Mikä sai teidät varmaksi siitä, että haluat /et halua lapsia?

Tiesin jo 19-vuotiaana, että haluan lapsia. En edes ollut seurustellut tuossa iässä kenenkään kanssa.

Ei ollut koskaan semmoista varmuutta. Ei vaan koskaan ollut sellaista oloa, että täytyisi saada lapsia, ja siinä sitten meni lapsentekoikä ohi. Sitten vaan kun ikää oli jo jotain 40, niin todettiin, että me näköjään ei hankittu lapsia, ei haluttu tarpeeksi. Minusta se on ihan hyvä niin, että jos ei kerran tunne mitään erityistä tarvetta lapsia tehdä, jättää tekemättä. Mutta ei meillä ollut missään vaiheessa myös mitään ehdottomasti ei lapsia -juttua, ja jos vahinkoraskaus olisi alkanut, lapsi olisi ehdottomasti pidetty.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo 19-vuotiaana, että haluan lapsia. En edes ollut seurustellut tuossa iässä kenenkään kanssa.

Saitko lapsia?

Se että ihmisiä on jo liikaa.

Ei ole koskaan ollut mitään halua hankkia lapsia.

N45

En saa saa lapsia mutta kalastelin yh miehen jolla on 3 lasta.  🌳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo 19-vuotiaana, että haluan lapsia. En edes ollut seurustellut tuossa iässä kenenkään kanssa.

Saitko lapsia?

Sain kaksi lasta, haaveissa oli kolme ja miehellä neljä. Erottiin, joten kahteen jäi.

Tämän maailman seuraaminen. Me todettiin miehen kanssa, että maailma on menossa huonoon suuntaan, ja myös että jos lapset perii meidän ominaisuudet kuten aika todennäköistä on, he eivät tule siinä maailmassa kovin hyvin pärjäämään. Joten päätettiin ettei tehdä tänne uusia ihmisiä kärsimään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan ollut mitään halua hankkia lapsia.

N45

Kiitos, kun vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan ollut mitään halua hankkia lapsia.

N45

MAHO 

Mulle taas oli aina selvää että ei lapsia ikinä. Ei ole koskaan käynyt edes mielessä, harkinnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Se että olette tuon ikäisiä ja haluatte täältä palstalta vastauksia niin eiköhän se todista että parempi olla ilman jälkeläisiä. 

Mistä moinen negatiivisuus on peräisin? Tämähän on aihe vapaa eli saa kysyä melkein mitä vain.

Ajattelin aina, että haluan paljon lapsia. Lopulta sain esikoisen 21-vuotiaana. Sen jälkeen aloin opiskella,  sitten piti tehdä töitä.

Nautin lapsen seurasta ja kas vain hän lähti kouluun. Tuli jonkinlainen 30 kriisi, että sisarus ja lisää kapsiq. Elämämme oli kuitenkin niin tasapainossa ja helppoa, ettei alettu tuota pakkaa sotkemaan. Turvaverkostot oli aika olemattomat siihen aikaan  

Olemme jo nelikymppisiä, lapsi aikuistumassa ja kotoa lähdössä kohta. Oli kuitenkin mahtavaa kokea lapsiarki.  Ollaan nykyisin tukivanhempia:)

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas oli aina selvää että ei lapsia ikinä. Ei ole koskaan käynyt edes mielessä, harkinnassa. 

Oisko testot liian koholla naiseksi? Puuttuu se vauvakuume 

Mieti toisinpäin. Miksi haluaisitte lapsia? Keksittekö syytä siihen?

Halusin elämältäni niin paljon muuta, sellaista mitä en lapsiperhe-elämässä olisi voinut toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo 19-vuotiaana, että haluan lapsia. En edes ollut seurustellut tuossa iässä kenenkään kanssa.

Saitko lapsia?

Sain kaksi lasta, haaveissa oli kolme ja miehellä neljä. Erottiin, joten kahteen jäi.

 

Mies löysi paremman. 

Haluaisin, mutta en voi koska paha maailma.

Vierailija kirjoitti:

Halusin elämältäni niin paljon muuta, sellaista mitä en lapsiperhe-elämässä olisi voinut toteuttaa.

Aika moni väittää ettei lapsen saanti estä mitään... eikä muuta elämää mitenkään. Ne onkin ehkä enimmäkseen miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan ollut mitään halua hankkia lapsia.

N45

Sama.

Melkein vielä ajatuksella "suurin katastrofi mikä voisi sattua" jos vaikka vahinko meinaisi käydä.

Aattelin ihan jo lapsena näin.  Samaa aattelen vieläkin, 60+ on ikä. (Naimisissa kylläkin olen)