Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka helppoa on matkustaa kaksin pienen lapsen kanssa?

Vierailija
23.02.2025 |

Kiinnostaa aidot kokemukset aiheesta. Lapsi täyttää kohta 6, hänellä epäillään jonkunlaista lievää nepsypiirteisyyttä eli tiettyjä haasteita on (hän ei kuitenkaan häiritse muita eikä metelöi eikä riehu tms eli ei ole haitaksi ulkopuolisille, tietyt asiat vain ei oikein suju hänen kanssaan). Tarkoituksena olisi lähteä jollekin pääsiäismatkalle hänen kanssaan, kohde päättämättä, lähtöpaikkana pk-seutu. Junalla tms, koska auto pitää jättää miehelle, hän on pääsiäisen töissä ja tarvitsee sitä työmatkoihin. 

Onko kellään kokemusta matkoista päiväkoti-ikäisten kanssa ainoana aikuisena? Kuinka helposti meni? Mietin ihan käytännön asioita kuten matkatavaroiden kuljettaminen, vessassakäynnit asemilla kun on matkatavaratkin vahdittavana, kulkemiset hotellille julkisilla/kävellen, ruokailut jne. 

Kommentit (88)

Vierailija
81/88 |
24.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen matkustanut vauvaikäisestä asti lapsen ja kahden koiran kanssa yksin. Tosin autolla, mutta jos menisin pienen lapsen kanssa julkisilla, niin tavaraa pitäisi olla niin vähän, että saan kaiken kerralla reppuun/rinkkaan ja esim. yliolan käsilaukun, jotta kädet on vapaana lapsen hoitoon. Jos lapsi käyttää edes missään tilanteessa enää rattaita, niin ne mukaan. Rattaisiin saa matkatavarat, vaikka lapsi kävelisi muuten. Vessat ja muut tarvittavat palvelut voi nykyään selvittää etukäteen ja mennä lapsiystävällisiin paikkoihin. 6 v käyttää yleensä normaalia vessaa, niin sen osalta ei kai teillä pitäisi olla ongelmaa? Invavessaa saa myös käyttää ja niihin saa koko porukan ja matkatavarat kerralla lukkojen taakse. Matkustaminen ja tekeminen lapsen kehitystason mukaan. Päivärytmin kun vielä pitää suunnilleen rutiineissa, niin pysyy kaikkien pää kasassa.

Siis oikeasti r

No ei varmaan 6-vuotiaalle enää rattaita, mutta kyllä meilläkin oli reissussa matkarattaat mukana vielä pitkään sen jälkeen kun arkikäytössä olivat jääneet pois. Niissä kulkee kamat kätevästi ja pystyy liikkumaan tarvittaessa reippaammin ja pidemmälle kävellen, kun on lapselle lepopaikka tarvittaessa. Kuopus taisi olla hieman vajaa 5v kun lopulta raaskittiin luopua niistä. 

Vierailija
82/88 |
24.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsille on pelkkä hotellihuonekin jo elämys. Jos hotellissa on uima-allas niin siinä kuluu mukavasti jo ilta. Myös leikkipuistot ja museot ovat hyviä matalan kynnyksen matka-aktiviteetteja. Tampereella esimerkiksi Ilves-hotellissa on lasten uima-allas ja leikkihuone, ja muutenkin otettu lapset hyvin huomioon. Junassa matka-aika pari tuntia ja kävelymatka hotellille ehkä vartin. Pikku Kakkosen leikkipuisto kävelymatkan päässä, kuten myös pari museota. Hyvin pärjää pienemmänkin kanssa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/88 |
24.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen reissannut lapseni kanssa kahdestaan siitä asti kun hän oli 3-vuotias ja hyvin on mennyt. Enimmäkseen kotimaassa ollaan reissattu, mutta myös laivalla ja ollaan käyty Tukholmassa ja Tallinnassa. 

