*HUHTIkuiset to-su*
linkki ma-ke pinoon
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9759748&p=&mpage=1&tmode=…
Aloitanpa uuden pinon kun on jo yli puolenyön.
Vihdoin hiljaista ja hetki omaa aikaa. Tässä jos vielä joutuisi töissä olemaan niin mitä sitä kerkeisi tekemään kun nytkin jää puolet toimittamatta.
Marie: Voin yhtyä tohon valittamiseesi. Mulla alkoi tänään -tai siis eilen- päivä tosi hyvin kun heti aamulla tuli sanottua miehelle kaikki mikä on viimeaikoina ärsyttänyt. Mies on tehnyt tosi paljon töitä, pitkiä päiviä ja välillä myös öitä siihen päälle ja treeneissäkin pitäis vielä käydä. Lopun aikaa minkä kotona on, joko nukkuu tai istuu koneella/katsoo telkkaria. Ymmärrän että väsyttää kun tulee työpäivän jälkeen kotiin, mutta muakin väsyttää! Kolmevuotiaan hoitaminen on jo itsessään aika työlästä hommaa saati sitten tällä mahalla varustettuna. Ja noi uhmaiän tuomat raivokohtaukset ei todellakaan auta asiaa- siis poikani raivokohtaukset... (äidin raivokohtaukset on sitten ihan oma lukunsa).
Kaitpa tuo mies tajusi mitä yritin sille aamulla sanoa. Olen ollut niin pahalla tuulella viimeaikoina, joten ajattelin että selitän sitten ainakin miksi mua ärsyttää kaikki koko ajan. Edellispäivä oli jotenkin se viimeinen piste iin päälle kun me touhuttiin pojan kanssa koko päivä kaikkea mahdollista eli käytiin avoimessa päiväkerhossa leikkimässä, muskarissa ja illalla vielä Ikeassa. Mä kun ajattelin, että saa sitten mies kirjoittaa graduaan koko päivän ihan rauhassa. Alkaa meinaan olla hommalla jo vähän hoppu -ja isyysloma ei todellakaan ole kirjoittamista varten! Sen olen jo ilmoittanut hyvissä ajoin, siitä ei tule mitään jos vauva varaa mut itselleen ja esikoinen jää yksin, kyllä mieskin näyttää sen onneksi tajuavan. Mutta ei siis kirjoittanut graduaan, ei. Katsoi leffoja sängyssä koko päivän. Hienoa. Pistää ihan pikkasen ärsyttämään!
Miksukka: On normaalia tuntea " ettei usko koko hommaan" . Mulla oli kanssa noita fiiliksiä esikoista odottaessani. Se oli tosi outo ja ihmeellinen hetki kun tajusin siinä synnytyssalin vuoteella vauvan hamutessa rintaani, että miten luonnolliselta ja toisaalta hassulta se tuntui? Imetin. Ja se pieni ihminen oli ihan oikeasti se sama joka oli siellä mun masussa oleskellut kaikki ne kuukaudet. Se hetki -kun tajusin että olen ÄITI- sitä en unohda koskaan. Kun meidät " hätisteltiin" pois sairaalasta parin päivän päästä, niin tuntui uskomattomalta että sain viedä sen pienen käärön kotiin, eikä kukaan tulisi vahtimaan. Enhän mä tiennyt yhtään miten sellaisen kanssa ollaan ja mitä jos mä rikkoisin sen! Miten ne voi antaa mun vaan lähteä sen kanssa? Kotona olikin sitten ihan erilaista kuin koskaan ennen. Se oli ensimmäistä kertaa oikea koti, turvallinen, lämmin pesä, jossa me, oikea perhe asuttiin. Mies oli vielä ostanut mansikoita saamamme pienen kuohuviinipullon kyytipojaksi ja siinä me sitten istuttiin vieretysten sohvalla ja ihmeteltiin kuinka täydellistä kaikki oli. Vauva nukkui sängyssään ja meistä oli tullut äiti ja isä ihan hetkessä.
Nyt on tosiaan aika erilainen olo, kun tietää jo niin paljon vauva-arjesta ja synnyttämisestä, mutta ihan positiivisella mielellä olen siis suurimmaksi osaksi ollut. Kunpa toi mieskin vielä koittais vähän ryhdistäytyä... Taitaa olla joku miesten juttu, että tajuavat asiat vasta sitten kun jotain oikeesti on jo tapahtunut. Ei se meinaan tajunnut tosta esikoisen odotusajastakaan mitään. Sitten vasta kun vauva nostettiin sen syliin niin totuus iski tajuntaan. Siinä se nyt sitten on. Ja nyt nuo ovat tosi läheisiä. Hyvä isä hänestä on tullut.
