Kuinka helppoa on matkustaa kaksin pienen lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

No julkisilla todella helppoa, koska aikuisen ei tarvitse keskittyä ajamiseen. Autolla riippuu paljon siitä, että miten lapsi jaksaa istua paikallaan kirjan, lelun tms kanssa. Mikä lasta kiinnostaa, esimerkiksi Turkuun pääsee suoraan junalla tai bussilla pk-seudulta. Turussa Turun linnaan kannattaa varata reilusti aikaa, sitten siellä on näyttelyitä, vanha kaupunki, tuomiokirkko jne. Itseäni kiinnostaisi kovasti Kotka ja merimuseo, mutta en tiedä, onko se noin pienelle lapselle, sinnekin pääsee suoraan bussilla... Vaihdolliset juna-/bussiyhteydet ovat aina vähän haastavampia juuri sen takia, että pitää huolehtia sekä lapsesta että tavaroista. Tampere olisi myös sopivalla etäisyydellä, siellä taitaa olla joku muumijuttu myös, en talvitarjonnasta tiedä, mutta kesällä Särkänniemi. Nokialla on hyvä kylpylähotelli Eden, tosin sinne joutunee menemään paikallisliikenteellä/taksilla, joku juna voi mennä nokiallekin suoraan, mutta asemalta on Edeniin matka

Kotkassa on myös Maretarium ja esimerkiksi jättimäinen rantapuisto Katariina tmv. jotka sopii tosi hyvin tuon ikäiselle. 

Varmaan joka toinen lapsi on nykyään nepsypiirteinen. Virallinen diagnoosi on joka neljännellä.

Mä olen matkustanut vauvaikäisestä asti lapsen ja kahden koiran kanssa yksin. Tosin autolla, mutta jos menisin pienen lapsen kanssa julkisilla, niin tavaraa pitäisi olla niin vähän, että saan kaiken kerralla reppuun/rinkkaan ja esim. yliolan käsilaukun, jotta kädet on vapaana lapsen hoitoon. Jos lapsi käyttää edes missään tilanteessa enää rattaita, niin ne mukaan. Rattaisiin saa matkatavarat, vaikka lapsi kävelisi muuten. Vessat ja muut tarvittavat palvelut voi nykyään selvittää etukäteen ja mennä lapsiystävällisiin paikkoihin. 6 v käyttää yleensä normaalia vessaa, niin sen osalta ei kai teillä pitäisi olla ongelmaa? Invavessaa saa myös käyttää ja niihin saa koko porukan ja matkatavarat kerralla lukkojen taakse. Matkustaminen ja tekeminen lapsen kehitystason mukaan. Päivärytmin kun vielä pitää suunnilleen rutiineissa, niin pysyy kaikkien pää kasassa.

Helpompaa kuin yksin

Olen reissannut nyt 8-vuotiaan kanssa usein näinä vuosina. Miehellä on vuorotyö ja kesäisin vähemmän lomaa kuin minulla ja lapsella, ja olisi tylsää, jos ei koskaan mi. En jotenkin osaa edes ajatella, että 6-vuotiaan kanssa olisi jotenkin hankala reissta, kun on reissannut 2-, 3-, 4- ja 5-vuotiaan kanssa ennen sitä. Lapsihan on joka vuosi pystyvämpi.

 

Nuo kuvaamasi asiat eivät kuulosta reissaamisen kannalta mitenkään turhan rajoittavilta - ei minunkaan lapseni tuon ikäisenä välttämättä vieraassa paikassa olisi halunnut jäädä yksin pöytään tai vessaan niin, ettei ole näköyhteyttä minuun. Käytiin sitten yhdessä tilavassa inva-vessassa ja haettiin ruoat yhdessä. 