Nyt hän on 7-vuotias ja tottunut reissaaja. Rakastaa hotelleita, ravintoloita, julkisia kulkuneuvoja jne. Ei tosin ole nepsy.

Vierailija
84/88 |
24.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Junamatkahan on jo itsessään elämys lapselle jos ei ole paljon matkustanut. Me reissataan enimmäkseen autolla, ja kyllä lapset on ihan innoissaan jos joskus pääsee junalla. Yksin lasten kanssa se juna on kyllä aikuisellekin kivempi, ajaminen lapsen valittaessa "milloin ollaan perillä" vartin välein on vähän rasittavaa. Vaikka ei sillä, on sitäkin tullut tehtyä ja onnistuu. 

Hotelli on myös lasten mielestä hauskaa ja jännää sellaisenaan, joten hotellissa oleiluunkin kannattaa varata aikaa. Varsinkin illalla ajoissa huoneeseen niin malttaa sitten käydä nukkumaan. 

Vierailija
85/88 |
24.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ehdi lukea ketjua ennen vastaamista. Pahoittelut siitä.

Matkustin ensimmäisen kerran lapseni (lievästi as-piirteinen kuten itsekin) kanssa, kun hän oli 4-vuotias. Perinteinen Ruotsin-risteily oli ohjelmana ja se oli hyvä aloitus. Aiemmin en olisi lähtenyt, kun oli uhmaikä, mutta tuo 4v. oli aika helppo.

Seuraavan kerran päästiin matkaan vasta kun lapsi oli aloittanut koulun. Pandemia siirsi meidän matkasuunnitelmia :/ Käytiin Legolandissa ja se oli niin nappi reissu, että vaikea uskoa itsekään. Lennot Kööpenhaminaan, siitä junalla eteenpäin ja majoittuminen pikkukaupungissa. Bussilla käytiin Legolandissa kahtena päivänä. Sitten taas junalla pari tuntia Köpikseen ja siellä hotelliin. Pelkäsin, että vieraan kaupungin metrossa lapsen ja matkalaukkujen kanssa olisi vaikeaa, mutta mitä vielä. Lapsi hoiti oman laukkunsa ja minä suunnistamisen. Nykyään reissataan vuosittain. Kerran laivalla ja yleensä kesällä joku Euroopan matka.

Ollaan siis molemmat sieltä kirjon lievästä päästä. Sen lisäksi apua on kaiketi siitä, ettei me kumpikaan olla kovin rytmisiä. Arki takkuaa helposti ilman tiukkaa suunnittelua, mutta matkoilla ollaan kuin kotonamme vaikka olisi mitä yölentoja tai klo 3.40 kävelyä junalle. Meille ruokakin on sellainen pakollinen paha. Ei tule nälkäkiukkuja. Riittää kun jossain välissä saa järsiä jotain, ja minä saan kahvin.

Vierailija
86/88 |
24.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletteko aamuntorkkuja kun kuulostaa, että olet ollut hotelliaamiaisilla vain pahimpaan ruuhka-aikaan? Yleensä aamiaisajan alkaessa ei ole ruuhkaa. Eri hotelleissa on erilaisia aamiaissaleja, joissakin isoja meluisia halleja, joissakin pienempiä tiloja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/88 |
24.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on kivaa! Teette sellaisia juttuja, joista lapsi tykkää. Hotellissa oleminen voi olla jo mukavaa. Lähde vaan! 

Vierailija
88/88 |
24.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ulkomailla, etenkin Etelä-Euroopassa on kiva matkustaa lapsen kanssa. Kukaan ei katso pahasti vaan päinvastoin lapsista tykätään ja tullaan juttelemaan.

Olin lapsen kanssa kaksin syömässä ja kun minulla oli ruoka vielä kesken, niin sieltä riensikin joku Pierluigi juttelemaan lapseni kanssa jalkapallosta :) Sain syödä ruokani loppuun. Tähän on tietysti lisättävä että lapseni on kielitaitoinen, mutta mitään tuttuja ei oltu.