Miesystävä teki kalliin hankinnan ja nyt hänellä ei ole enää varaa mihinkään muuhun

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea eläytyä, koska itse en ymmärrä ollenkaan jatkuvaa pikkumatkustelua. Rasittavaa ja tyhjänpäiväistä ajankäyttöä. Paljon mieluummin harrastan jotain, missä taidot karttuvat tai missä rakennetaan jotain pysyvämpää. Makuasioita tietysti. 

Sun olis vaikea eläytyä siihen miltä tuntuis jos toinen ei enää käytännössä viettäisi aikaansa sun kanssa, ellet sinä maksa? No voihan se tietysti olla vaikeaa

Saattaahan mies pitää vaikka niistä keikoista. Mutta nainen haluaa että samalla ollaan hienossa hotellissa yötä ja syödään fiinisti. 

Itse en haluaisi joka kuukausi vuodesta toiseen laittaa siihen rahaa. Omasta näkökulmastani se on ihan tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en katsoisi päivääkään muijaa, joka vaatii minua anelemaan häneltä lupaa tai kertomaan mitä ostan rahoillani. Viimeisin iso ostos oli gaming PC (6500 euroa). M26

Inceli.

Oon kylläkun vapaaehtoisesti sinkku vela. M26

Inceli sinä olet.

En jaksanut lukea koko keskustelua, mutta simppeli vastaus aloitukseen: käy tapahtumissa ja tee asioita yksin. Jos mies priorisoi omia menojaan yhteisten parisuhdemenojen edelle, niin tee itsekin samoin. Miksi tehdä asioista niin vaikeita?

Ettehän muuten asu yhdessä? Ei kannata edes harkita. Omat kämpät ja erilliset taloudet ovat aina turvallisin valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea eläytyä, koska itse en ymmärrä ollenkaan jatkuvaa pikkumatkustelua. Rasittavaa ja tyhjänpäiväistä ajankäyttöä. Paljon mieluummin harrastan jotain, missä taidot karttuvat tai missä rakennetaan jotain pysyvämpää. Makuasioita tietysti. 

Sun olis vaikea eläytyä siihen miltä tuntuis jos toinen ei enää käytännössä viettäisi aikaansa sun kanssa, ellet sinä maksa? No voihan se tietysti olla vaikeaa

Mutta miksi aikaa yhdessä voi viettää vain käyttämällä monta sataa euroa/ kerta?

Vierailija kirjoitti:

naisille rakkaus on rahaa

Melkein kaikki elämässä maksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskat miehet löysi ketjun ja puolustelevat tuota ukkoa.

Itse jättäisin miehen heti, jos ostaisi jotakin isoa ilman minun lupaa. Parisuhteessa ollaan yhdessä.

Vai pitäisi tinderpanolta lupia kysellä.  Voit lähteä suhteesta ihan vapaasti. Se ei ole uhkaus, se on lupaus. 

Sulla mitään tinderpanoa koskaan ole ollut. Eikä tule olemaan. Tummeli purkki on lähin mitä olet naista päässyt katselemaan siiitä kun synnyit.

Pystyn jossain määrin samaistumaan AP:n tilanteeseen. 

Seurustelin useita vuosia miehen kanssa, joka oli huono suunnittelemaan talouttaan. Olimme molemmat opiskelijoita, ja hän teki lisäksi osa-aikatöitä. 

Miehellä oli sellainen taipumus, että jos rahaa oli yhtään, hän käytti sitä esim. elektroniikkaan, kalliiden juomien osteluun baarissa, tai sekalaiseen rihkamaan. Elektroniikalla en tarkoita sitä, että hankitaan vaikkapa uusi läppäri vanhan ja reistailevan tilalle, vaan mies osteli vintage-pelikonsolien, espressokeittimen ja jäätelökoneen kaltaisia laitteita. Lisäksi hän raahasi kotiin kirppiksiltä ja Mulletoi-tyylisistä kaupoista ostamaansa sälää. Kyllä jokin vuoden 1992 Nintendo voi olla hyvä löytö keräilijälle, mutta on asia erikseen, onko sitä järkevää hankkia kun tilillä on satasen verran rahaa. Kuuntelin hampaita kiristellen, kun mies esitteli kerran toisensa jälkeen yhtä "nerokasta" löytöään, joka oli tyyliin joku pizzan muotoinen pannunalunen tai miniatyyrisulkkis. Tai kun hän palasi ruokaostoksilta mukanaan 50 euron viskipullo, koska "se on komea". 

