Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä.

Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös

Arvostan

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias nainen, jolla kolme lasta ihanan Miehen kanssa. Tunnen itseni erinomaiseksi. Katson peiliin ja näen timmin vartalon, joka kertoo tarinaa omasta huolenpidostani. Rinnat ovat kiinteät ja pakarat muotoillut, ja se saa minut hymyilemään. Minä olen ylpeä siitä, että olen panostanut itseeni.

Aamuni alkaa varhain. Herään ennen auringon nousua, ja ensimmäinen asia, jonka teen, on venytellä. Kehoni tarvitsee tätä aikaa herätäksesi. Joogaharjoitus rauhoittaa mielen ja valmistaa minut päivään. Tiedän, että liikunta on avain hyvinvointiin, joten nautin siitä, että voin ulkoilla ja liikkua luontoon. Juoksen usein lähimetsässä, tunnen tuulen kasvoillani ja sydämeni sykkii rytmikkäästi. Se on vapauttavaa.

Joka päivä diplomi-insinööri mieheni halaa minua ja antaa suudelman. Ihanaa seksiäkin on pari kertaa viikossa.

Ruoka on myös tärkeä osa elämääni. Valmistan itse terveellisiä aterioita, joissa on runsaasti vihan

Semmoinen fantasia siellä sitten. Miten säälittävä fantasia, jossa pääasia on oma ulkonäkö, jonka pääasia on miellyttää miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän valinnan tehnyt nainen elää miehensä rahoilla eikä yhteiskunnan, tehköön niin. Nykyään korostetun yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden nimissä se lienee sallittua.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Prinsessa 💕

Vanhatpiiat ja mahot naiset kadehtivat eniten kotirouvia, joilla vieläpä omatekemiä lapsia ja kaiken lisäksi oman rakkaan miehen kanssa yhteisiä. 

Painukaa vaan töihinne niillä matalilla palkoillanne tai olkaa työttömänä kelan elätteinä. Ja muistakaa katkerina kadehtia elämänne valuessa hukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän valinnan tehnyt nainen elää miehensä rahoilla eikä yhteiskunnan, tehköön niin. Nykyään korostetun yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden nimissä se lienee sallittua.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Prinsessa 💕

Tekoälyn luoma

Olin kotiäiti viisi vuotta silloin kun lapseni olivat pieniä, ja vaikka laitoin ruokaa ja leivoin ja tein kaikki kotityöt, oli selvää että halusin tehdä työtä, en siksi etteikö insinöörimieheni (sori, ei ollut DI, ihan tavallinen opistoinsinööri vain mutta hyväpalkkainen konsultti) olisi tienannut tarpeeksi ja pystynyt elättämään perheensä, mutta minulla oli yliopistokoulutus ja tarve hankkia itselleni oma ammatti, omaa rahaa ja oma eläke. Kaiken varalta. Mies voi aina jättää. Vaimokin voi aina jättää, vaikka onkin alisteisemmassa asemassa kotona lasten kanssa. Sitä paitsi lapset kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

Vanhatpiiat ja mahot naiset kadehtivat eniten kotirouvia, joilla vieläpä omatekemiä lapsia ja kaiken lisäksi oman rakkaan miehen kanssa yhteisiä. 

Painukaa vaan töihinne niillä matalilla palkoillanne tai olkaa työttömänä kelan elätteinä. Ja muistakaa katkerina kadehtia elämänne valuessa hukkaan. 

T. En ole vihainen ja pettynyt, vaikka ärtynyt ja haukkuva teksti siltä kuullostaakin

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi.

Hyvin sanottu. Olen täysin samaa mieltä.

Oma mieheni sattuu olemaan DI, mutta hän ei ollut sitä silloin, kun tapasimme. Hän  oli 16 vuotias.  Toivoin hänestä tulevan toimitusjohtajan. Yleensä hän aiheuttaa ongelmia enemmän, kuin ratkaisee niitä.  Valmistuessaan aikanaan hänellä oli asunnon hinta opintolainaa, jota olemme yhdessä maksaneet.  Jokin hänessä kuitenkin viehättää, koska olemme olleet yhdessä jo yli 50 vuotta. Pitkäjänteisyyttä siis.  Korostan, että kunnon mies on ammatista, eikä ulkonäöstä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias nainen, jolla kolme lasta ihanan Miehen kanssa. Tunnen itseni erinomaiseksi. Katson peiliin ja näen timmin vartalon, joka kertoo tarinaa omasta huolenpidostani. Rinnat ovat kiinteät ja pakarat muotoillut, ja se saa minut hymyilemään. Minä olen ylpeä siitä, että olen panostanut itseeni.