 

Vinkkejä kivaan matkaan:

- anna lapsen pakata itse mukaan muitakin leluja kuin unilelu, vaikka tuntuisikin hassulta raahata sellaisia mukana; ainakin omalle loi turvaa, kun sai koota ne omat lelut hotellihuoneessa ympärilleen

- nukahtamiseen samat rutiinit kuin kotona; me ollaan aina valittu mukaan iltasatukirjat ym. ja vedetty ilta ihan samalla kaavalla kuin aina

- junaan mukaan esim. Uno-kortit, Dinodeck tai jokin muu kiva korttipeli - ihan pelastus muissakin odottelutilanteissa

- piirustusvälineet helposti saapuville myös

- välipalaa ja oma vesipullo aina mukana

- Meillä lapsi on aina reissannut oman pienen päiväreppunsa kanssa; idea on, että hänellä on siinä pikkurepussa kaikki päivän aikana tarvittava: yksi vaihtovaatekerta, pientä välipalaa ja juomapullo, tekemistä (esim. just nuo kortit ja piirustusvälineet). On selkeää, kun lapsen jutut on samassa paikassa ja hän itse kantaa niitä, kun minä huolehdin isommasta laukusta tai painavammasta repusta. Tärkeää on, ettei reppu ole liian iso tai painava, jotta sitä tosiaan jaksaa pitää koko päivän mukana. Kun itse olen saanut ison laukun majapaikkaan, ei myöskään tarvitse pysähtyä enää lajittelemaan kamppeita mukaan kaupungille.

- varaa majoitus, josta molemmat nautitte - ei lapsen takia tarvitse mennä lapsen ehdoilla jonnekin ns. lapsiperhehelvettiin jonkin lastenohjelman perässä, vaan jos kerran lapsi osaa käyttäytyä, voi varata ihanan boutique-hotellin ja nautiskella itsekin kauniista miljööstä; yleensä lapsikin osaa arvostaa, jos hänet siihen opetetaan

- Helsingistä päin lähtisin itse junamatkalle Tampereelle. Se on ihana kaupunki, ja talvellakin lapsen kanssa on paljon tekemistä. Vapriikissa menee koko päivä. Muumimuseo on myös käymisen arvoinen. Käykää Pikku Kakkosen leikkipuistossa ja vohvelikahvilassa.

- Lapsen kanssa reissatessa teen paljon myös lapselle tuttuja asioita, vaikkakin uusissa puitteissa; jätä siis ohjelmaan aikaa leikkipuistolle, ja illalla voi mennä vaikka paikalliseen uimahalliin, jos tykkäätte omassakin arjessa käydä uimassa. Ei tarvii olla mikään kylpylä, lapselle se on jo eksoottista, kun käydään eri uimahallissa kuin yleensä.  

Vierailija kirjoitti:

Siis onko ydinperheissä oikeasti näin kädetöntä porukkaa? Mun lapsi oli ekan kerran hotellissa ehkä viisikuisena, ja ihan kahdestaan oltiin. Kai me itselliset ollaan sitten jotain super-organisoijia.

No millä matkustitte? Autolla? Vai jollain muulla?

Rattaiden ja laukun kanssa, vai miten? 

Ottaen huomioon että puolet tuon lapsen elämästä on ollut korona-aikaa, on ehkä ymmärrettävääkin, ettei matkustelua ole vuosia jo harjoiteltu... Ap, ymmärrän jännityksen reissuun liittyen! Itse olen todennut oman nepsyni (nyt 11) kanssa että ennakointi ja eväät on kaiken a ja o! Itse valitsisin 2 kohdetta, molemmat esittelisin lapselle muutaman tekemisen kera ja antaisin hänen valita. Kun kohde on päätetty, voitte yhdessä etsiä lisää tekemistä kohteessa. Kerron myös yleensä etukäteen mitä tehdään vaikka syömisen kanssa junamatkan aikana tms., mutta toki vasta hieman ennen kyseistä tilannetta. Hyvää reissua teille, hyvin se menee kunhan muistaa suhtautua huumorilla moneen! Ja ne eväät 😉

Vierailija kirjoitti:

