Kuinka helppoa on matkustaa kaksin pienen lapsen kanssa?

Meillä aloitettiin lentomatkailu 6kk. iässä. Tuon ikäisenä lapseni oli jo veteraani, olisi varmaan selvinnyt kentällä yksinkin.

No julkisilla todella helppoa, koska aikuisen ei tarvitse keskittyä ajamiseen. Autolla riippuu paljon siitä, että miten lapsi jaksaa istua paikallaan kirjan, lelun tms kanssa. Mikä lasta kiinnostaa, esimerkiksi Turkuun pääsee suoraan junalla tai bussilla pk-seudulta. Turussa Turun linnaan kannattaa varata reilusti aikaa, sitten siellä on näyttelyitä, vanha kaupunki, tuomiokirkko jne. Itseäni kiinnostaisi kovasti Kotka ja merimuseo, mutta en tiedä, onko se noin pienelle lapselle, sinnekin pääsee suoraan bussilla... Vaihdolliset juna-/bussiyhteydet ovat aina vähän haastavampia juuri sen takia, että pitää huolehtia sekä lapsesta että tavaroista. Tampere olisi myös sopivalla etäisyydellä, siellä taitaa olla joku muumijuttu myös, en talvitarjonnasta tiedä, mutta kesällä Särkänniemi. Nokialla on hyvä kylpylähotelli Eden, tosin sinne joutunee menemään paikallisliikenteellä/taksilla, joku juna voi mennä nokiallekin suoraan, mutta asemalta on Edeniin matkaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö ap siis koskaan missään lapsen kanssa ilman toista aikuista? Kahvilassa esimerkiksi? Jos ette, niin varmaan voisi sellaisesta aloittaa harjoittelun.

Käydään toki, useinkin!

Ap

No niin! Sitten selviätte. Jotenkin saat ruoat teille sielläkin eteen, joten se onnistuu ihan yhtä lailla myös reissussa.

Tulee tästä yh:na ihan mieleen ne vauvan ekat kuukaudet. Miten jännittävää oli mennä ekaa kertaa ihmisten ilmoille, kun ei tiennyt miten kaikki sujuu. 5-vuotiaan kanssa on jo kyllä korkea aika alkaa treenailla omaa itseluottamusta siihen kuntoon, että pystyy menemään pikku reissullekin. Toki, jos lapsella on isot haasteet, voi vaatia treenailua sitten enemmän, mutta sitähän ei voi tietää, miten sujuu, jos ei kokeile.

Oon huomannut, että kahden vanhemman perheissä elämä helposti kapeutuu, kun ei uskalleta oikein mitään tehdä omassa varassa.

Mä reissasin kahden muksun kanssa suht paljon, kun olivat pieniä. Mies oli usein työmatkalla ja kun tuli kotiin halusi olla kotona, eikä reissussa. Ymmärtäähän sen.

En halunnut jäädä nurkkiinkaan nuhjuamaan, kun oli aikaakin käydä. Me käytiin Suomen kohteita. Vankkurit pakattu ja junaan. Opin aika äkkiä pakkaamaan vähän. Kaikkialla sai pestyä vaatteita, omia ja lasten. Vaippoja sai joka paikasta ostettua jne. Evästä sai muualtakin kuin meidän lähimarketista jne. Vaikka tiettyjä eväitä aina pakkailin, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, kiisseleitä, soseita yms.

Airbnb alkoivat vasta tulla Suomeen, mutta olihan niitä variaatioita. Yleensä oltiin kolme tai neljä päivää jollain paikkakunnalla tai sitten menin lapsuuden kaupunkiin koko viikoksi, kun siellä oli apukäsiä ja vähän hemmottelua kaikille. ;)

Yritin valikoida sellaisia kaupunkeja, joissa olisi joku tuttu ihminen. Esim Kemijärvellä asustaa mun yläastekaveri, kiva käydä moikkaamassa. Kenenkään nurkissa ei oltu, vaan halusin sen oman rauhan. Joskus airbnb, hotelli tai jollain oli asuntoa vuokrata.

Enkä mä ihan noin pienien (alle kouluikäisten kanssa) välttämättä sitä Särkänniemeä valinnut kohteeksi, vaan monta muuta asiaa Tampereelta. Kirjastoissa on lukutunteja, teatterijuttuja, erilaisia leikkipuistoja ja uimarantoja. < pysty ottamaan etukäteen selvää. Naantalissa käytiin Muumeja moikkaamassa. Kesärannan puutarhaa. Turun linnaa ja keski-aikamarkkinoita. Kuopiokin tuli nähtyä.

