Miesystävä teki kalliin hankinnan ja nyt hänellä ei ole enää varaa mihinkään muuhun

Vierailija kirjoitti:

Monikohan antaa itsestään suhteen alussa valheellista kuvaa ja sitten kun sitä ei enää pitkän päälle jaksa pitää yllä, niin tulee tällaisia aloittajan tapaisia tilanteita. Ei kiinnosta keikat eikä naisen seura ja kun aina on haaveillut mopolla flexaamisesta niin nyt se on prioriteetti #1.

Eihän se sinunkaan miehesi mitään valheellista kuvaa antanut, vaan mielenkiinnon kohteet muuttui.

Sen sijaan ongelmaksi kyllä näen tuonkin, että toisen haaveet ovat jotain typerää ja pinnallista. Esimerkiksi moottoripyörä ostetaan vain fleksaamiseen, eihän se suinkaan voi olla kenenkään pitkäaikainen haave. Ja vaikka olisikin, niin huono have verrattuna keikoilla käymiseen.

Mä ihmettelen ihmisiä, jotka seukkailee vuoden ja on sen jälkeen tietävinään, kuka ja mikä se toinen on kaikilta puoliltaan. Ihmisen on aika vaikea tuntea itseään edes täysin, saati sitten toista. Kyllä mä suoraan sanottuna noin vähäisen tuntemisen

antoipahan ja on asian itse tunnustanut. Hän näkee asia niin, että "jokainen haluaa aluksi antaa itsestään hyvän kuvan". Ei ole maailman suurin asia meidän tapauksessa, muttta kuvittelisin että on melko yleistä yhtäkaikki että kumppaniiin joutuu sitten suhteen arkiintuessa joltain osin pettymään kun alku on antanut ymmärtää jotain muuta.

"Mutta moni (onneksi) vaatii, että mies vaikuttaa olevan taloudellisessa tilanteessa, joka ei anna aihetta huoleen. Jos rahaa ei ole mihinkään "ylimääräiseen" tuttavuuden alussa monilla käynee mielessä mihin raha menee. Esimerkiksi ulosotossa olevat tai uhkapelaajat moni haluaa kiertää kaukaa eikä myöskään "tili tyhjäksi heti"-mentaliteetti ole yleensä suosiossa tai lainan ottaminen huvimenoihin eli muuhun kuin asuntoon (tästä ilmeisesti on ap:n tilanteessa kyse). Kyllä siinä hälytyskellot soivat yhdellä jos toisellakin jos ihminen on töissä mutta rahaa ei ole. Ja jos henkilö kertoo, että laittoi kaikki rahansa "mopoon" ja otti vielä velkaakin päälle, se ei välttämättä ole mikään meriitti. Vaikka rahat eivät nykypäivänä useinkaan ole yhteisiä, todella moni (niin nainen kuin mieskin) haluaa, että kumppanin taloudellinen tilanne on "terve"."

Av palstalla sekä inkkelit että mammat kertovat kilvan, että raha se on joka ratkaisee. Varmasti näin usei onkin. 

Jos nyt kuitenkin aikuisiällä deittailee kevyemmin, niin en katso levani tilivelvollinen kenellekään - sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Voitte inttää niin paljon kuin haluatte, mutta ei minulla ole ollut vaikeuksia lyhyissä suhteissa viettää aikaa mm. lenkkeilen, teidenäyttelyissä, kotona leffaa katsoen ja yhdessä kokaten. 

Naisten haaste on se, etteivät he juuri deittaile naisia. Eli ei kannata projisoida omia vaatimuksia kaikkiin naisiin. 

Vierailija kirjoitti:

"

Kirjoitit: "tämä yrittää toistaa saman kaavan. Vaikka lapsia ja yhteistä taloutta ei ole, ajan käytöstä päättää nainen samoin kun sinun rahankäytöstä. Miksi ihmeessä mies enää tähän suostuisi?"

Minkä saman kaavan se nainen sitten yrittää toistaa? Lasten tarpeet tuli "tottakai ensin" -mutta mikä sitten oli se kaava jota naiset viekkaudella ja vääryydellä yrittävät?"

Koko ketju on aiheesta, mies ei saa tehdä hankintaan, koska seurustelukumppani ei halua. Mikä sulta meni tässä ohi? Sinä et ymmärtänyt avausta?

