Lue keskustelun säännöt.
VOIMAT LOPPUVAT lapseni kanssa. Mikä avuksi?
08.03.2007 |
Olen hoitanut tätä sisarussarjaa kotona. Vanhin lapsistani on aina ollut hyvin vaativa. Vauvasta asti. Mikään ei riittänyt. Kaikkea yritettiin, mutta aina vain itki, huusi ja marisi. Nyt on 4.5 vuotias ja vaatii kaiken edelleen. Vähempi ei riitä, ja on aina saanut huomiota enemmän kuin muut sisaruksensa juuri vaativuutensa takia.
En ymmärrä mitä tekisin. Jos en koko ajan viihdytä tai ole läsnä henkisesti, tappelee veljensä kanssa. Mahdottomasti pätkii ja mäiskii ja on aivan holtiton. Nyt pienempi on alkanut antamaan takaisin jonkin verran mutta silti saa liian usein tällejä isommalta. En ehdi koko ajan leikittää ja olla erotuomarina kun on kaikki kotityötkin yksin tehtävänä. Ei ole miestä tekemässä niitä.
Jo Frostin neuvot on testattu, mutta mikään ei auta hetkeä kauempaa ja kotona on ainainen uuvuttava melske tai joku riita jostain typerästä. Olen niin väsynyt tähän lapseeni että tänäänkin oikein tärisin raivosta kun suutuin hänelle. Tarhapaikkaa ei heru, kysyin sitä, koska olen pienempien kanssa kotona.
Auttakaa joku, miten voin antaa enää kenellekään mitään, kun yhteen lapseen menee 150% ajasta?? Kerho 2 kertaa viikossa ei taida tähän tyyppiin paljon auttaa.
Pitääkö laittaa pienemmät nyt hoitoon että saan tuon hunnipäällikön tarhaan päiviksi ja edes hetken edes joskus levätä?
Kommentit (43)
kai se ny jatkaa vaativuuttaan kun tietää että saa mitä haluaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3,5v ja vauva. Meininki on ihan samanlaista kuin teillä ja myös mieheni on päivät töissä, joten olen yksin lasten kanssa päivät.
Nämä oireet kuvaavat TÄYDELLISESTI myös meidän tyttöä :( :
Vierailija:
muutosvastarintaisuusjumittuu yhteen asiaan, siirtyminen uuteen toimeen vaikeaa, on aina viimeinen ja saa pyytää vaikka miljoona kertaa
omatoimisuus monesti hukassa, syömiset, pukemiset, lähtemiset tosi vaikeita, mankuu aikuista tekemään puolesta tai jää tekemättä. Osaa tehdä näitä asioita, ei vain saa aikaan.
unohtuu omiin juttuihinsa ja lähtemisiin ym. kuluu tuhottomasti aikaa.
kapea kiinnostuksen kohde, joka hallitsee kaikkea leikkimistä
ei viihdy lapsiseurassa eikä oikein kaipaa muita lapsia, aikuisista pitää kovasti
puhuu hyvin asiallisesti, " luennoi" mielellään asioista muille
Juuri nelivuotiaana poika tajuaa olevansa erilainen kuin äiti sukupuolensa johdosta, ja tarvitsee kovasti samaistumiskohdetta - isää tai muuta mieshenkilöä. Jos isä on aina töissä, pojallasi ei ole tällaista kohdetta ja isän läsnäolon puute voisi ehkä aiheuttaa nuo " ongelmat" käyttäytymisessä ja yleisen tyytymättömyyden. Viettääkö isä pojan kanssa kahdenkeskistä aikaa tehden " poikien" juttuja? Jos ei, voisitteko kokeilla vaikka kuuriluontoisesti, onko isän huomion lisääntymisellä vaikutusta poikaan?