Aamuni alkaa varhain. Herään ennen auringon nousua, ja ensimmäinen asia, jonka teen, on venytellä. Kehoni tarvitsee tätä aikaa herätäksesi. Joogaharjoitus rauhoittaa mielen ja valmistaa minut päivään. Tiedän, että liikunta on avain hyvinvointiin, joten nautin siitä, että voin ulkoilla ja liikkua luontoon. Juoksen usein lähimetsässä, tunnen tuulen kasvoillani ja sydämeni sykkii rytmikkäästi. Se on vapauttavaa.

Joka päivä diplomi-insinööri mieheni halaa minua ja antaa suudelman. Ihanaa seksiäkin on pari kertaa viikossa.

Ruoka on myös tärkeä osa elämääni. Valmistan itse terveellisiä aterioita, joissa on runsaasti vihan

Voisin itsekin näin elää, mutta mulla on aina pitänyt olla plan B, ja C ja D:kin. Kupla voi milloin vain poksahtaa. Mies voi alkaa juomaan, jäädä työttömäksi tai sairastua pois työelämästä, ottaa eron, kuolla tai mitä vain. Haluan, että itsestä huolehtimisen ja vapaa-aikana kotirouvana olon lisäksi mulla on oma ura. Se tuo turvaa, piste. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäiti viisi vuotta silloin kun lapseni olivat pieniä, ja vaikka laitoin ruokaa ja leivoin ja tein kaikki kotityöt, oli selvää että halusin tehdä työtä, en siksi etteikö insinöörimieheni (sori, ei ollut DI, ihan tavallinen opistoinsinööri vain mutta hyväpalkkainen konsultti) olisi tienannut tarpeeksi ja pystynyt elättämään perheensä, mutta minulla oli yliopistokoulutus ja tarve hankkia itselleni oma ammatti, omaa rahaa ja oma eläke. Kaiken varalta. Mies voi aina jättää. Vaimokin voi aina jättää, vaikka onkin alisteisemmassa asemassa kotona lasten kanssa. Sitä paitsi lapset kasvavat.

 

Jostain syystä teillä on tarve todistella ja tuputtaa omaa valintaanne ihan kuin se kotiäitejä kiinnostaisi.

Luultavasti nuo kotiäidit on paljon vahvempia ja järkevämpiä kuin mitä uskotte. Todennäköisesti myös rautainen itsetuntokin, kun kestävät nämä ennakkoluulot ja vinkumiset.

Mikään ei saa voimaantunutta naista ilakoimaan kuin ajatus siitä, että "miehen armoilla" ollut nainen saisi köniinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmista kokevat tehtävänsä kotona lasten kanssa hyvinkin mielekkääksi ja antoisaksi.

Tämä ei ole kotirouvana elämää, vaan kotiäidin.

Kotirouva elää miehensä rahoilla ja edustaa miehen rinnalla, on verkostoitunut, tapaa ystäviä ja on hyväntekeväisyys järjestöissä ja  mukana kaupungin  seurapiiri sä. Perheessä on lastenhoitajat, siivoojat ja autonkljettajat. 

En arvostele enkä kadehdi mutta ihan pienenä vihjeenä, että kotirouvan on hyvä varmistaa tavalla tahi toisella, millä tulee toimeen sitten kun/jos suhde katkeaa ja jää tyhjän päälle.

Äitini oli sitä ikäluokkaa, että oli kotityössä koko ikänsä. Eläke oli hurjan pieni siitä huolimatta, että hän oli maksanut säntillisesti maatalousyrittäjän eläkemaksut. Hänet ja meidän tytärten kouluttautumisen pelasti varhain kuolleen isän jättämä omaisuus.

Mitä tekee onnellinen kotirouva, jos työeläkettä ei kertynyt eikä mies jättänyt kunnon perintöä? Tai jos elettiin avoliitossa, mies kuoli, ei ollut testamenttia tai testamenttasi omaisuutensa ihan jollekin muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vanhatpiiat ja mahot naiset kadehtivat eniten kotirouvia, joilla vieläpä omatekemiä lapsia ja kaiken lisäksi oman rakkaan miehen kanssa yhteisiä. 

