Millä tavalla ennen vanhaan avioero oli häpeä ja sosiaalisista paineista pysyttiin naimisissa huonossakin liitossa?

aiemmin oli eri lait, aina ei ollut mahdollista ero ihan lakisyistä.silloinkin tunnettiin pareja, jotka paperilla aviossa mutta käytännössä eli vaikka eri kaupungeissa.muistan että lakien muuttuminen oli helpotus monelle ja lehdissä oli silloin paljon juttuja.

englannissa oli lehdissä häväistysjuttuja varmaan jo 1800 luvulla ja vielä 1950 lukuihin asti. lehdessä ruodittiin avioeron pettämiset, että missä asennossa jne. myös miehen impotetius oli syy erääseen kuuluisaan eroon.ruskin ja puoliso.tästä on myös elokuva tehty. pre-rafaeliittti taidepiireihin liittyen. siis eron sais pettämis ja jos ei saatetttu käytäntöön avioliittoa.katolisissa maissa oli pitkään niin että eroa ei saanut ,vaikka molemmat olis hakenut tai sai sen eron ulkomailla.mm.sophia loren avioliitto pontin kanssa tästä esimerkki. eli aiemmin oli niin kova julkisuus ja paine että moni murtui siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko autisti?

Ehkä.

En vain ymmärrä, miksi ennen vanhaan oli häpeä erota. En ymmärrä oikeasti yhtään.

Aikoinaan oli sellainen ilmaisu kuin "tuomitaan avioeroon". Uskottomuus oli "aviorikos". Vihkimisen toimitti pappi ja vihkivalassa käytettiin lausetta "kunnes Jumala meidät erottaa". Avioliittoon vihkiminen oli näet myös uskonnollinen toimitus. Joissain kirkoissa avioliitto kai vieläkin katsotaan sakramentiksi.

 

Edelleen avioeroon tuomitaan. Ainakin minun eropäötöksessä luki "tuomittu avioeroon" ja päivämäärä. Käräjäoikeus sen tuomion tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitto ole sakramentti kuin oikeille kristityille, ts. katolilaisille. Protestanteille millään ei ole mitään väliä.

Kommentoin tämän hurskaana ateistina.

Et kai sä kuvittele, että luterilaisuus on Suomessa ollut ennen samanlaista kuin nykyään? 

Ei luterilaisilla ole samalla tavalla sakramentteja kuin kristityillä.

Luterilaiset ovat kristittyjä.

No nimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eroa pidetään nykypäivänäkin vielä epäonnistumisena, etenkin jos parilla on lapsia.

Siinä ei oikein ole lieventäviä asianhaaroja. Jälkeenpäin ajatellen, olisiko parin koskaan edes pitänyt mennä yhteen ja hankkia lapsia. Varoitusmerkkejä aina on näkyvillä, mutta rakkaus on sokea.

Itsekin näin omassa liitossani jo melko varhain varoitusmerkkejä, ensin en ottanut niitä vakavasti ja myöhemmin ajattelin, että nyt on jo myöhäistä erota.

Tässä nähdään tuomitsevan ajattelun oppikirjaesimerkki. Ainoastaan puuttuu vastaus kysymykseen: ketä kohtaan ollaan epäonnistuttu? Jumalaa? Maailmankaikkeutta? Tuomitsevia isovanhempia? Sinua? 

Lasten näkökulman ymmärtää, mutta yksinkertaisesti ajatteleva ja periaatteisiinsa hirttäytynyt vanhus ei tule koskaan ymmärtämään, että vanhempien riitaisa ja ahdistava suhde traumatisoi lapset pahemmin kui

Voihan sen kokea henkilökohtaisena epäonnistumisena ja moni pitääkin. Myös ympäröivä yhteisö voi ajatella eron epäonnistumisena ja yhteisön taakkana ja yhteisöä rikkovana asiana. Ennen eronnut nainen lapsineen oli väistämättä taakka muulle yhteisölle. Ja onhan se vielä nykyäänkin Kela-tukien muodossa, jotka tulevat verorahoista. Lisäksi yksinäinen nainen oli uhka ydinperheille, koska heidän kanssa mies saattoi hairahtua ja pettää. Ja kyllä nykyäänkin paheksutaan naisia, joilla on lapsia useille eri miehille. Ennen nainen saattoi hukuttautua, jos hänellä oli aviottomia lapsia. Häpeä oli niin suuri.

