Lue keskustelun säännöt.
Haluan pitää noin vuoden breikin työelämästä!
28.02.2025 |
Olen 57 vuotias ja haluan noin vuoden vetää lonkkaa. En ole koskaan ollut työtön, miten toimia että tämä onnistuu ja saan maksimaaliset tuet ( ansiosidonnaisen työttömyyspäivä rahan), enkä pakkotyöllisty? Vieläkö pitää kerran kuukaudessa hakea 4 työpaikkaa? Kuka sitä kyttää? Onko se aivan sama mitä töitä haen? Voinko hakea tosiaan vaikka kunnanjohtajaksi ja se riittää? Kaikki vinkit kehiin. Vapaa pätkä tulee nyt 40 vuoden työputken jälkeen tarpeeseen! Sitten voin taas raataa ehkä eläkeikään asti
Kommentit (88)
Lehdet on täynnä pelkkää negatiivista p:tä. muutenkin. Negatiivinen suomalainen klikkaa muutenkin vaan ankeita otsikoita. Niillä myydään. Mielummin oon loppuelämäni työtön kun johonkin ParkkiPaten rottafirmaan menisin evö. Kaikkea ei kannata uskoa mitä Iltalehti kirjoittaa. Putinkin olisi kuollut jo 5 vuotta sitten jos siihen ois uskominen. Relatkaa ja muistakaa hengittää ihmiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioi, että ansiosidonnaista saa vain 2 kk täysimääräisenä. 2-8 kk saat 80% ja sitten 75%. Työllistyminen ei ole iso riski. Aina voi mokata haastattelun, jos joku sellaiseen erehtyy pyytämään.
Kyllä sieltä pääsääntöisesti pasahtaa se 4 paikkaa/kk. Mulle ainakin sanottiin, että pitää olla saikkutodistus, jos haluaa vähemmän. Paikkojen pitää olla sellaisia, että on teoreettiset mahdollisuudet päästä. Työllisyystilanne on kuitenkin sellainen, että ikäsi huomioiden todennäköisyys työllistyä on pieni (riippuen tietysti taustastasi, alasta ja työllisyysalueesta). Suorittaviin töihin on yleensä vähemmän hakijoita.
Vierailija kirjoitti:
Lehdet on täynnä pelkkää negatiivista p:tä. muutenkin. Negatiivinen suomalainen klikkaa muutenkin vaan ankeita otsikoita. Niillä myydään. Mielummin oon loppuelämäni työtön kun johonkin ParkkiPaten rottafirmaan menisin evö. Kaikkea ei kannata uskoa mitä Iltalehti kirjoittaa. Putinkin olisi kuollut jo 5 vuotta sitten jos siihen ois uskominen. Relatkaa ja muistakaa hengittää ihmiset!
Mikäs siinä sitten. Jos koet että riski työllistyä lähes eläkeikäisenä on liian suuri, ei varmaan kannata jättäytyä työttömäksi oloneuvokseksi.
Kerran olet ollut 40 vuotta työelämässä, sulla lienee jo sen verran mittava salkku hillottuna että tulet hyvin toimeen pääomatuloillasi. Onhan? Tällöin ei tarvitse pakoilla ovista ja ikkunoista tulvivia työtarjouksia.
Ei onnaa. Teit virheen syntyessäsi narriksi. Herrat vetää lonkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaisa Juuso on perseestä!
No älä, sieltä se sinäkin ole tullut!
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään varmaa todellakaan ole, mutta joskus pitää vaan uskaltaa ottaa riskejä. Mutta tosiaan voisiko joku kertoa mitä se vaatii se 4 työpaikan hakeminen? Voinko hakea mitä vaan?
Ei voi hakea mitä vaan. Alkuun on ammattisuoja. Jos olet ollut pitkään töissä samoissa tehtävissä, sinun ei tarvitse hakea heti muihin tehtäviin. Haet siis omaa osaamistasi vastaavia työpaikkoja, joihin voisit päästä.
