Pelkona, että lapseni äiti tekee uudesta poikaystävästään lapselleni isähahmon

Onneksi lapsi pääsi pois sairaan isänsä hallusta.👍🤭

Vierailija kirjoitti:

Loistavaa, että lapsi ei enää ole aloittajan hallussa.🤪

Fasisti-huo-ra paljasti itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsi pääsi pois sairaan isänsä hallusta.👍🤭

Fasisti-huo-ra, joka vihaa omia lapsiaan.

Miksi haukutte täällä ap:ta? Muutamalla kommentoijalla taitaa olla henkilökohtaiset kaunat ja tunteet pinnassa.

Miten alkuperäinen, yhteinen asuinpaikkanne päätettiin? Miksi exäsi halusi paikkakunnalta pois? Uuden miehenkö takia? Ymmärrän kyllä, että kipeä tilanne. Uusi mies saattaa viettää lapsen kanssa enemmän aikaa kuin sinä.

En ole varma onko tuossa tilanteessa lapselle kuitenkaan hyväksi pyrkiä muuttamaan häntä taas uudestaan, eri ihmisten kanssa asumaan. Ellei äiti tai uusi mies ole jotenkin vaarallinen lapselle.

Miksi exä ei halua sinun näkevän lasta? Mikä on hänen versionsa asiasta? (Oli hänen versionsa sitten puutaheinää tai ei niin on aika oleellinen tieto)

Katsokaa miehet näitä kommentteja ja miettikää, kannattaako tehdä lapsia suomalaisten nat-si-huo-rien kanssa, joille lapsi on ase ja rahantekoväline.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa miehet näitä kommentteja ja miettikää, kannattaako tehdä lapsia suomalaisten nat-si-huo-rien kanssa, joille lapsi on ase ja rahantekoväline.

Liian myöhästä isällesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsi pääsi pois sairaan isänsä hallusta.👍🤭

Fasisti-huo-ra, joka vihaa omia lapsiaan.

Itse Huoris teki aloituksen. Luulet olevasi terävin kynä penaalissa.

Haahahaa höhöhöö mikä vammainen 🤪

Kannattaa ymmärtää, että varsinkaan eri osoitteessa asuessa ns. isän on lähes mahdotonta olla lapselle läheinen tai oikeasti tärkeä. Arvatenkin kuvittelet sen naisen synnyttämän ja hoitaman lapsen olevan "oma" poikasi, joten tulet roikkumaan siinä väkisin vuosikaudet, kunnes sitten lapsen ollessa aikuinen ehkä viimeinkin ymmärrät, ettei teidän välillänne ole mitään ja ne pakotetut tapaamiset ovat vain olleet teatteria ja ajantuhlausta sille viattomalle lapselle. Päästä hyvä mies irti, se on naisen lapsi, ja lapsella on oikeus kasvaa ilman jonkun vieraan sedän jatkuvia yhteenottoja. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että varsinkaan eri osoitteessa asuessa ns. isän on lähes mahdotonta olla lapselle läheinen tai oikeasti tärkeä. Arvatenkin kuvittelet sen naisen synnyttämän ja hoitaman lapsen olevan "oma" poikasi, joten tulet roikkumaan siinä väkisin vuosikaudet, kunnes sitten lapsen ollessa aikuinen ehkä viimeinkin ymmärrät, ettei teidän välillänne ole mitään ja ne pakotetut tapaamiset ovat vain olleet teatteria ja ajantuhlausta sille viattomalle lapselle. Päästä hyvä mies irti, se on naisen lapsi, ja lapsella on oikeus kasvaa ilman jonkun vieraan sedän jatkuvia yhteenottoja. 

Oletko joku hullu? Tottakai lapselle on kipeä paikka, jos elää erossa isästään. Kiva olisi, jos olisi läheiset välit molempiin vanhempiin. Ikävää, jos et ole saanut kokea lämmintä isäsuhdetta.

Kyllähän adoptoitukin lapsi kaipaa yhteyttä juuriinsa, biologisiin vanhempiinsa, vaikkei muistaisi näitä ollenkaan.

Olen niin iloinen lapsiparan takia. Ei hänen tarvitse olla enää nat-si-isukin homóiluja seuraamassa.

👍

Ap on malliesimerkki isänsä hylkäämästä mt-potilaasta.

Palstan vakio-Huorishan se taas teki aloituksen. Keksi parempi provo.

Aapee asuu kehitysvammaisten ryhmäkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa miehet näitä kommentteja ja miettikää, kannattaako tehdä lapsia suomalaisten nat-si-huo-rien kanssa, joille lapsi on ase ja rahantekoväline.

Missä hoitolaitoksessa asut Huoris?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että varsinkaan eri osoitteessa asuessa ns. isän on lähes mahdotonta olla lapselle läheinen tai oikeasti tärkeä. Arvatenkin kuvittelet sen naisen synnyttämän ja hoitaman lapsen olevan "oma" poikasi, joten tulet roikkumaan siinä väkisin vuosikaudet, kunnes sitten lapsen ollessa aikuinen ehkä viimeinkin ymmärrät, ettei teidän välillänne ole mitään ja ne pakotetut tapaamiset ovat vain olleet teatteria ja ajantuhlausta sille viattomalle lapselle. Päästä hyvä mies irti, se on naisen lapsi, ja lapsella on oikeus kasvaa ilman jonkun vieraan sedän jatkuvia yhteenottoja. 