Ap ei selvästi tunne historiaa. En usko, että hänellä on myöskään lapsia, koska harvoin erot, joihin liittyy lapsia, ovat nykyäänkään helppoja.

Suosittelen lukemaan esim. sosiaalipolitiikan historiaa. Tulee tutuksi syytingit, vaivaistalot ja huutolaiset jne. ja tuskin enää ihmettelee kysymäänsä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 1960-luvullakin oli yksinhuoltajaäitejä, jotka kävivät töissä. Heillä saattoi olla useampia lapsia ja vanhemmat lapset huolehtivat paljon nuoremmista. Tilanne ei ollut helppo, kun ei ollut sosiaalitukia, mutta mahdollista.

Niin jos on niitä isompia lapsia, mutta heilläkin oli koulu ainakin 5. luokkaan asti. Jos lapset oli taaperoita niin ei auttanut kuin niistä vähistä palkkarahoista yritttää maksaa jollekin kotiäidille, että katsoisi lapsia. Lapset oli heitteillä. Lapsikuolleisuus onnettomuuksissa oli suurta 

Koska ennenvanhaan naimisiin mennessä annettiin jumalan edessä lupaus, että ollaan yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. Avioeroon piti ilmoittaa syyllinen, ym. sontaa. Naisella ei ollut koulutusta, ei mahdollisuutta palkkatyöhön. Monesti se kuolema sitten erottikin, eikä niin luonnollisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

aiemmin oli eri lait, aina ei ollut mahdollista ero ihan lakisyistä.silloinkin tunnettiin pareja, jotka paperilla aviossa mutta käytännössä eli vaikka eri kaupungeissa.muistan että lakien muuttuminen oli helpotus monelle ja lehdissä oli silloin paljon juttuja.

englannissa oli lehdissä häväistysjuttuja varmaan jo 1800 luvulla ja vielä 1950 lukuihin asti. lehdessä ruodittiin avioeron pettämiset, että missä asennossa jne. myös miehen impotetius oli syy erääseen kuuluisaan eroon.ruskin ja puoliso.tästä on myös elokuva tehty. pre-rafaeliittti taidepiireihin liittyen. siis eron sais pettämis ja jos ei saatetttu käytäntöön avioliittoa.katolisissa maissa oli pitkään niin että eroa ei saanut ,vaikka molemmat olis hakenut tai sai sen eron ulkomailla.mm.sophia loren avioliitto pontin kanssa tästä esimerkki. eli aiemmin oli niin kova julkisuus ja paine että moni murtui siinä.

Mikä elokuva tää olis?

Chat gpt sanoi:

Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys, ja vaikka ei olekaan täysin yksiselitteistä, miksi avioero oli ennen niin häpeällistä ja miksi sosiaalinen paine piti avioliitoissa, voimme silti tarkastella niitä aikakauden kulttuurisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia taustoja, jotka vaikuttivat asenteisiin.

Aikakauden ajatusmaailma ja avioero

Ennen vanhaan avioliitto oli pitkälti yhteiskunnallinen instituutio, jossa korostettiin perheen ja yhteisön hyvinvointia yksilön onnellisuuden sijaan. Tällöin yhteisön ja perheen arvot olivat keskiössä, ja avioliitto oli enemmän kuin kahden ihmisen henkilökohtainen liitto se oli taloudellinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen sitoumus. Avioeroa pidettiin siis usein häpeällisenä, koska se nähtiin yhteisön ja perheen hajoamisena.

Uskonnolliset tekijät olivat myös keskeisiä. Esimerkiksi kristinuskon mukaan avioliitto oli pyhä liitto, jonka Jumala oli säätänyt. Avioero nähtiin jopa syntinä monilla alueilla, koska sen katsottiin rikkovan Jumalan tahdon ja luovan häpeää niin parille itselleen kuin heidän perheelleen. Tämä uskonnollinen paine loi vahvoja normeja, joiden mukaan avioliitossa pysyminen oli moraalinen velvollisuus, vaikka liitto olisikin ollut onneton tai jopa vahingollinen.