Risteilyt Ruotsiin ja Tallinnaan olivat ainoa ulkomaan matkat. Nekin sujui kivasti. Meillä esikonen on nepsy. Hän tykkäs kävelystä aivan älyttömästi (nykyäänkin), joten sen takia asiat oikeastaan rullaskin. Mulla oli yhden lapsen rattaat mukana. Alakoriin mahtui isompi kassi tavaroita ja siihen aisakoriin käyttökassi. Tarvittaessa rattaissa tuli kaksi lasta, mutta todella harvoin esikoinen niin pahasti väsyi, että esim nukahti reissuun. Päikkärit pötköteltiin puistojen lähellä, viltti alla ja harsoista kasattu "peitto" päällä, auringon suojaa.

Mies vaihtoi duunia, ettei tarvii enää reissata paljoa ja mä menin takas töihin, niin tehtiin tuommoisia pitkiä viikonlopun reissuja sitten yhdessä. Mies myös tykkäs verkkaisuudesta, että aivan lasten tahtiin mentiin. Siinä vaiheessa olivat jo isompia, että sitten käytiin Särkänniemessä yms. huvijuttuissa enemmän.

Eri kaupunkien keskiaikaismarkkinoista tykättiin. Niissä sai tehdä ja temmeltää ja sai ottaa rauhaksiinkin.

Hyvin se sujuu. Oltiin 6-v. lapsen kanssa Italiassa kahdestaan. Ihan hyvin sujui. Olin silloin myös lapsen omaishoitaja, koska lapsella muutamakin sairaus. 

Menkää lapsiperheen kohteeseen, paljon tekemistä lapselle. Leluja mukaan laukkuun. Iso ja pieni matkalaukku mukaan. Evästä aina matkaan.

Onko autonvuokraus ihan poissuljettu vaihtoehto? Voivat tosin olla pääsiäisenä hinnoissaan. Mutta katsoisin senkin vaihtoehdon, että mitä maksaa. Voisi olla rennompaa, kun voisi pysähdellä matkan varrella.

Minä tein ekan kahdenkeskisen reissun lapsen kanssa, kun hän oli 5-vuotias. Se oli ihan muutaman päivän reissu Berliiniin, budjettimatka kun ei kauhean rahoissamme oltu. Otin hotellin jostain KaDeWen ja eläintarhan puolivälistä, niin että päästiin molempiin kävellen. Oli edullinen hotelli ja lapsella alkoi siellä alahuuli väpättää, kun ei ollut kylpyammetta o_O

Ei ole mitään ihmeempää jäänyt mieleen tuosta reissusta. Mutta lapsi ei ollut ihan noin hankala, etteikö olisi uskaltanut hetken aikaa istua pöydässä yksin. Oltiin reissattu paljon jo tuota ennen. Tuo reissu oli kahdestaan, kun mies oli samaan aikaan Japanissa työmatkalla. Ei ollut rahaa lähteä sinne mukaan, niin tuo oli sellainen tyttöjen lohdutusmatka :-)

Vierailija kirjoitti:

Onko autonvuokraus ihan poissuljettu vaihtoehto? Voivat tosin olla pääsiäisenä hinnoissaan. Mutta katsoisin senkin vaihtoehdon, että mitä maksaa. Voisi olla rennompaa, kun voisi pysähdellä matkan varrella.

Minä tein ekan kahdenkeskisen reissun lapsen kanssa, kun hän oli 5-vuotias. Se oli ihan muutaman päivän reissu Berliiniin, budjettimatka kun ei kauhean rahoissamme oltu. Otin hotellin jostain KaDeWen ja eläintarhan puolivälistä, niin että päästiin molempiin kävellen. Oli edullinen hotelli ja lapsella alkoi siellä alahuuli väpättää, kun ei ollut kylpyammetta o_O

Ei ole mitään ihmeempää jäänyt mieleen tuosta reissusta. Mutta lapsi ei ollut ihan noin hankala, etteikö olisi uskaltanut hetken aikaa istua pöydässä yksin. Oltiin reissattu paljon jo tuota ennen. Tuo reissu oli kahdestaan, kun mies oli samaan aikaan Japanissa työmatkalla. Ei ollut rahaa lähteä sinne mukaan, niin tuo oli sellainen tyttöjen lohdutusmatka :-)

Alkoi lukijallakin melkein alahuuli väpättämään, kun luki tuosta kylpyammeesta. 