Se on juuri se kaava, jossa miehen oletetaan parisuhteessa luopuvan omasta ajasta ja rahasta. 

Ei, tämä ei ole mitenkään kaikkien naisten tapa ajatella, mutta kuten palstamammat osoittavat, ei mikään harvinainenkaan. 

Eli suoraan - jos haluat ostaa asian X, en kysy siihen lupaa naiselta, jonka kanssa olen käynyt pari kertaa keikoilla. En vaika olisimme yöpyneet samas

vuosi on seurusteltu, mutta mies ei saa kakaistua suustaan, että 'hei tää keikkailu ja kaikki on ollut tosi kivaa, mutta minä ole ajatellut hankkia itselleni moottoripyörän ja sen jälkeen mulla ei ole rahaa mihinkään muuhun kuin moottoripyöräilyyn, herättääkö tämä mitä ajatuksia sinussa?' Ja kokemuskesta arvaan jo senkin miksi ei ole asiaa kertonut etukäteen. Valinnut heittää kolikkoa mieluummin kuin ottaa riski ettei olekaan selkärankaa perustella ja pitää kiinni omista haluistaan jos toinen uhkaa sen vuoksi erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta huolimatta jokaisella saa olla omat kiinnostuksenkohteet ja preferenssit, miten käyttää vapaa-aikaan varatun rahan. Mies arvotti hankintansa korkeammalle kuin hotellit ja keikat, kun molempiin ei ole varaa. Teette jotain halvempaa arjesta irrottautumista sitten.

Ei kukaan ole sanonut etteikö saisi mutta olisi järkevää jo alunperin "ottaa" vain sellainen puoliso, jonka toiveet sopivat omiin toiveisiin edes kohtalaisesti. Ihan oikeasti, kuinka hyvin onnistuisi parisuhde, jossa toinen haluaa asua Peräkorvessa ja mökin ja kuusi lasta sekä toimia marsunkasvattajana ja toinen haluaa tehdä uraa ulkomailla, asua Australiassa, Japanissa ja Monacossa, ei lapsia tai lemmikeitä ja laittaa rahansa taidekokoelmaan. Järkeä saa ja kannattaa käyttää. 

Ja unohdat, että sillä toisella puolisolla on myös oikeus omiin preferenss

Mulla ex mainosti etsivänsä naista, jonka kanssa voisi spontaanisti tehdä kaikkea kivaa. Vaikka lähteä autolla naapurikaupunkiin katsomaan mitä löytyy tai viettää lauantai ihan vaan kaupungissa kävellen, jossa keksitään lennosta tekemistä.

Olin tietysti innoissani, kun pidän itse spontaaneista pikkujutuista. Keikollakin on kuulemma kuva käydä ja tykkää matkustaa ulkomaille.

No todellisuudessa spontaanius ei ollutkaan exälle hyvä. Kitisi ja narisi, että miks me ollaan täällä, miks ei oo mitään suunnitelmia, miks pitää... Yhdelle keikalle, jossa soitti molempien pitämä bändi, hankin liput ja exä törötti siellä närkästyneenä ja tylsistyneenä koko keikan. Arvattavissa on että ei käyty kertaakaan ulkomailla:D

Houkutti enemmän kitaran rämpytys ja leffat sipsien kanssa kotona,ja kaverien kanssa kaljalla istuminen. Oli työssäkäyvä, kirjoja lukeva, normaali mies, ei edes mikään laitapuolen työtön pummi.

antoipahan ja on asian itse tunnustanut. Hän näkee asia niin, että "jokainen haluaa aluksi antaa itsestään hyvän kuvan". Ei ole maailman suurin asia meidän tapauksessa, muttta kuvittelisin että on melko yleistä yhtäkaikki että kumppaniiin joutuu sitten suhteen arkiintuessa joltain osin pettymään kun alku on antanut ymmärtää jotain muuta.

Kuten sanoinkin, aivan näin. Jokainen joutuu pettymään toiseen ja aika usein itseensäkin. Kun pidempään olla yhdessä, alkaa paljastua se, mitä oikeasti on verrattuna siihen, kuka tahtoi olla. Ja olihan miehelläkin motivaatiota ja mahtoiko hän oikeasti tietää sen lopahtavan, kun hiihtotapahtuma on ohi. Ehkä tiesi ja olisi voinut olla tarkempi kertomuksessaan.

