Miksei miehet opettele hyviä parisuhdetaitoja?

Samaa mieltä kuin tuo edellinen. Aivan ihmeellistä naisten nostoa. Jokainen tuntee aivan kamalia naisia, jotka ovat parisuhteessa aivan tyranneja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naisillahan nämä hyvät parisuhdetaidot tulevat syntymälahjana.

It takes two to tango.

Naiset imevät teinistä asti nettiartikkeleita ja kirjallisuutta siitä, kuinka olla hyvä kumppani ja ottaa mies huomioon. 

Mutta miksi eivät mene salille ja pysy hoikkina?

Koska masentuvat siitä, kun miehet kohtelevat heitä kuin roskaa. 

Palstanaisten "hyvät" parisuhdetaidot tiivistettynä: minussa ei ole mitään vikaa, kaikki on aina miehen syytä.  

Vierailija kirjoitti:

1. Miten parisuhdetaitoja opetellaan ilman parisuhdetta?

2. Miksi muokata itseään kelvatakseen toiselle kun eikö sanota että "ole oma itsesi" olematta kumminkaan ääliö.

 

1. Esimerkiksi kirjoista.

2. Itsensä kehittäminen ja uusien asioiden opettelu ei muuta sinua toiseksi ihmiseksi. Elämä on jatkuvaa oppimista ja kokeilua muissakin asioissa. Et sinä siinä katoa ja muutu, jos vaikka käyt suihkussa ennen treffejä.

En tiedä. oma kohtaloni on ja on on ollut päätyä tai joutua parhaimmassakin tapauksessa vain ns. friendzonelle. - Ei älkää ymmrtäkö "heti" väärin. Kavaeruudet ja ystävyydet naisten kanssa ovat antaneet vuosien saatossa paljon ja enemmänkin. - Vaikka joitain kertoja mielessäni on myös käynyt, että olisi saattanut olla helpompaa. jos tosien olisi voinut vain unohtaa. 

Mutta, jotta kaveruus tai ystävyys voisi toimia ja elää, niin  silloin molempien tulee tiedostaa missä mennään. Ja kuinka jatketaan. Ei ystävyyttä tai kaveruutta ole se, että hautoo mielessään jotain sellaista, josta on käynyt selväksi, että toinen ei halua tai koe vastaavaa.

Toki olen kuullut tapauksia, joissa parisuhde on saattanut muodostua kaveruuden ja ystävyyden kautta syventyä ja mudostua parisuhteeksi Mutta jotta näin kävisi niin silloin pitäisi tapahtua jotain ihmeellistä. - En itseasiassa edes enää haluaisi itse välttämättä parisuhteeseen ainakaan kaikkien heidän kanssa, joilta itse olen saanut pakit. Enemmänkin ihmettelen vuosia myöhemmin, että mikä heissä oikeastaan oli se, että heihin niin paljon ihastuin ellen peräti vähän rakastuinkin. 

Tästä huolimatta he voivat olla -kuten minä heille- hyvä kaveri ellei peräti läheinen ystävä Ei heidän määränsä vaan laatunsa(!)

Mutta toisaalta en ole voinut välttyä aika voimakkailtakin itseinhon tunteilta ja syytöksiltä kun olen kysynyt itseltäni. että mikä minussa oikein on - vai onko mikään. kun saan jatkaa päivästä tosieen sinkkuna vaikka kaipaan läheisyyttä ja rakkautta ja "sitä jotain" mitä toinen voi tuoda ja mahdollsitaa omaan eloon -ja toivottavasti itse yhtä lailla tosielle eri tavoin merkittävsti kuin silloin kun ollaan "vain" kavereita tai "ainoastaan" ystväviä.

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun ketju pelkkää öyhötystä täynnä, oon niin katkera ku ite joudun joustamaan ja muokkaamaan ulkonäköä, makselemaan miesehdokkaan menoja, laittamaan omat halut taka-alalle koska haluaisin löytää rakkauden ja loppuelämän suhteen. Mies saa sitten elää poikamiesboxissa poikamiehen ruokavaliolla jota mun pitäis tulla fiksaan ja peseen pylly

Mitä tapahtuu, jos et tee noita asioita?

Turha opetella kun kiltit tavikset ei kelpaa. Kaikilla ei oo sitä laatikkoleukaa ja status asemaa ja rikkauksia. 