Sosiaalinen paine pysyä avioliitossa

Yhteiskunnassa oli todella vahvat sosiaaliset paineet ennen kuin avioerot alkoivat yleistyä. Pienten yhteisöjen aikana kaikkien asiat tiesivät toisensa, ja silloin syntyi pelko leimautumisesta. Jos erosi, saattoi joutua elämään häpeän kanssa ja tulla tuomituksi, jopa käytännön tasolla esimerkiksi menettämällä yhteisön tuen tai joutumalla syrjityksi.

Avioliittoon liittyi myös paljon taloudellisia ja sosiaalisia rooleja, ja eroon astuminen saattoi tarkoittaa yhteisön ja taloudellisten turvaverkkojen menettämistä. Naiset erityisesti olivat monesti taloudellisesti riippuvaisia miehistä, ja eroaminen saattoi olla myös käytännöllisesti ajatellen hyvin vaikeaa. Tämä syvensi tarvetta pysyä huonossakin liitossa, sillä eroaminen tarkoitti epävarmuutta, köyhyyttä ja ulkopuolelle jäämistä.

Erityisesti naisilla oli paljon paineita rooliinsa vaimoina ja äiteinä, ja heidän odotettiin olevan avioliitoissaan kestäviä ja uhrautuvia. Eroskulttuuri ei ollut vielä kehittynyt sellaiseksi kuin nykyään, eikä naisilla ollut samanlaista itsemääräämisoikeutta suhteissaan kuin tänä päivänä.Miten asenteet alkoivat m

uuttua?Asenteet avioeroa kohtaan alkoivat muuttua vähitellen 1900-luvun puolivälin jälkeen, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Aikaisemmin avioerot olivat harvinaisia ja usein skandaalimaisia, mutta 1950- ja 1960-luvuilla syntyi ensimmäisiä aallonmurtajia, jotka alkoivat kyseenalaistaa perinteisiä arvoja ja asenteita. Tämä liittyi osittain naisten vapautusliikkeeseen ja laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus saivat enemmän painoarvoa.

Suomessa erityisesti 1970-luvulla avioerojen määrät alkoivat nousta, kun laki avioerosta muuttui vuonna 1976: silloin tuli mahdolliseksi saada avioero ilman toisen osapuolen suostumusta, jos liitto oli "selvästi rikkoutunut". Tätä ennen avioero oli vaikeampaa saada ja se vaati esimerkiksi toisen osapuolen suostumusta.

Chat gpt jatkaa:

Nykyajan näkökulma: Miksi eroaminen on helpompaa ja hyväksytympää?

Nykyään asenteet ovat muuttuneet merkittävästi verrattuna aikaisempiin aikakausiin. Yksilön oikeudet ja onnellisuus ovat keskiössä, ja yhteiskunta on muuttunut moniarvoisemmaksi. Avioero ei enää ole leimattu niin voimakkaasti, koska yhteiskunta on yhä enemmän hyväksynyt sen, että ihmiset voivat elää onnellisesti, vaikka heidän avioliittonsa ei onnistuisi. Tällä hetkellä eroaminen ei ole enää synti, vaan enemmänkin tunnustus siitä, että suhde ei toimi.

Sosiaalinen paine ei ole enää yhtä suuri, koska yhteiskunnassa on tullut yleisemmäksi nähdä eroaminen osana elämänkaarta, eikä eronneita henkilöitä enää automaattisesti tuomita. Samalla on myös hyväksytty se, että ihmiset saattavat olla onnellisempia yksin tai uusissa suhteissa, eikä yksinäisyyttä nähdä enää yhtä voimakkaasti negatiivisena asiana kuin ennen.

Yhteenveto

Vaikka nykyään saatamme kokea, että paine pysyä avioliitossa on lieventynyt, aiemmin kulttuuri, uskonto ja taloudelliset käytännöt pitivät avioeron häpeällisenä ja hyvin vaikeana vaihtoehtona. Se oli monille jopa elämän suurimpia pelkoja. 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa muuttuneet asenteet, kulttuurinen kehitys ja lainsäädännön uudistukset ovat tehneet eroamisesta helpompaa ja yhteiskunnallisesti hyväksytympää.

Erilaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset muutokset, erityisesti naisten roolin ja oikeuksien kehitys, olivat keskeisiä tekijöitä, jotka mahdollistivat sen, että nykyään ihmiset voivat elää ilman, että heitä paheksutaan tai tuomitaan, vaikka heidän elämänsä ei menisi perinteisten normien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kokisin avioeron epäonnistumisena omassa elämässäni, ja sitä kautta henkilökohtaisena häpeänä. Muiden avioeroja en paheksu tms.

Häpeäsitkö sitä, jos joutuisit tahtomattasi jätetyksi yllättäen pitkästä avioliitosta? Siten, että et olisi edes tiennyt puolison erohaluista, etkä olisi voinut siten edes korjata mitään asioita. Niin häpeäisitkö? 

 

Häpeäisin todella paljon sitä, että olempa ollut sokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eroa pidetään nykypäivänäkin vielä epäonnistumisena, etenkin jos parilla on lapsia.

Siinä ei oikein ole lieventäviä asianhaaroja. Jälkeenpäin ajatellen, olisiko parin koskaan edes pitänyt mennä yhteen ja hankkia lapsia. Varoitusmerkkejä aina on näkyvillä, mutta rakkaus on sokea.

Itsekin näin omassa liitossani jo melko varhain varoitusmerkkejä, ensin en ottanut niitä vakavasti ja myöhemmin ajattelin, että nyt on jo myöhäistä erota.

Tässä nähdään tuomitsevan ajattelun oppikirjaesimerkki. Ainoastaan puuttuu vastaus kysymykseen: ketä kohtaan ollaan epäonnistuttu? Jumalaa? Maailmankaikkeutta? Tuomitsevia isovanhempia? Sinua? 

Lasten näkökulman ymmärtää, mutta yksinkertaisesti ajatteleva ja periaatteisiinsa hirttäytynyt vanhus ei tule koskaan ymmärtämään, että vanhempien riitaisa ja ahdistava suhde traumatisoi lapset pahemmin kui

Selvästikään et sisäistänyt kirjoitusta mihin vastasit. Yritä olla objektiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Syyllinen piti myös löytää, tai ainakin niin painavaa asiaa, että ero oli pakollinen. Erothan oli ihan oikeusjuttuja.

Piti löytää syy (jotka olivat erittäin noloja kuten sukupuolitauti), syyllinen, ja usein tarvittiin todistajia (naapuri oli verhojen raosta nähnyt jotain jännää). Onhan tuo noloa.

Vierailija kirjoitti:

Nsinen ei pärjännyt taloudellisesti ilman puolisoa. Nykyisin toimeentulotuen hakeminen on ns normaalia. Aikaisemmin kaikkea köyhäinapua hävettiin. Myös usko oli sellainen että esim että pettämisestä ei puhuttu, kun se ei sopinut uskoon, vaikka oltiin vain ns tapauskovia. 

Ennen hävettiin kaikkea. Siihen kasvatettiin ja kaikkia oman tiensä kulkijoita paheksuttiin, kun he tekivät eri tavoin. Näin siis - 70 - luvulla ja aikaisemmin. 

Ei nykyinenkään systeemi hyvä ole. Yhteiskunnan apuun turvautumisen olisi syytä olla vieläkin suuri häpeä.

Silloin rahat riittäisivät sairaanhoitajien palkkoihin, hyvään vanhustenhoitoon, pienempiin luokkakokoihin kouluissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Nsinen ei pärjännyt taloudellisesti ilman puolisoa. Nykyisin toimeentulotuen hakeminen on ns normaalia. Aikaisemmin kaikkea köyhäinapua hävettiin. Myös usko oli sellainen että esim että pettämisestä ei puhuttu, kun se ei sopinut uskoon, vaikka oltiin vain ns tapauskovia. 