Kissoista voin sanoa, että meillä kissa ei todellakaan ollut vauvasta kiinnostunut ja pakeni välittömästi paikalta kun kuului ensimmäinen inahdus vauvan suunnalta. Se kun lupasi useimmiten suoraa huutoa, ennen kuin emäntä sai kauhean olennon hiljentymään maitoinensa. Kissa nukkui meillä sängyn jalkopäässä ja mun tai isännän mahan päällä, mutta vauvan lähelle ei tullut. Viihtyi ekana kesänä kummallisen paljon ulkona... Meidän kissasta ja pojasta tuli kyllä sittemmin ystävät. Heillä oli joku ihme yhteys toisiinsa. Kun poika oppi konttaamaan heille tuli tavaksi puskea toisiaan kun sattuivat samalle neliölle ja kerran kun poika heräsi yöllä itkemään painajaistaan, enkä saanut häntä millään rauhoittumaan niin kissa tuli jalkoihini, nosti etutassut pojan polville, katsoi häntä silmiin ja maukaisi pitkään ja hartaasti, poika meni ihan hiljaiseksi samantien ja suostui menemään takaisin nukkumaan. Ei siis äidistä ollut mihinkään, kissa osasi lohduttaa.
Muutaman kerran kissa kävi haistelemassa pojan sänkyä ja rattaita, mutta ajoin sen heti vihaisena pois sieltä ja siihen jäi se. Tietysti aina olin tietoinen siitä, että kun kissa voi olla aika arvaamaton niin täytyy tarkkailla tilanteita kaiken varalta. Näitähän on kuultu, että kissa olisi mennyt vauvan kasvoille nukkumaan jne., mutta enpä tiedä niiden todenperäisyydestä. Enemmänkin olin huolissaan pojan nukkumisesta vaunuissaan ulkona, kun oravat hyppelevät meillä takapihalla. Niitä ja osittain myös kissoja varten käytin alkuun sellaista vahvempaa kissaverkkoa rattaiden suojana, mutta sekin jäi sitten ja hyttysverkko ajaa kyllä sitäkin asiaa ihan riittävänä. Itkuhälytin meillä oli rattaissa aina, joten sieltä kuulee myös mahdolliset häiriötekijät. Itkuhälyttimenhän voi laittaa myös kotona pinnasänkyyn niin tietää käydä hätistelemässä kissat pois mikäli sinne eksyvät.
Meillä kissa kuoli vuodenvaihteessa ja kovasti kaipaamme sitä. Koira meiltä vielä löytyy. (se ei ole kuratassuineen koskaan saanut sängyssä oleilla) Tärkeitä olivat/ovat molemmat, joten ei olisi tullut mieleenikään antaa niitä pois tms. vauvan tullessa taloon. Kummallakaan ei tosin ollut mitään käytöshäiriöitä tai muuta joka olisi ehkä laittanut miettimään asiaa enemmän. Olen itsekin kasvanut koiran kanssa ja näen sen positiivisena asiana. Vanhempien vastuulla on kuitenkin aina tarkkailla, ettei eläin vahingoita lasta (tai päinvastoin), eläimestä kun saattaa löytyä uusia piirteitä pienen lapsen tullessa taloon.
Syntymätiedot ja isyyden tunnustus: Meillä ainakin meni tiedot suoraan neuvolaan syntymästä ja isyyden tunnustamisesta tuli paperit kotiin. Se se onkin hauska tapahtuma... Uskomatonta, että sellainen vielä nykypäivänä järjestetään. 1960-luvulla jos eläisin niin ymmärtäisin, mutta nyt se tuntuu hassulta. Miten muka aviomies sitten aina automaattisesti on vaimonsa lapsen isä, mutta avopuolison pitää asiasta oikeen todistaa jollekin virkamiehelle kasvotusten? Paperi vaan eteen ja nimi alle, sillä se hoituisi.