Eikä ole varmaa, joudutko yli 55-vuotiaana enää hakemaan neljää paikkaa, riippuu myös alastasi ja oman alueesi työpaikkatilanteesta. Kaikilla aloilla, kaikilla alueilla ei välttämättä tällä hetkellä ole neljää avointa paikkaa kuukaudessa, mitä voisi hakea. Voi olla että vähempikin määrä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aivan rikki ja uupunut, niin työelämään, kuin perhe-elämän vaatimuksiin. Liian paljon kaikkea ja kuormaa ei vain jaksanut kantaa.
Irtisanouduin aluksi vakkarityöstä ja otin sen jälkeen lyhyitä määräaikaisia sijaisuuksia. Vähitellen vähensin ja aloin tekemään keikkatöitä. Sitten menin työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi, mutta vielä en nostanut korvauksia. Jossain vaiheessa sitten hain ansiosidonnaista ja lopetin kokonaan keikkatyöt, joita ei oikeasti enää tarjottu. Pehmeä lasku työttömyyteen. Ja nyt olen ollut työtön 6kk ja haen joka kuukausi 4 työpaikkaa.
Tämä "loma" on tehnyt minulle todella hyvää. Henkisesti voin paremmin. Nyt alkaisin jo olemaan valmis takaisin työelämään, mutta eihän niitä töitä ole. Nautin nyt tästä hetkestä ja menen töihin, kun saan töitä tai minut passitetaan jonnekin.
Mä kävin noin kome vuotta sijaisena eri paikoissa. Porukat haki vuorotteluvapaata, lyhyitä ja pitkiä pätkiä.
Tykkösin tehdä, olin loppu omasta työstä!
Säästin siinä sivussa ison siivyn oalkasta, no mikäs siinä, ihan ok.
Sitten viimeisen pätkän jälkeen en hakenut enää sijaisukksia, jäin varhennetulle eläkkeelle.
No, se taitaa olla unta jo!
Mutta, tee se! Suosittelen!
Säästä ensin muutama kuukausi rahastoihin, opettele pienentämään kuluja.
Sitten jäät työttömäksi.
Ja joo, voihan niitä töitä hakee...ei taida olla helppoa enää. Mutta, säässtä ensin ja jos, niin myy "joutavaa" tavaraa.
Vapaa-aika, ensin menee hohhaillessa kun ei tartte lähteä, aamulahvia ja lehteä saa hommailla puolille päivin!
Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Onko ketään työtöntä työnhakijaa kommentoimassa tuohon työnhakuvelvotteeseen? Niinkun sanottu nämä kaikki uhkakuvat on tiedossa, mutta päätös on tehty ja siinä pysyn. Ja niin onnellinen että sain pääni tähän asentoon, et tää on ok ja mä ansaitsen tän :)
Kukaan siis ei kiellä hakemasta vaikka kunnanjohtajaksi. Mutta ei niitä työllistymissuunnitelmaan voi kirjata hauiksi. Eikä niitä varmasti kukaan hyväksyisi, jos ei sinulla sitä osaamista ole. Yleensä työllistymissuunnitelmaan on kirjattu että haet X määrää oman alasi työpaikka kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseni siis ehkä lähinnä koskee sitä, että kuinka työllistävää tää työttömänä oleminen on työnhakuvelvotteen vuoksi. Ja mitkä riskit työllistymiseen on?
Käyn kerran viikossa TE-palvelujen oma asiointi -sivuilla katsomassa, onko sinne tullut profiiliani vastaavia avoimia työpaikkoja. Jos on, niin teen hakemuksen. Minulla on velvoite 2 paikkaa kuukaudessa. Ei ole ollut aina kahtakaan oman alan työpaikkaa, joten olen sitten ennen määräajan umpeutumista tehnyt lisäksi mm. TE-palveluihin työnhakuprofiilin, päivittänyt LinkedInn-profiiliin vihreän renkaan ja tehnyt avoimen työhakemuksen sopivaan yritykseen. Nämä on sovittu minun työllistymissuunnitelmassa, että käyvät, jos oman alan paikkoja ei ole, koska heikko tilanne oli tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sieltä pääsääntöisesti pasahtaa se 4 paikkaa/kk. Mulle ainakin sanottiin, että pitää olla saikkutodistus, jos haluaa vähemmän. Paikkojen pitää olla sellaisia, että on teoreettiset mahdollisuudet päästä. Työllisyystilanne on kuitenkin sellainen, että ikäsi huomioiden todennäköisyys työllistyä on pieni (riippuen tietysti taustastasi, alasta ja työllisyysalueesta). Suorittaviin töihin on yleensä vähemmän hakijoita.