Mä olen matkustanut vauvaikäisestä asti lapsen ja kahden koiran kanssa yksin. Tosin autolla, mutta jos menisin pienen lapsen kanssa julkisilla, niin tavaraa pitäisi olla niin vähän, että saan kaiken kerralla reppuun/rinkkaan ja esim. yliolan käsilaukun, jotta kädet on vapaana lapsen hoitoon. Jos lapsi käyttää edes missään tilanteessa enää rattaita, niin ne mukaan. Rattaisiin saa matkatavarat, vaikka lapsi kävelisi muuten. Vessat ja muut tarvittavat palvelut voi nykyään selvittää etukäteen ja mennä lapsiystävällisiin paikkoihin. 6 v käyttää yleensä normaalia vessaa, niin sen osalta ei kai teillä pitäisi olla ongelmaa? Invavessaa saa myös käyttää ja niihin saa koko porukan ja matkatavarat kerralla lukkojen taakse. Matkustaminen ja tekeminen lapsen kehitystason mukaan. Päivärytmin kun vielä pitää suunnilleen rutiineissa, niin pysyy kaikkien pää kasassa.

Siis oikeasti rattaat 6-vuotiaalle? Meillä rattaat vaihdettiin valjaisiin jo 2v iässä ja valjaistakin pystyttiin luopumaan kun lapsi täytti 4v.

Vierailija kirjoitti:

Onko autonvuokraus ihan poissuljettu vaihtoehto? Voivat tosin olla pääsiäisenä hinnoissaan. Mutta katsoisin senkin vaihtoehdon, että mitä maksaa. Voisi olla rennompaa, kun voisi pysähdellä matkan varrella.

Minä tein ekan kahdenkeskisen reissun lapsen kanssa, kun hän oli 5-vuotias. Se oli ihan muutaman päivän reissu Berliiniin, budjettimatka kun ei kauhean rahoissamme oltu. Otin hotellin jostain KaDeWen ja eläintarhan puolivälistä, niin että päästiin molempiin kävellen. Oli edullinen hotelli ja lapsella alkoi siellä alahuuli väpättää, kun ei ollut kylpyammetta o_O

Ei ole mitään ihmeempää jäänyt mieleen tuosta reissusta. Mutta lapsi ei ollut ihan noin hankala, etteikö olisi uskaltanut hetken aikaa istua pöydässä yksin. Oltiin reissattu paljon jo tuota ennen. Tuo reissu oli kahdestaan, kun mies oli samaan aikaan Japanissa työmatkalla. Ei ollut rahaa lähteä sinne mukaan, niin tuo oli sellainen tyttöjen lohdutusmatka :-)

Ehdottomasti julkisilla, kun yksi aikuinen, jos haluat, että matka etenee. Autolla pysähdyt muutaman kilometrin välein viihdyttämään lasta. Toki jos haluaa kokeilla, kuinka kauan saat menemään aikaa esimerkiksi Helsingistä Kirkkonummelle...

Auton ainoa hyöty on se ettei tarvitse raahata matkatavaroita eikä miettiä säilytyspaikkaa matkatavaroille. Mutta useimpien lasten mielestä autossa on tylsää, tulee kränää ja itkua, kiukkua että koska ollaan perillä, ei jakseta istua paikallaan niin pitkään jne. Juna on sata kertaa parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en lähtisi. Ottaisin mukaan toisen aikuisen, esim. äidin, oman siskon tai kaverin.

Miksi et lähtisi? Minulla ei ole olemassa ketään, joka lähtisi mukaan. Läheisillä on omat isot perheensä ja omat kiireensä, kukaan heistä ei ole vapaa tai halukas lähtemään mukaan. Lähtö vähän jännittää, mutta ei se nyt välttämättä ihan mahdoton idea kai olisi. Ap

Ei ole yhtään mahdoton idea! 6 vuotias ei ole enää pieni lapsi, ei mitään vaippashowta ja syökin jo ihan isojen ihmisten ruokaa.