"miten voi harjoittaa diplomatiaa sellaisen kanssa, joka rikkoo aina sopimukset" Eikös Zelenskyi juuri noin tänään sanonut?

Vierailija kirjoitti:

Turha opetella kun kiltit tavikset ei kelpaa. Kaikilla ei oo sitä laatikkoleukaa ja status asemaa ja rikkauksia. 

Veit sanat suustani. Turhaa yrittää kun naiset vaan juoksuttaa kilttejä miehiä ja kuolaa komeiden ja rikkaiden perään. 

Vierailija kirjoitti:

Turha opetella kun kiltit tavikset ei kelpaa. Kaikilla ei oo sitä laatikkoleukaa ja status asemaa ja rikkauksia. 

Veit sanat suustani. Turhaa yrittää kun naiset vaan juoksuttaa kilttejä miehiä ja kuolaa komeiden ja rikkaiden perään. 😤

Nainen voi opetella ne ja minä sitten opettelen jotain järkevää ja hyödyllistä.

Miksi te vastaatte Tyhjäpään ulvahduksiin? Kun otsikikko lemuaa pahasti, niin on pajon tehokkaampaa laatia uusi avaus käänteisellä otsikolla. Tyhjäpää iloitsee aina kun joku nostaa hänen lemuavan otsikkonsa ylös.

Vierailija kirjoitti:

1. Miten parisuhdetaitoja opetellaan ilman parisuhdetta?

2. Miksi muokata itseään kelvatakseen toiselle kun eikö sanota että "ole oma itsesi" olematta kumminkaan ääliö.

 

Aloita vaikka lukemalla Erich Frommin kirja Rakkauden vaikea taito.

VMP taas tämäkin. Yhyy, miehet ei osaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

VMP taas tämäkin. Yhyy, miehet ei osaa mitään.

Miesvihaansa tihkuva Tyhjäpää on hän.

Tee mulle voileipä

Se mulla tässä ehkä oli just pointtina omista kokemuksista kertoessa. Olisi ollut tarjolla niitä komeita adoniksia, itseäni nuorempia kiiltokuvapoikia vaikka kuinka. Jos siis mentäisiin nyt sillä logiikalla että nainen valitsee ulkoisesti komean jne. Mutta päädyin yhteen ja erittäin onnelliseen suhteeseen sellaisen keski-ikäisen miehen kanssa joka on kaljuuntuva, minua lyhyempi, silmälaseja käyttävä, vatsakas ja kaikin puolin setämäinen ulkoisesti. Ihan vaan siksi, että hän jo ensi treffeille osoitti tietonsa ja taitonsa ihmissuhteissa ja kommunikaatiossa. Tehnyt töitä itsensä kanssa, ollut terapiassa, selvittänyt elämän kriisitilanteita. Kasvanut siis oikeasti aikuiseksi. Tällaisen miehen kanssa on upeaa olla, en tule enää ikinä tyytymään vähäisempään tasoon vaikka tässä suhteessa ero jostain syystä tulisikin. 

Ja se kaikkein isoin asia, kun siitäkin tällä palstalla puhutaan: tällaisen miehen kanssa olisin voinut tehdä lapsia. Nyt olen jo liian vanha, mutta jos tällainen isäehdokas olisi ollut tarjolla 15 vuotta sitten niin en olisi hetkeäkään epäröinyt lasten tekoa. 

Jos täällä siis jotkut harmittelee ettei naista löydy, niin ehkä visiitti kirjastoon voisi olla hyödyllinen. 

Eikä sillä, toki tuttavapiirissä ollut naisiakin, joita ei yhtään kiinnosta tällainen itseopiskelu. Ihmetyttää ihan yhtä lailla sekin, että miten on mahdollista ettei oma elämä kiinnosta sen vertaa ettei lue yhtään elämänhallintaan tai ihmissuhteisiin liittyvää materiaalia. Luulisi onnellisuuden ja tasapainoisen elämän olevan kuitenkin tärkeä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet luulee että naisille tärkeää on vaan miehen ulkonäkö ja status. Käyttäydytään kuin juntti ja perseillään ja kun nainen lähtee niin voidaan itkeä että yhyhyy en kelpaa koska pituus, status ym ei riitä. 

