jos mies ei halua ottaa kantaa, todeta lähtevänsä sitten jonkun muun kanssa.
Ihan ok neuvo. Itse kertoisin lähteväni siskon/ystävän kanssa matkalle päivinä x-y ja että lastenhoito ilmeisesti järjestetään palkkaamalla joku.
Ihmettelen ylipäätään näitä suhteita. Kaikenlaisiin sitä tyydytäänkin kun ajatellaan, että joku on vain oltava/ei pärjätä yksin.
"Ihmettelen ylipäätään näitä suhteita. Kaikenlaisiin sitä tyydytäänkin kun ajatellaan, että joku on vain oltava/ei pärjätä yksin. "
Nämä ovat sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä tule ilmi seurusteluaikana. Sitä paitsi täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Kaikissa on virheitä ja puutteita. Voi hyvin olla, että on muita puolia, joiden takia haluaa olla edelleen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
"Ihmettelen ylipäätään näitä suhteita. Kaikenlaisiin sitä tyydytäänkin kun ajatellaan, että joku on vain oltava/ei pärjätä yksin. "
Nämä ovat sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä tule ilmi seurusteluaikana. Sitä paitsi täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Kaikissa on virheitä ja puutteita. Voi hyvin olla, että on muita puolia, joiden takia haluaa olla edelleen yhdessä.
No sitten on tehtävä päätös. Joko sietää toisen puutteita ja jää hyvien puolien vuoksi tai lähtee tavoittelemaan parempaa, sopivampaa kumppania. Suomessa ei ole pakko olla parisuhteessa, maailman mittakaavalla harvinaista ja varsinkin naiselle lottovoitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhuu siis tuloeroista, kuten on moneen kertaan sanottu. Mutta jos puhutaan luokkaeroista, se näkyy käytöksessä. Korkeammissa sosiaaliluokissa lapset opetetaan pienestä pitäen esittäytymään, pukeutumaan, ruokailemaan ja seurustelemaan. Hyvin kasvatettu ihminen pyyhkii jalkineet mennessään sisälle, ripustaa vaatteet henkariin ja osaa keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Käytös on hillittyä ja kohteliasta, puheenaiheet ei lopu, on yleissivistystä. Viimeistään ruokapöydässä sen näkee, miten istutaan, miten syödään, tunnetaanko ruokalajit jne. Voihan näitä aikuisenakin opetella, mutta sivistynyt ihminen käyttäytyy luontevasti hyvin
Kyllä ja näihin kuuluvat myös perinteiset sukupuoliroolit, eli mies elättää, lahjoo, tarjoaa, jne. Tämä on 50/50 liitto eli kyseessä on vaurastunut köyhä
Höps. Jos käyn työmatkalla michelin-ravintolassa syömässä ryhmän mukana, niin minun luokkani ei muutu miksikään.
No jos työn puolesta jo matkustelee paljon niin ei ehkä jaksa matkustaa vapaa-ajalla tai ei muuten vaan kiinnosta. Lähde kaverin kanssa reissuun sitten.
Itse en kyllä kestä jos toiselle nousee "ura" päähän, ja alkaa ylimieliseksi, en tästä kirjoituksesta ihan saa selvää onko näin käynyt.
"Tässäkin tuntuu niin hölmöltä vaan se, kun mies on puhunut Puolasta juuri siksi, että on itse käynyt siellä useammankin kerran työmatkalla ja "haluaisi viedä minutkin katsomaan paikkoja". Niin haluaa vai ei halua?"
Menkää mieluummin sellaiseen paikkaan, missä kumpikaan ei ole käynyt tai jossa käymisestä on molemmilla pitkä aika. Älä mieti liikaa, minne miehesi haluaisi vaan minne itse haluaisit. Ja jos kuitenkin päädytte siihen Puolaan, niin menkää nyt ainakin sellaiseen paikkaan siellä, missä miehesi ei ole käynyt, niin on molemmille yhteistä löydettävää. Puola on kyllä ihan hyvä kohde, ei siinä mitään. Euroopassa on kuitenkin paljon parempiakin kohteita. Perinteiset Lontoo, Wien, Rooma nyt ainakin, jos ei ole niissä käynyt.