Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä.

Kyse on vain marginaali-ilmiöstä, joka saa muutaman aktiivisen henkilön ansiosta palljon näkyvyyttä somessa.

Näillä tradtyypeillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin somettaminen. Siksi ehtivät julkaisemaan runsaasti ja tykkäämään toistensa julkaisuista. Se saa ilmiön näyttämään kokoansa suuremmalta.

Voi vttu ja nörttiukothan on niin tampioita että ottaa itseään kotona someen päivät kuvaavan hikiperseen elätettäväkseen

"Tässä on tietty arvokkuus". No sitäpä kun siinä ei tippaakaan ole. 

Tuo on vain tyhjäpäiden tekosyy olla tekemättä mitään. (Mikä olikaan peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo? Lukion?)

Haluaisiko kukaan, joka on oikeasti älykäs ja lahjakas, heittää kaikki lahjansa hukkaan, ja vain syödä suklaata kaiket päivät. No ei. Yleensä  sellaisia ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa opiskella asioita ja tehdä työtä. Joko ihan oman ammatillisen kunnianhimon vuoksi tai yhteiskunnan rakentamiseksi tai molempia. 

Taitaa "ilmiö" olla lähinnä kohulehtien palstoilla ja maga-porukoiden influenssereiden aivopesutiktokissa...ja mitäpä siinä, jos joku tykkää.

Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi.

Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista.  

Olen huomannut, että eniten kotirouvia kadehtivat etenkin naiset, joilla itsellään ei ole nykytilanteessakaan, eikä edes ole koskaan  ollutkaan mahdollisuuttakaan vaihtoehtoisesti ryhtyä kotirouvaksi miehensä elätettäväkseen.

Aivan pariskunnan keskinäinen  yksityisasia, jääkö puoliso kotiin vai meneekö töihin. Ei kuulu muille.

Tuskin tekevät edes ruokaa tai siivoavat muuta kuin sen instakuvan oton verran.

Vierailija kirjoitti:

Voi vttu ja nörttiukothan on niin tampioita että ottaa itseään kotona someen päivät kuvaavan hikiperseen elätettäväkseen

Ei pahalla, mutta kateus paistaa läpi sun viesteistä

Vierailija kirjoitti:

Kyse on vain marginaali-ilmiöstä, joka saa muutaman aktiivisen henkilön ansiosta palljon näkyvyyttä somessa.

Näillä tradtyypeillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin somettaminen. Siksi ehtivät julkaisemaan runsaasti ja tykkäämään toistensa julkaisuista. Se saa ilmiön näyttämään kokoansa suuremmalta.

Toistaiseksi. Veikkaan et ei mee kauaa kun paatuneet feministit kailottaa miten se on naisten etuoikeus jäädä kotiin ja miten naiset ja miehet on tässä eri asemassa.

Missään ne ei ole koskaan olleet johdonmukaisia. Aina on heiluttu laidasta laitaan muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi.

Mutta siis haluisin

Täytyy miehen maksaa mulle ns. palkkaa kotona olosta niin suostun. Ja luulen, että tämä onnistuu.

Nostaa päätään = ennen noita oli 0.01% ja nyt 0.02%.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä on tietty arvokkuus". No sitäpä kun siinä ei tippaakaan ole. 

Tuo on vain tyhjäpäiden tekosyy olla tekemättä mitään. (Mikä olikaan peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo? Lukion?)

Haluaisiko kukaan, joka on oikeasti älykäs ja lahjakas, heittää kaikki lahjansa hukkaan, ja vain syödä suklaata kaiket päivät. No ei. Yleensä  sellaisia ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa opiskella asioita ja tehdä työtä. Joko ihan oman ammatillisen kunnianhimon vuoksi tai yhteiskunnan rakentamiseksi tai molempia. 

Höpö höpö. Et vaan itse voi.

Onneksi olen tavis eikä ollut mahdollisuutta valita noin typerää strategiaa.