G synnytyskäynnistämiskikkoja: meillä ei sellaisia ainakaan tarkoituksella kokeiltu. Esikoinen syntyi puolitoista tuntia ennen laskettua päivää ja koko raskauden ekat supistukseni tunsin noin kaksi vuorokautta ennen syntymää. Synnytyksen kestoksi kirjattiin n.10 tuntia, ponnistus muistaakseni n. vartin. Olisi varmaan ollut nopeampaa jos olisin pystynyt paremmin rentoutumaan, mutta kipu vei voiton ja pyysin epiduraalin joka oli siis aivan viimeinen oljenkorteni. Olin ajatellut luomusynnytystä ja synnytystä vedessä, mutta emme päässeet Haikaranpesän ammesaliin, joten se jäi siihen. -Ja suihkusta nyt ei ollut mitään apua. Jos nyt saadaan ammesali niin kokeilen ainakin sitä vettä, mutta jos on samanlaiset kivut kuin ekasta niin pyydän kyllä epiduraalin. Meillä oli mieskätilö viimeviikon synnytystapasuunnittelussa ja hän sanoi aika osuvasti, että jos miehet synnyttäisivät niin kivunlievityksestä ei varmaan edes keskusteltaisi vaan se olisi automaattisesti osa synnytystä. Minulle synnytyksen hoitaminen mahdollisimman vähillä lääkkeillä oli tavoite. En muutenkaan ota lääkkeitä kuin äärimmäisestä pakosta, mutta en usko että olisin pysynyt tajuissani ilman puudutusta. Luulin että minulla on tosi korkea kipukynnys, mutta sellaista kipua en ole edes koskaan voinut kuvitella olemassa olevan. Eikä siinä paniikissa, lihakset jännitettyinä kramppiin, vauva olisi ulos varmaan päässytkään. Täytyy vaan toivoa että toinen on helpompi.
Ei vaan, nyt nukkumaan.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
crisantemo rv 34 tasan
Kommentit (29)
Ihana hiljaisuus talossa. Poika hoidossa ja mies lähti aamulla töihin (ollutkin 4 pvä vapaalla ja vallannut tietokoneen...tuleekin vasta huomenna)
Kiva kuulla että en ole ainoa jolla pinna kireellä, tunteet pinnassa ja muutenkin aika vittuuntunut olotila :/ Viime yö meni aika mukavasti, esikoinen nukkui koko yön ja itekin kävin vain kerran vessassa tosin kyljenkäännöt aina vähän herättää kun ei niin sujuvasti onnistu tälläsen mahan kanssa..
( . ) supistelee edelleen aika helposti..1,5vkoa vielä neuvolalääkäriin. joten saa nähdä mitä nämä jatkuvat supistukset on saanut aikaan. Närästää..liitoskipuja löytyy...turvottaa..ja mä en JAKSA olla enään neljän seinän sisällä..haluan jo eroon tästä mahasta ja näistä supisteluista. Ainut mitä voin ulkoilla niin on kun haen postin vähänkin pitempi kävely saa aikaan niiin paljon supisteluja jota pitää vähän välttää.
Käytiin keskiviikkona tutustumassa hyvinkään sairaalaan.itse asiassa se oli vain lyhyt luento synnytyksestä ja kivunlievityksistä..saatiin jopa nähdä kuvia synnytys saleista ja osastosta..paikan päälle ei päästy :/
Huomenna olisi tarkoitus viedä poika mummolaan yökylään niin äiti ja isi sais vähän omaa rauhaa ja aikaa..ajattelin käydä vuokraamassa jonkun hyvän leffan ja mies saa luvan tehdä jotain hyvää ruokaa..
Taidanpa mennä vähän vielä lepäämään että jaksais alkaa ruuanlaittoon, pyykinpesuun...ensi viikolla pesen sitten vauvan vaatteet ja järjestelen vaatekomeroon tilaa vaavin vaatteille.
Kaikille sairastuneille pikaista paranemista ja ihanaa keväistä viikonloppua masunkasvattajille!!!!
Sanna rv 33+3
Kurjaa kun sataa.. Eilen oli niin keväinen ilma ja kerkesin jo toivoa että kohta lämpenee..
Jee! Poika heräsi yöllä vaan kerran ja nukahti samointein uudelleen. Mutta sit mä ite heräsin pari tuntia myöhemmin kramppiin pohkeessa joka jatku sit närästyksenä ja valvoinkin reilun tunnin ennenkuin sain taas unen päästä kiinni.. Ja nyt väsyttää taas. Toki se hb 109 voi vaikuttaa asiaan myös mutta olispa kiva olla edes yksi aamu viikossa tosi pirtee. Laitoin kuitenkin pyykinpesukoneen pyörimään ja siivosin keittiöstä poikien eiliset jäljet, ite olin keskustassa syömässä naistenpäivän kunniaksi ;)
( .) Vauveli oli eilen tosi aktiivinen koko illan. Oli välillä vaikeeta koittaa istua nätisti tuolissa monta tuntia kun neiti puski kylkiluihin ja rinnan alle. Selkä tulee tosi helposti kipeeks jos en saa vaikka tyynyä selän taakse. Ei onneks kumminkaan jää sit enää vaivaamaan vaan vertyy kun nousee taas ylös ja kävelee vähän. Viime yönä oli sit hiljasempaa ja tänään aamulla jatkuu sama meininki ja mä oon nyt virallisesti kieltänyt itseäni lukemasta minkäänmaailman kauhujuttuja kohtukuolemista ym kamalista asioista koska mielikuvitus näköjään laukkaa aika helposti..
