Hesari: Uusi vaimo sängyssä vanha vaimo hoivakodissa
Hesari kuvaa tänään juttua missä 77v mies nukkuu yöt Irman 74v kanssa. Pari on hyvin onnellinen ja nukkuu käsi kädessä. En tiedä ovatko lapset hyvaksyneet.
Ymmärrettävää.Muistisairas hoivakoti vaimo ei ymmärrä. Mies on jo niin iäkäs että kannattaa ottaa uusi ennen kuin kuolee. Miesten keski ikä liene 78v. Saa muutaman vuoden nauttia irmoista.
Mieheni sanoi tekevänsä samoin jos muistisairastun.
Mietin vain että mahtaa irmat tuntea olonsa kiusaantuneeksi.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on juuri tätä nykyaikaa. Vanhat ja sairaat saa hylätä, koska kaikilla on koko ajan oltava oikeus onneen.
En jaksanut lukea juttua, mutta monesti näissä kuvioissa nimenomaan ei hylätä. Pysytään naimisissa, käydään tapaamassa, huolehditaan että saa hyvää hoitoa, pidetään kädestä ja silitetään hiuksia. Mutta kun muistisairas ei enää pysty jakamaan minkäänlaista kumppanuutta, ei välttämättä edes tunnista, ihminen jää todella yksin. Ehkä vuosikausiksi. Ketä se satuttaa, jos siinä tilanteessa lähentyy jonkun toisen kanssa?
Eletään iloista elämää elävän puolison rahoilla 🥰😍
Olisiko parempi että masennutaan yksinäisyydestä ja kerrytetään hoivakoti- ja hautajaiskuluja lukuun ottamatta maksimsalinen perintö jälkipolville jotka elää omaa vapaata elämäänsä ja keskenään kritisoi sitä kun puolisolleen ventovieraaksi muuttunut vanhus ei jaksa käydä esittelemässä itseään vaimolleen enää joka ikinen päivä?
Vierailija kirjoitti:
Jos 74v Maija ottaisi Paavon 74v kotiinsa kun vanha miehensä on hoivakodissa ei hyvaksyttaisi.
Päinvastoin, tämä olisi rohkeaa ja ansaittua, jopa ihailtavaa. Nyt Ismo on vain iljettävä ja hirveä kusipää.
Jos itse alzheimer potilaana joskus vietän viimeiset elon aikani hoivakodissa, niin todellakin toivon vaimoni löytävän uuden loppuelämän kumppanin vierelleen pian. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan enää ymmärtäisi mistään mitään. Olisin vain elävä kuollut.
M55
Vierailija kirjoitti:
Miehenä hyväksyn artikkelin idean. Mutten toisinpäin että vaimo ottaa uuden miehen.
Perustele.
Taas muistutus siitä että miehet ei ihan oikeasti rakasta naisia, vaan haluavat vain täytellä omia tarpeitaan. Surullista että naiset näihin vielä hairahtuu ja kuvittelee olevansa miehelle arvokkaita ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on juuri tätä nykyaikaa. Vanhat ja sairaat saa hylätä, koska kaikilla on koko ajan oltava oikeus onneen.
En jaksanut lukea juttua, mutta monesti näissä kuvioissa nimenomaan ei hylätä. Pysytään naimisissa, käydään tapaamassa, huolehditaan että saa hyvää hoitoa, pidetään kädestä ja silitetään hiuksia. Mutta kun muistisairas ei enää pysty jakamaan minkäänlaista kumppanuutta, ei välttämättä edes tunnista, ihminen jää todella yksin. Ehkä vuosikausiksi. Ketä se satuttaa, jos siinä tilanteessa lähentyy jonkun toisen kanssa?
Eletään iloista elämää elävän puolison rahoilla 🥰😍
Olisiko parempi että masennutaan yksinäisyydestä ja kerrytetään hoivakoti- ja hautajaiskuluja lukuun ottamatta maksimsalinen
Olisi, jos ei osata erota ensin vaan käytetään sairasta hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä hyväksyn artikkelin idean. Mutten toisinpäin että vaimo ottaa uuden miehen.
Perustele.
Odotan vastaustasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse alzheimer potilaana joskus vietän viimeiset elon aikani hoivakodissa, niin todellakin toivon vaimoni löytävän uuden loppuelämän kumppanin vierelleen pian. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan enää ymmärtäisi mistään mitään. Olisin vain elävä kuollut.
