Miksei miehet opettele hyviä parisuhdetaitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Ai että aikuinen käyttäytyminen olisi vain naiselle mahdollista? Että mies ei kykene lukemaan muutamaa kirjaa? Aika masentava käsitys miehistä. Ja todella, todella pelottavaa jos ihan yleiset ihmissuhteisiin liittyvät taidot ajatellaan "naisellisiksi". Tunnetaitoja ja ihmissuhdeasioita opiskellut mies on KUUMA. Seksikäs. Haluttava. Luulisi edes paremman seksin olevan miehille jonkinlainen motivaattori opiskeluun. 

Tuli ehkä vähän oksennusta suuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Ai että aikuinen käyttäytyminen olisi vain naiselle mahdollista? Että mies ei kykene lukemaan muutamaa kirjaa? Aika masentava käsitys miehistä. Ja todella, todella pelottavaa jos ihan yleiset ihmissuhteisiin liittyvät taidot ajatellaan "naisellisiksi". Tunnetaitoja ja ihmissuhdeasioita opiskellut mies on KUUMA. Seksikäs. Haluttava. Luulisi edes paremman seksin olevan miehille jonkinlainen motivaattori opiskeluun. 

Et sä sen arvoinen ole vaikka meikkimainokset niin väittääkin. Pitäkää te naiset ihan vaan kivaa keskenänne. 

Useimmat miehet omaavat hyvät parisuhde taidot ja hyvät tunnetaidot. Eli taas sellainen perinteinen pientä osaa koskeva miksi miehet aloitus... 

Vierailija kirjoitti:

Kovasti olen opetellut hammaslääkärissä lukemalla vanhoja naistenlehtiä. Olen se vihreissä pörrävä matelevia nössömies joka on opetellut ulkoa naisia mielistelevän puhetavan, jossa valkoinen mies on syyllinen kaikkeen. Olen oppinut jauhamaan tunteistani ja itkemään. Mutta ei se vaan toimi. Seksiä ei tule. 

Eivät naiset edes halua miehistä itkeviä ja tunteista jankkaavia aikuisvauvoja. Nainen haluaa nähdä miehen polvillaan vain, jos tällä on sormus.

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Ja tuotahan tässä joku nainen nyt hakee, mies opettele ulkoa naisia mielistelevän puhetapa, jne. Miehen rooli on olla se mateleva nössö, joka palvoo naistaan toisena päivätyönään. Onkohan jollain nyt noussut vähän hattuun ja hänestä tullut hippasen itsekäs? Miehen tehtävä ei ole täyttää kenenkään nirsoja ja narsistisia tarpeita. 

Minä olen oppinut paljon niin työuralla kuin parisuhteessakin seuraamalla muita ja havainnoimalla asioita. 

Parisuhteessakin seuraan toisen reaktioita asioihin, mistä hän ilahtuu / nauttii, mikä saa hyvälle tuulelle, mikä on neutraalia, mistä kiusaantuu jne. 

En kuitenkaan ole mikään aktiivinen miellyttäjä tai mielistelijä, se ei ole pointti. Parisuhteessa vaan nyt on tehtävä niin että pyrkii välttämään niitä asioita /tekemisiä jotka on havainnut ärsyttävän tai saavan toisen surulliseksi. Toisaalta lisäämään niitä jotka huomaa tuovan toiselle mielihyvää ja turvaa = vahvistaa suhdetta.

Harmittaa vaan että itselläni (+50v) ei ole koskaan sattunut kohdalle sellaista miestä jolla ei olisi voimakasta itsekeskeisyyttä ja jonka kanssa ei tulisi melko pian se tunne että minua taidetaan pitää itsestään selvyyten, eli ei tarvitse enää yrittää viehätää minua eikä ponnistella suhteen säilymisen eteen. Tällöin miehistä tulee omahyväisiä ja he kuvittelevat että minä säilyn rinnalla ja olen tyytyväinen vain niihin rippeisiin mitä heiltä saan ja he itse ottavat myös vain parhaat palat suhteesta, muuten eletään vain omaa elämää minä sitä minä tätä minä sinne minä tänne vailla yhteisiä suunnitelmia ja molemminpuoleista yritystä kehittää suhdetta eteenpäin. 

Kun seuraan ystäbäni parisuhteen kehitystä hänen uuteen mieheensä, sitä miten mies huomioi, miten hän puhuu aina vaimostaan ja asettaa usein vaimonsa etusijalle. Vaikka mies on pitkiä päiviä tekevä yrittäjä, usein väsynyt, sairauksia ym, hän on oppinut (tai osaa luontaisesti) kumppanin arvostamisen ja sen että kun hän pitää vaimon hyvinvoinnista huolta niin se sataa potensiin 10 kaikkena hyvänä takaisin häbelle itselleen. Kyynel nousee silmään kun mietin ettei minulla taida olla tässä elämässä koskaan mahdollisuutta kokea tuollaista suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Ai että aikuinen käyttäytyminen olisi vain naiselle mahdollista? Että mies ei kykene lukemaan muutamaa kirjaa? Aika masentava käsitys miehistä. Ja todella, todella pelottavaa jos ihan yleiset ihmissuhteisiin liittyvät taidot ajatellaan "naisellisiksi". Tunnetaitoja ja ihmissuhdeasioita opiskellut mies on KUUMA. Seksikäs. Haluttava. Luulisi edes paremman seksin olevan miehille jonkinlainen motivaattori opiskeluun. 