Kaikki riippuu ihan siitä vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta ja siitä miten vanhemmuus käytännössä toimii. Toki eri paikkakunnalla asuminen voi olla haastavaa, mutta eniten vaikuttaa se suhtautuminen vanhemmuuteen, läheinen voi olla vaikka ei aina olisikaan fyysisesti läsnä. Vanhempani ovat aina asuneet erillään, asuin äidin luona pääkaupunkiseudulla ja isä asui Ahvenanmaalla. Isä on aina ollut minulle yhtä läheinen vanhempi kuin äitikin, heillä oli toimiva yhteishuoltajuus ja molemmat teki parhaansa.

Vietin isän kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista, tietty lomilla ja lisäksi pitkiä viikonloppuja sen lisäksi soitettiin ja pidettiin muuten yhteyttä, välimatkasta huolimatta isä oli aktiivisesti mukana elämässäni, aidosti kiinnostunut asioistani ja siitä miten minulla menee. Hän ei ollut mikään viikonloppuisä, mitä monilla kavereillani oli, jonka kanssa yritetään tehdä aina vaan kivoja juttuja ja sitten noudatetaan kellontarkkoja aikoja milloin vaihdetaan vanhemmalta toiselle. Hän ei myöskään koskaan painostanut minua tapaamisiin, tai syyttänyt tai haukkunut äitiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että varsinkaan eri osoitteessa asuessa ns. isän on lähes mahdotonta olla lapselle läheinen tai oikeasti tärkeä. Arvatenkin kuvittelet sen naisen synnyttämän ja hoitaman lapsen olevan "oma" poikasi, joten tulet roikkumaan siinä väkisin vuosikaudet, kunnes sitten lapsen ollessa aikuinen ehkä viimeinkin ymmärrät, ettei teidän välillänne ole mitään ja ne pakotetut tapaamiset ovat vain olleet teatteria ja ajantuhlausta sille viattomalle lapselle. Päästä hyvä mies irti, se on naisen lapsi, ja lapsella on oikeus kasvaa ilman jonkun vieraan sedän jatkuvia yhteenottoja. 

Oletko joku hullu? Tottakai lapselle on kipeä paikka, jos elää erossa isästään. Kiva olisi, jos olisi läheiset välit molempiin vanhempiin. Ikävää, jos et ole saanut kokea lämmintä isäsuhdetta.

Kyllähän adoptoitukin lapsi kaipaa yhteyttä juuriinsa, biologisiin vanhempiinsa

Ei kaikki kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa miehet näitä kommentteja ja miettikää, kannattaako tehdä lapsia suomalaisten nat-si-huo-rien kanssa, joille lapsi on ase ja rahantekoväline.

Olisi kiva ap, että sinä joskus pääsisit píllun päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että varsinkaan eri osoitteessa asuessa ns. isän on lähes mahdotonta olla lapselle läheinen tai oikeasti tärkeä. Arvatenkin kuvittelet sen naisen synnyttämän ja hoitaman lapsen olevan "oma" poikasi, joten tulet roikkumaan siinä väkisin vuosikaudet, kunnes sitten lapsen ollessa aikuinen ehkä viimeinkin ymmärrät, ettei teidän välillänne ole mitään ja ne pakotetut tapaamiset ovat vain olleet teatteria ja ajantuhlausta sille viattomalle lapselle. Päästä hyvä mies irti, se on naisen lapsi, ja lapsella on oikeus kasvaa ilman jonkun vieraan sedän jatkuvia yhteenottoja. 

Kaikki riippuu ihan siitä vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta ja siitä miten vanhemmuus käytännössä toimii. Toki eri paikkakunnalla asuminen voi olla haastavaa, mutta eniten vaikuttaa se suhtautuminen vanhemmuuteen, läheinen voi olla vaikka ei aina olisikaan fyysisesti läsnä. Vanhemp

Ihan ajanhaaskausta selittää mitään tähän provoaloitukseen.

Ap on isänsä hylkäämä ja on siitä traumasitoitunut.

Geenit periytyy. Pöljästä isukista syntyy pöljiä penikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että varsinkaan eri osoitteessa asuessa ns. isän on lähes mahdotonta olla lapselle läheinen tai oikeasti tärkeä. Arvatenkin kuvittelet sen naisen synnyttämän ja hoitaman lapsen olevan "oma" poikasi, joten tulet roikkumaan siinä väkisin vuosikaudet, kunnes sitten lapsen ollessa aikuinen ehkä viimeinkin ymmärrät, ettei teidän välillänne ole mitään ja ne pakotetut tapaamiset ovat vain olleet teatteria ja ajantuhlausta sille viattomalle lapselle. Päästä hyvä mies irti, se on naisen lapsi, ja lapsella on oikeus kasvaa ilman jonkun vieraan sedän jatkuvia yhteenottoja. 

Kaikki riippuu ihan siitä vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta ja siitä miten vanhemmuus käytännössä toimii. Toki eri paikkakunnalla asuminen voi olla haastavaa, mutta eniten vaikuttaa se suhtautuminen vanhemmuuteen, läheinen voi olla vaikka ei aina olisikaan fyysisesti läsnä. Vanhemp

Juuri näin. Malliesimerkki toimivasta yhteishuoltajuudesta. Valitettavasti toteutuu liian harvoin. Oletko kysynyt vanhemmiltasi, miten he onnistuivatkin niin hyvin yhteishuoltajuudessaan? Olisi mielenkiintoista tietää.

Ap se oli sun mielestäsi äitiparkasi vika, että isäsi hylkäsi sinut.