Matkailuautoilu voisi olla tosi jees. Lapset rakastavat olla niissä. Jos siis saa nukuttua öisin ja on vireä kuski. Matkailuautolla pääsisi vaikka mihin. 

On mukavaa, kun ottaa hyviä eväitä tarpeeksi, muutamia terveellisiä ja herkullisia vaihtoehtoja ja naposteltavia. Ja juotavaa.

Matkatavarat isoon reppuun, ei vedettäviä matkalaukkuja. Reppu selässä onnistuu vessakäynnit ja lapsen auttaminen, käsi kädessä kävely. Lapselle oma pikkureppu missä on omia tärkeitä tavaroita, pehmolelu, kirja. Vanhemman reppuun mukaan kyniä ja paperia, mitkä voi sopivassa tilanteessa kaivaa esiin.

Perusasiat on tärkeimpiä.

Junissa on lasten junavaunu. On myös lasten hyttejä. 

Ennen matkaa jutellaan minne mennään, mitä siellä voi tehdä, missä voi käydä vessassa, missä voi syödä ja miten siellä käyttäydytään. Lapselle on helpompaa esim. odottaa ruokailuun, istumaan, nukkumaan tai vessaan pääsyä, kun siitä on puhuttu jo ennen matkaa miten se on matkalla erilaista.

Iloinen rento tunnelma. 

Vierailija kirjoitti:

Siis onko ydinperheissä oikeasti näin kädetöntä porukkaa? Mun lapsi oli ekan kerran hotellissa ehkä viisikuisena, ja ihan kahdestaan oltiin. Kai me itselliset ollaan sitten jotain super-organisoijia.

Näköjään on. Mitään ei pysty itsenäisesti tekemään. Itse oon reissannu lapsen kanssa kahdestaan 9 kuukautisesta asti. Nyt hän on 14.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko ydinperheissä oikeasti näin kädetöntä porukkaa? Mun lapsi oli ekan kerran hotellissa ehkä viisikuisena, ja ihan kahdestaan oltiin. Kai me itselliset ollaan sitten jotain super-organisoijia.

Näköjään on. Mitään ei pysty itsenäisesti tekemään. Itse oon reissannu lapsen kanssa kahdestaan 9 kuukautisesta asti. Nyt hän on 14.

Mitä oikein ilkeilette? Ap sentään itse on matkustanut paljon, kaikki ei ole juuri ollenkaan. Ei se ole mikään itseisarvo tai tavoite, että pikkulasten kanssa matkustetaan, varsinkaan yksin. Moni ei käy missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko ydinperheissä oikeasti näin kädetöntä porukkaa? Mun lapsi oli ekan kerran hotellissa ehkä viisikuisena, ja ihan kahdestaan oltiin. Kai me itselliset ollaan sitten jotain super-organisoijia.

Näköjään on. Mitään ei pysty itsenäisesti tekemään. Itse oon reissannu lapsen kanssa kahdestaan 9 kuukautisesta asti. Nyt hän on 14.

Riippuu tosi paljon lapsesta ja siitä, kuinka turvallisuushakuinen aikuinen on. 

Yksi vinkki kaupunkikohteisiin menijöille. Kannattaa mennä lapsen kanssa tosi aikaisin nukkumaan ja herätä kuudelta. Me oltiin Roomassa. Yhtenä aamuna oltiin seitsemältä Pietarinkirkolla. Oltiin ensimmäiset turistit. Kiivettiin ihan tornin huipulle. 

En ole koskaan kokenut vaikeaksi matkustaa lapsen kanssa kahdestaan. On istuttu busseissa ja junissa ja käyty paikoissa. Jos nyt ei monta kuukautta ole reissussa, niin tavaramääräkin on varsin kohtuullinen. Johonkin kassiin mukaan vähän evästä ja juotavaa ja lapselle tekemistä, jos pitkään istutaan paikallaan. Monista junista löytyy leikkivaunu, jossa voi kuluttaa aikaa. Kunhan lähtee asenteella, ettei kaiken tarvitse olla samalla tavalla kuin perusarjessa, pärjää sillä pitkälle. Ruoka-ajoista ja laadusta voi lomalla joustaa ja tiukkoja aikatauluja ei kannata tehdä (paitsi kulkuvälineisiin on hyvä ehtiä varatuille matkoille).

Ystäväperheessä on nepsypiirteinen lapsi. He ei jaksa eikä oikein uskallakaan lähteä minnekään matkalle edes koko perhe. Ovat aina vain kotona, ja sielläkin pyrkivät minimoimaan sen ajan, minkä toinen joutuu olemaan yksin ainoana aikuisena.