Aloituksessa miehiä kehoitetaan kohtelemaan naista kuin lasta. 

1980- ja 1990-luku pilasivat suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhua itsetunnosta. Lasta piti kannustaa, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin.

Naisia siis kiinnostaa miehissä joku ulkoa opeteltu käytöskaava eikä niinkään se ihminen.

Ei yllätä.

Miten ihmeessä te voitte olla noin pihalla tällaisista asioista? "Naisia mielistelevä puhetapa". Kannattaisi ehkä ihan oikeasti lukea muutama parisuhdekirja niin ylipäätään edes puhuttaisiin samoista asioista. Kuka nyt mielistelijän haluaisi?

Mutta mitäpä tuosta. Minä jatkan elämääni yhdessä fiksusti käyttäytyvän, aikuisen, kommunikaatiokykyisen miehen kanssa. Parasta seksiä ikinä. Eikä tämä kaveri ole kyllä ikinä mielistellyt minua sekuntiakaan. 

Miksi naiset ei opettele hyväksymään miesten ja naisten erilaisuuden ja mikisi naiset vaativat koko ajan miehiä muuttumaan naisen haluamaksi kun eihän naisetkaan halua muuttu miehen toivomalla tavalla?

Ja mitkä nämä parisuhde taidot on mistä puhut? Mitä haluaisit miesten tekevän vielä lisää naisten hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te voitte olla noin pihalla tällaisista asioista? "Naisia mielistelevä puhetapa". Kannattaisi ehkä ihan oikeasti lukea muutama parisuhdekirja niin ylipäätään edes puhuttaisiin samoista asioista. Kuka nyt mielistelijän haluaisi?

Mutta mitäpä tuosta. Minä jatkan elämääni yhdessä fiksusti käyttäytyvän, aikuisen, kommunikaatiokykyisen miehen kanssa. Parasta seksiä ikinä. Eikä tämä kaveri ole kyllä ikinä mielistellyt minua sekuntiakaan. 

Missänon sanottu että pitää olla naisia mielistelevä tyyli? Keksit sen ihan omassa pikku päässäsi. 

Ei, harva, hyvin harva haluaa mielistelijää. Mutta itsekeskeisen / omahyväisen sekä mielistelijän välissä on se normaali toista arvostava huomioiva ja psyykkisesti terve ihminen jota tässä varmasti tarkoitetaan. 

Ei pidä aina mennä äärilaidasta toiseen. Eli mies voi olla vain narsisti psykopaatti tai mielistelijämiellyttäjä. 

Naiset vaativat liian vähän, joten oleellinen kysymys on miksi nähdä vaivaa, jos kelpaa muutenkin.  Nyt kun osa teistä on alkanut vaatimaan edes vähän, uhriutumisen kautta on syntynyt ihan oma naiseton alakulttinsa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ei opettele hyväksymään miesten ja naisten erilaisuuden ja mikisi naiset vaativat koko ajan miehiä muuttumaan naisen haluamaksi kun eihän naisetkaan halua muuttu miehen toivomalla tavalla?

Ja mitkä nämä parisuhde taidot on mistä puhut? Mitä haluaisit miesten tekevän vielä lisää naisten hyväksi?

Alkajaisiksi muutama piirre: 

Kumppanin toiveiden ja tahtotilan edes kuuntelu ja edes joskus huomiointi ja toteuttaminen. 

Ajatus ja toiminta siten että parisuhteessa ollaan ME eikä minä minä minä minä.

Näytä naiselle että rakastat häntä, sano se hänelle ja elä siten kuin puhut. Teot pitäänolla yhtä sanojen kanssa. Älä pidä naista itsestäänselvyytenä koskaan, edes vuosikymmenen päästä. 

Parisuhteessa on usein osattava siirtää sivuun itsekeskeiset piirteet. Jos toinen loukkaantuu tai tulee surulliseksi jostsin, on osattava lohduttaa, tuotava sanoin ja teoin turvaa siitä että parisuhde ei kaadu riitaan tai erimielisyyteen.  Naiset haluavat turvallisen parisuhteen niin emotionaalisesti kuin fyysisestikin.  

Vierailija kirjoitti:

Minä olen oppinut paljon niin työuralla kuin parisuhteessakin seuraamalla muita ja havainnoimalla asioita. 

Parisuhteessakin seuraan toisen reaktioita asioihin, mistä hän ilahtuu / nauttii, mikä saa hyvälle tuulelle, mikä on neutraalia, mistä kiusaantuu jne. 

En kuitenkaan ole mikään aktiivinen miellyttäjä tai mielistelijä, se ei ole pointti. Parisuhteessa vaan nyt on tehtävä niin että pyrkii välttämään niitä asioita /tekemisiä jotka on havainnut ärsyttävän tai saavan toisen surulliseksi. Toisaalta lisäämään niitä jotka huomaa tuovan toiselle mielihyvää ja turvaa = vahvistaa suhdetta.