Tämä. Monet miehet ei ymmärrä tunnetaitojen, huomaavaisuuden ja vastavuoroisuuden päälle. 

Juuri näin. Vielä keski iälläkin törmään miehiin jotka on hirmuisen itsekeskeisiä. Ihan kivoja ja fiksuja, ei siinä mitään, mut kaikki mitä tapahtuu tai ei tapahdu liittyy aina heihin. Ja tuo vadtavuoroisuus puuttuu. Otetaan ns rusinat pulladta ilman että annetaan juuri muuta kuin seuraa kumppanille.

Olen aina ollut kiinnostunut psykologiasta ja ilmisten käyttäytymisestä eri tilanteissa ja kun mietin näitä parisuhteitani niin tuo itsekeskeisyys (oman edun tavoittelu) ja vastavuoroisuuden puute ei korreloi kuitenkaan aina siihen millainen itsetunto miehellä on. Toinen oli hyvinkin itsevarma (ei ylikorostuneesti) mutta toinen oli erittäin heikkoitsetuntoinen (haitaksi asti) mutta molemat samanlaisia minä minä ja minun tarpeeni. Lähes täysin ymmärtämättömiä siitä että parishteessa pitää huomioida toista ja antaa jotain toisellekin (enkä tarkoota mitään taloudelista enkä edes seksiä). Ihan kongreettine esimerkki on se että minä hieroin hartioita käsivarsia jalkoja, silittelin ja pidin hyvänä. Kumpikaan ei tehnyt tuota samaa minulle koskaan. Jos pyysin hieromaan /silittelemään mun selkää oli tulos jotain nipistelyn ja hankaamisen välimuotoa 15 sekuntia ja "emmää osaa, en jaksa nyt". Ja sitten se loppui.  Toinen pyysi aina sohvalla lojuttaessa silittelemään hänen kyynärtaivetta. Hänestä se tuntui todella hyvälle ja rauhoittavalle. Ei, hän ei koskaan tehnyt tuota samaa minulle vaikka parikin kertaa koitinvihjailla tai sanoa suoraankin että minustakin ois mukava jos joskus tekisit mullekin noin. Ei, hän ei viitsinyt nähdä vaivaa. Minä en saa emotionaalista mielihyvää ja rakaudellisia tunteita siitä että mies silittää tai muuten hemmottelee minua kun olen pyytänyt häntä tekemään niin. Mämä pitää tulla oma-aloitteisesti, eli hän haluaa tehdä niin. Ei siksi että m7nä joudun pyytämään. Lahjojen kanssa sama juttu. Mitä järkeä on saada lahja josta olen joutunut vihjaamaan monta kertaa kuin lapsi että haluaisin tommosen tai tommosen ja siten mies "joutuu" ostamaan sen. 

Jokainen nainen tietää sen että kun on 7x vihjaillut että kun sinä et tuo mulle koskaan edes kukkia tai muuten huomioi synttäriäni, no mies sitten ostaa kimpun, niin ei se tunnu ollenkaan samalta kuin se tulisi spontaanisti. Tällöinhän nainen on ns käskenyt miehrnsä ostamaan kukat ja mies vaan monotonisesti toteuttaa sen mitä käskettiin, ilman oma-aloitteisuutta ja omaa tahtotilaa tehdä noin. 

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Vierailija kirjoitti:

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Ai että aikuinen käyttäytyminen olisi vain naiselle mahdollista? Että mies ei kykene lukemaan muutamaa kirjaa? Aika masentava käsitys miehistä. Ja todella, todella pelottavaa jos ihan yleiset ihmissuhteisiin liittyvät taidot ajatellaan "naisellisiksi". Tunnetaitoja ja ihmissuhdeasioita opiskellut mies on KUUMA. Seksikäs. Haluttava. Luulisi edes paremman seksin olevan miehille jonkinlainen motivaattori opiskeluun. 

Kovasti olen opetellut hammaslääkärissä lukemalla vanhoja naistenlehtiä. Olen se vihreissä pörrävä matelevia nössömies joka on opetellut ulkoa naisia mielistelevän puhetavan, jossa valkoinen mies on syyllinen kaikkeen. Olen oppinut jauhamaan tunteistani ja itkemään. Mutta ei se vaan toimi. Seksiä ei tule.