Kuvittelin otsikosta, että kysymys on alle 1-vuotiaan kanssa matkustamisesta. Ei tavallisen 6-vuotiaan kanssa ole mitään ongelmaa, mutta en osaa arvioida, miten nepsy-piirteet vaikuttavat asiaan. Mieti etukäteen, millaisia tilanteita tulee ja miten esim. pakkaat tavarat niin, että pärjäät niiden ja lapsen kanssa. 

Kun omat lapseni olivat pieniä, niin kerran samaan lastenvaunuun tuli äiti, joka matkusti yksin neljän lapsen kanssa. Vanhin oli kuusivuotias, nuorimmat olivat 1-vuotiaat kaksoset ja sitten oli yksi lapsi siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko ydinperheissä oikeasti näin kädetöntä porukkaa? Mun lapsi oli ekan kerran hotellissa ehkä viisikuisena, ja ihan kahdestaan oltiin. Kai me itselliset ollaan sitten jotain super-organisoijia.

Näköjään on. Mitään ei pysty itsenäisesti tekemään. Itse oon reissannu lapsen kanssa kahdestaan 9 kuukautisesta asti. Nyt hän on 14.

Riippuu tosi paljon lapsesta ja siitä, kuinka turvallisuushakuinen aikuinen on. 

Yksi vinkki kaupunkikohteisiin menijöille. Kannattaa mennä lapsen kanssa tosi aikaisin nukkumaan ja herätä kuudelta. Me oltiin Roomassa. Yhtenä aamuna oltiin seitsemältä Pietarinkirkolla. Oltiin ensimmäiset turistit. Kiivettiin ihan tornin huipulle. 

Aamuisin on myös viileämpää. Sitten siinä kello 11 syötiin lounasta ja mentiin nukkumaan päikkärit. Illansuussa taas mentiin jonnekin nähtävyyksiä katsomaan ja syömään. 

Tämä oli toimiva rytmi lapsen kanssa. Lapselle on raskasta (kuin myös aikuiselle) olla matkoilla. 

-Ennakoi. Kerro lapselle etukäteen miten matka tulee menemään, kauan matka kestää (lapsen ymmärtämällä tavalla), mitä kaikkea junassa voi tehdä (ja mitä ei), ja miten junassa käyttäydytään.

-Varaa tarpeeksi evästä, naposteltavaa ja tekemistä, mutta älä tyrkkää niitä heti matkan alkaessa lapselle, vaan vasta sitten kun alkaa kyllästyä. Ensin voi ihmetellä ihan vain junaa ja maisemia.

-Jotkut lapset tykkäävät tietää asioita, mikä on seuraava asema, kuinka kovaa juna kulkee jne. ja moni tykkää osallistua esim. katsomalla itse paikkanumeron tai näyttämällä lipun konnarille. Näin matkasta tulee entistä enemmän lapsen oma hieno kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en lähtisi. Ottaisin mukaan toisen aikuisen, esim. äidin, oman siskon tai kaverin.

Häh? Mä en todellakaan ottaisi. Ihanaa saada olla kerrankin ainut aikuinen ja päättää käytännössä kaikesta koko reissun ajan.

Minulla on kiva matkustusmuisto 6-vuotiaan (ei nepsy, mutta vaikea persoona😁)  kanssa, kun käytiin viikon pakettimatkalla Teneriffalla. Tuon jälkeen on paljon reissattu, mutta ekaksi oli helppo ottaa all inclusive pakettimatka.

Kotimaan matkalla tosiaan sitten ehkä johonkin Turkuun tai Tampereelle. Hotelli läheltä rautatieasemaa. 

Päiväohjelmana leikkipuistoja, kauppoja, museoita, kahviloita ja ravintoloita.Tai vaikka kylpylään pariksi päivää, jos voisi olla teidän juttu.

Päiväunet tai päivälepo hotellilla, ettei tule liian raskas päivä. Kummallekaan. Ja syömistä ja juomista tarpeeksi, nukkumaanmenoajat kannattaa pitää normaalissa, unilelu mukana  ym mitä näitä nyt on juttuja lasten reissausjuttuja muutenkin. 

Vanhemman ilo näillä reissuilla ehkä tulee siitä, että näkee lapsen maailman avartuvan. Ehkä vähän ehtii kirjaa lukea tai kahvilassa fiilistellä itsekin tunnelmia. Voi olla väsyttävää, mutta kukaan ei pakota olemaan yltiöpäisen aktiivinen. Matka ja majapaikka ovat osa sitä päiväohjelmaa.