Olen 45-vuotias nainen, jolla kolme lasta ihanan Miehen kanssa. Tunnen itseni erinomaiseksi. Katson peiliin ja näen timmin vartalon, joka kertoo tarinaa omasta huolenpidostani. Rinnat ovat kiinteät ja pakarat muotoillut, ja se saa minut hymyilemään. Minä olen ylpeä siitä, että olen panostanut itseeni.

Aamuni alkaa varhain. Herään ennen auringon nousua, ja ensimmäinen asia, jonka teen, on venytellä. Kehoni tarvitsee tätä aikaa herätäksesi. Joogaharjoitus rauhoittaa mielen ja valmistaa minut päivään. Tiedän, että liikunta on avain hyvinvointiin, joten nautin siitä, että voin ulkoilla ja liikkua luontoon. Juoksen usein lähimetsässä, tunnen tuulen kasvoillani ja sydämeni sykkii rytmikkäästi. Se on vapauttavaa.

Joka päivä diplomi-insinööri mieheni halaa minua ja antaa suudelman. Ihanaa seksiäkin on pari kertaa viikossa.

Ruoka on myös tärkeä osa elämääni. Valmistan itse terveellisiä aterioita, joissa on runsaasti vihanneksia, proteiinia ja hyviä rasvoja. Nautin kokkaamisesta ja kokeilen mielelläni uusia reseptejä. Syön tietoisesti ja nautin jokaisesta suupalasta. On tärkeää huolehtia kehosta, mutta myös sielusta.

Sosiaalinen elämäni on aktiivista. Tapaan ystäviäni säännöllisesti, ja meillä on yhteisiä harrastuksia, kuten tanssia ja vaellusta. Ystävyyssuhteet rikastuttavat elämääni ja tuovat siihen iloa. Yhdessä nauraminen ja jakaminen ovat asioita, joita arvostan syvästi.

Olen oppinut, että ikä on vain numero. Se, miten näen itseni ja miten pidän huolta itsestäni, määrittää sen, miltä minusta tuntuu. Olen ylpeä kehostani ja siitä, mitä olen saavuttanut. Tämä on minun aikani loistaa, ja aion antaa mieheni yhä nauttia siitä täysin rinnoin.

"Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä."

Aivan hyvin saattoi olla isäsi mielestä. Seksuaalinen viehättävyys kun on lopulta aika paljon muutakin kuin mitä sillä nykyään tarkoitetaan. Ennen miehet eivät vielä vain olleet pilanneet seksuaalisuuttaan pornolla joten haluttavuus ymmärrettiin vähän kokonaisvaltaisemmin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässä on tietty arvokkuus". No sitäpä kun siinä ei tippaakaan ole. 

Tuo on vain tyhjäpäiden tekosyy olla tekemättä mitään. (Mikä olikaan peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo? Lukion?)

Haluaisiko kukaan, joka on oikeasti älykäs ja lahjakas, heittää kaikki lahjansa hukkaan, ja vain syödä suklaata kaiket päivät. No ei. Yleensä  sellaisia ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa opiskella asioita ja tehdä työtä. Joko ihan oman ammatillisen kunnianhimon vuoksi tai yhteiskunnan rakentamiseksi tai molempia. 

Höpö höpö. Et vaan itse voi.

 

 

Höpö höpö itsellesi. Itselleni olisi ihan käsittämätön ajatus vain oleskella elättinä. Ja koska sua kuitenkin kiinnostaa, niin miehelläni on todella hyvät tulot. Itsellänikin on:-)

Olen keski-ikäinen nainen ja naimisissa DI:n kanssa jo kaksikymmentä vuotta. Valitsin puolison koulutuksen perusteella. Ja suosittelen samaa sinullekin.

"Elättinä"? Sitäkö sun äitisi oli siun silmissäs? Onpa halveksiva tapa suhtautua

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen nainen ja naimisissa DI:n kanssa jo kaksikymmentä vuotta. Valitsin puolison koulutuksen perusteella. Ja suosittelen samaa sinullekin.

Et ole. Olet turha trolli ja spämmit tätä samaa paskaa palstalle jatkuvasti.