Lue keskustelun säännöt.
Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?
28.02.2025 |
Haluaisin vilpittömästi ymmärtää monilla ihmisillä (erityisesti nuoremmilla) olevaa ajattelua, jossa uskottomuus merkitsisi automaattisesti parisuhteen päättymistä. Siis siinäkin tapauksessa, että parisuhde muuten olisi kaikin puolin hyvä (ja kyllä, uskon, että pettämistä esiintyy myös hyvissä parisuhteissa, joten tästä ei tarvitse huomauttaa).
Tällä tavalla ajattelevat ihmiset, osaatteko vähän avata ajatteluanne ja perustella, miksi ajattelette noin mustavalkoisesti?
Kommentit (306)
Ei voi olla hyvää parisuhdetta, jos toinen on valmis pettämään. Se on valinta ei ikinä vahinko. Vai haluatko parisuhteeseen jonkun kanssa, joka on valmis satuttamaan syvästi toista, jotta saa itselle hetken mielihyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin nuorena noin ehdottomasti. En enää. Jos lkävisi niin, että toinen pettäisi, siitä pitäisi keskustella ja sitten miettiä miten jatketaan, jos jatketaan.
Luottamus toiseen joko on tai sitten sitä ei ole. Parisuhdetta ei ole ilman luottamusta vaan se on kaiken perusta kun jakaa elämänsä ja arkensa toisen ihmisen kanssa.
Koska on ehdottoman tärkeää, että yhteiskunnan peruspilariyksikkö perustuu sille, kuka kenenkin kanssa SEKSIÄ harrastaa. Amen.
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
En tiedä, ehkä sellainen missä ns tilaisuus tekee varkaan eikä esim humalatilan takia ymmärrä miettiä lainkaan sitä mitä on menettämässä, vaan ainoastaan lyhytnäköisesti ajattelee sitä mitä on saamassa.
Lopputulos on kuitenkin se, että se hyvä suhde meni siinä.
/sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos todella rakastaa, kunnioittaa myös minua, tahtoo vaalia minua ja sitä meillä yhdessä on, kuten minäkin teen rakastamalleni ihmiselle, ei tule mieleenkään pettää. Kieltäytyminen on erittäin helppoa, vaikka tilaisuus tulisikin. Pettäminen kertoisi minulle ettei toinen tunne todellista rakkautta tai katsoa minua ja keskinäistä suhdettamme niin tärkeänä, arvokkaana ja itselleen erityisenä, että ei pettäisi. Parisuhteen ja rakkaussuhteen edellytykset siis liukenevat sillä. Sen lisäksi luottamus on rikottu.
En myöskään halua olla ihmisen kanssa, jolle on ok henkisesti tai fyysisesti satuttaa minua. Olla ihmisen kanssa, jolle on ok kohdella minua huonosti. Olla ihmisen kanssa, joka suostuu pelaamaan suhteellamme ja ottamaan sen riskin että menettää sen. Eihän silloin todellisuudessa arvosta sitä tai pitää sitä ja minua itsestäänselvyytenä. Eikä se ole rakkautta. En ansaitse sellaista ihan kuten rakastamani kumppani, jonka olen vierelleni i
Tähän lisäyksenä vielä hyvä pointti ylempää. En itse pystyisi enää kunnioittamaan pettäjää. Lisäksi hänen arvonsa miehenä ja romanttisena kumppanina katoaisi. En pystyisi katsomaan tuota ihmistä enää samalla tavalla tai antamaan hänelle itsestäni sitä mikä minussa on kaikista aidointa. Enkä pystyisi suhteeseen ihmisen kanssa, jota en pysty kunnioittamaan ja joka on muuttunut joksikin muuksi kuin mieheksi, jossa on selkärankaa.
Oikea mies (tai nainen) ottaa asian puheeksi tai eroaa, ei salaile ja käy vieraissa. Ero tai että haluaa elämältä eri asioita kuin minä ja toivoo ratkaisua niihin on täysin ok eikä kunnioitus sillä katoa. Suoraselkäisyys, luottamuksen säilymisen asettaminen etusijalle ja kunnioituksen osoittaminen myös minulle on millä kunnioitusta saa ja millä se säilyy. Jos taas on henkisesti löysä ja itsekäs lapamato, niin saakin lähteä elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.
Ei tapauksessani.
