Mies ei kestä lapsiamme
Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä poikaa. Ovat vilkkaita ja koko ajan kiinni tosissaan, niin hyvässä kun pahassa. Itselläni riittää kärsivällisyys huomattavasti paremmin kuin miehelläni. Myönnän, että minäkin huudan välillä lapsilleni, vaikka huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Mieheni sen sijaan hermostuu, kiroilee ja huutaa lapsille minun mielestäni turhan helposti. Olen jotenkin sanaton, kun mieheni pinna on aina niin kireällä. Onko tämä vain miesten ja naisten välinen ero vai onko mieheni poikkeuksellisen hermoheikko,? Ja mitä tälle asialle pitää tehdä. En halua, että isä on lasten kanssa kolmisin kun ilmapiiri on tosi kireä sen jälkeen. Ei lasten osalta, vaan mieheni.
Kommentit (44)
Olen samaa mieltä tuosta, että pienet, vilkkaat pojat kannattaa jo tuossa vaiheessa ohjata jonkin liikunnallisen tekemisen tai urheiluharrastuksen pariin.
Sitä energiaa riittää vaikka jaettavaksi. Kun saavat juosta ja riehua tarpeekseen ulkona tai liikuntahallissa, ovat rauhallisempia kotona.
Vanhempien on myös pystyttävä keskustelemaan. Ei toista syyllistävästi vaan pohtien, mikähän olisi meidän pojille hyvä liikuntaharrastus. Voi sekä kannattaa tutustuttaa heitä erilaisiin lajeihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tuosta, että pienet, vilkkaat pojat kannattaa jo tuossa vaiheessa ohjata jonkin liikunnallisen tekemisen tai urheiluharrastuksen pariin.
Sitä energiaa riittää vaikka jaettavaksi. Kun saavat juosta ja riehua tarpeekseen ulkona tai liikuntahallissa, ovat rauhallisempia kotona.
Vanhempien on myös pystyttävä keskustelemaan. Ei toista syyllistävästi vaan pohtien, mikähän olisi meidän pojille hyvä liikuntaharrastus. Voi sekä kannattaa tutustuttaa heitä erilaisiin lajeihin.
Erittäin hyvä ehdotus. Telinevoimisteluun vaan ja kesällä yleisurheilemaan. Ainakin täällä pääsee punttikouluunkin jo 6- 7- vuotaana jos osaa kuunnella ja ymmärtää ohjeita. Näillä kolmella tuleekin kaikki fyysisen taidon ja kunnon osa-alueet treenattua ja opetettua lapsille urheilullinen elämäntapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset traumatisoituu huutamisesta, oli syy mikä tahansa. Eli ensin poikki se huutaminen, kun siitä on tullut ihan tapa ja sitten hakemaan apua vaikka perheneuvolasta, että pohjalla olevat ongelmat korjaantuu.
Mikä ei nykylasta traumatisoisi?
En tiedä. Puhuin itsestäni ja olen syntynyt 1960-l. Mulle huudettiin koko ajan ja lisäksi jouduin kuuntelemaan vanhempien tappelua. Traumatisoiduin, ja niin varmaan muutkin lapset, joille huudetaan - oli aika mikä hyvänsä. Huutajat tietty alapeukuttaa.
Ei kai pikkulapsi oikeasti tarvitse mitään valmennettuja treenejä eli nykykielellä "harrastusta"? Peuhua riittää aivan tarpeeksi, kunhan siihen on virikkeellinen ympäristö eli vaikka iso kiva leikkipuisto, jumppasali missä on erilaisia välineitä, uimahalli tai vaikka ihan vaan joku kallioinen ja kivinen metsikkö. Talvella myös pulkkamäki toimii erinomaisesti.
Isillä on tapana pitää kovempaa kuria pojilleen. Jos sinulla olisi tytär/tyttäriä niin puolisosi pääsisi näyttämään miten lussu hän on tyttöjä kohtaan siinä missä itse olet ankara tyttöjä kohtaan ja lussu poikia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset traumatisoituu huutamisesta, oli syy mikä tahansa. Eli ensin poikki se huutaminen, kun siitä on tullut ihan tapa ja sitten hakemaan apua vaikka perheneuvolasta, että pohjalla olevat ongelmat korjaantuu.
Mikä ei nykylasta traumatisoisi?
En tiedä. Puhuin itsestäni ja olen syntynyt 1960-l. Mulle huudettiin koko ajan ja lisäksi jouduin kuuntelemaan vanhempien tappelua. Traumatisoiduin, ja niin varmaan muutkin lapset, joille huudetaan - oli aika mikä hyvänsä. Huutajat tietty alapeukuttaa.