Kuherruskuukausi on nimensä veroinen ja sen päätyttyä voi vasta tietää, onko toisessa jotain, miksi kumppanuutta tahtoo jatkaa. Apllä näemmä ei ole, jos ei käydä keikoilla, joten voi tietysti kysyä, mikä nykyisessä kumppanissa edes viehättää. Onko se persoona todella vaiko se, että saa kivaa keikkaseuraa.

Kyllä huomaa tästäkin keskustelusta että ihmisillä on asiat ihan helvetin hyvin, mutta silti pitää piipittää joka asiasta. 

Raha, raha, raha samalla kuitenkin ihmetellään kuinka ihmiset ovat ahdistuneita ja masentaa enemmän kuin koskaan. 

Ei muutakun pilleriä naamaan ja rahaa hankkimaan kyllä se elämä taas joskus hymyilee!

Itse kyllä kävin kumppanin kanssa keskustelun otanko kesämökin ennakkoperintönä vastaan vai en, vaikka meillä on molemmilla täysin omat rahat. Tottakai! Tiesin hyvin, että se tulee viemään multa ennenkaikkea paljon vapaa aikaa, tietysti halusin kuulla onko kumppani sellaiseen myös innostunut sitoutumaan. Miksi ihmeessä olisin halunnut mennä sooloilemaan ja rakennella pahimmillaan jonkun jatkuvan riidan aiheen välillemme?

Vierailija kirjoitti:

antoipahan ja on asian itse tunnustanut. Hän näkee asia niin, että "jokainen haluaa aluksi antaa itsestään hyvän kuvan". Ei ole maailman suurin asia meidän tapauksessa, muttta kuvittelisin että on melko yleistä yhtäkaikki että kumppaniiin joutuu sitten suhteen arkiintuessa joltain osin pettymään kun alku on antanut ymmärtää jotain muuta.

Kuten sanoinkin, aivan näin. Jokainen joutuu pettymään toiseen ja aika usein itseensäkin. Kun pidempään olla yhdessä, alkaa paljastua se, mitä oikeasti on verrattuna siihen, kuka tahtoi olla. Ja olihan miehelläkin motivaatiota ja mahtoiko hän oikeasti tietää sen lopahtavan, kun hiihtotapahtuma on ohi. Ehkä tiesi ja olisi voinut olla tarkempi kertomuksessaan.

Kuherruskuukausi on nimensä veroinen ja sen päätyttyä voi vasta tietää, onko toisessa jotain, miksi kumppanuutta tahtoo jatkaa. Apllä näemmä ei ole, jos ei käydä keikoilla, joten voi tietysti kysyä, mikä nykyisessä kumppanis

Hiihtotapahtuma oli parin vuoden takainen. Kaipa hän ajatteli että liikunnallinen nainen saa hänet palautettua ladulle.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti. 2 aikuista työssäkäyvää ihmistä. Ei enää huollettavia lapsia kotona. Kerran kuussa teatteriin/keikalle/tms tapahtumaan toiselle paikkakunnalle sisältäen yöpymisen hotellissa ja syöminen ravintolassa, johon  kummallakin on ilman kituuttamista ollut hyvin varaa. Tämä on teistä ylentöntä tuhlaavaista elämää. Kökötättekö te kotona viikosta kuukaudesta toiseen katsomassa telkkarista levyraatia, vaikka olis varaa tehdä välillä muutakin?

Ap

Nythän ei ole varaa - miehellä. Hän valitsi toisenlaisen elämän. Kyllä, monen mielestä tuo elämäntapa on tuhlaavaista, monta sataa euroa kuussa tapahtumiin ja hotelliöihin. Mutta esim. sinä haluat siten elää, joten sinun kannattaa vapauttaa mies elämään omannäköistään elämää. 

vuosi on seurusteltu, mutta mies ei saa kakaistua suustaan, että 'hei tää keikkailu ja kaikki on ollut tosi kivaa, mutta minä ole ajatellut hankkia itselleni moottoripyörän ja sen jälkeen mulla ei ole rahaa mihinkään muuhun kuin moottoripyöräilyyn, herättääkö tämä mitä ajatuksia sinussa?' Ja kokemuskesta arvaan jo senkin miksi ei ole asiaa kertonut etukäteen. Valinnut heittää kolikkoa mieluummin kuin ottaa riski ettei olekaan selkärankaa perustella ja pitää kiinni omista haluistaan jos toinen uhkaa sen vuoksi erota.