Kävin eilen hennesillä hypistelemässä kaikki ihania vaaleanpunaisia vauvanvaatteita mutta en kumminkaan ostanut mitään. Katsoin toki jo vähän valmiiksi ;) Sinne oli tullu kauheesti kaikkea uutta ja olisin varmaan helposti saanu pankkitilin taas miinukselle. Mä olin ennen äitiyslomalle jäämistä välillä töissä hennesillä ja kuolasin siellä kaikkien ihanien vaatteiden perään varmaan joka vuorossa. Mä oon ehdottomasti sitä mieltä että me tarvitaan vauvalle vielä lisää vaatteita jotta ei tarvii olla koko ajan pesemässä samoja, jos vaikka tämä on yhtä kova puklailemaan kun Luka aikoinaan :)
Pitää mennä taas pyörittämään tota pesukonetta niin voi sanoa että on jotain saanut aikaiseksi..
marie 35+5
täytyy laittaa taas omiakin kuulumisia... jotenkin ei jaksa tehdä mitään kotihommiakaan ;)
Pikaisesti lueskelin teidän juttuja ja huomasin että muillakin taitaa miehet kiristää hermoja :)
Meillä poika kitisi jostain ihme syystä koko viime yön ja hermot taisi mennä jokaiselta. Miehelle sanoin et täällä on kyllä aika lämmin niin käski rakentaa uuden talon... Siinä sitten itkevää poikaa lohduttelin ja toivottelin miehen mielessäni alimpaan helv... Jotenkin kumma kun jostain sanon niin aina alkaa se sama litania vanhasta talosta, termostaatittomasta lämmityksestä, pitkästä työmatkasta, rahojen vähyydestä ja siitä kun olen kotona " enkä tee yhtään mitään" , saan nukkua päivällä, aina siihen et hän on tehnyt remonttia ja katsonut poikaa ja koskaan ei ole omaa aikaa jne....
ARGH!! Kyllä se ihan yhdessä päätettiin muuttaa miehen lapsuudenkotiin maalle ja kaikki nuo oli tiedossa, mut kai se täytyy johonkin purkaa. Tulee vaan itselle kurja mieli kun tietää ettei paljon remontti eikä raha avuksi ole kun on raskaana ja hoitovapaalla.
Aamulla otinkin lämmityksen kokonaan pois päältä. Ei mua ainakaan palella kun tuntuu muutenkin olevan pieni hiki päällä.
Kolmen maissa poika sit rauhottui ja sain nukkua pari tuntia. Heräsin kun mies lähti töihin ja hiukset tyyny ja yöpaita oli ihan hiestä märkänä.
Hiukan sekavaa kirjoitusta mut tulipahan taas purettua höyryjä :)
Illalla olis tarkoitus viedä poika mummulle ja mennä ulos syömään ja huomenna pääsen vähän kaupoille. Jotenkin ei yhtään muista mitä vauvatarvikkeita sitä tarvii. Muutaman tuttipullon ja tutin sekä vaippoja olen hommannut. Esikoiselle tarttis hommata pari ison pojan yökkäriä ja toivon jostain löytäväni 90cm bodeja. On niin käteviä kun ei selkä vilku.
Masukki on vilkas ja möngertää aivan mielettömästi. Asustaa pissarakon päällä ja vessassa saa käydä ahkerasti.
On tainnut laskeutua kun on niin hyvä hengitellä. Muutamana aamuna on hampaat pesty todella pikaisesti kun tulee aamupuurot ylös. Ei kai sitä tässä vaiheessa kuuluisi kärsiä aamupahoinvoinnista...
No valitusta kerrakseen vaikkei pitänyt.
kaikesta huolimatta ihanaa viikonloppua kaikille!!!