Mun lapsella on myös nepsypiirteitä, jotka tosin todettiin vasta alakouluikäisenä. Me on matkustettu kahdestaan siitä saakka kun hän oli 3,5 v., sitä ennenkin toki tehtiin kahdestaan reilun tunnin matkoja autolla. Ekaks tehtiin ihan vaan päiväreissu mun tädin luokse, tunti junalla sinne ja takaisinpäin bussilla. Siinä ei paljon matkatavaroita ollut kanniskeltavaksi, ja kaikki meni muutenkin mukavasti. Seuraava reissu oli lento Kööpenhaminaan sinä samana keväänä, kohteina mm. Tivoli, akvaario, näköalatorni, isot legokaupat, kolme yötä oltiin. Kohde siksi, että sinne pääsi kotikentältä ja olin käynyt siellä pari kertaa aiemmin, eli oli tuttu paikka itselleni. Sit kesällä autolla ja laivalla Ahvenanmaalla, seuraavana keväänä Budapest ja syksynä Rodos ja talvella autojunalla Lappiin ja autolla takaisin. Eli ollaan matkustettu jatkuvasti, ensin tosiaan paikkoihin, joihin pääsee helposti kotikentältä ja jotka oli itselleni valmiiksi tuttuja kohteita. 6 v. hän oli jo niin kokenut matkaaja, että kaikki sujui helposti kun oli tuttua juttua. Hän on aina kantanut itse omia tärkeitä tavaroitaan, unikaverin, eväitä, kirjoja ja leluja omassa repussaan. Ja mä oon pyrkinyt matkustaan mahdollisimman vähillä matkatavaroilla, oli lapsi mukana tai ei. Yksi perässävedettävä matkalaukku tai reilunkokoinen urheilukassi, joka on vielä helpompi. Vessakäynnit varmaan 6 v lapseltasi onnistuu ihan omin toimin, kun menet vessan lähelle odottamaan. Suomessa kyllä luottaisin siihen, että lapsen voi jättää tavaroiden kanssa oman vessareissun ajaksi. Tuon ikäisen kanssa vielä helppoa siksikin, että esim. kylpylät onnistuu, vaikka olisi eri sukupuolta kanssasi, kun noin pienen voi viedä vastakkaisen sukupuolen pesutiloihin. Jollette ole paljon matkustelleet, kaikki uusi on mielenkiintoista. Sinä tunnet lapsesi parhaiten, mikä häntä kiinnostaa, eli mitä tekemistä matkan ajaksi, olkoon se sitten piirtämistä tai värittämistä, autoja/pehmoja tms. minkä parissa hän viihtyy niin, että aika kuluu mukavasti. Ja tietysti eväät, ne on ainakin meillä ollut tosi tärkeä juttu. Ehkä jotain spesiaalia arkeen verrattuna, meillä ne oli pillimehut, suolakeksit, lakut/tikkarit, joita ei kotona yleensä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö ap siis koskaan missään lapsen kanssa ilman toista aikuista? Kahvilassa esimerkiksi? Jos ette, niin varmaan voisi sellaisesta aloittaa harjoittelun.

Käydään toki, useinkin!

Ap

Miten hotelliaamiainen mielestäsi eroaa kahvilasta? Yrittäkää päästä istumaan mahdollisimman lähelle pöytiä, joista ruoka noudetaan. Voihan olla, että hänestä tuntuukin jännältä istua pöydässä itsekseen.,mutta jos lähtee sinun perääsi, niin eihän siitä mitään ongelmaa tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö ap siis koskaan missään lapsen kanssa ilman toista aikuista? Kahvilassa esimerkiksi? Jos ette, niin varmaan voisi sellaisesta aloittaa harjoittelun.

Käydään toki, useinkin!

Ap

Miten hotelliaamiainen mielestäsi eroaa kahvilasta? Yrittäkää päästä istumaan mahdollisimman lähelle pöytiä, joista ruoka noudetaan. Voihan olla, että hänestä tuntuukin jännältä istua pöydässä itsekseen.,mutta jos lähtee sinun perääsi, niin eihän siitä mitään ongelmaa tule. 