Jouduin usein lainaamaan miehelle rahaa ihan peruselintarvikkeisiin, eli puskuria olisi tarvittu. Emme voineet juuri koskaan käydä treffeillä, jostain reissuista puhumattakaan. Mies ei pystynyt suunnittelemaan talouttaan niin, että vaikka kesällä olisi voinut mennä festareille (mies tykkäsi musiikista), tai tehdä vaikka viikonloppureissu jossain Euroopassa (hän hehkutti kavereille miten matkailu kiehtoo häntä). Hän ei kyennyt säästämään tavoitteellisesti. Kaikki alkoi lopulta tuntua näköalattomalta, kun mies meni vielä lopettamaan AMK-opinnot kesken (asia, johon vaikutti myös tukikuukausien hassaaminen opintoja edistämättä). Minä en ole ihminen, jolle raha on prioriteettilistan kärjessä, mutta huomasin happamoituvani siitä, ettemme koskaan voi tehdä mitään suunnitelmia, tai käydä edes leffassa ja pizzalla, koska mies ei suunnittele talouttaan niin, että rahaa olisi laittaa pari kymppiä siihen. 

Minusta kaikkien hankintojen kohdalla tulee miettiä onko se a) todella tarpeellinen ja b) kuinka paljon rahaa hankinnan jälkeen jää. Jos tilanne on se, että yllättävien kulujen hoitamiseen ei hankinnan jälkeen jää yhtään rahaa, hankintaa ei tule tehdä. 

Tulee myös muistaa, että parisuhde on asioiden jakamista ja kompromissejakin. Jos tietää toisen vaikkapa nauttivan silloin tällöin ravintolaillallisesta, on minusta huomaavaista toista kohtaan, että joskus mennään ravintolaan. Ja jos suunnittelee sellaista hankintaa, joka vetää talouden todella tiukille, olisi mielestäni huomaavaista keskustella siitä puolison kanssa, vaikkei tällä lopulta sanavaltaa asiassa olisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea eläytyä, koska itse en ymmärrä ollenkaan jatkuvaa pikkumatkustelua. Rasittavaa ja tyhjänpäiväistä ajankäyttöä. Paljon mieluummin harrastan jotain, missä taidot karttuvat tai missä rakennetaan jotain pysyvämpää. Makuasioita tietysti. 

Sun olis vaikea eläytyä siihen miltä tuntuis jos toinen ei enää käytännössä viettäisi aikaansa sun kanssa, ellet sinä maksa? No voihan se tietysti olla vaikeaa

Mutta miksi aikaa yhdessä voi viettää vain käyttämällä monta sataa euroa/ kerta?

koska nykyaikainen prostituutio

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko keskustelua, mutta simppeli vastaus aloitukseen: käy tapahtumissa ja tee asioita yksin. Jos mies priorisoi omia menojaan yhteisten parisuhdemenojen edelle, niin tee itsekin samoin. Miksi tehdä asioista niin vaikeita?

Ettehän muuten asu yhdessä? Ei kannata edes harkita. Omat kämpät ja erilliset taloudet ovat aina turvallisin valinta.

No joillekin se yhteinen aika on rakkauskieli ja parisuhteessa tärkeintä. Silloin on aikamoinen pudotus huomata, etteivät ne yhteiset tekemiset toiselle olleetkaan minkään arvoisia. En mä oikein näkisi pointtia jatkaa suhdetta, jossa pitäisi yhtäkkiä viettää valtaosa vapaa-ajasta erillään. Se on ihan ok jos joku ei sitä halua, mutten toisaalta ottaisi hyvällä jos toinen vuoden ajan feikkaisi ihmistä jolla on samanlainen parisuhdenäkemys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea eläytyä, koska itse en ymmärrä ollenkaan jatkuvaa pikkumatkustelua. Rasittavaa ja tyhjänpäiväistä ajankäyttöä. Paljon mieluummin harrastan jotain, missä taidot karttuvat tai missä rakennetaan jotain pysyvämpää. Makuasioita tietysti. 

Sun olis vaikea eläytyä siihen miltä tuntuis jos toinen ei enää käytännössä viettäisi aikaansa sun kanssa, ellet sinä maksa? No voihan se tietysti olla vaikeaa

Mutta miksi aikaa yhdessä voi viettää vain käyttämällä monta sataa euroa/ kerta?

No jos se on ongelma niin miksi sitä piti tehdä vuoden ajan? 

Onko ihmisten kodit niin kamalia että niistä pitää aina päästä pois että voi viettää aikaa yhdessä?

Tulisi aika käytetty olo jos joutuisi aina pulittamaan että saa viettää naisensa kanssa aikaa :D

Vierailija kirjoitti:

Pystyn jossain määrin samaistumaan AP:n tilanteeseen. 

Seurustelin useita vuosia miehen kanssa, joka oli huono suunnittelemaan talouttaan. Olimme molemmat opiskelijoita, ja hän teki lisäksi osa-aikatöitä. 