Papaija rv32+4
rupesi hymyilyttämään tuo sinun juttusi noista vanhoista vaatteista ;))
Meillä tehtiin esikoista odottaessa hyvin selväksi miehen veljien vaimoille ettei huolita mitään vanhoja kuteita. Nuorin veljien lapsista kahdeksan.
Yhdellä veljistä on 12 vuotias lapsi ja kaikki on tallessa vaatteista turvaistuimeen. Vaimo ei tunnesyistä malta niistä luopua ja toista lasta ei kuulemma tehdä. Mies aina valittaa kun kaapit täynnä ja tarttis viedä kirpparille mut luulenpa ettei sielläkään niistä kovin helpolla eroon pääse..
Minä ainakin meinaan heti myydä kaikki pois ettei jää kaappeihin roikkumaan. saa niitä sitten uusia jos joskus ihme tapahtuu enkä ainakaan halua antaa niitä seuraavalle joskus kymmenen vuoden päästä ;)
Me täällä nautiskellaan vielä hetki papan läsnäolosta.. Tuolla touhuaa pojan kanssa ja äippä saa ihan rauhassa surffailla koneella.. :) Pappa tuli eilen meille (asuu 250km päässä) kun mulla oli kypsäri..Nyt olis sitten kaikki opiskelut ohi, enää vaan odotellaan papereiden kolahtamista postilaatikkoon..
Tuossa äsken laittelin vaunujen kangasosia paikoilleen. Meillä esikoiselta jääneet Gessleinit ja yllätyin kun sain ihan kaikki kangasosat pesukoneeseen ja pestyä. Enää vaan runko jäljellä.. Ja yllättävän helppo oli saada ne takaisinkin.. Nyt on sitten vaaville puhtaat vankkurit valmiina.. Kaukalon duunasin viime viikolla puhtaaksi..
( . ) Eilen hoksasin, että taitaa olla vauva laskeutunut ihan kivasti. Masu roikkuu alempana kuin ennen eikä yöllä närästys enää niin vaivannut ja sainkin ihanan hyvin nukuttua, mitä nyt muutama vessa reissu ja muutaman kyljen käännökset.. Mutta olosuhteisiin nähden hyvin nukuttu.. Ja olo on tänään ollut ihanan pirteä..
Tuossa kohta lähdetään pappaa viemään junalle ja samalla heivaan pojan isukin autoon.. Saavat tulla kaksin kotiin niin pääsen rauhassa kaupoille iltapäiväksi.. Ihanaa rauhassa kierrellä ilman mitään mankuvaa poikaa rattaissa..
Mulla on myös havaittavissa tuota ärtyisyyttä, varsinkin iltaisin.. Ärsyttää kaikki vähäinenkin.. Pojallekin tiuskin milloin mistäkin ja sitten iskee " huono äiti" -morkkis.. Mutta jospa tämä tästä helpottais kun ei nyt enää niitä opiskelupaineitakaan ole ja kaikki alkaa vauvaa varten olla valmista..
T:Timpura 35+4
Beatitude: otan osaa! Täällä myös 3v. " isoveli" on ollut kipeänä viimeset neljä viikkoo lähes tauotta. Ensin flunssa + korvatulehdus ja tehoamaton lääkekuuri, uusi korvatulehdus ja lääkekuuri + A-virus tms. Nyt mahatauti! Viimeyönä eka oksennus tuli niin puskista, että meni joustinpatjoja myöden kaikki. Tässä sitä nyt pähkäillään, miten ne sais ees jotenkin puhtaiks. Perus pyyhkimiset ym on kokeiltu. Ehdotuksia kellään?
Toivottavasti en itse saa tota tautia (oma napa taas vaan mielessä). Olo on vielä sen verran heikko virustelusta ja parista korkeasta kuumepiikistä edelleen. Pakko olis saada voimia synnytykseen jossain välissä...
Mitäs muuta...kokoarvioultraan en tänään siis päässyt. Menen maanantaina. Onko muilla painoarvioita tulokkaasta? Miltä viikoilta? Esikoinen arvioitiin 38vklla 3,2kg ja syntyessään 40+0 oli sen 3,5kg. Eli ihan hyvin osu kohalleen sillon. Mielenkiinnolla odotan maanantaita.
Jakselemista kaikille " hermoheikoille" kanssasisarille. Niitä synnytyksen jälkeisiä hormonimyrskyjä odotellessa. Sitten se riemu vasta repee...
:)Manunen & Pippuri 36+2
Enää en edes muista olenko kirjoittanut tänne eilen illalla vai en. Väsymys painaa aivan täysillä päälle.