Niin siis hotelliaamiaiset on yleensä isoja ruuhkaisia saleja täynnä ihmisiä, vapaa pöytä löytyy yleensä kaukaa ruoista ja ruokaa ja kahvia ja mehua ym joutuu noutamaan useita kertoja. Tavallisessa ravintolassa taas kaikki tulee pöytiin tarjoiltuna ja kahvilat taas on aika pieniä eikä niissä tarvitse nousta pöydästä kesken hakemaan sitä ja tätä lisää. Kyllä tuo hotelliaamiainen toki jotenkin ja hyvällä suunnittelulla onnistuu, lähinnä kaipailin siihen käytännön vinkkejä suunnittelua helpottamaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin otsikosta, että kysymys on alle 1-vuotiaan kanssa matkustamisesta. Ei tavallisen 6-vuotiaan kanssa ole mitään ongelmaa, mutta en osaa arvioida, miten nepsy-piirteet vaikuttavat asiaan. Mieti etukäteen, millaisia tilanteita tulee ja miten esim. pakkaat tavarat niin, että pärjäät niiden ja lapsen kanssa. 

Kun omat lapseni olivat pieniä, niin kerran samaan lastenvaunuun tuli äiti, joka matkusti yksin neljän lapsen kanssa. Vanhin oli kuusivuotias, nuorimmat olivat 1-vuotiaat kaksoset ja sitten oli yksi lapsi siltä väliltä.

Alle 1 -vuotiaan kanssa on helpoin reissata. Tyyppi liinaan ja menoksi. Siinähän se sitten nukkuu, syö ja paskoo. No, oli mulla rattaatkin mukana, jossa sitten syö, nukku ja pasko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko autonvuokraus ihan poissuljettu vaihtoehto? Voivat tosin olla pääsiäisenä hinnoissaan. Mutta katsoisin senkin vaihtoehdon, että mitä maksaa. Voisi olla rennompaa, kun voisi pysähdellä matkan varrella.

Minä tein ekan kahdenkeskisen reissun lapsen kanssa, kun hän oli 5-vuotias. Se oli ihan muutaman päivän reissu Berliiniin, budjettimatka kun ei kauhean rahoissamme oltu. Otin hotellin jostain KaDeWen ja eläintarhan puolivälistä, niin että päästiin molempiin kävellen. Oli edullinen hotelli ja lapsella alkoi siellä alahuuli väpättää, kun ei ollut kylpyammetta o_O

Ei ole mitään ihmeempää jäänyt mieleen tuosta reissusta. Mutta lapsi ei ollut ihan noin hankala, etteikö olisi uskaltanut hetken aikaa istua pöydässä yksin. Oltiin reissattu paljon jo tuota ennen. Tuo reissu oli kahdestaan, kun mies oli samaan aikaan Japanissa työmatkalla. Ei ollut rahaa lähteä sinne mukaan, niin tuo

Autoa ajetaan kaksi tunti kerrallaan ja sitten paussi. Jalotellaan ja ihmetellään. Eihän lasta kesken reissun ruveta viihdyttämään, ellei se sitten ole yhteislaulua jne. Miksi ihmeessä jengi opettaa lapset tuollaiseen, että vanhempi on viihdytyskone? Tarvii enää ihmetellä näitä nepsyjuttuja ollenkaan, jos koko ajan pitää olla kaikkea.

5-6 v voi olla helppo tai vaikea ikä matkustella. Jos lapsi on villi, karkailevainen tai vihaa muutoksia rutiineissa, niin matka voi olla ihan piinaa. Helpon lapsen kanssa taas helppoa ja kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö ap siis koskaan missään lapsen kanssa ilman toista aikuista? Kahvilassa esimerkiksi? Jos ette, niin varmaan voisi sellaisesta aloittaa harjoittelun.

Käydään toki, useinkin!