Olen nainen, mutta minäkin pitäisin ilmoitusasiana vuoden seurustelun jälkeen, että olen tehnyt hankinnan ja joudun nyt vähän himmailemaan muuta rahankäyttöä. Ei tulisi mieleeni alkaa kyselemään seurustelukumppanilta (ei siis mikään puoliso) mihin saan rahani käyttää tai vastaavasti mihin en niitä hetkeen aikaan halua käyttää.

Enkä todellakaan käsittäisi ollenkaan, että minun pitäisi perustella, miksi haluan hankinnan tehdä. 

Ajatuksia se saa toki herättää ja niitä saa ilmaistakin sekä eronkin saa ihan uhkailematta ottaa, mutta en minä nyt herranjesta kyseli lupia omia rahojani käyttää tai olla käyttämättä.

Niinno, jos seurustelun sisältö on pääasiassa ollut yhteistä ajanviettoa ravintoloissa ja keikoilla jne., ja nyt sitten toinen ilmoittaa, ettei enää voi sellaista tehdä (tai omalta osaltaan osallistua kustannuksiin), niin siinä sopii tosiaan kysyä, että mitä ap sitten saa siitä suhteesta? Ainakaan sitä samaa, mitä ennen, ei ole enää tarjolla.

Sitten on kaksi vaihtoehtoa: joko keksiä jotain edullisempaa yhteistä tekemistä, mistä tulee suhteen suola jatkossa, tai suhde kuolee omaan olemattomuuteensa.

(Ilmeisesti he eivät asu yhdessä, eikä ole ollut muuta yhteistä kuin se, että ovat viihtyneet vapaa-ajan vietossa yhdessä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta huolimatta jokaisella saa olla omat kiinnostuksenkohteet ja preferenssit, miten käyttää vapaa-aikaan varatun rahan. Mies arvotti hankintansa korkeammalle kuin hotellit ja keikat, kun molempiin ei ole varaa. Teette jotain halvempaa arjesta irrottautumista sitten.

Ei kukaan ole sanonut etteikö saisi mutta olisi järkevää jo alunperin "ottaa" vain sellainen puoliso, jonka toiveet sopivat omiin toiveisiin edes kohtalaisesti. Ihan oikeasti, kuinka hyvin onnistuisi parisuhde, jossa toinen haluaa asua Peräkorvessa ja mökin ja kuusi lasta sekä toimia marsunkasvattajana ja toinen haluaa tehdä uraa ulkomailla, asua Australiassa, Japanissa ja Monacossa, ei lapsia tai lemmikeitä ja laittaa rahansa taidekokoelmaan. Järkeä saa ja kannattaa käyttää. 

Ja unohdat, että sillä toisella puolisolla on myös oikeus omiin preferenss

 

Minä näen tuollaisen perustavaa laatua olevan elämänarvojen eron merkittävänä ongelmana. Hehän haluavat eri asioita elämältä.  

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä kävin kumppanin kanssa keskustelun otanko kesämökin ennakkoperintönä vastaan vai en, vaikka meillä on molemmilla täysin omat rahat. Tottakai! Tiesin hyvin, että se tulee viemään multa ennenkaikkea paljon vapaa aikaa, tietysti halusin kuulla onko kumppani sellaiseen myös innostunut sitoutumaan. Miksi ihmeessä olisin halunnut mennä sooloilemaan ja rakennella pahimmillaan jonkun jatkuvan riidan aiheen välillemme?

Kai nyt sen mökin otit kuitenkin? Tyhmää olisi ollut olla ottamatta. Saisit oman rauhanlinnan kitata kaljaakin

Vierailija kirjoitti:

No, kohta se heittää veivinsä kun kolaroi tuolla moottoripyörällä.

Ei se ollut moottoripyörä. Se oli tyyliin moottoripyörä, mitä semmoinen sitten onkaan.

Vierailija kirjoitti:

vuosi on seurusteltu, mutta mies ei saa kakaistua suustaan, että 'hei tää keikkailu ja kaikki on ollut tosi kivaa, mutta minä ole ajatellut hankkia itselleni moottoripyörän ja sen jälkeen mulla ei ole rahaa mihinkään muuhun kuin moottoripyöräilyyn, herättääkö tämä mitä ajatuksia sinussa?' Ja kokemuskesta arvaan jo senkin miksi ei ole asiaa kertonut etukäteen. Valinnut heittää kolikkoa mieluummin kuin ottaa riski ettei olekaan selkärankaa perustella ja pitää kiinni omista haluistaan jos toinen uhkaa sen vuoksi erota.