Miehellä oli sellainen taipumus, että jos rahaa oli yhtään, hän käytti sitä esim. elektroniikkaan, kalliiden juomien osteluun baarissa, tai sekalaiseen rihkamaan. Elektroniikalla en tarkoita sitä, että hankitaan vaikkapa uusi läppäri vanhan ja reistailevan tilalle, vaan mies osteli vintage-pelikonsolien, espressokeittimen ja jäätelökoneen kaltaisia laitteita. Lisäksi hän raahasi kotiin kirppiksiltä ja Mulletoi-tyylisistä kaupoista ostamaansa sälää. Kyllä jokin vuoden 1992 Nintendo voi olla hyvä löytö keräilijälle, mutta on asia erikseen, onko sitä järkevää hankkia kun tilillä on satasen verran rahaa. Kuuntelin hampaita kiristellen, kun mies esitteli kerran toisensa jälkeen yhtä "nerokasta" löytöään, joka oli

Ap ei halua mennä pitsalle tai ulos syömään paremmin tai kaupunkilomalle kerran vuodessa. Hän haluaa tehdä vähintään kerran kuussa viikonloppuisin pikkulomia ja tasokkaasti. Jotka siis maksaa vuositasolla useamman tonnin. 

Koska hänestä muuten vapaa-aika ei ole mielekästä eikä heillä ole yhtään kivaa. Mikä osasta meistä on omituista.

Hyvin yleistä että mies maksaa kaikki elämisen kulut,nainen  myös käy töissä, ja aina tuhlaa rahansa shoppailuun,    erotessa sitte  tyhjän päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea eläytyä, koska itse en ymmärrä ollenkaan jatkuvaa pikkumatkustelua. Rasittavaa ja tyhjänpäiväistä ajankäyttöä. Paljon mieluummin harrastan jotain, missä taidot karttuvat tai missä rakennetaan jotain pysyvämpää. Makuasioita tietysti. 

Sun olis vaikea eläytyä siihen miltä tuntuis jos toinen ei enää käytännössä viettäisi aikaansa sun kanssa, ellet sinä maksa? No voihan se tietysti olla vaikeaa

Mutta miksi aikaa yhdessä voi viettää vain käyttämällä monta sataa euroa/ kerta?

Mielestäni tässä on kysymys siitä, mitä yhdessä on sovittu. Ap kertoi jo deitti-ilmoituksessa rehellisesti, miten hän haluaa viettää aikaa suhteessa ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Mies täysin ehdoin tahdoin, omasta valinnastaan käytti rahaa siten, että ap:n toiveet ja tarpeet eivät enää tule täytetyksi. Mielestäni ap: llä on oikeus olla pettynyt siihen, että mies ei kunnioita hänen toiveitaan ja tarpeitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmisten kodit niin kamalia että niistä pitää aina päästä pois että voi viettää aikaa yhdessä?

Onko autolla ajaminen jotenkin hankalaa että pitää sijoittaa kymppitonneja moottoripyörään?

Vierailija kirjoitti:

Tulisi aika käytetty olo jos joutuisi aina pulittamaan että saa viettää naisensa kanssa aikaa :D

Oman osasihan sinä vain maksaisit, tuleeko naisen aina sinusta tarjota sinulle kaikki kuten äitisi tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea eläytyä, koska itse en ymmärrä ollenkaan jatkuvaa pikkumatkustelua. Rasittavaa ja tyhjänpäiväistä ajankäyttöä. Paljon mieluummin harrastan jotain, missä taidot karttuvat tai missä rakennetaan jotain pysyvämpää. Makuasioita tietysti. 

Sun olis vaikea eläytyä siihen miltä tuntuis jos toinen ei enää käytännössä viettäisi aikaansa sun kanssa, ellet sinä maksa? No voihan se tietysti olla vaikeaa

Eihän tuossa niin sanottu. Ymmärsin, että mies viettää mielellään aikaa aloittajan kanssa, mutta ei enää yhtä kalliin tekemisen puitteissa kuin ennen. En ymmärrä aloittajaa, joka on valmis viettämään aikaansa miehen kanssa vain, jos siihen käytetään tosi paljon rahaa. Minusta parisuhteen sisältö on jotain muuta kuin tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn jossain määrin samaistumaan AP:n tilanteeseen. 

Seurustelin useita vuosia miehen kanssa, joka oli huono suunnittelemaan talouttaan. Olimme molemmat opiskelijoita, ja hän teki lisäksi osa-aikatöitä. 

Miehellä oli sellainen taipumus, että jos rahaa oli yhtään, hän käytti sitä esim. elektroniikkaan, kalliiden juomien osteluun baarissa, tai sekalaiseen rihkamaan. Elektroniikalla en tarkoita sitä, että hankitaan vaikkapa uusi läppäri vanhan ja reistailevan tilalle, vaan mies osteli vintage-pelikonsolien, espressokeittimen ja jäätelökoneen kaltaisia laitteita. Lisäksi hän raahasi kotiin kirppiksiltä ja Mulletoi-tyylisistä kaupoista ostamaansa sälää. Kyllä jokin vuoden 1992 Nintendo voi olla hyvä löytö keräilijälle, mutta on asia erikseen, onko sitä järkevää hankkia kun tilillä on satasen verran rahaa. Kuuntelin hampaita kiristellen, kun mies esitteli kerran toisen

Monesta on outoa myös käyttää kaikki liikenevä raha johonkin pärisevään ja saastuttavaan ajoneuvoon jolla on epämukava ajaakin kaiken hyvän lisäksi