M55
Minä taas otan avioeron siinä vaiheessa, jos muistisairaus todetaan. Uusiopari tuhlatkoot omia rahojaan humputteluun, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse alzheimer potilaana joskus vietän viimeiset elon aikani hoivakodissa, niin todellakin toivon vaimoni löytävän uuden loppuelämän kumppanin vierelleen pian. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan enää ymmärtäisi mistään mitään. Olisin vain elävä kuollut.
M55
Sama. Haluaisin toisen jatkavan elämäänsä, eikä jumiutuvan minuun. Ollaan tästä pari kertaa vaimon kanssa puhuttukin, että tälläisessä tilanteessa sen terveeksi jäävän tulee jatkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse alzheimer potilaana joskus vietän viimeiset elon aikani hoivakodissa, niin todellakin toivon vaimoni löytävän uuden loppuelämän kumppanin vierelleen pian. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan enää ymmärtäisi mistään mitään. Olisin vain elävä kuollut.
M55
Sama. Haluaisin toisen jatkavan elämäänsä, eikä jumiutuvan minuun. Ollaan tästä pari kertaa vaimon kanssa puhuttukin, että tälläisessä tilanteessa sen terveeksi jäävän tulee jatkaa eteenpäin.
Ota huomioon että lapset ei välttämättä hyväksy toisen vanhempansa hylkäämistä, hyväksikäyttöä ja irstailua. Saattaapi se uusiosiippakin kuolla ja sitten ei ole lapsistakaan seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Monet Vanhukset ovat kovin yksinäisiä , kun kulkeminen rajoittuu vaivojen myötä . Omaisia ei kiinnosta. Vuosikymmenten ystävä on pysyvästi poissa kotoa.
Kannattaa miettiä, ennen kuin arvostelee, että kuinka paljon kukin tahoillaan viettää aikaa suvun vanhusten kanssa. Ja pohtia, onko se sittenkään niin väärin, jos vanhus on löytänyt kaverin.
Juu, ja tiedetään, 74v ei ole kovin vanha viellä. Mutta seuran haku vaikeutuu vuosi vuodelta.
No onhan tuo 74 jo vanha vanhus. Enää pari vuotta keskimäärin elinaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse alzheimer potilaana joskus vietän viimeiset elon aikani hoivakodissa, niin todellakin toivon vaimoni löytävän uuden loppuelämän kumppanin vierelleen pian. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan enää ymmärtäisi mistään mitään. Olisin vain elävä kuollut.
M55
Sama. Haluaisin toisen jatkavan elämäänsä, eikä jumiutuvan minuun. Ollaan tästä pari kertaa vaimon kanssa puhuttukin, että tälläisessä tilanteessa sen terveeksi jäävän tulee jatkaa eteenpäin.
Ota huomioon että lapset ei välttämättä hyväksy toisen vanhempansa hylkäämistä, hyväksikäyttöä ja irstailua. Saattaapi se uusiosiippakin kuolla ja sitten ei ole lapsistakaan seuraa.
hylkääminen, hyväksikäyttö ja irstailu
voi elämä kuin voi olla kapeakatseista!!!
En hyväksyisi. Jos mies tekisi noin kun olen muistisairas, olisi parempi että eroaisi ensin.
Joidenkin mielestä muistisairasta saa kohdella miten vaan, ettei tämä tajua mitään. Ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto pitäisi voida lopettaa kun toinen sairastuu. Ja voi ottaa uuden onnen.
Omaisuus jaettaisiin. Nythän Hesarin Irma loisii vanhan vaimon omaisuudessa. Jos asuvat vuokralla niin yks Haile.
Nojaa. Ainahan ne uudet puolisot hyötyvät siitä edellisen avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. Ellei ole tyhjätaskun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse alzheimer potilaana joskus vietän viimeiset elon aikani hoivakodissa, niin todellakin toivon vaimoni löytävän uuden loppuelämän kumppanin vierelleen pian. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan enää ymmärtäisi mistään mitään. Olisin vain elävä kuollut.
M55
Minä taas otan avioeron siinä vaiheessa, jos muistisairaus todetaan. Uusiopari tuhlatkoot omia rahojaan humputteluun, ei minun.
Ja sinusta huolehtii... kuka?
Mutta tietysti se raha on tärkeintä. Jää sitten enemmän perintöä.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi. Jos mies tekisi noin kun olen muistisairas, olisi parempi että eroaisi ensin.
Etkö haluaisi että mies kuitenkin huolehtisi sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Lapset hyväksyivät Hesarissa liiton. Voivat pitää uutena äitinaan kun oma mätänee hoivakodissa.
Mieshän on charmikas ja mummot uneksii
Ovatkohan lapset ihan kuutamolla?
Eikä eletä, muistisairas puoliso kuoli v.2022. Naimisiin pari meni pari kuukautta sitten.