Olen nainen, mutta minäkin pitäisin ilmoitusasiana vuoden seurustelun jälkeen, että olen tehnyt hankinnan ja joudun nyt vähän himmailemaan muuta rahankäyttöä. Ei tulisi mieleeni alkaa kyselemään seurustelukumppanilta (ei siis mikään puoliso) mihin saan rahani käyttää tai vastaavasti mihin en niitä hetkeen aikaan halua käyttää.

Enkä todellakaan käsittäisi ollenkaan, että minun pitäisi perustella, miksi haluan hankinnan tehdä. 

Ajatuksia se saa toki herättää ja niitä saa ilmaistakin sekä eronkin saa ihan uhkailematta ottaa, mutta en minä nyt herranjesta kyseli lupia omia rahojani käyttää tai olla käyttämättä.

Itse näkisin, että hankinnat saa toki tehdä jne. - eihän seurustelukumppanin lupaa sellaisiin tarvita. Olisi kuitenkin ollut ystävällistä kertoa, että tämä nyt jo vuoden verran tapana ollut vapaa-ajanviettomme on tullut päätökseen, eli että jatkossa ainakaan seuraaviin 3-vuoteen emme enää käy ravintoloissa, keikoilla, emmekä missään, mistä voisi tulla kustannuksia.

Normaali ihminen ymmärtää, että jos tuo on ollut sitä, mitä suhteessa on tehty, on se aika iso asia, jos yhtäkkiä tätä ei enää olekaan. Voisi nyt vähintään ehdottaa tilalle jotain edullisempaa, vaihtoehtoista yhteistä tekemistä, jos meinaa, että suhteella olisi jonkinlaista jatkoa kuitenkin. Muutenhan tuo on tulkittava, ettei yhteistä aikaa enää vietetä.

Vierailija kirjoitti:

vuosi on seurusteltu, mutta mies ei saa kakaistua suustaan, että 'hei tää keikkailu ja kaikki on ollut tosi kivaa, mutta minä ole ajatellut hankkia itselleni moottoripyörän ja sen jälkeen mulla ei ole rahaa mihinkään muuhun kuin moottoripyöräilyyn, herättääkö tämä mitä ajatuksia sinussa?' Ja kokemuskesta arvaan jo senkin miksi ei ole asiaa kertonut etukäteen. Valinnut heittää kolikkoa mieluummin kuin ottaa riski ettei olekaan selkärankaa perustella ja pitää kiinni omista haluistaan jos toinen uhkaa sen vuoksi erota.

Olen nainen, mutta minäkin pitäisin ilmoitusasiana vuoden seurustelun jälkeen, että olen tehnyt hankinnan ja joudun nyt vähän himmailemaan muuta rahankäyttöä. Ei tulisi mieleeni alkaa kyselemään seurustelukumppanilta (ei siis mikään puoliso) mihin saan rahani käyttää tai vastaavasti mihin en niitä hetkeen aikaan halua käyttää.

Enkä todellakaan käsittäisi ollenkaan, että minun pitäisi perustella

Erikoista se kyllä on jos aiheesta ei ole yhtään keskusteltu jos kerran seurustellaan. Mistä sinä sitten miesystäväsi kanssa juttelet, jos et jostain haaveesta ja siitä, että sellainen ois nyt mahdollista toteuttaa? Sitäkin huolestuttavampaa jos tekee ihan täysiä heräteostoksia niin, että ne sanelee vuosien rahankäytön. Höps höps, ei halunnut ennakkoon sanoa kun epäili että siitä tulee ikävä keskustelu. Tai sitten ei tosiaan näe että tuolla jollain naisella kenen kanssa on vuosi seurusteltu olisi mitään syytä tietää että aion sitoa itseni ajallisesti ja taloudellisesti moottoripyörään tästä päivästä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä kävin kumppanin kanssa keskustelun otanko kesämökin ennakkoperintönä vastaan vai en, vaikka meillä on molemmilla täysin omat rahat. Tottakai! Tiesin hyvin, että se tulee viemään multa ennenkaikkea paljon vapaa aikaa, tietysti halusin kuulla onko kumppani sellaiseen myös innostunut sitoutumaan. Miksi ihmeessä olisin halunnut mennä sooloilemaan ja rakennella pahimmillaan jonkun jatkuvan riidan aiheen välillemme?