Harmittaa vaan että itselläni (+50v) ei ole koskaan sattunut kohdalle sellaista miestä jolla ei olisi voimakasta itsekeskeisyyttä ja jonka kanssa ei tulisi melko pian se tunne että minua taidetaan pitää itsestään selvyyten, eli ei tarvitse enää yrittää viehätää minua eikä ponnistella suhteen säilymisen eteen. Täl

Olet +50 ja elämää nähnyt, mutta siltikin itsestään selvyytenä kirjoitetaan yhteen; itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä ihmetyttää. Uusi miesystävä on eka mies ikinä, joka on ihan oma-aloitteisesti ja itse lukenut parisuhdeoppaita, ylipäätään psykologiaa ja ihmissuhteisiin liittyvää kirjallisuutta. Piti siis oikeasti elää yli 40 vuotta että tuli vastaan tällainen mies. Kaikesta suhteeseen liittyvästä, myös seksistä, on ollut ihan erilaista puhua. Tuntuu että vihdoinkin on suhteessa aikuiseksi kasvaneen ihmisen kanssa!

Upeaa että tuollaisiakin nelikymppisiä miehiä on! Itse olen tavannut vain itseäni nuorempia miehiä joilla on tietämystä vaikka kiintymyssuhdetyyleistä, olen 39.

Se on muuten ihan totta, että miehet etsivät harvinaisen vähän tietoa mistään eikä seuraa yhtään tätä maailmanmenoa. Muistan jo aikoinaan kun Demi-lehdessä oli parisuhdetaitoihin liittyviä vinkkejä (älä vertaa muihin, kehu häntä, jos on pakko antaa palautetta niin tee se nätisti, älä sekaannu toisen pukeutumistyyliin tai riko hänen henkilökohtaisia rajojaan). Yhdelläkin palstalla joku tyttö kysyi, miten ehdottaa poikaystävälle tyylinvaihtoa, niin hänelle vastattiin tiukasti että se olisi todella iso loukkaus.

Oli järkytys huomata deittaillessa, että aikuiset miehet tekivät just päinvastoin kaiken mitä meille tytöille ja naisille puhuttu naistenlehdissä, seksivalistuksessa ja joka tuutissa. Oli hirveää ensimmäisen poikaystävän kanssa, joka ehdotti minulle tyylinvaihtoa ja rajumpaa pukeutumista, yksi deitti ylitti rajani törkeästi ja kolmas haukkui minut pystyyn ja syytteli etten kestä kritiikkiä. 

Alan oikeasti epäillä, että miessukukunta ei ole pohjimmiltaan kovin fiksua. 

Naiset saa haluta mitä vaan mutta minä en enää ala heille pelleksi. Teen just niinko ite haluan ja jos se ei kelepaa niin neiti on hyvä ja painuu muualle.

"Oli hirveää ensimmäisen poikaystävän kanssa, joka ehdotti minulle tyylinvaihtoa ja rajumpaa pukeutumista"

Naisethan ne haluaa muuttaa miestä. Exänikin aina haukkui vaatteeni jotka olin ostanut mukavuus edellä koska en välitä miltä näytän.

Nainen haluaa että mies muuttuisi mutta ei se muutu. Mies haluaisi että nainen ei muutu mutta se muuttuu.

Miehissä ei ole yhtään mitään vikaa, he ovat parhaita miehiä mitä on. Naiset eivät osaa sopeutua.

Ei sillä ole merkitystä. Aivan sama kuinka kohtelet naista. Se on yks pikku moka tai väärä sana ja jo on naapurin mela kaislikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ei opettele hyväksymään miesten ja naisten erilaisuuden ja mikisi naiset vaativat koko ajan miehiä muuttumaan naisen haluamaksi kun eihän naisetkaan halua muuttu miehen toivomalla tavalla?

Ja mitkä nämä parisuhde taidot on mistä puhut? Mitä haluaisit miesten tekevän vielä lisää naisten hyväksi?

Alkajaisiksi muutama piirre: 

Kumppanin toiveiden ja tahtotilan edes kuuntelu ja edes joskus huomiointi ja toteuttaminen. 

Ajatus ja toiminta siten että parisuhteessa ollaan ME eikä minä minä minä minä.

Näytä naiselle että rakastat häntä, sano se hänelle ja elä siten kuin puhut. Teot pitäänolla yhtä sanojen kanssa. Älä pidä naista itsestäänselvyytenä koskaan, edes vuosikymmenen päästä. 

Parisuhteessa on usein osattava siirtää sivuun itsekeskeiset piirteet. Jos toinen loukkaantuu tai tulee surullisek

Ja sitten nainen valittaa että "miksi aina mun pitää sanoa mitä tehdään" ja "miksi aina kaikki on ihan sama ja tehdään miten sinä haluat"

Eikö tuo ole juuri sitä kumppanin toiveiden ja tahtotilan kuuntelua, huomiointia ja toteuttamista?

Eli naiset haluaa että mies lukee ajatukset ja sanoo naisen toiveet omasta suustaan.