Luottamuksesta ja kumppanin arvostuksestahan siinä on kyse ja ne kun rikotaan, niin ei niitä koskaan saa täysin ennalleen vaikka parhaansa yrittäisi.
Miksi sitä enää jatkaisi tuollaisen kumppanin kanssa, kun on kuitenkin olemassa ihmisiä jotka eivät missään tilanteessa rikkoisi noita asioita? Jos olet valmis pilaamaan suhteen perustan hetkellisen mielihyvän vuoksi, et ole se ihminen jonka kanssa haluan olla. Enkä ilmeisesti ollut sitten sinullekaan se oikea, jos en sen vertaa merkinnyt sinulle.
Miksi yrität puolustella tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän pettämisen, mutta en sitä, että suhde olisi enää siinä vaiheessa hyvä. Itselleni pettäminen on aina merkki siitä, että suhteessa on jotain vialla. Vika voi olla ihan vain kyllästyminenkin. Voihan se olla, että joku oppii virheestään ja tajuaa virheensä. Tuskin itse jatkaisin suhdetta, jos tulisi petetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.
Eihän se suhde silloin ole hyvä tai sen perustassa on jotain pielessä tai jotain hyvin oleellista puuttuu, jos rakastuu toiseen ja vielä niin pahasti että lähtee pettämään. Et sä vaan rakasti toisiin jos sun suhde on myös tunnetasolla hyvä ja tyydyttävä. Jos rakastat puolisoa oikeasti. Se rakkaus on niin vahvaa ja täyttävää ettei vain ole tilaa ja kykenemistä vakavasti rakastua toiseen. Joistain kommenteista huomaa ettei kommentoija ole koskaan kokenut tai ollut suhteessa, jossa on todellista rakkautta. Se on sellainen kokemus ja kokemusmaailman muutos, että kommentit toisiin rakastumisesta vain naurattavat absurdiudellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Luottamus ja se menetys!
Enkä halua olla mikään kynnysmatto!
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin nuorena noin ehdottomasti. En enää. Jos lkävisi niin, että toinen pettäisi, siitä pitäisi keskustella ja sitten miettiä miten jatketaan, jos jatketaan.
Mitä keskustelemista siinä olisi? Kumpi maksaa tuodun taudin lääkkeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä viedään pohja luottamukselta, siksi se on kerrasta poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.
Miksi jatkat tuossa liitossa?
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin (tulevaan) mieheeni alta kolmekymppisenä. Sovimme tuolloin, että meidän suhteessamme ei ole lupa pettää. Tämä sääntö ei ole muuttunut näiden yli 30v aikana, jonka olemme olleet yhdessä.
Kertaakaan ei ole kummankaan tarvinnut epäillä toista pettämisestä, mutta pettämiseen suhteemme olisi eittämättä kaatunut. Jos mieheni olisi pettänyt, ja se olisi tullut tietooni, niin en kunnioittaisi häntä enää enkä haluaisi olla suhteessa mieheen jota en kunnioita. Rakastan häntä, mutta rakastan myös itseäni, ja minä saan päättää kuinka minua kohdellaan.
Olen eri mieltä kanssasi siitä, että hyvässä suhteessa petettäisiin. Pidän suhdettamme hyvänä enkä ikimaailmassa riskeeraisi tätä pettämisellä. Tilaisuuksista ei ole ollut kiinni, nuorena jopa jotkut mieheni ystävistä olisivat olleet kiinnostuneet pettämään vaimojaan kanssani. Nämä kaikki miehet ovat vuosien saatossa eronneet silloisista vaimoistaan.
Hyööökh. Minua ei ole vokoteltu pettämään mutta eksän kaverit ovat useammin kuin kerran tulleet yrittämään. Miehet eivät tajua, etteivät heidän kaverinsa toivo heille hyvää, vaan saattavat jopa aktiivisesti sabotoida suhdetta.
Koska minulle suhde, jossa on pettämistä on huono suhde. Jokainen meistä määrittelee nämä kriteerit ihan itse ja ne ehdot, joiden puitteissa suostuu sovittamaan oman elämänsä yhteen jonkun toisen kanssa. Jos kumppanini ajattelee toisin, hän on mulle lähtökohtana aivan väärä, eikä meidän kannata yrittääkään parisuhdetta.
Vaikeaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jota halveksii ja joka kuvottaa.
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?