Joo kumppanin. Mutta jos olisit seurustellut jonkun kanssa vuoden, etupäässä viettäen vapaa-aikaa keikoilla jne. et asuisi yhdessä, jne. niin olisitko ollut mielestäsi tilivelvollinen hänen kanssaan neuvottelemaan?

Mulla on tämmöinen ystävä ollut. Vietimme sinkkuaikaa paljon yhdessä, käytiin just keikoilla ja muualla, ulkomaillakin jne. Kun ostin kämppäni, sanoin, että nyt on  muutama vuosi elettävä säästeliäämmin ja tingittävä huvimenoista, ne kun on helpoin tapa säästää. Hän sai aivan järkyttävät raivarit ja haukkui mua ympäri muuta kaveripiiriä. 

Minä tollo kun luulin, että olisi ollut iloinen mun puolesta, kun tein hyvät asuntokaupat.

Vierailija kirjoitti:

"Mikäli haluaa pitkän ja sitovan avioliiton jälkeen rauhassa toteuttaa itseään ja käyttää aikansa ja rahansa juuri niin kuin haluaa, silloin on pysyttävä sinkkuna. Parisuhteessa on otettava huomioon myös toisen tarpeet. "

Katsos, kun sinä et päätä niitä kaikkein parisuhteiden sääntöjä. Ei, vaikka kovasti haluaisit. Suhteita on erilaisia ja useimmat niistä päättyy - eri syistä. On täysin mahdoton tässäkään tilanteessa sanoa, että kumman pitäisi ottaa huomioon toisen tarpeet ensiksi . Sinulle tätä ongelmaa ei toki ole, koska sinulle vain miehen pitää huomioida naisen tarpeet. 

On totta, että itselläni ei tuota ongelmaa ole: mieheni on aina huomioinut minua, ja niinpä olemmekin olleet onnellisesti yhdessä jo yli 30 vuotta. Ajattelen, että koska nykyään on molemmilla mahdollisuus erota, sellainen suhde tosiaankin päättyy yleensä eroon, jossa jompikumpi tai molemmat ajattelevat pelkästään itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vuosi on seurusteltu, mutta mies ei saa kakaistua suustaan, että 'hei tää keikkailu ja kaikki on ollut tosi kivaa, mutta minä ole ajatellut hankkia itselleni moottoripyörän ja sen jälkeen mulla ei ole rahaa mihinkään muuhun kuin moottoripyöräilyyn, herättääkö tämä mitä ajatuksia sinussa?' Ja kokemuskesta arvaan jo senkin miksi ei ole asiaa kertonut etukäteen. Valinnut heittää kolikkoa mieluummin kuin ottaa riski ettei olekaan selkärankaa perustella ja pitää kiinni omista haluistaan jos toinen uhkaa sen vuoksi erota.

Olen nainen, mutta minäkin pitäisin ilmoitusasiana vuoden seurustelun jälkeen, että olen tehnyt hankinnan ja joudun nyt vähän himmailemaan muuta rahankäyttöä. Ei tulisi mieleeni alkaa kyselemään seurustelukumppanilta (ei siis mikään puoliso) mihin saan rahani käyttää tai vastaavasti mihin en niitä hetkeen aikaan halua käyttää.

Enkä todellakaan kä

Mistä päättelit, että apn seurustelukumppani ei juuri noin tehnyt? Niinhän hän juuri teki: osti hankinnan ja kertoi, että nyt ei enää ole samalla tavalla varaa viettää aikaa kuten ennen. Sitä en tiedä, menikö niin pitkälle, että sanoi, että ei ikinä, ei ollenkaan, vaan sanoiko kenties vain että nykyinen tahti, noin kerran kuussa, on liikaa. Sitäkään ei tiedetä, ehdottiko muuta tekemistä. 

Se tiedetään, että ap veti herneet nenään, kun se ajanviettotapa, jota hän haluaa harrastaa, on nyt ainakin osittain jäässä ja apsta on ihan epistä, että mies hankkii itselleen jotain sen sijaan, että jatkaa tätä heidän tapaansa. 

Kumpikin maksaa omat harrastuksensa

t. moottoripyörä on moottoripyörä.... jolla  ratsastan ja namusia naisia katsastan......