Jos sinä traumatisoiduit niin se ei tarkoita, että muutkin tekivät niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset traumatisoituu huutamisesta, oli syy mikä tahansa. Eli ensin poikki se huutaminen, kun siitä on tullut ihan tapa ja sitten hakemaan apua vaikka perheneuvolasta, että pohjalla olevat ongelmat korjaantuu.
Mikä ei nykylasta traumatisoisi?
Nykyään sentään tiedostetaan asioita. Ennen lakaistiin maton alle ja lapsista tuli aikuisena juoppoja.
Millainen sitten on tämän päivän aikuinen? Kuin pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja jonkun muunta kantamaan vastuuta.
Mitäs jos se mies sen kiroilun ja huutamisen sijaan (ja kuten täällä jo joku totesikin, tuollaisella kasvattamisella ei opeta ne lapset kuin huutamaan ja kiroilemaan, ei mitään muuta) ja tekisi heidän kanssaan jotain, kun se härvääminen alkaa? Lautapeli, ulos liikkumaan, askartelua vaikka ruuanlaittoa yhdessä jos muuhun ei just sillä hetkellä ole mahdollisuutta? T: Kolmen pojan äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset traumatisoituu huutamisesta, oli syy mikä tahansa. Eli ensin poikki se huutaminen, kun siitä on tullut ihan tapa ja sitten hakemaan apua vaikka perheneuvolasta, että pohjalla olevat ongelmat korjaantuu.
Mikä ei nykylasta traumatisoisi?
En tiedä. Puhuin itsestäni ja olen syntynyt 1960-l. Mulle huudettiin koko ajan ja lisäksi jouduin kuuntelemaan vanhempien tappelua. Traumatisoiduin, ja niin varmaan muutkin lapset, joille huudetaan - oli aika mikä hyvänsä. Huutajat tietty alapeukuttaa.
60-luvulla suurin osa lapsista sai remmiä, mikä nykyään olisi välittömän huostaanoton paikka. Silti ihan normaaleiksi ihmisiksi kasvoivat senkin ajan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset traumatisoituu huutamisesta, oli syy mikä tahansa. Eli ensin poikki se huutaminen, kun siitä on tullut ihan tapa ja sitten hakemaan apua vaikka perheneuvolasta, että pohjalla olevat ongelmat korjaantuu.
Mikä ei nykylasta traumatisoisi?
En tiedä. Puhuin itsestäni ja olen syntynyt 1960-l. Mulle huudettiin koko ajan ja lisäksi jouduin kuuntelemaan vanhempien tappelua. Traumatisoiduin, ja niin varmaan muutkin lapset, joille huudetaan - oli aika mikä hyvänsä. Huutajat tietty alapeukuttaa.
Suurin osa sinukin sukupolvesta kasvoi ihan terveiksi aikuisiksi. Suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia, koska nykyihmisiä paapotaan ihan liikaa. Lapsia pitää kehua ja kannustaa vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä naamalle lentääkin märkä turbaani, kun todellisuus iskee vasten kasvoja ja sitten tarvitaankin terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos se mies sen kiroilun ja huutamisen sijaan (ja kuten täällä jo joku totesikin, tuollaisella kasvattamisella ei opeta ne lapset kuin huutamaan ja kiroilemaan, ei mitään muuta) ja tekisi heidän kanssaan jotain, kun se härvääminen alkaa? Lautapeli, ulos liikkumaan, askartelua vaikka ruuanlaittoa yhdessä jos muuhun ei just sillä hetkellä ole mahdollisuutta? T: Kolmen pojan äiti
Rutiinit, rutiinit ja ennakointi. Kun vanhempi näkee sen vaivan, että oppi tuntemaan sen oman lapsensa hän on aina askelee edellä.
Vierailija kirjoitti:
Mies yrittää olla lauman johtaja, alfauros. Ei se sen kummempaa ole.
Alfa ei käyttäydy kuin kiukutteleva pikkulapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pikkulapsi oikeasti tarvitse mitään valmennettuja treenejä eli nykykielellä "harrastusta"? Peuhua riittää aivan tarpeeksi, kunhan siihen on virikkeellinen ympäristö eli vaikka iso kiva leikkipuisto, jumppasali missä on erilaisia välineitä, uimahalli tai vaikka ihan vaan joku kallioinen ja kivinen metsikkö. Talvella myös pulkkamäki toimii erinomaisesti.