Minulla on 2 paikkaa/kk, ei ole mitään sairautta. Ikää on yli 55 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitten voit kyllä hakea "mihin vaan" sellaiseen paikkaan johon voisit työllistyä. Eikä niissä siisctarvitse olla avointa paikkaa.
Tee keikkaa ja lomaile juuri silloin ja niin pitkään kuin haluat.
- sotekeikkari
...itse lomailen juhannuksesta elokuun loppuun. Sit taas lomamassien keruuseen. Toki myös kelalta otan työkkärit ja asumistuen "lomakassaan"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, jos haluat olla vain vuoden verran pois töistä, niin ei kannata jäädä työttömäksi. Vuoden kuluttua olet jo 58 vuotta. Työssäkäyvänä pystyt ehkä vielä vaihtamaan työpaikkaa, mutta ei 58-vuotiasta työtöntä enää palkata mihinkään. Yli vuoden työttömyyden jälkeen taitaa statuskin muuttua pitkäaikaistyöttömäksi.
Kun jää työttömäksi, niin ensin käydään virkailijan kanssa keskustelu ja laaditaan työllistymissuunnitelma. Siihen kirjataan, montako paikkaa pitää hakea ja niille laitetaan joka kuukausi päivämäärät, mihin mennessä ne pitää raportoida TE-palvelujen sähköiseen palveluun. Ne voidaan tarkistaa.
Jos et työllisty noin 6 kk:ssa, niin silloin alkaa yleensä patistelu kursseille. Niille pitää itse hakea, eikä niille kaikki pääse. Hauista ja tuloksista pitää raportoida. Ne voidaan tarkistaa. Kannattaa varoa niitä "kurssittajia", jotka vain hommaavat ilmaisia työharjoittelijoita yrityksiin. Niissä on vain nimellisesti koulutusta, ja suurin osa on työpaikalla tapahtuvaa työharjoittelua. Moni kokenut ammattilainen on joutunut tekemään oman alansa töitä "harjoittelijana". Mutta kurssitarjonnassa voi jopa joskus olla myös jotain, mikä on oikeastikin mielenkiintoista tai hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vuosi heti kerralla? Usein eläkkeelle joutuvat kyllästyy toimettomuuteen kuukaudessa ja kaipaa takaisin töihin, masentuu ja kuolee tuollaisen työputken jälkeen.
Itse ottaisin vaikka kuukauden virkavapaata joka vuosi eläkeikään asti, niin ehtii tottua toimettomuuteen eikä tule vieroitusoireita.
Aina huvittavan surullista kuinka pihalla julkisen työntekijät on oikeista töistä. Ei niistä saa mitään "virkavapaata", se on ihan puhtaasti julkisen puolen juttu. Palkatonta vapaata voi yrittää kysyä, mutta se on täysin työnantajan armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vuosi heti kerralla? Usein eläkkeelle joutuvat kyllästyy toimettomuuteen kuukaudessa ja kaipaa takaisin töihin, masentuu ja kuolee tuollaisen työputken jälkeen.
Itse ottaisin vaikka kuukauden virkavapaata joka vuosi eläkeikään asti, niin ehtii tottua toimettomuuteen eikä tule vieroitusoireita.
En voi ymmärtää tätä. Miten sisällöltään köyhää elämää ihmiset elävät, jos työ on ainoa asia elämässä? Miten kukaan voi tylsistyä kuukaudessa, olla keksimättä tekemistä? "Tottua toimettomuuteen"?!?!? Mulla on jatkuvasti se ongelma, että työ haittaa vapaa-aikaa.