No kävin kuitenkin eilen sielä akupunktiossa -> illalla kaks todella kipeää supistusta ja aivan totaalinen väsymys. Tänä aamuna sitten heräsin silloin kun mies lähti töihin ja Olivia möngersi oikein tosissaan mahassa :) Se oli todella ilahduttavaa koska edellinen päivä meni enemmän tai vähemmän töniessä ja murehtiessa sitä kalkkeutunutta istukkaa.
Aamupalalla istuessani tuli sitten niin kova supistus, että huuto meinasi päästä.
Kaupassa käydessämme alavatsaa sattui oikein tosissaan välillä. Joko vauveli pyrkii oikeaan paikkaan tuonne lantioon tai sitten vain venyttelee. Alaselkää särkee koko ajan. vali vali
Toisaalta hävettää tämä kärsimättömyys. Minun pitäisi ajatella asiaa siten, että mitä kauemmin vauva pysyy mahassa sitä paremmin se todennäköisesti voi. Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että en jaksa enää päivääkään.
Hyvin hyvin väsynyt Leivänkannikka ja Olivia 36 +1
täällä myös sairastelu jatkuu¿ja kärsivällisyys alkaa todella olla koetuksella. Joku aika sitten toivoin vielä että synnytys tulisi nopeasti, nyt toivon ettei tulisi ihan pian, jotta ehditään kaikki toipua ja elämään edes 1 vko normaalia elämää ennen vauva-arkea.
Tyttö 3 vee on jo viidettä (!) päivää kovassa kuumeessa, alkaa silläkin jo näkyä voimissa. Voi pientä, kun äidin sydäntä särkee katsoa toista niin kipeänä.
Kävin tänään neuvolassa, verenpaineet ovat huipussa, osittain varmaan flunssasta ja jatkuvasta touhuilusta yötä päivää tämän influenssan vuoksi. Neuvolan täti sanoi, että masu on jo tosi hyvin laskeutunut ja siltä se myös kyllä tuntuu. Epäili, että tämän raskausdiabeteksen vuoksi synnytys käynnistettäisiin rv 38-39, joten kohta tulee kiire laittaa kaikki kuntoon¿
Mutta voimia myös muille sairasteleville tai muuten vaan oloon kypsähtäneille : ) lähden nyt pötköttelemään kun iskä meni nukuttamaan jo tyttöä yöunille.
T:Lenni ja Tiitiäinen rv 35+ 4
Ensin Marielle osanottoni, raskaana ollessa tunteet on vielä niin moninkertaiset, että paljon voimahaleja sinulle!
Varoitus:sisältää valitusta...
Täällä esikoinen tuli kipeäksi--->TAAS, vasta 2 viikkoa edellisestä lääkärikäynnistä, jossa todettiin paha korvatulehdus. Nyt rupesi yskimään yöllä tosi pahankuuloisesti ja hengitys rahisi vielä aamulla, kuumetta +38 ja korva punottaa, joten tod.näk. ollaan taas tänään lääkekuurilla.
No, itse olen ollut 2 viikkoa putkeen kipeänä, ensin kunnon kurkkukipuyskäflunssassa, sitten viikonlopun aikana alkoi joku vatsapöpö, masu oli kipeänä aina eiliseen saakka eikä ruoka tahtonut maistua. Eilen rupesi silmä kutiamaan ja vihlomaan...kas kummaa silmä olikin aamulla jo melkein muurautunut umpeen, joten mennään tänään pojan kanssa yhteiselle lääkärikäynnille tutkittavaksi ja rohtoja hakemaan.
Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon hatuttaa (nätisti sanottuna), kun tässä pelkässä raskaana olemisessa on jo ihan tarpeeksi näitä omia vaivoja. Täällä kanssa hikoillaan ja kärsitään kipeistä jalkapohjista...nippa nappa mahtuu vielä kengät jalkaan...varmaan saa lähteä aamutossut jalassa synnyttämään.
Niin tosiaan, nyt puolestaan toivon, ettei vauva syntyisi vielä tänä viikonloppuna näiden sairasteluiden keskelle. Vaan turhahan sitä on toivoa mitään, syntyy sitten kun syntyy, yleensä silloin kun vähiten odottaa.
Tuttava totesi minulle, että orientoidu vaan pääsiäisvauvaan niin onpahan sitten " yllätys" jos syntyykin ennen pääsiäistä...ei suoraan sanottuna meinannut huumori riittää...
Lähden lepuuttamaan silmääni, *blink blink* vaan...
Beatitude & Eemeli rv 37+3