Ei alle kouluikäiselle tarkoitetut harrastukset ole mitään tosimielessä valmennettuja treenejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pikkulapsi oikeasti tarvitse mitään valmennettuja treenejä eli nykykielellä "harrastusta"? Peuhua riittää aivan tarpeeksi, kunhan siihen on virikkeellinen ympäristö eli vaikka iso kiva leikkipuisto, jumppasali missä on erilaisia välineitä, uimahalli tai vaikka ihan vaan joku kallioinen ja kivinen metsikkö. Talvella myös pulkkamäki toimii erinomaisesti.
Ei alle kouluikäiselle tarkoitetut harrastukset ole mitään tosimielessä valmennettuja treenejä.
Ei leikkivä lapsi tarvitse mitään valmentajaa ylipäätään. Korkeintaan vanhemmat saattavat tarvita jotta pystyvät sanomaan, että meidän lapsella on harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset traumatisoituu huutamisesta, oli syy mikä tahansa. Eli ensin poikki se huutaminen, kun siitä on tullut ihan tapa ja sitten hakemaan apua vaikka perheneuvolasta, että pohjalla olevat ongelmat korjaantuu.
Mikä ei nykylasta traumatisoisi?
En tiedä. Puhuin itsestäni ja olen syntynyt 1960-l. Mulle huudettiin koko ajan ja lisäksi jouduin kuuntelemaan vanhempien tappelua. Traumatisoiduin, ja niin varmaan muutkin lapset, joille huudetaan - oli aika mikä hyvänsä. Huutajat tietty alapeukuttaa.
Suurin osa sinukin sukupolvesta kasvoi ihan terveiksi aikuisiksi. Suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia, koska nykyihmisiä paapotaan ihan liikaa. Lapsia pitää kehua ja kannustaa vaikkei tämä osaisikaan hommaan. It
Ikäluokkani ei ole ihan tervepäistä. Sen näkee jo tsekkaamalla 60-70 luvun taitteessa syntyneet poliitikot. He vaan ei menneet terapiaan vaan lääkitsevät itseään alkoholilla, ovat tunnekylmiä ja empatiakyvyttömiä ja pistävät "pahan kiertoon". Tunnen oman ikäluokkani hyvin, ja se että ei käydä terapiassa Ei ole hyvä merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset traumatisoituu huutamisesta, oli syy mikä tahansa. Eli ensin poikki se huutaminen, kun siitä on tullut ihan tapa ja sitten hakemaan apua vaikka perheneuvolasta, että pohjalla olevat ongelmat korjaantuu.
Mikä ei nykylasta traumatisoisi?
En tiedä. Puhuin itsestäni ja olen syntynyt 1960-l. Mulle huudettiin koko ajan ja lisäksi jouduin kuuntelemaan vanhempien tappelua. Traumatisoiduin, ja niin varmaan muutkin lapset, joille huudetaan - oli aika mikä hyvänsä. Huutajat tietty alapeukuttaa.
Jos sinä traumatisoiduit niin se ei tarkoita, että muutkin tekivät niin.
Niin, meitä myös häpäistiin heikkoudesta. Harva kehtaa sanoa, että on traumatisoitunut kun oli vahvuuden merkki, että kesti huudot ja remmin lyönnit. Vahvuuteenkin voi sairastua.
Varmaan joillain oli riittävästi suojaavia tekijöitä, etteivät traumatisoituneet: mukava mummo, lempeä opettaja tms. Ja tietysti onnekkaimmilla ei-huutavat vanhemmat.
Jotkut haluaa selvästi nähdä huutamisesta traumatisoitumisen yksilön heikkoutena. Varmaan huudatte tai huusitte lapsillenne, ettekä halua kokea syyllisyyttä? Totuus on kuitenkin toinen, huutaminen on henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Isillä on tapana pitää kovempaa kuria pojilleen. Jos sinulla olisi tytär/tyttäriä niin puolisosi pääsisi näyttämään miten lussu hän on tyttöjä kohtaan siinä missä itse olet ankara tyttöjä kohtaan ja lussu poikia kohtaan.
Tytöille pidetään paljon kovempaa kuria kuin pojille. Ehkä ratkaisu poikien huonoon käytökseen olisi puuttuminen siinä vaiheessa jo, kun tyttöjen levottomuuteen puututaan, ettei mene väkivaltaiseksi riehumiseksi ollenkaan.
Siis tuon ikäiset nassikat ovat kovia kimittämään. Sellaisella kimeällä joka menee läpi pään. Tietääkö miehesii mitään lapsen kehityksen vaiheista ja mitä kaikkea siihen milloinkin kuuluu?
Supersuositut adhd-diagnoosit tarjoavat mukavan selityksen sille miksi lapset käyttäytyvät huonosti ja mahdollistavat samalla vastuuvapauden vanhemmille koska adhd-lapsi ei voi aivokemialleen mitään.