Minä tylsistyn jo kahdessa viikossa 🙃. Ystäviä on vain muutama ja he asuu tuhansien kilometrien päässä, uusia en ole löytänyt pariin vuosikymmeneen (paljon muuttoja ja olen lapsivapaa ja kaikki harrastukset yksilöharrastuksia). Eli työkontaktit on ainoa sosiaalinen kontakti joka mulla on päivittäin. Ilman sitä puhun jonkun kanssa pari kertaa kuussa.
Harrastukset hoituu mainiosti työn ohella, ei sitä esim jaksa liikuntaa harrastaa hirveän montaa tuntia päivässä. Matkustaa voin milloin vaan koska työt teen etänä. Mikään minulle tärkeä ei siis jää tekemättä töiden takia. Mutta jos en tee töitä, ei mulla ole juuri tekemistä sen jälkeen kun päivän parin tunnin harrastukset on tehty, eikä juuri minkäänlaista ihmiskontaktia.
Ja joo, olen varmaan kin tosi tylsä tyyppi, mutta ikinä en ole keksinyt itselleni mitään aikaa vievää harrastusta, joten minkäs teet.
Opintovapaalaki on vielä voimassa. Vaikka Aikuisopintotukea ei enää voi saada, niin opintovapaa on edelleen lakisääteinen. Jos saat opiskelupaikan, tai alat suorittaa opintokokonaisuutta esim. avoimessa yliopistossa, sinulle on lain mukaan annettava vapaata töistä, jotta voit opiskella. Vaikka mitään suorituksia ei vaadita, niin valitsisin kyllä jotkut mielenkiintoiset opinnot, joista olisi myös hyötyä, ja jotka tulisi tehtyäkin. Opintovapaan jälkeen on myös pakko ottaa takaisin töihin. Jos säästöt antavat myöten, niin tällä tavalla saisit vuoden breikin etkä menettäisi työpaikkaasi. Usein myös ammattiliitoilta voi anoa apurahaa opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vuosi heti kerralla? Usein eläkkeelle joutuvat kyllästyy toimettomuuteen kuukaudessa ja kaipaa takaisin töihin, masentuu ja kuolee tuollaisen työputken jälkeen.
Itse ottaisin vaikka kuukauden virkavapaata joka vuosi eläkeikään asti, niin ehtii tottua toimettomuuteen eikä tule vieroitusoireita.
Aina huvittavan surullista kuinka pihalla julkisen työntekijät on oikeista töistä. Ei niistä saa mitään "virkavapaata", se on ihan puhtaasti julkisen puolen juttu. Palkatonta vapaata voi yrittää kysyä, mutta se on täysin työnantajan armoilla.
Virkavapaa on ihan samanlailla palkatonta ja senkin myöntäminen on täysin työnantajan armoilla. Työpaikallani (julkisella) on linjaus, että niitä ei myönnetä kuin siirryttäessä työskentelemään määräaikaisesti toiseen julkisen alan työhön määräaikaisesti. Opintovapaa on oikeastaan ainoa vaihtoehto (perhevapaiden lisäksi)
Itse olin aivan rikki ja uupunut, niin työelämään, kuin perhe-elämän vaatimuksiin. Liian paljon kaikkea ja kuormaa ei vain jaksanut kantaa.
Irtisanouduin aluksi vakkarityöstä ja otin sen jälkeen lyhyitä määräaikaisia sijaisuuksia. Vähitellen vähensin ja aloin tekemään keikkatöitä. Sitten menin työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi, mutta vielä en nostanut korvauksia. Jossain vaiheessa sitten hain ansiosidonnaista ja lopetin kokonaan keikkatyöt, joita ei oikeasti enää tarjottu. Pehmeä lasku työttömyyteen. Ja nyt olen ollut työtön 6kk ja haen joka kuukausi 4 työpaikkaa.
Tämä "loma" on tehnyt minulle todella hyvää. Henkisesti voin paremmin. Nyt alkaisin jo olemaan valmis takaisin työelämään, mutta eihän niitä töitä ole. Nautin nyt tästä hetkestä ja menen töihin, kun saan töitä tai minut passitetaan jonnekin.