Ap

Miten hotelliaamiainen mielestäsi eroaa kahvilasta? Yrittäkää päästä istumaan mahdollisimman lähelle pöytiä, joista ruoka noudetaan. Voihan olla, että hänestä tuntuukin jännältä istua pöydässä itsekseen.,mutta jos lähtee sinun perääsi, niin eihän siitä mitään ongelmaa tule. 

Niin siis hotelliaamiaiset on yleensä isoja ruuhkaisia saleja täynnä ihmisiä, vapaa pöytä löytyy yleensä kaukaa ruoista ja ruokaa ja kahvia ja mehua ym joutuu noutamaan useita kertoja. Tavallisessa ravintolassa taas kaikki tulee pöytiin tarjoiltuna

Riippuu hotellista ja ajankohdasta. En muista vuosikausiin olleeni hotelliaamiaisella, jossa vallitsisi kuvaamasi tilanne. Valitse tunnelmallinen bed&breakfast tai joku muu pienempi majoituspaikka. 

Joku niihin aamupalasalien lähipöytiinkin silti aina pääsee. Ei se ole mikään varma juttu, että joutuu johonkin kauimmaiseen peränurkkaan. Hotellin respasta voi kysyä sisäänkirjautumisen yhteydessä, mikä on yleensä rauhallisin aika aamupalalla, jos oma unirytmi on joustava. Yleensähän ne viimeiset tunnit ovat ruuhkaisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö ap siis koskaan missään lapsen kanssa ilman toista aikuista? Kahvilassa esimerkiksi? Jos ette, niin varmaan voisi sellaisesta aloittaa harjoittelun.

Käydään toki, useinkin!

Ap

Miten hotelliaamiainen mielestäsi eroaa kahvilasta? Yrittäkää päästä istumaan mahdollisimman lähelle pöytiä, joista ruoka noudetaan. Voihan olla, että hänestä tuntuukin jännältä istua pöydässä itsekseen.,mutta jos lähtee sinun perääsi, niin eihän siitä mitään ongelmaa tule. 

Niin siis hotelliaamiaiset on yleensä isoja ruuhkaisia saleja täynnä ihmisiä, vapaa pöytä löytyy yleensä kaukaa ruoista ja ruokaa ja kahvia ja mehua ym joutuu noutamaan useita kertoja. Tavallisessa ravintolassa taas kaikki tulee pöytiin tarjoiltuna

Saattaahan ne toki olla ruuhkaisia. Kannattaa ennakoida, ei sinne kannata mennä klo 9.30 jos se loppuu klo 10, silloin siellä ovat kaikki muutkin, kun haluavat lomalla nukkua mahdollisimman pitkään. Kannattaa mennä jo aikaisemmin aamulla. Enkä nyt oikein näe mikä siinä aamiaisessa on vaikeaa. Menette yhdessä, käytte vaikka ensin juomapöydässä hakemassa kahvit, kaakaot, mehut ym ja viette pöytään, sitten menette hakemaan puuroa, muroja tms, jos sellaista syötte. Viette pöytään ja haette seuraavaksi leivät, leivänpäälliset ym. Sitten kun kaikki tarpeellinen on pöydässä, istutte pöydän viereen syömään. Jos sitten tulee tarve hakea vielä jotain, niin sitten menette hakemaan, kahvia, jälkkäriä, hedelmiä, lisää leipää ja taas menette syömisten kanssa takaisin sinne pöytään. Eivät ne ruuat sieltä minnekään katoa eikä niitä kukaan myrkytä vaikka ne jättää siihen hetkeksi valvomatta.

Minä matkustelin aika paljon kun olin äitiyslomalla/hoitovapaalla ja matkassa oli vauva ja 3v. En muista että ikinä olisi mitään varsinaista ongelmaa ollut, Pendolinoon mennessä piti pyytää apua että saa rattaat kyytiin, mutta ihmiset on kyllä tosi avuliaita. Isompien kanssa (kuopus nyt 6v) olen mennyt onnibussillakin, mutta se on vähän rasittavaa kun ei pääse liikkumaan ja ihmiset katsoo äkkiä pahasti jos lapset pitää yhtään ääntä.