Painukaa vaan töihinne niillä matalilla palkoillanne tai olkaa työttömänä kelan elätteinä. Ja muistakaa katkerina kadehtia elämänne valuessa hukkaan. 

Kyllä siltä kateudelta suojaa tarinat parhaat päivänsä nähneistä trad wifeista, jotka joutuvat tyhjän päälle kun elättäjä päättää lopettaa työsuhteen ja vaihtaa nuorempaan.

Kiva kun nämä jenkkien ilmiöt leviävät somesta kaikkialle, missä osataan englantia. Täällä tavallinen mies ei tienaa 100k kuten Jenkeissä, eikä nainen saa puolta miehen rahoista erossa. Mutta onnea siihen tradwifeilyyn jonkun 40k tienaavan perusinsinöörin kanssa.

Tämä on väärin. Naisten tulisi tehdä kaikki työt. He ovat vapautuneita ja voimakkaita.

Vierailija kirjoitti:

En arvostele enkä kadehdi mutta ihan pienenä vihjeenä, että kotirouvan on hyvä varmistaa tavalla tahi toisella, millä tulee toimeen sitten kun/jos suhde katkeaa ja jää tyhjän päälle.

Äitini oli sitä ikäluokkaa, että oli kotityössä koko ikänsä. Eläke oli hurjan pieni siitä huolimatta, että hän oli maksanut säntillisesti maatalousyrittäjän eläkemaksut. Hänet ja meidän tytärten kouluttautumisen pelasti varhain kuolleen isän jättämä omaisuus.

Mitä tekee onnellinen kotirouva, jos työeläkettä ei kertynyt eikä mies jättänyt kunnon perintöä? Tai jos elettiin avoliitossa, mies kuoli, ei ollut testamenttia tai testamenttasi omaisuutensa ihan jollekin muulle.

Oletko tosiaan noin ylimielinen, että luulet muiden tarvitsevan sun vihjeitä? Mistä päättelit, ettei nuo kotirouvat ole miettineet ihan itse omilla aivoillaan? Mistä päättelit, että ne tarvii sun vihjeitä? Onko ne niin tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmista kokevat tehtävänsä kotona lasten kanssa hyvinkin mielekkääksi ja antoisaksi.

 

Tämä ei ole kotirouvana elämää, vaan kotiäidin.

Kotirouva elää miehensä rahoilla ja edustaa miehen rinnalla, on verkostoitunut, tapaa ystäviä ja on hyväntekeväisyys järjestöissä ja  mukana kaupungin  seurapiiri sä. Perheessä on lastenhoitajat, siivoojat ja autonkljettajat. 

Naisten vika, kun ovat polkeneet työmarkkinat tällaiseen globaaliin ahdinkoon, ettei täällä köyhässä periferiassa ole korkeallakaan osaamisella tai edes sukuperinnöllä varaa autonkuljettajaa, saati kamaripalvelijaan. Presidentillä on, mutta senkin maksaa valtio naisten verorahoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En arvostele enkä kadehdi mutta ihan pienenä vihjeenä, että kotirouvan on hyvä varmistaa tavalla tahi toisella, millä tulee toimeen sitten kun/jos suhde katkeaa ja jää tyhjän päälle.

Äitini oli sitä ikäluokkaa, että oli kotityössä koko ikänsä. Eläke oli hurjan pieni siitä huolimatta, että hän oli maksanut säntillisesti maatalousyrittäjän eläkemaksut. Hänet ja meidän tytärten kouluttautumisen pelasti varhain kuolleen isän jättämä omaisuus.

Mitä tekee onnellinen kotirouva, jos työeläkettä ei kertynyt eikä mies jättänyt kunnon perintöä? Tai jos elettiin avoliitossa, mies kuoli, ei ollut testamenttia tai testamenttasi omaisuutensa ihan jollekin muulle.

 

Oletko tosiaan noin ylimielinen, että luulet muiden tarvitsevan sun vihjeitä? Mistä päättelit, ettei nuo kotirouvat ole miettineet ihan itse omilla aivoillaan? Mistä päättelit

Kyllähän ne on aika tyhmiä :D