Ennen hävettiin kaikkea. Siihen kasvatettiin ja kaikkia oman tiensä kulkijoita paheksuttiin, kun he tekivät eri tavoin. Näin siis - 70 - luvulla ja aikaisemmin. 

Sossupummius kehitettiin 70-luvulla. Sen jälkeen alkoivat perheet hajota. 

Vierailija kirjoitti:

aiemmin oli eri lait, aina ei ollut mahdollista ero ihan lakisyistä.silloinkin tunnettiin pareja, jotka paperilla aviossa mutta käytännössä eli vaikka eri kaupungeissa.muistan että lakien muuttuminen oli helpotus monelle ja lehdissä oli silloin paljon juttuja.

englannissa oli lehdissä häväistysjuttuja varmaan jo 1800 luvulla ja vielä 1950 lukuihin asti. lehdessä ruodittiin avioeron pettämiset, että missä asennossa jne. myös miehen impotetius oli syy erääseen kuuluisaan eroon.ruskin ja puoliso.tästä on myös elokuva tehty. pre-rafaeliittti taidepiireihin liittyen. siis eron sais pettämis ja jos ei saatetttu käytäntöön avioliittoa.katolisissa maissa oli pitkään niin että eroa ei saanut ,vaikka molemmat olis hakenut tai sai sen eron ulkomailla.mm.sophia loren avioliitto pontin kanssa tästä esimerkki. eli aiemmin oli niin kova julkisuus ja paine että moni murtui siinä.

Agatha Christien kirjoissa ja monissa vanhaan Brittimaailmaan sijoittuvissa dekkareissa toistuu usein murhan motiivina tarve päästä eroon aviopuolisosta, avioero kun oli tehty käytännössä mahdottomaksi. Niin että helpompaa oli päästää puoliso päiviltä. Varmasti on tosielämässäkin ollut vastaavia murhatapauksia.

Mäkin olen kasvanut aikuiseksi 90-luvun lopulla mutta muistan silti koulusta, siis 80-luvun jälkipuoliskolta kuinka luokalle tuli uusi oppilas ja sitten kylällä kauhisteltiin miten se äiti on _yksinhuoltaja_ . Sipistiin ja supistiin pitkin pihoja ja kauppajonoja. Muistan että minulta jopa kysyttiin että "millaista siellä on", siis asunnossa sisällä, kun vanhemmat tädit halusivat kuulla miten aito ja oikea yksinhuoltaja oikein elää. Muistan että jouduin kysymään äidiltä että mitä tää tarkoittaa kun puhutaan että se on "semmoinen".... 

Ei tuosta niin kauan aikaa ole. 

-Kuviteltu sosiaalinen paha mikä tulee tapahtumaan jos eroaa

-Todellinen sosiaalinen paha mikä tulee tapahtumaan jos eroaa

Äitini erosi vuonna 1962. Mies oli alkoholisti, äiti ja 4 pientä lasta karkasivat usein ikkunasta yön selkään kun isukki tuli raivohumalassa kotiin ja heilui kirveen kanssa. Nukkuivat milloin kenenkin naapurin nurkissa sitten loppuyön. Tämän tiesi koko kylä.

Mutta kun äiti lopulta sai voimia erota, varsinkin miehet kylällä mouhosivat, että on h***a kun jättää hyvän miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitto ole sakramentti kuin oikeille kristityille, ts. katolilaisille. Protestanteille millään ei ole mitään väliä.

Kommentoin tämän hurskaana ateistina.

Et kai sä kuvittele, että luterilaisuus on Suomessa ollut ennen samanlaista kuin nykyään? 

Ei luterilaisilla ole samalla tavalla sakramentteja kuin kristityillä.

Luterilaiset ovat kristittyjä.

No nimellisesti.

Whaaaaat?

prerafaeliitit oli se ryhmä ja john ruskin oli kuuluisa taidekriitikko(siksi ero oli julkinen juttu ja tunnettu) rossetti ym näistä oli joku sarjakin ylellä. siinä sarjassa oli kyseinen tapaus myös ja elokuvakin on nimiä en muista mutta muistaakseni dakota fanning esitti ruskinin vaimoa. eli goolausta tubesta.kun joku kysy tapauksista.